Puu

Riippakeltasalava (Salix × sepulcralis)

Puu on suurikokoinen monivuotinen puuvartinen kasvi, jolla on yleensä yksi hallitseva varsi. Pienemmät puuvartiset kasvit, joilla on useita varsia, ovat pensaita tai varpuja. Joskus rajanveto voi olla vaikeaa, koska pensailla ja varvuilla voi olla puumaisia piirteitä. Puista muodostuneet metsät peittävät kolmanneksen maapallon maapinta-alasta. Maapallolla elää noin 73 300 puulajia, joista tuntemattomia on vielä 9 200 . Valtaosa puista on lehtipuita. Puulajitiede tunnetaan termillä dendrologia.

Puuaines on jällestä sisäänpäin kasvavaa solukkoa. Puutavara on puusta, erityisesti puun rungosta, saatavan puuaineen yleisnimitys raaka-aineena ja kaupallisena tuotteena.

Puut eivät muodosta taksonomisesti yhtenäistä ryhmää, vaan puut, kuten myös pensaat, varvut ja ruohot ovat eri taksonomisiin ryhmiin kuuluvien kasvien kasvumuotoja (joskus myös "elomuoto"). Samaankin kasviheimoon, esimerkiksi ruusukasveihin, saattaa kuulua sekä puita että ruohomaisia kasveja. On kuitenkin myös heimoja, joiden kaikki lajit ovat puita tai pensaita, esimerkiksi koivukasvit, samoin kaikki paljassiemeniset kasvit, joista tärkeimpiä ovat havupuut.

Biologia

Puun tärkeimmät osat ovat juuret, runko, oksat ja lehdet. Maanalaisten juurien avulla puu saa vettä ja ravinteita. Puun runkoa ja rungosta kasvavia oksia peittää kuori, joka suojaa puuta. Kuori koostuu nilasta ja jällestä. Jälsi kasvattaa puusolukkoa sisäänpäin ja nilaa ulospäin. Puun lehdet ovat yleensä vihreitä, mutta niiden väri, koko ja muoto voivat vaihdella. Lehtien viherhiukkasissa (klorofylli) tapahtuu yhteyttämisreaktio, jossa vedestä ja hiilidioksidista syntyy auringosta saatavan energian avulla glukoosia kasvin ravinnoksi sekä happea. Glukoosista kasvi valmistaa edelleen muita orgaanisia yhdisteitä kuten selluloosaa ja ligniiniä, jotka muodostavat pääosan puun kuiva-aineesta. Kemiallisesti puuvarren erottaa ruohokasvien pehmeästä ruohovarresta pääasiassa suurempi ligniinipitoisuus.

Puun ydinosa varastoi ravintoa seuraavaa kasvukautta varten. Alempana rungossa ydin on kuollutta puuta. Tämä sydänpuu toimii puuta jäykistävänä osana. Monissa puulajeissa sydänpuu on tummempaa kuin pintapuu ja se on yleensä rungon arvokkain osa. Sydänpuun osuus lisääntyy kun puu kasvaa. Pintapuu eli manto on elävää puuainesta, jossa vesi ja ravinteet siirtyvät juurista latvukseen. Puun kuoriosa on rungon uloin kerros ja se koostuu useasta kerroksesta.

Puut lisääntyvät eri tavalla, yleisin on lisääntyminen siementen avulla. Jotkut puut vesovat jolloin uusi puu on perimältään sama kuin vesonut puu. Myös irronneet osat voivat alkaa kasvaa. Juuri istutettu puu on taimi, hieman kasvanutta voidaan sanoa vesaksi . Kaadetusta puusta jää kanto. Sahan ja kirveen lisäksi puun voi kaataa hakkuukoneella. Luonnostaankin puu voi kaatua tai katketa myös salamaniskusta, tai tuulenpuuskasta, mikäli itse puu tai sen juuret ovat lahot. Trombi voi kaataa terveenkin puun. Vanhat puut kaatuvat helposti, varsinkin kelopuut.

Kelo Lavajärvellä Alavuotolla.

Kun puu kaatuu – tai kaadetaan – niin, että se jää nojaamaan toiseen, vielä pystyssä olevaan puuhun, ilmiötä kutsutaan konkeloksi, tai konkeloon jäämiseksi. Pystyyn kuivunut puu on kelo. Veteen joutunutta ja siihen vetyttyään uponnutta puuta kutsutaan hakopuuksi. Maahan kaatunut ja siihen lahoamaan jäänyt puu on lieko tai maapuu. Lieon hajoaminen kestää kymmeniä vuosia. Maatumisen nopeuteen vaikuttavat maaperän ravinteisuus tai karuus siten, että lieko maatuu nopeammin ravinteikkaassa maassa, missä hajottajia on enemmän. Myös puulaji vaikuttaa lahoamisnopeuteen. Yleensä lehtipuut maatuvat nopeammin kuin havupuut. Puun hajottamiseen osallistuvat muun muassa sienet, bakteerit ja hyönteiset.

Kannosta voidaan laskea vuosirenkaat eli lustot, joiden lukumäärä osoittaa puun iän. Vuosirenkaista näkee myös minä vuosina on ollut hyvä vuosi, eli puu on kasvanut hyvin myös paksuutta. Lustoista voidaan laskea taaksepäin hyvät ja huonot kasvuvuodet. Kun tunnetaan joidenkin puuyksilöiden tarkka ikä, voidaan tätä käyttää hyväksi ajanmäärityksissä. Vuosirenkaat näkyvät vaaleampien ja tummempien raitojen muodostamana kuviointina myös puurakennuksissa ja puusta tehdyistä esineissä. Suomen vanhojen kirkkojen ikää on pystytty selvittämään tutkimalla rakennuspuiden lustoja eli vuosirenkaita.

Lehtensä varistavilla puilla lehtivihreä vetäytyy syksyn tullessa puun runkoon, jonka jälkeen lehdet vaihtavat väriään keltaisen ja mahdollisesti punaisen sävyihin ennen kuin putoavat puusta. Ilmiötä sanotaan ruskaksi. Ruskaan vaikuttavat kuluneen kesän kuivuus tai sateisuus, ilmojen jäähtymisen nopeus ja mahdolliset yöpakkaset.

Osa puista on ainavihantia eli ne säilyttävät lehtensä vihreinä ympäri vuoden. Suomessa vain havupuut ovat ainavihantia, mutta etelämpänä, esimerkiksi Välimeren maissa, on runsaasti myös ainavihantia lehtipuita. Ainavihannat puut uusivat osan lehdistään (neulasistaan) joka vuosi.

Joidenkin puiden siitepöly voi aiheuttaa allergiaa kuivina ja lämpiminä alkukesinä. Tällaisia ovat esimerkiksi euroopanpähkinäpensas, koivut ja lepät.

2016 julkaistussa laserkeilauksella tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että koivulla on unirytmi, joka näkyy viisimetrisessä puussa systemaattisena enimmillään noin kymmenen senttimetrin nuokahduksena yöaikana. Alin piste oli muutama tunti ennen auringonnousua ja aamulla puut palautuivat takaisin alkuperäiseen asentoonsa parissa tunnissa.

Puiden käyttö

Kaadettuja puita pinossa.

Puiden puuaines on runsaasti ja moneen tarkoitukseen käytettävä raaka-aine. Tätä puutavaraa käytetään rakennusmateriaalina, huonekalujen ja monien muiden esineiden valmistamiseen, paperiteollisuuden raaka-aineena ja polttoaineena. Muutamat puulajit tuottavat myös syötäviä hedelmiä. Lisäksi monia puulajeja käytetään koristekasveina sekä yksityisillä pihoilla että julkisissa puistoissa ja puistokaduilla. Kukkiva ja sirorakenteinen puu on pihan kaunistus. Elävä puu antaa näkösuojaa. Puu suojaa liialta auringon paahteelta ja tuulelta. Vahvarunkoista puuta, jossa oksat ovat sopivan harvassa, voidaan käyttää kiipeilypuuna, tai oksistoon voi rakentaa majan.

Puusta voidaan juoksuttaa keväisin mahlaa, esimerkiksi vaahteroista saadaan vaahterasiirappia, ja koivuista ksylitolia, koivusokeria. Kumipuusta saadaan kautsua. Mäntyjä kaulaamalla eli poistamalla osittain kaarna ja nilakerros saadaan se tuottamaan tervasta, josta puuaineesta on sitten valmistettu tervaa. Entisaikoina männyn nilakerroksesta on saatu myös pettua.

Puu on tärkeimpiä käytettyjä rakennusmateriaaleja, sillä sitä on helposti saatavilla ja se on kevyttä, lujaa ja helppoa työstää. Puutalot ovat vanhastaan yleisiä varsinkin Pohjois-Euroopassa ja osassa Pohjois-Amerikkaa. Rakennuspuuna käytetään varsinkin mäntyä. Puun lämmöneristyskyky on parempi kuin betonin tai varsinkaan teräksen. Kosteus saa puun turpoamaan, ja jatkuva kosteus voi aiheuttaa homehtumista ja lahoamista. Puu alkaa vaurioitua, jos sen kosteus pysyy pitkiä aikoja yli 20 %:ssa. Puu alkaa homehtua muutamassa kuukaudessa, jos sitä ympäröivän ilman suhteellinen kosteus pysyy tänä aikana yli 80 %:ssa. Ilman suhteellisen kosteuden ylitettyä 90 % puu alkaa lahota. Puun homehtumisen ja lahoamisen edellytyksenä on kuitenkin se, että lämpötila on 0 – +40 °C. Kosteisiin oloihin tulevat puurakenteet kuten laiturin osat voidaan suojata ympäristöystävällisesti lämpökäsittelemällä tai kemiallisesti painekyllästämällä. Puu muuttaa rakenteissa ollessaan kosteuden ja lämmön vaikutuksesta jonkin verran muotoaan, mikä tulee ottaa huomioon rakennettaessa.

Polttopuu on varsinkin entisinä aikoina ollut tärkein lämmityspolttoaine. Paras lämpöarvo on vuoden päivät kuivahtaneella puulla, joka on pinottu ilmavasti liiteriin. Puusta valmistetaan myös puuhiiltä.

Puunjalostusteollisuus eristää puusta sellua, jota käytetään varsinkin paperin, kartongin ja pahvin valmistamiseen.

Suomalaisia puumaisia kasvilajeja

Puulajeina tässä on luokiteltu Suomessa luontaisesti puina tai pensaina kasvavat puumaiset kasvit. Viljeltyjä ja viljelykarkulaisia ei ole tässä määritelty luontaisesti kasvaviksi puiksi.

Lehtipuut rauduskoivu hieskoivu tervaleppä harmaaleppä metsähaapa kotipihlaja suomenpihlaja ruotsinpihlaja kaunopihlaja tuomi

tylppöorapihlaja suippuorapihlaja metsälehmus metsävaahtera metsätammi lehtosaarni vuorijalava kynäjalava metsäomenapuu orapaatsama korpipaatsama

raita halava jokipaju kiiltopaju mustuvapaju outapaju talvikkipaju tuhkapaju lehtokuusama euroopanpähkinäpensas

Havupuut kotikataja euroopanmarjakuusi metsäkuusi metsämänty

Puut Euroopassa

Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) mukaan Euroopassa on 454 puulajia, joista 265 on endeemisiä. Vuonna 2019 puulajeista oli uhanalaisia 42 % ja äärimmäisen uhanalaisia 66 lajia.

Katso myös

• Luettelo puuvartisista kasveista
• Metsä
• Metsänhoito
• Metsätalous
• Puun päivä
• Metsätieteet Suomessa

Lähteet

• Hämet-Ahti, L., Palmén, A., Alanko, P. & Tigerstedt, P.M.A. (toim.) 1992. Suomen puu- ja pensaskasvio. Dendrologian Seura r.y., Helsinki. 373 s
• Päivänen, J.: Puut ja pensaat tutuiksi 2006. Metla. Arkistoitu 6.2.2007. Viitattu 18.5.2008.
• Puulajien nimistö Metla. Arkistoitu 13.11.2013. Viitattu 18.5.2008.

Kirjallisuutta

• Kovalainen, Ritva & Seppo, Sanni: Puiden kansa. Kemiö: Helsinki: Hiilinielu tuotanto: Miellotar, 2006. ISBN 952-99113-1-9
• Metsälä, Harri: Puukansa: Puulajiemme perinnettä ja nykyaikaa. Helsinki: Kustantajat Sarmala: Rakennusalan kustantajat, 2000. ISBN 951-664-035-4
• Relve, Hendrik: Puiden juurilla: Puut ja pensaat luonnossa ja kansanperinteessä. Jyväskylä: Atena, 2002. ISBN 951-796-274-6
• Väre, Henry & Kiuru, Heikki: Suomen puut ja pensaat. Helsinki: Metsäkustannus, 2006. ISBN 952-5118-89-4
• Matti Kärkkäinen: Puutieteen perusteet
• Metsälä, Harri: Puukansa: Puulajiemme perinnettä ja nykyaikaa. Helsinki: Kustantajat Sarmala: Rakennusalan kustantajat, 2000. ISBN 951-664-035-4

Aiheesta muualla

• Biomi.org: Suomen puut ja pensaat (Arkistoitu – Internet Archive)
• Luonnonvarakeskus (Luke): Puumateriaalit ja -tuotteet biotalouden rakentamisessa (MAT) -tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-ohjelma (Arkistoitu – Internet Archive)
• Puut kiven sisällä (Arkistoitu – Internet Archive). Yliopisto-lehti 5/2008.
• Puuinfo: Puun kosteusteknisiä ominaisuuksia