Terveystieto
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Täsmennys: Puuttuu terveyskasvatus muissa maissa |
Terveystieto on oppiaine ja sovellettua kansanterveystiedettä, jonka avulla tiedotetaan väestöä terveyteen liittyvistä asioista.
Oppiaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Terveystieto, aikaisemmalta nimeltään terveysoppi, on peruskoulun ja toisen asteen oppilaitosten kouluaine, jossa käsitellään terveyttä, seksuaalisuutta ja elämää. Terveystieto voidaan käsittää myös terveys- ja seksuaalivalistuksena ja oppimääriin kuuluu perustietoja monista yleisimmistä sairauksista ja päihteistä. Aine antaa myös perustiedot oppilaan oman terveyden hoitamiseen.
Peruskoulussa terveystietoa opetetaan 7.–9. vuosiluokkien aikana yhteensä kolme vuosiviikkotuntia[1]. Lukiossa terveystietoa on yksi pakollinen ja kaksi valtakunnallista syventävää kurssia[2]. Terveystieto on ollut osana ylioppilastutkinnon ainereaalia keväästä 2007 alkaen. Terveysosaaminen koostuu terveystiedoista ja -taidoista sekä terveyteen ja sairauksiin liittyvistä asenteista ja arvoista.
Terveystietoon kuuluvia aiheita ovat muun muassa[3][4][5]
- terveyskäyttäytyminen ja -osaaminen
- peruselintavat, kuten uni ja lepo, liikunta ja liikkumattomuus, ravitsemus ja ruokailu sekä painonhallinta
- päihteet, tupakkatuotteet, alkoholijuomat, huumeet
- kansantaudit, tartuntataudit, sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, syöpätaudit, allergiat, astma, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, unihäiriöt
- mielenterveys ja sen häiriöt, riippuvuudet, stressi, kriisit, masennus, ahdistuneisuushäiriöt, syömishäiriöt, itsetuhoisuus
- seksuaali- ja lisääntymisterveys, raskaus, lapsettomuus, seksuaalinen riskikäyttäytyminen ja -häirintä, prostituutio, pornografia
- sosiaalinen terveys, ihmissuhteet ja yksinäisyys, sosiaaliset taidot, tunne- ja vuorovaikutustaidot, sosiaalinen perimä
- työhyvinvointi ja työergonomia
- väkivalta
- perintötekijät
- ympäristötekijät, kuten luonnollinen ja rakennettu ympäristö, melu, säteily ja ilman, veden ja ruoan saasteet, mediaympäristö
- terveyden alueellinen vaihtelu, suomalaisten terveys, globaaliterveys
- elämänvaiheet (ikääntyminen), itse- ja omahoito, hätäensiapu ja oman terveyden mittaaminen
- sosiaali- ja terveydenhuolto, terveysviestintä, terveydenhuollon etiikka ja potilaan oikeudet
- terveyden historia ja terveystutkimus, -teknologia ja -politiikka.
Muut tietolähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Terveystietoa haetaan myös verkosta. Terveystiedon tuottajia tai välittäjiä ovat mm. lääkäriseura Duodecimin Terveyskirjasto, TerveysInfo, potilas- ja kansanterveysjärjestöt, esimerkiksi Sydänliitto, Diabetesliitto ja syöpäjärjestöt.
TerveysInfo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
TerveysInfo[6] on UKK-instituutin ylläpitämä tietokanta Suomessa tuotetusta terveyden edistämisaineistosta. Se on suunnattu terveyden edistämisen asiantuntijoille, opiskelijoille, tutkijoille ja muulle yleisölle. Palvelu sisältää noin 200 eri tuottajan valmistamaa aineistoa terveyden osa-alueista, kuten ravitsemuksesta, liikunnasta ja eri sairauksista.
Tietokantaan tallennetaan tiedot muuan muassa lehtisistä, julisteista sekä AV-aineistosta, joita on tarkoitus käyttää terveysneuvonnan tukena. Kirjoja tai tutkimusraportteja ei sisällytetä tietokantaan.
Hakupalvelun avulla on mahdollista tehdä hakuja muun muassa hakusanoittain, kohderyhmittäin tai aineistotyypin mukaan.
Terveyskirjasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Terveyskirjasto on Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin terveystietopalvelu, joka sisältää tietoa sairauksista, oireista ja niiden omahoidosta.[7]
Terveystieteiden keskuskirjasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Terveystieteiden keskuskirjasto on Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ylläpitämä kirjasto, joka tarjoaa terveystieteiden kirjallisuutta myös verkkopalveluna.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bryggare, Fogelholm, Kuronen, Orkovaara, Reinikkala, Antikainen: Terve 1: Terveyden perusteet. Helsinki: Sanoma Pro Oy, 2016. ISBN 9789526335780.
- Bryggare, Fogelholm, Kuronen, Orkovaara, Reinikkala, Muller: Terve 2: Ihminen, ympäristö ja terveys. Helsinki: Sanoma Pro Oy, 2017. ISBN 9789526337821.
- Orkovaara, Antikainen, Bryggare, Karas, Nohynek, Muller: Terve 3: Terveyttä tutkimassa. Helsinki: Sanoma Pro Oy, 2017. ISBN 9789526332574.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.edu.fi/SubPage.asp?path=498,1329,1529 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://atlas.nivala.fi/lukio/index.php?mod=sivut&menu=190322&page_id=54 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Reinikkala ym. (2016), s. 4–5.
- ↑ Orkovaara ym. (2017), s.4–5.
- ↑ Antikainen ym. (2017), s.4–5.
- ↑ http://www.ukkinstituutti.fi/terveysinfo (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ https://www.terveyskirjasto.fi/
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Diabetesliitto
- Helsingin yliopistollinen keskussairaala
- Sydänliitto
- Syöpäjärjestöt
- Terveyskirjasto
- Terveystiedon itseopiskelusivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
- Terveystiedon oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa[vanhentunut linkki] Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, 15.9.2014