Pyhäjärvi (Saarijärvi)

Pyhäjärvi
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Keski-Suomi
Kunnat	Saarijärvi, Äänekoski
Koordinaatit	62°43′26″N, 25°27′43″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue	Pyhäjärven alue|Pyhäjärven valuma−alue (14.68)
Lasku-uomat	Parantalankoski, Pyhäjoki
Järvinumero	14.681.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	120 m
Pituus	18 km
Leveys	11,7 km
Rantaviiva	183,851 km
Pinta-ala	58,9403 km²
Tilavuus	0,570036813 km³
Keskisyvyys	9,67 m
Suurin syvyys	43,2 m
Valuma-alue	319,02 km²
Keskiylivirtaama	9,1 m³/s
Keskivirtaama	2,3 m³/s
Keskialivirtaama	0 m³/s
Veden viipymä	6 vuotta
Saaria	114
	Salonsaari, Kurjensaari, Majasaari, Hässössaari
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Pyhäjärvi on Keski-Suomessa Saarijärvellä ja Äänekoskella Saarijärven keskustaajaman lähellä sijaitseva järvi.

Maantietoa

Pyhäjärvi on 18 kilometriä pitkä, 12 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 5 894 hehtaaria eli 58,9 neliökilometriä. Järven rantaviiva on mutkitteleva ja järven yhtenäisyyttä rikkovat monet niemet ja lahdet sekä lukuisat saaret. Järven keskellä sijaitsee Tervaselkä, joka muodostaa laajimman saarettoman järvenselän. Tervaselältä työntyy lounaaseen viisi kilometriä pitkä lahtimainen järvenosa, jonka tunnistettavia piirteitä ovat Pahkamäki, Koskenlahti, Otralahti, Herneniemi, Kuorelahti ja Kuhnonlahden viereinen Koskenniemi. Lahtea suojaa pohjoisesta Kiihkelesaari. Tervaselältä näkyy kaakossa laaja Hässössaari, jossa järvi haarautuu Palavalahdeksi ja Palavaniemestä etelään työntyväksi lahdeksi. Lahdenpohjassa sijaitsee Aittoniemi, jonka eri puolilla sijaitsevat Niinilahti ja Huutoniemessä eri lahdiksi jakautuvat Kaikarlahti ja Myllylahti. Myllylahdesta alkaa vesivoimalle valjastettu Parantalankoski. Tervaselkä päättyy pohjoisessa asuttuun Salonsaareen, joka on järven suurin saari. Salonsaaresta pohjoiseen levittäytyy saaristoinen järvenosa, jonka rannoilta erottuu tunnistettavina piirteinä Uittoniemi ja sen viereinen Kekkilänlahti, Vahvanniemi ja sen viereinen Vahvanlahti, pohjoisessa pitkä Pöykynlahti, ja sekä Kurjensaaren että Majasaaren suojaama kapea Kurjenlahti.

Järvellä on kartan mukaan 114 saarta, joiden yhteispinta-ala on 780 hehtaaria ja saarten rantaviivan yhteispituus on 69 kilometriä . Suurin saari Salonsaari eli Iissalo on vielä asuttu, mutta sinne ei ole tieyhteyttä. Muita asuttuja saaria ovat Kurjensaari ja Majasaari, joihin on lisäksi tieyhteys. Järven pohjoisosassa sijaitsevat esimerkiksi Kanisaari, Töyrisaari, Kotisaari, Akkosaari, Husunsaaret, Vinttä, Risunsaaret ja Kouvalainen. Lounaisosaan sijoittuvat Kiihkelänsaari, Selkäsaari, Kalliosaari ja Jänissaari. Tervaselällä ovat Tervasaari, Talviaissaaret, Vihtasaari, Junninsaari, Koukkusaari, Rumputtavansaari, Lukkarinsaari, Lusikkasaari, Linnansaari, Hässössaari ja Lohisaari.

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Syvyyskarttojen perusteella järvenpohjaa voi luonnehtia epätasaiseksi, sillä syvänteiden lähellä voi olla hyvinkin matalaa. Parantalasta pohjoiseen kulkee syvännejakso, joka haarautuu Tervaselällä Tervasaaren eteläpuolella luoteeseen Kekkilänlahden suunataan ja pohjoiseen Kurjensaaren suuntaan. Esimerkiksi Hässössaaren vieressä on 30 metriä syvää, Junninsaaren lounaispuolella 41 metriä, Tervasaaren eteläpuolella pitkä yli 30-metrinen syvännejakso, Majasaaren länsipuolella on 36-metrinen syvänne, sekä Salonsaaren eteläpuolella laaja yli 30-metrinen syvännejakso, jossa sijaitsee 43 metriä syvä kohta. Järven syvin kohta on 43,2 metriä. Pöykynlahden eteläpuolella on useita paikallisia syvänteitä, joista neljässä on pohja yli 30 metrin syvyydessä. Pohjoispuolella suurin syvyys on 37 metriä. Järven tilavuudeksi on määritetty 570,04 miljoonaa kuutiometriä eli 0,57 kuutiokilometriä, jolloin sen keskisyvyydeksi saadaan 9,7 metriä.

Järven rantaviivan pituus on kaikkiaan 183,9 kilometriä, joista mantereen rantaviivaa on 115 kilometriä . Kartasta katsoen suuri osa järven rannoista ovat silmämääräisesti metsämaata. Rannoilla esiintyy peltomaata Kukonhiekassa, Linnassa, Pyhäkoskella, Kekkilässä, Soukanniemellä, Häkkilässä ja Parantalassa. Tärkeimmät liikenneyhteydet ohittavat järven sen eteläpuolelta. Äänekoskelta Saarijärvelle kulkeva valtatie 13 seuraa Haapajärvi-Jyväskylä-rataa tätä reittiä pitkin. Järven länsipuolta seuraa yhdystie 6510 ja itäpuolta yhdystiet 6501 ja 16799. Saarijärven ja Äänekosken välinen kuntaraja ylittää järven kaakkoisen lahden.

Säännöstely

Järven vedenpinnan korkeus on nykyään 120,0 metriä mpy. Säännöstelystä kerrotaan kartoissa ilmoittamalla vedenpinnan ala- ja yläkorkeudeksi 119,57 metriä ja 120,34 metriä mpy. Todellisuudessa mitattuna arvoina saadaan (vuosina 1976–1985) keskivedenkorkeudeksi (MW, NN+) 119,60 metriä, keskiylivedenkorkeus (MHW) 119,97 metriä ja keskialivedenkorkeus (MNW) 119,07 meträ. Ylin vedenkorkeus (HW) oli 120,10 metriä ja alin vedenkorkeus 119,00 metriä. Kesäkuukausina on vedenkorkeus ollut 119,71 metriä. Säännöstely tapahtuu Parantalankosken vesivoimalaitoksen juoksutuksilla. Vesien keskivirtaama (MQ) on ollut silloin 2,3 metriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaama (MHQ) 9,1 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 0 m³/s. Ylin mitattu virtaama (HQ) on ollut 10,2 m³/s ja alin (NQ) 0 m³/s. Kesäkuukausina on keskivirtaama ollut 0,9 m³/s. Pyhäjoen maapadossa on säännöstelyaukot sekä kesäaikaisen että talviaikaisen juoksutuksen toteuttamiseksi. Tavisin päästetään Pyhäjokeen 0,1 m³/s vettä ja kesäisin 0,2 m³/s.

Luontoarvoja

Yleistä

Pyhäjärvi on kirkasvetinen ja karu järvi, jonka veden happitilanne on hyvä. Järvi on säännöstelystä huolimatta varsin luonnontilainen ja sen saaristo muodostaa karusta selkävesiluonnon. Alueen maaperää peittää paksu moreenikerros ja kalliopaljastumia on vain paikoitellen. Järven rannoilla esiintyy laajoja louhikoita ja kivikoita. Rantojen kasvillisuus on karua ja rannoilla esiintyy kasvipeitteettömiä rantakallioita tai kauempana rannasta jäkälä tai sammal-varpupeitteisiä tai jäkäläpeitteisiä silokallioita. Selkävesillä kasvillisuus on niukkaa ja yleisenä esiintyy uposlehtisiä kasveja kuten lahnaruohoa. Hiekkarannoilla kasvaa runsaasti nuottaruohoa. Salossaaressa on pieni lehto, jossa kasvaa mustakonnanmarjaa, kevätlinnunhernettä, lehto-orvokkia ja lehtoarhoa. Kallioiden laelta avautuu upeat järvimaisemat. Järven kalakanta on jonkin verran kärsinyt säännöstelystä.

Natura-alue

Pyhäjärvellä on Natura 2000- hankkeeseen kuuluva (FI0900027, 1 935 hehtaaria) suojelualue. Aluerajaukseen sisältyy järven itäosan sirpaleista saaristoa sekä pieniä mantereen rantaosuuksia. Saaret ja luodot ovat arvokkaita lintujen pesimäsaaria. Tyypillisten selkävesilintujen härkälinnun, naurulokin, kuikan, selkälokin ja kalatiiran lisäksi saarissa pesii riekko. Muita suojeluperusteissä mainittuja lajeja ovat nuolihaukka, ampuhaukka, tuulihaukka, teeri, helmipöllö ja palokärki.

Historiaa

Pyhäjärven alkuperäinen laskujoki on ollut Pyhäjoki ja se oli ilmeisesti ainoa lasku-uoma vielä 1800-luvun alussa. Vuonna 1852 on C. R. Westling ilmoittanut, että Parantalan ”kanava” olisi ollut ”suuri oja, joka oli kaivettu useita vuosikymmeniä sitten, jotta voitaisiin saada täten syntynyt yli 40 jalkaa korkea putous käyttämään kahta jalkamyllyä”. Vuonna 1864 Parantalan myllykanavaa perattiin valtion kustannuksella, jotta kanavassa olevat uittoruuhissa virtaisi riittävästi vettä. Kanavan avaaminen ja sen perkaaminen on luonnollisesti laskenut jonkin verran Pyhäjärven vedenpintaa. Myös Pyhäjoessa on ollut vesimyllyjä, mutta niiden käyttö ei vaikuttanut pinnankorkeuksiin. Vuonna 1947 ovat rantojen maanomistajat anoneet lupaa laskea järven vedenpintaa 60 senttimetrillä, mutta hanketta ei ole toteutettu.

Parantalankosken vesivoimalaitos rakennettiin vesistötoimikunnan väliaikaisella vuoden 1956 päätöksellä. Rakentamisen aikana Pyhäjoen uoma padottiin maapadolla. Järven säännöstely alkoi vuonna 1960, kun vesivoimalaitos aloitti toimintansa. Voimalaitos sai pysyvän toimintaluvan vuonna 1964, kun katselmukset oli toimitettu. Pyhäjärven säännöstely perustuu 7.4.1960 annettuun väliaikaiseen lupaan ja myöhempään 31.3.1962 annettuun lopulliseen lupaan. Lupahakemuksen on tehnyt Tie- ja vesirakennushallitus ja säännöstelyä on aluksi totettuttanut Parantalankosken Voima Oy.

Ennen patoamistaan on Pyhäkosken pudotus ollut 2,2 metriä. Koski-inventoinnissa sen keskivirtaamaksi on ilmoitettu 2,1 m³/s. Parantalankosken pudotus on ollut 13,4 metriä ja keskivirtaama 2,9 m³/s. Virtaama-arvot lienevät vain arvioita. Parantalankosken uoman vetoisuudeksi kerrottiin 11 m³/s.

Säännöstelyrajat ovat olleet vuosina 1970–1990 seuraavat. Vedenpinnan korkeuden alaraja on tavikuukausina eli marraskuusta toukokuun puoliväliin 119,00 metriä ja muuna aikana 119,30 metriä mpy. Vedenpinnan yläkorkeus on seurannut Pyhäjärven luontaisia vedenkorkeuksia tarkemmin. Talvikorkeus on ollut suurimmillaan 120,00 metriä, mutta sitä on laskettu liukuvasti niin, että huhtikuussa varauduttiin kevättulvaan 119,70 metrin korkeudella. Ylin vedenkorkeus sai nousta kesäkuuhun mennessä 119,90 metriin, missä se pysyi lokakuuhun asti. Sitten varauduttiin talveen nostamalla yläkorkeus 120,00 metriin. Säännöstelyllä oli vesivoiman tuotannolle ja maataloudelle suuri hyöty, sillä kevättulvien vaikutus voitiin leikata samalla pois. Kalataloudelle tuli sen sijaan vahinkoa, sillä monen kalalajin kutu epäonnistui melko säännöllisesti vuosittain. Esimerkiksi ennen hyvä siikakanta heikkeni suuresti.

Pyhäjoen patoaminen on vaikuttanut, paitsi joen vedenlaatuun, niin myös Iso-Lumperoisen ja Pieni-Lumperoisen vedenlaatuun. Kun näiden vedenlaadun heikkenemistä tutkittiin, aloitettiin vuonna 1991 Pyhäjoen juoksutus uudelleen 0,3 m³/s keskivirtaamalla. Iso-Lumperoisen vedenlaatu parani hieman, mutta Pieni-Lumperoisen ei mainittavasti.

Uuden säännöstelytavan suunnittelussa huomioitiin eri asinaosaisia äänestyttämällä erilaisia vaihtoehtoja. Eturyhmät neuvottelivat muutostavasta keväällä 1997 ja 17.6.1997 tehtiin lopullinen valinta. Työryhmän valinta esiteltiin yleisölle 9.9.1997 Saarijärven kaupungintalolla. valinta Uusi säännöstelysääntö otettiin vedenkorkeusrajojen osalta 28.8.1998, Pyhäjoen juoksutussääntö toteutettiin 15.10.1998 ja Pyhäjoen maapadon pysyvätmuutostyöt saatiin päätökseen keväällä 1999.

Vesistösuhteet

Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Saarijärven reitin valuma-alueen (14.6) Pyhäjärven alue|Pyhäjärven valuma-alueella (14.68), jonka Pyhäjärven lähialueeseen (14.681) järvi kuuluu. Pyhäjärven valuma-alueen pinta-ala on 319 neliökilometriä ja järvisyys 21,07 %. Veden keskivirtaama on ollut 2,3 m³/s , jolloin veden keskimääräiseksi viipymäksi tulee noin 2 200 vuorokautta eli 6,0 vuotta .

Pyhäjärven lähialueella (14.681) ei Pyhäjärven lisäksi ole montakaan järveä tai lampea. Rahkolankylässä sijaitsee pieni Kuhnonlampi (1 ha), joka laskee suoraan Kuhnonlahteen. Palavalahteen laskee Piippupuro, joka on Kaukuunlammen (21 ha) laskupuro. Ahvenlampi (17 ha) sijaitsee Parantalassa ja sillä on lyhyt oja Kaikkarlahteen. Muut lähialueen lammet sijaitsevat hieman pohjoisempana. Muun muassa Paskolammella (2 ha), Raatolammella, Kankkulammella (2 ha) ja Porttilammella (1 ha) on yhteinen laskuoja Humalapuro, joka laskee Majasaaren suojaan Humalalahteen. Idempänä sijaitseva Hirvaslampi (6 ha) laskee vuorostaan Kurjenlahteen. Vuosjoki laskee Koskenlahteen Pyhäkosken viereen. Sen valuma-alueella sijaitsevat esimerkiksi Saarijärvi (125 ha), Suolikko (89 ha) ja Haapalampi (15 ha). Kekkilänlahden pienellä Harjunpurolla on valuma-alueella kaksi lampea: Huosiaislampi (3 ha) ja Mäkilampi (3 ha). Kekkilänlahteen laskee myös Pohjapuro, jonka valuma-alue on laajempi. Sen kaukaisen Kourajärven (20 ha) lisäksi on siellä vain pikkulampia. Pöykynjoki laskee Pöykynlahteen, mutta sen valuma-alueen vähälukuiset lammet ovat pieniä ja ne sijaitsevat kaukana. Sen sijaan Pöykynlahden itärantaan laskevalla Kolunpurolla on lähellä Kantolampi (4 ha) ja Kolunlampi (3 ha). Ison Suojärven valuma-alueen laskujoki on nimeltään Peltojoki. Sen valuma-alueen kolme suurinta järveä ovat lähellä sijaitsevat Iso Suojärvi (252 ha) ja Pieni Suojärvi (12 ha) sekä kauempana sijaitseva Kohmujärvi (136 ha).

Lähteet

• Sokka, Timo: Säännöstelyn kehittäminen Saarijärven reitin Pyhäjärvellä (PDF) (Osa 1: Kehittämisselvitykset vuosina 1996—1997 ja uuden säännöstelytavan käyttöönotto vuonna 1998) 2004. Jyväskylä: Keski-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 7.6.2023.

Viitteet

Saarijärven reitin valuma-alue (14.6)