Kanto
Kanto on puusta kaadettaessa maahan jäävä rungon tyviosa juurineen.
Kannot esteenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kantoa on pidetty metsänhakkuun tähteenä ja pellon raivauksen tai ojitusten esteenä. Kannot poistettiin ennen pihoilta ja pelloilta räjäyttämällä ns. kantopommeilla tai kaivamalla ne ylös yksitellen, nykyään ne useimmiten murskataan mekaanisesti esimerkiksi kantojyrsimellä. Ns. tervaskanto on metsäpalon jäljiltä metsään jäänyt palamaton mutta osin hiiltynyt kanto, perinteinen nuotion tekotarves.
Kannot raaka-aineena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kantoja ja juuria käytettiin jo aikaisemmin sekä tervan että puuhiilen valmistukseen, kokeiluluonteisesti kantoja kerättiin sellun ja energian tuotantoon jo 1970-luvulla ja 1980-luvulla, mutta korjuukustannukset olivat tuolloin vielä korkeat ja kysyntä pientä. Sittemmin kannot on todettu muiden hakkuutähteiden ohella tärkeäksi raaka-ainevarannoksi erityisesti uudistushakkuualoilla, jossa ne ovat kerättävissä talteen maan muokkauksen yhteydessä. Esimerkiksi kuusen kantojen juuripuun tilavuusarvo on jopa kolmannes rungon tilavuusarvosta. Kantojen poistaminen torjuu myös puiden juurikääpää. Kantopuu sopii energialähteeksi voimaloihin, jotka perustuvat polttoaineen murskaustekniikkaan. Korjuumenetelmät ovat kehittyneet niin, että kannot voidaan poistaa kaivinkoneella, jossa on ns. kantohara tai hydraulinen kannonnostolaite. Kanto rikotaan jo nostettaessa, jotta se puhdistuu ja kuivuu nopeammin, ja varastoidaan kasoihin. Kantopuu murskataan eli haketetaan kun se on kuivunut, yleensä ylivuotiseksi.
Kantojen käyttäminen raaka-aineena on kuitenkin ympäristöllisesti ongelmallista. Kantojen polttaminen aiheuttaa merkittävät kasvihuone-ja ravinnepäästöt. Lisäksi kantojen noston seurauksena metsäluonto köyhtyy ja etenkin Etelä-Suomessa lahopuulajistojen uhanalaistumiskehitys pahenee. Kannot ovat olleet suomalaisissa talousmetsissä monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimintojen tärkeä ylläpitäjä.[1]
Sanontoja kannoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kanto on useamman suomalaisen sananparren aineksena, estettä tai muuta vähemmän suoraviivaista seikkaa tarkoittamassa: Älä ole kantona kaskessa tai Minä vannon kautta kiven ja kannon.
