Parantalankosken vesivoimalaitos
| Parantalankosken vesivoimalaitos | |
|---|---|
 Voimalarakennus nähtynä Kiimasjärven kanavasta. |
|
| Valtio | Suomi |
| Sijainti | Parantala, Äänekoski |
| Koordinaatit | |
| Valmistunut | 1960 [1] |
| Perustaja | Parantalankosken Voima Oy [1] |
| Omistaja | Koskienergia Oy |
| Pato | |
| Tyyppi | säännöstelypato |
| Vesistö |
Saarijärven reitti, Pyhäjärven alue|Pyhäjärven valuma−alue (14.68) |
| Joki tai koski | Parantalankoski |
| Valuma-alue | 319,02 km² [2] |
| Keskivirtaama | 2,3 m³/s [3] |
| Yläpuolinen patoallas | |
| Nimi | Pyhäjärvi |
| Järvinumero | 14.681.1.001 |
| Pituus | 17,9 km [5] |
| Leveys | 11,9 km [5] |
| Pinta-ala | 58,9403 km² [4] |
| Kokonaistilavuus | 0,570036813 km³ [4] |
| Syvyys | 43,2 m [4] |
| Keskikorkeus | 120 m [5] |
| (119,57–120,34 m mpy.) | |
| Alapuolinen allas | |
| Nimi | Kiimasjärvi |
| Järvinumero | 14.612.1.001 |
| Pinta-ala | 3,62525 km² [4] |
| Kokonaistilavuus | 0,0145873 km³ [4] |
| Syvyys | 19,5 m [4] |
| Keskikorkeus | 107,5 m [5] |
| Voimalaitos | |
| Tyyppi | säännöstelyvoimalaitos |
| Käyttötarkoitus | vesivoima, säännöstely |
| Pudotuskorkeus | 13 m [1] |
| Rakennevirtaama | 11 m³/s [1] |
| Turbiinit | 1 |
| Kapasiteetti | 1,2 MW [1] |
| Vuosituotanto | 3,0 GWh [1] |
 Parantalankosken vesivoimalaitos |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Parantalankosken vesivoimalaitos on Keski-Suomessa Äänekosken Parantalassa toimiva vesivoimalaitos, joka sijaitsee Pyhäjärvestä laskevassa Parantalankoskessa. Se on tyypiltään säännöstelyvoimalaitos.[5]
Vesistöjärjestelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voimalaitoksen suuri teho perustuu veden suureen pudotukseen. Voimalan keskivirtaama on vain noin 2,3 kuutiometriä sekunnissa ([3] m³/s) ja se johtuu Pyhäjärven alue|Pyhäjärven valuma-alueen (14.68) pienestä pinta-alasta, joka on 319 neliökilometriä. Valuma-alueen järvisyys on kuitenkin 21,07 %, mikä johtuu Pyhäjärven suuresta koosta. Tämä mahdollistaa Pyhäjärven käyttämisen varastoaltaana, jotta voimalaitoksen käyntiajat voidaan ajoittaa suotuiseen aikaan. Suotuisia aikoja ovat talviaika, jolloin sähköenergian kulutus on suurta. Myös lyhytaikainen veden säännöstely onnistuu, jolloin sähköenergiaa voidaan tuottaa päivisin.[2][5]
Pato[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Padon rakenteesta ei ole tässä käytettävissä lähdetietoa, joten sitä ei käsitellä. Karttapaikan ilmavalokuvista näkyy padon takana oleva rakennus ja patoa pitkin kulkee huoltotie. Valtatie 13 ylittää tulouoman alle 100 metrin päässä ylävirtaan päin. Vesi johdetaan rakennuksen alle, jossa vesi joutuu suureen putkeen. Putki on noin 130 metriä pitkä ja se päättyy alempana sijaitsevaan voimalaitosrakennukseen. Putki viettää alaspäin saaden aikaan 13,0 metrin pudotuksen. Jyväskylä-Haapajärvi-rata ylittää voimalaitosalueen putken alapään kohdalla. Pyhäjoessa on maapato, jossa sijaitsee juoksutusta sääteleviä laitteita.[6]
Voimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voimalaitoksen rakenteesta ei ole tässä lähdetietoa. Voimalaitoksella ilmoitetaan olevan 13,0 metrin pudotus, joka muodostuu yläpadolta alkavasta kaltevasta putkesta. Putki johtaa vedet voimalaitosrakennuksessa sijaitsevaan vesiturbiiniin, jonka rakennekapasiteetti on 11 m³/s. Voimayksikön kapasiteetti on 1,2 megawattia. Pyhäjärvestä saatavalla 2,9 m³/s keskivirtaamalla on tuotettu keskimäärin 3,0 gigawattituntia sähköenergiaa vuodessa. Ulosvirtausvesi johdetaan yli 200 metriä pitkään kanavaan, joka sijaitsee Kiimasjärven Savilahdessa.[1][5]
Lupaehdot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voimalalla ei ole alun perin ollut kalataloudellisia velvoitteita. Vesistötoimikunta on kuitenkin velvoittanut 31.3.1962 tekemällään päätöksellä ryhtymään toimeen, mikäli vesioikeus siihen myöhemmin velvoittaa. Pyhäjärven vedenpinnan korkeudet tulee seurata murtoviivaa, jonka korkeusarvot ovat seuraavat: 15.6. (NN+) 120,07 metriä, 1.8. 119,97 metriä, 1.10. 119,97 metriä ja 15.11. 120,07 metriä. Lisäksi on määrätty, että kesällä ja syksyllä juoksutetaan vettä Parantalankosken ja Pyhäjoen padoista vuorokausikeskiarvona yhteensä vähintään 6 m³/s, mikäli vedenpinta on aivan ylärajan tuntumassa.[7]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhäjärven alkuperäinen laskujoki on ollut Pyhäjoki ja se oli ilmeisesti sen ainoa lasku-uoma vielä 1800-luvun alussa. Vuonna 1852 on C. R. Westling ilmoittanut, että Parantalan ”kanava” olisi ollut ”suuri oja, joka oli kaivettu useita vuosikymmeniä sitten, jotta voitaisiin saada täten syntynyt yli 40 jalkaa korkea putous käyttämään kahta jalkamyllyä”. Vuonna 1864 Parantalan myllykanavaa perattiin valtion kustannuksella, jotta kanavassa olevissa uittoruuhissa virtaisi riittävästi vettä. Kanavan avaaminen ja sen perkaaminen on luonnollisesti laskenut jonkin verran Pyhäjärven vedenpintaa.[8]
Parantalankosken vesivoimalaitos rakennettiin vesistötoimikunnan väliaikaisella vuoden 1956 päätöksellä. Rakentamisen aikana Pyhäjoen uoma tukittiin maapadolla. Järven säännöstely alkoi vuonna 1960, kun vesivoimalaitos aloitti toimintansa. Voimalaitos sai pysyvän toimintaluvan vuonna 1964, kun sen katselmukset oli toimitettu. Pyhäjärven alkuvaiheen säännöstely perustui 7.4.1960 annettuun väliaikaiseen lupaan ja myöhempään 31.3.1962 annettuun lopulliseen lupaan. Lupahakemuksen oli tehnyt Tie- ja vesirakennushallitus ja säännöstelyä toteutti aluksi Parantalankosken Voima Oy.[8]
Myöhemmin voimalaitoksen yhtiö sulautettiin osaksi suurempaa Keski-Suomen Valo Oy. Tämä on sitten myyty Vattenfallille, mutta Parantalankosken voimala on siirretty toiselle yhtiölle Koskienergia Oy:lle.lähde?
Uusi Pyhäjärven säännöstelyohje sovittiin 17.6.1997. Siinä otettiin paremmin huomioon ranta-asukkaat, luonto ja vesivoimatalous kuitenkin niin, että tulos on osapuolien tarpeiden kompromissi. Säännöstelyn talvialaraja nostettiin 30 cm korkeuteen (NN+) 119,30 metriä mpy. Uudeksi ylärajaksi tuli toukokuusta joulukuun loppuun 120,07 metriä. Heinäkuusta lokakuuhun vedenpinta saadaan pysymään huomattavasti ylärajaa alempana, sillä jos vedenpinta uhkaa nousta ylärajalle, juoksutetaan vettä voimalassa suurella virtaamalla. Pyhäjoelle sovittiin pysyvä juoksutus, jonka keskivirtaama on 0,2 m³/s. Virtaama on keskiarvoa suurempi kesäisin ja pienempi talvisin. Minimiarvo on kuitenkin 0,1 m³/s.[9]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sokka, Timo: Säännöstelyn kehittäminen Saarijärven reitin Pyhäjärvellä (PDF) (Osa 1: Kehittämisselvitykset vuosina 1996—1997 ja uuden säännöstelytavan käyttöönotto vuonna 1998) 2004. Jyväskylä: Keski-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 7.6.2023.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Kymijoen vesistön yläosan vesienkäytön kokonaissuunnitelma (PDF) (raportti nro 122, sivut 114, 122, 125) 1977. Helsinki: Vesihallitus. Viitattu 6.6.2023.
- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ a b Sokka, Timo: Säännöstelyn kehittäminen Saarijärven reitin Pyhäjärvellä, 2004, luku 7
- ↑ a b c d e f Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 6.6.2023.
- ↑ a b c d e f g Parantalankoski, Äänekoski (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 6.6.2023.
- ↑ Parantalankoski, Äänekoski (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 6.6.2023.
- ↑ Selvitys Suomen alle 5 MW vesivoimalaitosten sekä niihin välittömästi liittyvien säännöstelyhankkeiden vesilain mukaisten lupien kalatalousvelvoitteista 13.4.2017. Joensuu: Varsinais-Suomen ELY-keskus, kalatalouspalvelut -yksikkö/Linnunmaa Oy. Viitattu 6.6.2023.
- ↑ a b Sokka, Timo: Säännöstelyn kehittäminen Saarijärven reitin Pyhäjärvellä, 2004, luku 5
- ↑ Sokka, Timo: Säännöstelyn kehittäminen Saarijärven reitin Pyhäjärvellä, 2004, luku 9