The Offspring

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Offspring)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The Offspring
The Offspring Fortalezassa, Brasiliassa vuonna 2008. Vasemmalta oikealle: Greg K, Dexter Holland, Andrew Freeman ja Noodles
The Offspring Fortalezassa, Brasiliassa vuonna 2008. Vasemmalta oikealle: Greg K, Dexter Holland, Andrew Freeman ja Noodles
Tiedot
Toiminnassa 1984
Tyylilaji Punk rock, skate punk, pop-punk, vaihtoehtorock, ska punk, melodic hardcore, post-grunge[1], hard rock[2]
Kotipaikka Huntington Beach, Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Dexter Hollandlaulu, rytmikitara, piano
Noodlessoolokitara, taustalaulu
Todd Morsebassokitara, taustalaulu (2019-)
Jonah Nimoyrytmikitara, taustalaulu (2019-)
Brandon Pertzbornrummut (2023-)

Entiset jäsenet

Pete Paradarummut (2007–2021)
Atom Willard, rummut (2003–2007)
Josh Freese, rummut (2003, 2007)
Ron Welty, rummut (1986–2003)
James Lilja, rummut (1984–1985)
Doug Thompson, kitara (1984–1985)
Greg K., bassokitara (1984-2018)

Levy-yhtiö

Black Label Records, (1987)
Nemesis Records, (1988–1991)
Epitaph Records, (1991–1997)
Nitro Records, (1995–1996)
Columbia Records, (1996–)

Aiheesta muualla
Kotisivut

The Offspring on yhdysvaltalainen punk rock -yhtye. Yhtyeen perustivat kitaristi Dexter Holland ja basisti Greg Kriesel vuonna 1984 Huntington Beachilla, Kaliforniassa.[3] Heidän lisäkseen yhtyeen alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluu kitaristi Kevin "Noodles" Wasserman. Yhtye on julkaissut yhdeksän albumia, kaksi kokoelmaa, neljä EP:tä ja kolme videoalbumia. The Offspringin levyjä on myyty maailmanlaajuisesti yli 50 miljoonaa kappaletta, ja näin ollen se on yksi maailman myydyimpiä punk rock -yhtyeitä.[4]

The Offspring julkaisi kaksi ensimmäistä studioalbumiaan itsenäisille levy-yhtiöille Nemesis Recordsille ja Epitaph Recordsille. Vuonna 1994 julkaistu kolmas studioalbumi Smash nousi menestykseksi, ja se myi lopulta yli 12 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti ja on myydyin indie-levy-yhtiön julkaisu. Yhdessä muiden kalifornialaisten pop-punkyhtyeiden kanssa se toi punk-rockia valtavirran suosioon. Smashin suosio herätti huomiota suurten levy-yhtiöiden keskuudessa, ja Offspring tekikin sopimuksen Columbia Recordsin kanssa vuonna 1996. Ensimmäinen Columbian julkaisema studioalbumi Ixnay on the Hombre julkaistiin vuonna 1997, ja se sai hyvän vastaanoton kriitikoilta. Yhtye jatkoi suosion kasvattamista seuraavilla albumeillaan Americana (1998), Conspiracy of One (2000) ja Splinter (2003), jotka saavuttivat multi-platinaa, platinaa ja kultaa. Viisi vuotta myöhemmin julkaistiin albumi Rise and Fall, Rage and Grace (2008), joka oli myös menestys. Albumin toinen single "You're Gonna Go Far, Kid" oli Hot Modern Rock Tracks -listan ykkösenä 11 viikkoa, ja se on tähän mennessä yhtyeen ainut kultaa myynyt single Amerikassa.

Varhaiset vuodet (1983–1987)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhtyeen alkuperäiset jäsenet Greg K ja Dexter Holland – kuvassa esiintymässä vuonna 2008.

The Offspringin tarina alkoi vuonna 1983, kun silloin rumpalina ollut Bryan "Dexter" Holland ja basisti Greg Kriesel tapasivat lukionsa maastojuoksujoukkueen kautta ja aloittivat soittamaan musiikkia autotallissa. Kaksikko muodosti lopulta paikallisen bändin, joka nimettiin Manic Subsidaliksi. Päätös perustaa bändi syntyi Social Distortionin konsertin ulkopuolella, kun heiltä evättiin sisäänpääsy. Pian perustamisen jälkeen Holland vaihtoi rummuista kitaraan ja lauluun, ja James Lilja siirtyi rumpuihin. Doug Thompson lisättiin lauluun ja Kevin "Noodles" Wasserman, lukion vahtimestari, toivotettiin tervetulleeksi bändiin. Väitetään, että pääsyy tähän oli se, että hän oli tarpeeksi vanha ostamaan alkoholia Hollandille ja Krieselille, jotka olivat molemmat alaikäisiä. Bändin rumpalina oli Thompsonin ystävä Jim Benton, ja tämän jätettyä bändin pian myös Thompson pakotettiin poistumaan. Tämän takia Holland siirtyi lauluun ja James Lilja otettiin rumpaliksi. Vuonna 1986 bändi vaihtoi nimensä The Offspringiksi, ja samana vuonna julkaistiin bändin ensimmäinen single "I'll Be Waiting/Blackball". Single julkaistiin bändin omalla Black Label -levy-yhtyeellä, joka oli nimetty olutmerkin mukaan. "I'll Be Waiting"in varhaisempi silloin nimellä "Fire and Ice" tunnettu versio julkaistiin Subject to Blackout -kokoelmakasetilla, joka julkaistiin myös vuonna 1986. Nykyään se on ladattavissa ilmaiseksi The Offspringin verkkosivuilta. Myös vuonna 1986 yhtye nauhoitti demokasetin, joka sai positiivisen arvion Maximum Rocknroll -lehdeltä. Lilja jätti The Offspringin vuonna 1987 tavoitellessaan lääkärin uraa, ja hänen tilalleen otettiin Ron Welty, joka oli tuolloin vain 16-vuotias.

The Offspring ja Ignition (1988–1993)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nauhoitettuaan vielä toisen demon vuonna 1988 The Offspring allekirjoitti levytyssopimuksen pienen levy-yhtiön, Nemesis Recordsin kanssa. Maaliskuussa 1989, bändi lyöttäytyi yhteen tuottaja Thom Wilsonin kanssa nauhoittamaan ensimmäistä albumiaan, jonka nimeksi tuli The Offspring. Levy-yhtiö julkaisi albumia vain rajoitetun erän 12" vinyyliformaatilla, ja CD-julkaisu ilmestyi vasta 1995. Julkaisua seurasi kuuden viikon kiertue, mutta Noodlesia puukotettiin heidän ydinvoiman vastaisen näytöksensä aikana Hollywoodissa.

Vuonna 1991 The Offspring lyöttäytyi jälleen tuottaja Wilsonin kanssa yhteen. Tällä kertaa työn alla oli Baghdad-EP. Tämä EP oli apuna bändin allekirjoittaessa levytyssopimusta Epitaph Recordsin kanssa. Wilson oli yrittänyt saada bändin vaihtamaan levy-yhtiönsä Bad Religionin kitaristin, Brett Gurewitzin, ylläpitämään Epitaphiin. Gurewitzin mielestä The Offspring ei ollut aivan tarpeeksi vakuuttava hänen levy-yhtiölleen, mutta Baghdad vakuutti hänet antamaan yhtyeelle mahdollisuuden.

Vuonna 1992 Thom Wilson ja The Offspring palasivat studiolle nauhoittamaan yhtyeen toista studioalbumia Ignition, joka julkaistiin saman vuoden lokakuussa. Albumi ylitti kaikki bändin ja levy-yhtiön odotukset. Seuraavat kaksi vuotta The Offspring oli erilaisilla kiertueilla muiden punk-yhtyeiden, kuten Pennywisen, No Doubtin ja Voodoo Glow Skullsin kanssa.

Smash ja valtavirran suosio (1994–1996)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun The Offspring palasi studioon nauhoittamaan kolmatta studioalbumiaan vuonna 1993, bändin suhteet tuottaja Thom Wilsonin kanssa olivat alkaneet huonontua. Bändi julkaisi Smashin vuonna 1994, ja siitä tuli yhtyeen parhaiten myynyt albumi. Albumilta julkaistiin kolme hittisingleä "Come Out and Play", "Self Esteem" ja "Gotta Get Away", ja albumi rikkoi kaikkien aikojen ennätyksen ollessaan parhaiten myynyt indie levy-yhtiön julkaisema albumi. Se onkin myynyt jo 16 miljoonaa kappaletta, ja albumi on jatkanut hyvää myyntiään vielä 17 vuotta julkaisunsa jälkeenkin. Albumi on palkittu kuusinkertaisella platinalla Yhdysvalloissa. Albumi on myynyt hyvin myös Amerikan ulkopuolella, erityisesti Australiassa, missä se debytoi listaykkösenä kolmen viikon ajan vuonna 1995.

Smashin julkaisun jälkeen vastikään nousseiden tulojensa turvin The Offspring päätti ostaa oikeudet debyyttialbumiinsa. Sitten Holland ja Greg K. perustivat oman levy-yhtiön, Nitro Recordsin, ja aloittivat levytyssopimusten allekirjoittamisen. Yksi heidän ensimmäisistä julkaisuistaan oli uudelleenjulkaisu yhtyeen ensimmäisestä studioalbumista The Offspring. Nitro Recordsille tuli useita levytyssopimuksia punk-yhtyeiden, kuten The Vandalsin, Guttermouthin ja Jughead's Revengen kanssa. Pian tämän jälkeen levy-yhtiö jäi pitkälti Dexter Hollandin vastuulle.

Ixnay on the Hombre, Americana ja Conspiracy of One (1997–2002)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
The Offspring esiintymässä vuonna 2001.

The Offspring jätti Epitaphin ja allekirjoitti levytyssopimuksen Columbia Recordsin kanssa. Neljännen studioalbumin, Ixnay on the Hombren, kirjoitus- ja nauhoitustyöt alkoivat vuonna 1996. Albumi julkaistiin 4. helmikuuta 1997, joka oli myös Noodlesin 34. syntymäpäivä. Tämä albumi ei saavuttanut Smashin kaltaista menestystä, vaikka se myikin yli miljoona kappaletta ja poiki viisi singleä. Albumilla The Offspring alkoi väistyä Epitaphin yhtyeille tyypillisistä poliittisesti kantaa ottavista punk-teemoista, ja lähestyi valtavirran rockia lauluilla kuten "All I Want", "Gone Away" ja "I Choose". Viimeisenä mainitun musiikkivideon Dexter Holland ohjasi itse. Dexter kommentoi, että Ixnay ei todennäköisesti saanut Smashin kaltaista vastaanottoa, sillä se oli niin paljon erilainen, ja fanit odottivat Smashille jatko-osaa.

Vuonna 1998 The Offspring julkaisi Americana-albumin, joka oli yhtyeen viides. Kolme albumin singleä, "Pretty Fly (for a White Guy)", "Why Don't You Get a Job" ja "The Kids Aren't Alright", nousivat bändin suurimmiksi hiteiksi, ja albumista tulikin huippu valtavirran suosiossa. Singlenä julkaistiin myös kappale "She's Got Issues", mutta se ei noussut edellä mainittujen kaltaiseen suosioon.

Vuonna 1999 yhtyeen jäsenet esittivät itseään elokuvassa Idle Hands. He soittavat kappaleen "Beheaded" ja cover-version The Ramonesin kappaleesta "I Wanna Be Sedated" koulun tansseissa, ennen kuin Hollandin hahmo kuolee. Yhtye esiintyi myös Woodstock 1999 -konsertissa, missä heidän esiintymisensä lähetettiin suorana televisiosta.

The Offspring julkaisi kuudennen studioalbuminsa Conspiracy of Onen vuonna 2000. Bändi pyrki julkaisemaan koko albumin verkkosivuillaan osoittaakseen tukensa musiikin lataamista internetistä kohtaan. Kuitenkin oikeustoimien uhka Columbian ja sen emoyhtiön Sonyn kautta pakotti bändin luopumaan suunnitelmista, ja vain ensimmäinen single "Original Prankster" julkaistiin virallisella nettisivulla (loppu albumi vuoti fanisivustoille). Bändi myös myi Napsterin logolla varustettuja t-paitoja verkkosivuillaan ja lahjoitti rahaa Napsterin luojalle Shawn Fanningille.

Splinter (2003–2005)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dexter Holland ja Atom Willard esiintymässä vuonna 2005.

Vuonna 2002 yhtye alkoi nauhoittaa seitsemättä studioalbumiaan Splinter. Kuitenkin nauhoitusten aikana bändin pitkäaikainen rumpali Ron Welty jätti The Offspringin omaan Steady Grounds -yhtyeprojektiinsa vedoten. Welty tai The Offspring eivät ole kommentoineet lähtöä tarkemmin.[5]

The Offspring kuitenkin julkaisi albuminsa vuonna 2003. Yhtye värväsi Josh Freesen nauhoittamaan rummut Splinteriä varten, ja myöhemmin bändi ilmoitti, että Atom Willard olisi Ron Weltyn virallinen korvaaja. Albumin alkuperäinen nimi olisi pitänyt olla Chinese Democrazy (You Snooze, You Lose) Guns N’ Rosesin pitkään viipyneen albumin mukaan, mutta suunnitelma kariutui, kun Guns N’ Rosesin keulahahmo Axl Rose uhkasi haastaa The Offspringin oikeuteen. Ensimmäinen single "Hit That" sai kohtalaista suosiota MTV:llä. "Hit That" käyttää lukuisia elektronisia tehosteita, joita yhtyeen aiemmassa tuotannossa ei esiintynyt.

Vuonna 2005 The Offspring julkaisi Greatest Hits -kokoelma-albumin sekä kaksois-CD:nä että tavallisena CD-versiona. Greatest Hits sisältää 14 bändin hittikappaletta Smashin ja Splinterin väliltä sekä kaksi ennen julkaisematonta kappaletta, "Can't Repeat" ja piiloraitana cover-versio The Policen kappaleesta "Next to You". Kokoelma ei kuitenkaan sisällä mitään materiaalia ensimmäiseltä albumilta tai Ignitionilta. Kaksois-CD sisältää videon, missä Dexter ja Noodles kertovat bändin historiasta, ja akustisen version kappaleesta "Dirty Magic". Noin kuukautta myöhemmin The Offspring julkaisi DVD:n, joka sisälsi kaikki yhtyeen siihen astiset musiikkivideot ja joitain videoita live-esiintymisistä.

Kesällä 2005 The Offspring soitti Warped Tour -kiertueella ensi kertaa, ja sen jälkeen yhtye konsertoi Euroopassa ja Japanissa. "Greatest Hits" -maailmankiertueen jälkeen bändi jäi keikkatauolle, eikä uutta musiikkiakaan syntynyt. Tauon aikana rumpali Atom Willard jätti yhtyeen ja siirtyi Angels & Airwaves -yhtyeeseen.

Rise and Fall, Rage and Grace (2006–2009)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2006 ilmoitettiin, että The Offspring olisi jälleen studiossa nauhoittamassa kahdeksatta studioalbumiaan Rise and Fall, Rage and Gracea yhdessä tuottaja Bob Rockin kanssa. Heinäkuussa 2007 Dexter kertoi, että kaksi kappaletta oli jo valmistunut.

Samassa kuussa yhtye ilmoitti, että yhtyeen jättäneen rumpali Atom Willardin korvaajaksi tulee entinen Saves the Dayn rumpali Pete Parada. Ensimmäinen esiintyminen Paradan kanssa oli Summer Sonic -festareilla Japanissa saman vuoden elokuussa. Samalla kiertueella The Offspring debytoi uuden kappaleen "Hammerhead", joka tulisi olemaan uuden albumin ensimmäinen single. Parada ei kuitenkaan soittanut rumpuja albumiversiolla, vaan rumpalin tehtävää hoiti Josh Freese, kuten Splinterin nauhoituksissakin. The Offspring oli yhtenä pääesiintyjänä Soundwave Festivalilla Australiassa alkuvuodesta 2008 yhdessä Incubusin ja Killswitch Engagen kanssa.

Huhtikuussa 2008 Dexter ilmoitti albumin nimeksi Rise and Fall, Rage and Grace ja julkaisupäiväksi 14. heinäkuuta. Albumin ensimmäinen single "Hammerhead" soi radioissa maaliskuussa. Lisäksi bändin virallinen nettisivusto tarjosi kappaleen ladattavaksi MP3-formaatissa päivää aiemmin. Albumin toinen single "You're Gonna Go Far, Kid" nousi Hot Modern Rock Tracks -listan kärkeen ja pysyi siellä 11 viikkoa, ja singlestä tuli yksi menestyneimmistä kappaleista, jotka yhtye oli yli 20-vuotisella urallaan julkaissut.

Myös huhtikuussa 2008 Epitaph Records ilmoitti, että levy-yhtiö tekisi uudelleenjulkaisut albumeista Ignition ja Smash. Molemmat albumit remasteroitiin, ja Smash sisälsi uuden 24-sivuisen vihkosen. Uudelleenjulkaisut julkaistiin sattumalta samana päivänä kuin Rise and Fall, Rage and Grace.

Albumia tukeva kiertue alkoi 16. huhtikuuta esiintymisellä X-Fest -festivaaleilla Kaliforniassa. 28. päivä ilmoitettiin, että Greg K. jäisi tauolle, sillä hän oli saanut lapsen, ja häntä korvaamaan tuli Scott Shiflett bändistä Face to Face. Kriesel palasi kesäkuun puolivälissä. Lokakuussa Etelä-Amerikan kiertueen jälkeen seurasi kolmen viikon Japanin kiertue, missä vahvistuksena oli keikkakitaristi Andrew Freeman. 13. joulukuuta Offspring oli pääesiintyjänä yhdeksännellätoista KROQ Almost Acoustic Christmas -kiertueella. Kiertueen haastattelussa kitaristi Noodles kertoi, että Offspring pitäisi kuukauden tai parin tauon, ja lupaisi, että Yhdysvaltain kiertue lähtisi vauhtiin vuonna 2009. He kiersivät ympäri Pohjois-Amerikkaa "Shit is Fucked Up" -kiertueellaan maaliskuusta heinäkuuhun mukanaan yhtyeet Dropkick Murphys, Alkaline Trio, Street Dogs, Pennywise, Shiny Toy Guns, Sum 41 ja Frank Turner.

Days Go By (2009–2013)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
The Offspring esiintymässä vuonna 2009.

Toukokuussa vuonna 2009 Noodles kertoi haastattelussa, että yhtyeen keulakuva Dexter Holland oli työstänyt yhdeksättä albumia Bob Rockin kanssa Havaijilla. Noodles kertoi, että uusi levy voi sisältää kappaleita, jotka jäivät pois Rise and Fall, Rage and Grace -albumilta.[6] Dexter kertoi OC Registerille kesäkuussa 2009, että hän halusi kokeilla, ettei uuden levyn tekemisessä menisi yhtä kauan kuin Rise and Fall, Rage and Grace -albumin kanssa. Dexter kertoi Rolling Stonelle, että heillä oli keskusteluja uudesta levystä ja he halusivat Bob Rockin uudestaan levyn tuottajaksi ja suunnitelmia, että levy julkaistaisiin jossain vaiheessa vuotta 2010. Noodles kertoi myös Edmonton Sunille, että Offspring aikoo aloittaa nauhoitukset syksyllä 2009. Hän kertoi myös: "Meillä ei ole mitään kappaleita vielä. Ehkä pari demoa siellä täällä. Mutta me etsimme vanhoja kappaleita ja katsomme, josko voisimme julkaista ne pois."

Kesäkuussa vuonna 2009 Billboardin haastattelussa Noodles kertoi, että Dexter ja Bob Rock keskustelivat, että on pari asiaa, jotka jäivät pois viime levyltä ja pari kappaletta, jotka jäivät pois Splinter- ja jopa Conspiracy of One -levyiltä ja katsovat, voisiko niitä työstää uudelle levylle. Noodles kertoi myös, että hän haluaisi levyn ulos vuonna 2010, mutta bändi ei osuisi studioon vasta kuin tammikuussa 2010. Haastattelussa kysyttiin myös Pete Paradan osallistumista uuden levyntekoon, ja Noodles kertoi, että "Hän on hyvä. Emme ole tehneet vielä yhtään levyä hänen kanssaan, mutta me odotamme sitä. Hän on hyvä rumpali. Hänellä on suuria ajatuksia, vain todella hyviä ideoita. Hän on todella mukava kaveri ja todellinen tehopakkaus, joten olemme innolla hänen kanssaan."

15. helmikuuta 2010 The Offspringin virallisella nettisivulla ilmoitettiin, että The Offspring olisi pääesiintyjänä kahdessa konsertissa läntisessä Kanadassa kesäkuun aikana. Saman vuoden maaliskuussa ilmoitettiin, että yhtye liittyisi 311:n Unity-kiertueelle kesällä. 19 päivän kiertueelle tuli mukaan erityisvieraaksi myös yhtye Pepper, ja se pidettäisiin amfiteattereissa ympäri Amerikkaa. Ennen tätä kiertuetta The Offspring soitti itärannikolla neljä Terrible Thingsin järjestämää konserttia. The Offspring otti taukoa studiosta päästäkseen esiintymään 311:n kiertueelle ja suunnitteli soittavansa jotain uutta materiaalia kiertueen aikana. 18. kesäkuuta 2010 Las Vegasin keikalla The Offspring debytoi uuden kappaleen "You Will Find a Way", joka tulee olemaan uudella albumilla. Kappale sai jonkun verran kritiikkiä, sillä se kuulosti samalta kuin Foo Fightersin kappale "Times Like These". He soittivat myös coverin The Clashin "The Guns of Brixton" -kappaleesta. Yhdysvaltain kiertueen jälkeen The Offspring soitti Japanin Summer Sonic Festivalilla elokuussa. Samaan aikaan Japanin-kiertueen kanssa Sony julkaisi erityisen japanilaisen kokoelma-albumin Happy Hour!.

18. helmikuuta The Offspring julkaisi linkin "Offspring Studio Cam" -palveluun, mikä sisältää kuvia ja videomateriaalia yhdeksännen studioalbumin kirjoitus- ja nauhoitusprosessista.

3. toukokuuta 2010 Dexter julkaisi bändin nettisivujen viestipalstalla päivityksen koskien uutta albumia. Hän sanoi, että yhtye oli "työskentelemässä muutaman kappaleen parissa. Ne ovat kaikki eri vaiheissa, jotkut ovat täysin alkutekijöissä, jotkut taas lähes täysin valmiita." Hän paljasti myös, että bändi olisi työstämässä albumia studiossa "päivittäin seuraavat kaksi viikkoa. Yritämme saada jotain uutta valmiiksi ja soitettavaksi livenä tänä kesän kiertueilla." Dexter paljasti myös, että yhtye työskenteli uuden "It's All Good" -nimisen kappaleen parissa, mutta hän oli epävarma, tulisiko se esiintymään uudella albumilla. Kesäkuussa vuonna 2010 Lovelinen haastattelussa Dexter ja Noodles mainitsivat, että The Offspring pitäisi tauon studiosta ja he valmistautuivat kesän kiertueeseen. Kun haastattelussa kysyttiin, miltä uusi albumi tulisi kuulostamaan, Noodles kuvaili sitä jatkoksi Rise and Fall, Rage and Gracelle, mutta siinä tulisi olemaan elementtejä myös Smashin tyylistä, kun Dexter taas kuvaili sitä "suoraksi rockiksi". Samassa haastattelussa Dexter ja Noodles sanoivat, että yhtye saattaisi julkaista live-albumin yhdeksännen studioalbumin jälkeen.

Noodles sanoi, että The Offspring jatkaisi työskentelyä uuden albumin kanssa tosissaan Unity-kiertueen päätyttyä. Levystä hän kertoi Billboard.comille, että "se etenee hitaasti. Aloitimme äänitykset aikaa sitten. Olemme saaneet vain yhden kappaleen valmiiksi, ja ...viisi tai kuusi kappaletta, jotka sanoisin olevan lähellä sitä. Haluamme saada levyn julkaistua pois mahdollisimman pian, ja työskentelemme sen eteen, mutta toisaalta emme haluaisi julkaista mitään, mikä ei olisi hyvää. Joten käytämme paljon aikaa albumin parissa." Basisti Greg K kertoi Examinerille, että The Offspring toivoi saavansa albuminsa julkaistua loppuvuodesta 2010, vaikka hän myönsi, että prosessi voi viedä "vähän kauemmin kuin on otaksuttu".

Pete Parada ja Noodles esiintymässä vuonna 2009.

Lokakuussa 2010 Dexter postasi bändin Twitterissä sanoen: "On hyvä olla takaisin studiossa". Tämä johti spekulointiin siitä, että yhtye oli vasta aloittamassa nauhoituksia tai jatkamassa niitä. Joulukuussa The Offspring kertoi Twitterissä, että he olivat käyttäneet viimeiset kaksi viikkoa studiossa, ja uuden albumin nauhoitus jatkuisi lomien jälkeen ja albumi olisi julkaisukunnossa vuonna 2011. Dexter ja Noodles kertoivat uudenvuoden podcastissaan, että 12 tai 13 kappaletta oli nyt työn alla. Arvioidusta valmistumisajankohdasta Dexter kertoi samassa podcastissa: "Emme tiedä vielä. Se voitaisi tehdä huomenna, mutta vielä se ei ole valmis, eikä se ole vielä hyvä", mutta myöhemmin hän kertoi, että uudenvuodenlupauksenaan hän toivoi albumin valmistuvan maaliskuussa.

Huhtikuussa 2011 Noodles kertoi toisessa podcastissa, että uusi albumi todennäköisesti julkaistaisiin ennen kesän kiertueita. Hän kertoo: "Meillä on koko kuluttajalautakunta, joka antaa meille kappaleista palautetta. Luulen, että uusi albumi menestyy hyvin. Emme ole vielä valmiita, mutta olen katsellut kaikkea, mitä olemme tehneet, ja olen varma, että siellä on oikein hienoja juttuja. Vielä on paljon tehtävää, mutta toivomme saavamme sen hyvin pian valmiiksi, sillä näemme jo valoa tunnelin päässä". Yhtye kertoi myös, että heillä on "12-13" uutta kappaletta.

11. tammikuuta 2011 tilapäinen rumpali Josh Freese, joka nauhoitti rummut yhtyeen kahdelle edelliselle albumille, kertoi nettisivuillaan, että hän oli studiossa työskennellen jälleen The Offspringin kanssa. Myös Ronnie King ilmoitti työskentelevänsä albumilla kosketinsoitinten parissa, kuten hän teki Splinter-albumillakin.

4. maaliskuuta The Offspring ilmoitti verkkosivuillaan, että yhtye tulisi kiertueille vuoden kesällä ja syksyllä. Heidät vahvistettiin pääesiintyjiksi Reading ja Leeds Festival -kiertueille.

2. elokuuta ilmestyneessä podcastissa Dexter sanoi leikillään, että bändi "on täydellisesti vitun epäaktiivinen eikä työskentele levyn parissa". Hän lisäsi: "Olemme olleet studiossa joka päivä, paitsi ihan viimeisinä päivinä. Otimme muutaman päivän taukoa, koska minun piti kirjoittaa sanoituksia... Sanoisin, että meillä on hyvä kasa musiikkia nauhoitettuna. Meillä on 12 kappaletta, joista pidämme, ja luulen, että kaikki rummut on jo tehty, kitarakohtiakin on jo paljon. Täytyy vain saada laulu sopimaan yhteen. Olemme hyvin, hyvin lähellä valmistumista." Vaikka Noodles on epävarma, tullaanko uusi albumi julkaisemaan vuonna 2011, Dexter vakuuttaa, että siitä "ei missään tapauksessa tule Chinese Democracy -tyylin tapausta". Hän sanoo, että bändi on "lähestymässä loppua" ja "näkee jo valoa tunnelin päässä", ja että yhtye ei aio "rytätä kaikkea ja alkaa kirjoittaa kappaleita uudelleen".

4. syyskuuta I-Day Festivalin haastattelussa Italiassa Noodles sanoi, että The Offspringin uutta albumia ei tultaisi julkaisemaan ennen vuotta 2012. Hän jatkoi, että yhtyeen "pitäisi saada albumi valmiiksi tämän vuoden puolella, ja sitten oikeastaan ensi vuonna alamme siirtyä kohti albumin kansitaidetta ja muuta sellaista".

14. syyskuuta The Offspring ilmoitti Facebook-sivuillaan, että yhtyeen odotettiin "palaavan studioon noin viikossa" albumin uudelleennauhoitusta varten, jonka he toivovat olevan valmis kahdessa tai kolmessa kuukaudessa. Samana päivänä yhtye ilmoitti käynnistävänsä albumia tukevan kiertueen vuonna 2012. 4. lokakuuta The Offspring ilmoitti olevansa takaisin studiolla. AJ Maddahin, Australian Soundwawe-festivaalin perustajan, mukaan albumin pitäisi olla miksattuna tammi- tai helmikuussa 2012. 23. lokakuuta Noodles kertoi bändin Twitterissä, että The Offspring suunnittelee kiertuetta, kunhan studioalbumi on julkaistu pois. Hän ehdotti, että kiertue alkaa kevään 2012 tienoilla. Yhtye on pääesiintyjänä PunkSpring-festivaaleilla Japanissa, 31. maaliskuuta Tokiossa ja 1. huhtikuuta Osakassa yhdessä Sum 41:n, New Found Gloryn ja All Time Low:n kanssa. Lisäksi he ovat vahvistaneet soittavansa Rock am Ring- ja Rock im Park -festivaaleilla kesäkuussa.

Kesällä 2012 The Offspring sai tehtyä levyn valmiiksi. Levy kantaa nimeä Days Go By. Levyllä on myös uudelleen äänitetty versio kappaleesta "Dirty Magic", yhtyeen toiselta levyltä ""Ignition"".

Tyyli ja vaikutteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka The Offspringin musiikkia pidetään yleisesti pop-punkina tai yksinkertaisesti vain punk rockina, heidän musiikissaan on vahvoja vaikutteita myös 1990-luvun grunge-suuntauksesta ja satunnaisesti ska punkista. The Offspringin tyylissä on paljon Dexterin tai koko bändin huutamia huudahduksia, kuten "Whoa", "Hey" ja "Yeah". NOFX (Offspringin kanssa samassa levy-yhtiössä 1990-luvulla ollut yhtye) on tehnyt tästä vitsin kappaleessaan "Whoa on the Whoas". Joissain kappaleissa, kuten "Pay the Man" ja "Come Out and Play", on vaikutteita myös itämaisesta musiikista. Sanoitukset käsittelevät monia aiheita, kuten henkilökohtaisia suhteita ("She's Got Issues", "Self Esteem", "Spare Me the Details") ja Yhdysvaltojen ja koko yhteiskunnan rappeutumista ("It'll Be a Long Time", "Americana", "Stuff is Messed Up"). Sanoituksista usein heijastuu sarkastinen näkökulma, joka voi sanavalinnan ja kielenkäytön ohella loukata joitain. Tämä mainitaan esimerkiksi Ixnay on the Hombren esittelykappaleessa "Disclaimer", joka on hyvä esimerkki siitä, miten useimmissa The Offspringin albumeissa on jonkinlainen esittely (esimerkkeinä Smash: "Time to Relax", Americana: "Welcome", Conspiracy of One: "Intro" ja Splinter: "Neocon").

Yhtye ilmoittaa musiikillisiin innoittajiinsa seuraavat yhtyeet: Agent Orange, The Adolescents, Angry Samoans, Bad Brains, Bad Religion, Black Flag, Channel 3, Circle Jerks, The Clash, D.I., The Damned, Dead Kennedys, Descendents, The Dickies, Iron Maiden, Jane’s Addiction, Bob Marley & The Wailers, Metallica, Minor Threat, Nirvana, Ramones, Red Hot Chili Peppers, Sex Pistols, Sham 69, Social Distortion, Thelonious Monster, TSOL, The Vandals and Youth Brigade.

Vaikutus ja perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Offspringin vaikutus näkyy vielä tänäkin päivänä, pääsyynä tähän on jo kuusinkertaista platinaa ja maailmanlaajuista radiosoittoa saanut Smash-albumi. Yhtenä 1990-luvun suosituimmista punk-yhtyeistä The Offspring herätti yleistä kiinnostusta punk-musiikkia kohtaan ja toi tyylilajia valtavirran tietoon. The Offspring on myös vaikuttanut moniin yhtyeisiin ja artisteihin, esimerkkeinä Simple Plan, Sum 41, Paramore, Steriogram, FM Static, Misono, Valvomo ja monet muut. Los Angelesin modernia rockia soittava radioasema KROQ listasi The Offspringin sijalle 21 listalla "top 106.7 biggest KROQ bands of all time" ja sijalle 8 "Top 166 Artists of 1980–2008" listalla.

The Offspringin musiikkia on esiintynyt elokuvissa, kuten Kaahari katkoviivalla, Batman Forever, Tiedän mitä teit viime kesänä, Kauhun oppitunnit, Varsity Blues, Idle Hands, Me kaksi & Irene, Luuseri, Sänkykamarin sankari, Bubble Boy, Elukka, American Pie 2, Orange County, The New Guy, Bowling for Columbine, Pauly Shore Is Dead, Klik! ja Paistetut madot ja kuinka niitä syödään (trailerissa). "Mota", "Amazed" ja "The Meaning of Life" (kaikki albumilta Ixnay on the Hombre) esiintyivät Warren Millerin dokumentissa Snowriders II. "Pretty Fly (For a White Guy)" -kappaleen voi kuulla Kukkulan kuninkaan jaksossa "Escape from Party Island". "You're Gonna Go Far, Kid" esiintyy 90210:n jaksossa "We're Not in Kansas Anymore", ja "Kristy, Are You Doing Okay?" esiintyy puolestaan jaksossa "Zero Tolerance". Videopeleistä The Offspringin musiikkia esiintyy peleissä Crazy Taxi, Tony Hawk's Pro Skater 4 ja SingStar Rocks!. "Pretty Fly (for a White Guy)" esiintyy pelissä Guitar Hero: Van Halen. "Hammerhead", "Gone Away", "Pretty Fly (for a White Guy)", "Self Esteem", "All I Want", "The Kids Aren't Alright" ja "A Lot Like Me" ovat ladattavissa Rock Band -sarjaan. "Hammerhead" esiintyy myös jalkapallopelissä Madden NFL 09.

Konsertit Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Offspring on käynyt Suomessa 14 kertaa. Viimeksi yhtye esiintyi Seinäjoella 10. kesäkuuta 2023 Stadionfestissä OmaSp Stadionilla. Vuonna 2014 Ruisrockissa yhtye esitti Smash-albumin kokonaisuudessaan kunnioittaen albumin 20-vuotissyntymäpäivää.[7]

  • Dexter Holland - laulu ja kitara
  • Noodles - kitara, taustalaulu
  • Todd Morse - basso, taustalaulu
  • Jonah Nimoy - kitara, taustalaulu
  • I'll Be Waiting - 1987
  • Blackball - 1989
  • Take It Like A Man - 1991
  • Kick Him When He's Down - 1992
  • Come Out and Play (Keep 'Em Separated) - 1994
  • Gotta Get Away - 1994
  • Self-Esteem - 1994
  • Bad Habit - 1995
  • Smash It Up - 1995
  • All I Want - 1997
  • I Choose - 1997
  • Meaning of Life - 1997
  • Gone Away - 1998
  • Pretty Fly (for a White Guy) - 1998
  • Why Don't You Get a Job? - 1999
  • She's Got Issues - 1999
  • The Kids Aren’t Alright - 1999
  • Total Immortal (AFI-cover) - 2000
  • Original Prankster - 2000
  • One Fine Day - 2000
  • Huck It - 2000
  • Want You Bad - 2001
  • Million Miles Away - 2001
  • Defy You - 2001
  • Hit That - 2003
  • (Can't Get My) Head Around You - 2004
  • Spare Me The Details - 2004
  • Can't Repeat - 2005
  • Next to You (The Police - cover) - 2005
  • Hammerhead - 2008
  • You're Gonna Go Far, Kid - 2008
  • Kristy, are you doing okay? - 2009
  • Half-Truism - 2009
  • Days Go By - 2012
  • Cruising California (Bumpin' In My Trunk) - 2012
  • Turning Into You - 2012
  • Coming for You - 2014
  • Down (311 cover) - 2018
  • Make It All Right - 2024

Musiikkivideot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Come Out and Play - 1994
  • Self Esteem - 1994
  • Gotta Get Away - 1995
  • All I Want - 1997
  • The Meaning of Life - 1997
  • I Choose - 1997
  • Gone Away - 1998
  • Pretty Fly (for a White Guy) - 1998
  • Why Don't You Get a Job? - 1999
  • The Kids Aren't Alright - 1999
  • She's Got Issues - 1999
  • Original Prankster - 2000
  • Want You Bad - 2001
  • Defy You - 2001
  • Hit That - 2003
  • Da Hui - 2004
  • (Can't Get My) Head Around You - 2004
  • Can't Repeat - 2005
  • Hammerhead - 2008
  • You're Gonna Go Far, Kid - 2008
  • Kristy, Are You Doing Okay? - 2009
  • Stuff is Messed Up - 2009
  • Days Go By - 2012
  • Cruising California (Bumpin' in My Trunk) - 2012

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]