Kevätlinnunherne
| Kevätlinnunherne | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Suku: | Nätkelmät Lathyrus |
| Laji: | vernus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Kevätlinnunherne (Lathyrus vernus) on pääosin Euroopassa kasvava lehtojen kevätkasvi. Suomessa laji on paikoitellen yleinen.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kevätlinnunherne kasvaa tavallisesti 20–40 senttimetriä korkeaksi. Varsi on pysty, siipipalteeton ja lähes kalju. Kasvin lehdet ovat 2–4-parisia ja kärhettömiä. Lehdykät ovat kooltaan 3–6 x 1–3 cm, puikeita ja suippoja. Korvakkeet ovat isoja ja leveitä. Kukinto on 3–10-kukkainen terttu. Kukat ovat nuorina punaiset, mutta vanhemmiten niistä tulee sinisiä. Jos kasvissa on eri aikoihin auenneita kukkia, kukinnosta tulee monivärinen. Teriö on kooltaan 13–20 cm. Kevätlinnunherne kukkii Suomessa touko-kesäkuussa. Hedelmänä on 4–6 cm pitkä kalju ja musta palko.[2]
Kevätlinnunherne on myrkyllinen kasvilaji.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kevätlinnunherneen päälevinneisyysalue ulottuu Ranskasta Venäjälle aina Länsi-Siperiaan, pohjoisessa Norjan, Ruotsin ja Suomen keskiosiin ja etelässä Italiaan ja Pohjois-Kreikkaan.[3] Suomessa kevätlinnunhernettä tavataan yleisesti Etelä-, Kaakkois- ja Keski-Suomessa Raahen korkeudelle saakka. Runsaimmillaan laji on Etelä-Suomessa.[4]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kevätlinnunhernettä tavataan lehdoissa ja tuoreissa metsissä. Suomessa sitä kasvaa myös harjumaiden käenkaali-mustikkatyypin kankailla.[2][5]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisinaan kevätlinnunhernettä viljellään koristekasvina. Laji on sukua Suomessa yleisesti koristekasvina viljellylle tuoksunätkelmälle eli tuoksuherneelle (L. odoratus).[3] Aikaisemmin kevätlinnunhernettä kerättiin runsaasti toreille myytäväksi muun muassa Helsingissä.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuopion katoava kasvimaailma. Toim. Renvall, Pertti, Fagerstén, Reino, Knuutinen, Jorma & Vainio, Outi. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 6. Kuopion luonnontieteellinen museo, Lievestuore 2002.
- Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Rowe, J., Shehadeh, A. & Maxted, N.: Lathyrus vernus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 279.
- ↑ a b Den virtuella floran: Vårärt (Lathyrus vernus) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 24.2.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Kevätlinnunherneen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 24.2.2011.
- ↑ Kuopion katoava kasvimaailma 2002, s. 127.
- ↑ Helsingin kasvit 1998, s. 284.