Ravinne

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ravinne on kemiallinen aine, jota eliöt tarvitsevat elääkseen tai kasvaakseen tai eliöiden aineenvaihduntaan käyttämä aine, joka pitää ottaa sen ympäristöstä. Niitä käytetään rakentamaan ja korjaamaan kudoksia, säätämään elintoimintoja ja niitä muutetaan energiaksi ja käytetään energiana. Menetelmät ravinteiden hankkimiseen ovat monenlaisia, eläimet ja yksisoluiset eliöt kuluttavat ruokaa, jonka ne sisäisen ruuansulatusjärjestelmän kautta, mutta kasvit ottavat ravinteet itse juurillaan suoraan maasta tai ilmasta.

Orgaaniset ravinteet sisältävät hiilihydraatteja, rasvoja, proteiineja (tai niiden rakennusaineita, aminohappoja) ja vitamiineja. Epäorgaanisia kemialliset aineet, kuten ravintoaineita, vettä ja happea pidetään myös ravinteina. Ravinnetta sanotaan olennnaiseksi, jos se pitää saada ulkoisesta lähteestä tai jos eliö ei pysty valmistamaan sitä synteettisesti tai tuottaa sitä riittämättömän määrän. Ravinteiden vaikutukset riippuvat annoksesta ja puutoksia kutsutaan vajeiksi.

Ravinnetyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Makroravinteet on määritelty eri tavoin. Ihmisen suurimmassa määrin kuluttamat kemialliset aineet ovat hiili, vety, typpi, happi, fosfori ja rikki eli CHNOPS. Ihmisen suurimmassa määrin kuluttamien ja paljon energiaa antavien kemiallisten yhdisteiden luokat ovat hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat. Vettä ja ilmakehän hapea pitää kuluttaa suuria määriä, mutta niitä ei pidetä aina "ruokana" tai "ravinteina. Kalsium, suola (natrium ja kloori), magnesium ja kalium (fosforin ja rikin kanssa) joskus lisätään makroravinteiden listaan, koska niitä tarvitaan suuria määriä verrattuna vitamiineihin tai mineraaleihin. Niitä pidetään joskus makromineraaleina.

Energiaa antavat ravinteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiilihydraatit ovat yhdisteitä, jotka muodostuvat sokereista. Hiilihydraatit luokitellaan niiden sokeriyksiköiden mukaan: monosakkaridit (kuten glukoosi ja fruktoosi), disakkaridit (kuten sakkaroosi ja laktoosi), oligosakkaridit ja polysakkaridit (kuten tärkkelys, glykogeeni ja selluloosa). Proteiinit ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka koostuvat aminohapoista, jotka yhdistyvät peptidisidoksilla. Keho ei voi tuottaa joitakin proteiineja (nimeltään olennaiset proteiinit); ruokavalion pitää sisältää nämä. Proteiinit, ravitsemuksessa, rikkoontuvat ruuansulatuksessa proteaasien avulla takaisin vapaiksi aminohapoiksi. Rasvat muodostuvat glyseriinimolekyyleistä, joihin on kiinnittynyt kolme rasvahappoa. Rasvahapot ovat haarattomia hiilivetyketjuja yhdistyneinä vain yksinkertaisilla sidoksilla (tyydyttyneet rasvahapot) tai sekä kaksinkertaisilla että yksinkertaisilla sidoksilla (tyydyttymättömät rasvahapot). Rasvoja tarvitaan pitämään solukalvot hyvin toimivina, suojaamaan elimistöä sokkia vastaan, pitämään ruumiinlämpö tasaisena ja pitämään yllä ihon ja hiusten terveyttä. Keho ei tuota tiettyjä rasvahappoja (nimeltään olennaiset rasvahapot) ja ruokavalion pitää sisältää nämä.

Rasva sisältää energiaa 9 kcal/g (~37,7 kj/g); proteiinit ja hiilihydraatit 4 kcal/g (~16/7 kj/g). Etanoli (vilja-alkoholi) sisältää energiaa 7 kcal/g (~29,3 kj/g).

aineenvaihduntaa edistävät aineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintomineraalit ovat yleensä hivenainesosia, suoloja, tai ioneja kuten kupari ja rauta. jotkut näisthä mineraaleista ovat olennaisia ihmisen aineenvaihdunnalle. Vitamiinit ovat orgaanisia yhdisteitä, olennaisia keholle. Ne toimivat yleensä koentsyymeinä tai kofaktoreina monille proteiineille kehossa. Vesi on olennainen ravinne ja on liuotin, missä kaikki elämän kemialliset reaktiot tapahtuvat.

Kasvit imevät itseensä ravinteita maasta tai ilmakehästä, tai vedestä (etupäässä vesikasvit). Poikkeuksena ovat lihansyöjäkasvit, jotka sulattavat ravinteet ulkoisesti eläimistä ennen niiden käyttöä.

Suurimmassa määrin kasvien kuluttamat kemialliset aineet ovat hiili, vety ja happi. Niitä on ympäristössä veden ja hiilidioksidin muodossa; energia tulee auringonvalosta. Typpeä, fosforia ja rikkiä tarvitaan myös aika suuria määriä. Yhteensä, "Iso Kuusi" ovat makroravinneaineet kaikille eliöille, usein esitetty kirjaimin CHONPS. Usein niiden lähteenä on epäorgaaniset (esim. hiilidioksidi, vesi, nitraatti, fosfaatti, sulfaatti) tai orgaaninen (esim. hiilihydraatti, rasva, proteiini) yhdisteet, vaikka elementtiset kaksiatomiset typpiyhdisteet(erityisesti) ja happiyhdisteet ovat usein käytettyjä.

Muita kemiallisia aineita tarvitaan myös pitämään yllä erilaisia elämän prosesseja ja rakentamaan rakenteita.

Joitakin näistä pidetään makroravinteina tietyille eliöille. Muistisääntö HOPKiN'S Cafe Mg (ikään kuin Hopkinsin kahvikuppi englanniksi) on joidenkin opiskelijoiden käyttämä muistamaan listan kuten: hiili, vety, happi, fosfori, kalium, typpi, rikki, kalsium, rauta ja magnesium. Siliconi, kloori, natrium, kupari, sinkki ja molubleeni sisältyvät myös joskus, mutta muussa tapauksessa niitä pidetään mikroravinteina.

Olennaiset ja epäolennaiset ravinteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinteet kategorisoidaan yleensä olennaisiin ja epäolennaisiin. Olennaisia ravinteita ei voida syntetisoida sisäisesti (joko ollenkaan tai riittävässä määrin), ja siksi eliön pitää kuluttaa se ympäristöstään. Epäolennaiset ravinteet ovat ne ravinteet, joita keho voi valmistaa, ne saatetaan usein ottaa kulutetusta ruuasta. Suurin osa eläimistä saavat etupäässä olennaiset ravinteet kasveilta, vaikka jotkut eläimet saattavat kuluttaa mineraalipohjaisia maalajeja täydentämään ruokavaliotaan.

Ihmisille nämä käsittävät olennaiset rasvahapot, olennaiset aminohapot, vitamiinit ja tietyt ravintomineraalit. Happi ja vesi ovat myös olennaisia ihmisen hengissä pysymiselle, mutta niitä ei pidetä "ruokana" vaan kulutetaan erikseen.

Ihmiset voivat saada energiaa monista erilaisista rasvoista, hiilihydraateista, proteiineista ja alkoholista ja voivat syntetisoida muut tarvittavat aminohapot olennaisista ravinteista.

Epäolennaisilla aineilla ruuissa voi kuitenkin olla merkittävä vaikutus terveyteen, joko hyödyllisiä tai myrkyllisiä. Esimerkiksi ruuansulatuskanava ei sulata monia ravintokuituja, mutta ne ovat tärkeitä muuten haitallisten aineden ruuansulatuksessa. Kiinnostus on äskettäin lisääntynyt phytokemikaaleihin, jotka sisältävät monia epäolennaisia aineita, joilla saattaa olla terveydellisiä hyötyjä.

Puutokset ja myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riittämätön määrä ravinnetta on puutos. Puutokset voivat johtua lukuisista syistä mukaan lukien riittämätön ravinteiden otto, jota kutsutaan ruuansulatuspuutokseksi, tai olosuhteet, jotka häiritsevät ravinteiden hyväksikättöä eliössä. Jotkut näistä olosuhteista voivat häritä ravinteiden hyödyntämistä mukaan lukien ongelmat ravinteiden imeytymisessä, jotkut aineet aiheuttavat nomaalia suurempaa ravinteen tarvetta, jotkut olosuhteet aihettavat ravinteiden tuhoutumista ja jotkut olosuhteet aiheuttavat suurempaa ravinteiden tuhlaantumista.

Ravinteiden myrkyllisyys ilmenee, kun ravinteen liiallisuus aiheuttaa vahinkoa eliölle.

Kasveilla viisi puutos- ja myrkytysoiretta ovat yleisiä. Nämä ovat kloroosi, nekroosi, antosyaanien kerääntyminen, uuden kasvun loppuminen ja hidastuva tai vähentyvä kasvu. Kloroosi merkitsee kudosten kellastumista, jonka aiheuttaa klorofyllisynteesin vaje. Nekroosi merkitsee kudoksen kuolemaa. Antosyaanien kerääntymisestä seuraa lehtien tai varsien tai molempien muuttuminen purppuran tai punaisen värisiksi.

Ylimäärä kasvien ravinteita ympäristössä voi aiheuttaa liikaa kasvin tai levän kasvua. Rehevöityminen, kuten tätä prosessia kutsutaan, aiheuttaa epätasapainoa populaatiolukumäärssä ja muissa ravinteissa, jotka voivat aiheuttaa vahinkoa tietyille lajeille. Esimerkiksi leväkukinta voi vähentää happea, jota kalat hengittävät. Seuraukset sisältävät vesien saastumisen jätevesistä ja valumisesta maatiloilta (kantautuu liikaa maatalouslannoitteita). Typpi ja fosfori ovat yleisin rajoittava tekijä kasvulle ja siksi todennäköisin laukaisija rehevöitymiselle kun niitä tuotetaan keinotekoisesti.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Nutrient