Ramones

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta The Ramones)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ramones

Ramones Logo Black.png
Ramones Oslossa vuonna 1980.
Ramones Oslossa vuonna 1980.
Tiedot
Toiminnassa 1974–1996
Tyylilaji punk rock
ramopunk
protopunk
Kotipaikka New York, New York, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Entiset jäsenet

Joey Ramonelaulu (1974–1996)
Johnny Ramonekitara (1974–1996)
Dee Dee Ramone, basso, laulu (1974–1989)
Tommy Ramone, rummut (1974–1978)
Marky Ramonerummut (1978–1983 / 1987–1996)
Richie Ramone, rummut (1983–1987)
Elvis Ramone, rummut (1987)
C. J. Ramonebasso, laulu (1989–1996)

Levy-yhtiö

Sire Records, 1976–1992
Radioactive Records, 1992–1996
Chrysalis Records, 1992–1996

Kotisivut

Ramones oli New Yorkissa vuoden 1974 maaliskuussa perustettu punk rock -yhtye. Yhtye hajosi vuonna 1996. Ramones tunnetaan punkmusiikin edelläkävijänä. Yhtyeen musiikki oli humoristista ja yksinkertaista, vaikka ensilevyn ilmestymisen aikana populaarimusiikin maailmaa hallitsivat vielä kunnianhimoiset progressiivista rockia soittavat yhtyeet. Ramones oli luultavasti tärkein yksittäinen yhtye, joka toi muutosta tähän tilanteeseen ja teki punk-genreä suosituksi. Ramonesin jäsenet käyttivät kaikki sukunimenään Ramonea, vaikka he eivät olleet sukua. Yhtye ei 1970-luvulla noussut kotimaassaan suosituksi, mutta oli sitäkin suositumpi Euroopassa, varsinkin Britanniassa.

Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat esimerkiksi ”Blitzkrieg Bop”, ”Pet Sematary”, ”I Wanna Be Sedated”, ”Rock ’n’ Roll High School”, ”Rockaway Beach”, ”The KKK Took My Baby Away”, ”Sheena Is a Punk Rocker”, ”Rock ’n’´ Roll Radio”, ”My Brain Is Hanging Upside Down”, ”I Wanna Be Your Boyfriend” ja ”Somebody Put Something in My Drink”.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramones perustettiin New Yorkissa vuonna 1974 kokoonpanolla Joey Ramone, Johnny Ramone ja Dee Dee Ramone. Joey soitti rumpuja, Johnny sähkökitaraa ja Dee Dee soitti bassoa ja lauloi. Pian yhtyeeseen liittyi rumpaliksi Tommy Ramone ja Joey siirtyi laulajaksi. Esikuvina yhtyeellä olivat klassiset rock-yhtyeet kuten The Beatles ja Beach Boys, amerikkalaiset 60-luvun purukumipop-yhtyeet sekä protopunk-yhtyeet kuten New York Dolls. Yhtye aloitti CBGB-klubilla Manhattanin Boweryssa, jossa aloittelivat uraansa samaan aikaan muun muassa Television, Blondie, Patti Smith, Johnny Thunders & The Heartbreakers, The Cramps ja The Dictators. Yhtyeen esiintymiset kestivät alkuaikoina keskimäärin 20 minuutista puoleen tuntiin.

Johnny Ramone vuonna 1977.

Elokuussa 1975 yhtye sai Sire Recordsilta levytyssopimuksen. Saman vuoden marraskuussa Yhdysvalloissa julkaistiin yhtyeen ensimmäinen single ”Blitzkrieg Bop”. Tämän jälkeen Sire Records julkaisi esikoislevyn Ramones vuonna 1976. Sen kappaleet herättivät huomiota varsinkin Britanniassa. Ramones ja muut New Yorkin punk-yhtyeet olivat herättäneet brittilehtien, kuten New Musical Expressin ja Melody Makerin, kiinnostuksen.

Joey Ramone halusi, että yhtye lähtisi Englantiin, jossa se vaikutti olevan suositumpi kuin kotimaassaan. Yhtye esiintyi The Roundhouse -klubilla Lontoossa 4. heinäkuuta 1976.[1] Tämän jälkeen yhtyeen maine alkoi nousta. Ramones julkaisi myös livealbumin It’s Alive Britannian kiertueidensa jälkeen.

Yhtyeen esikoisalbumia seurasi vuonna 1977 albumi Leave Home, joka menestyi esikoisalbumia heikommin. Samana vuonna julkaistiin albumi Rocket to Russia, joka sisälsi yhtyeen ensimmäisen singlehitin ”Sheena Is a Punk Rocker”.

Tommy Ramone jätti yhtyeen tämän jälkeen, koska hän halusi keskittyä tuottajan työhön.[2] Hänen tilalleen yhtyeeseen liittyi Marc Bell eli Marky Ramone, joka oli aiemmin soittanut yhtyeissä Dust, Wayne County & the Electric Chairs ja Richard Hell & the Voidoids.

Neljäs albumi Road to Ruin julkaistiin vuonna 1978. Albumi ei myynyt kovin hyvin, mutta kappaleesta ”I Wanna Be Sedated” tuli yksi yhtyeen tunnetuimmista.

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi End of the Century julkaistiin vuoden 1980 alussa. Levyn tuotti Phil Spector, joka oli noussut maineeseen tuottamalla muun muassa The Ronettesia, Ike & Tina Turneria ja The Beatlesia. Spectorin ehdotuksesta Ramones versioi The Ronettesin vanhan hitin ”Baby I Love You”, josta tulikin yhtyeen menestynein singlehitti Britanniassa. Levyn muita tunnettuja kappaleita ovat muun muassa ”Do You Remember Rock ’n’ Roll Radio?” ja ”Rock ’n’ Roll High School”.

Yhteistyö Spectorin kanssa ei tuonut odotettua läpimurtoa kotimaassa Yhdysvalloissa. Sen sijaan yhtyeen suosio kääntyi laskusuhdanteeseen seuraavilla levyillä Pleasant Dreams (1981) ja Subterranean Jungle (1983). Seuraavilla albumeilla Ramonesin musiikki muuttui kovemmaksi, ottaen vaikutteita hardcore punk -musiikkisuuntauksesta suurimmilta osin yhtyeen uuden rumpalin, Richie Ramonen, vaikutuksesta. Vuosikymmenen loppupuolella suosio lähti jälleen nousuun lähinnä jatkuvan kiertämisen ansiosta. Albumit eivät edelleenkään menestyneet listoilla lukuun ottamatta kokoelmaa Ramones Mania, josta yhtye sai ensimmäisen kultalevynsä (yli 500 000 myytyä kpl) Yhdysvalloissa.

Vuonna 1987 Richie Ramone jätti yhtyeen. Hänet korvasi Clem Burke, joka sai taiteilijanimen Elvis Ramone. Elvis Ramone oli mukana kahden keikan ajan, mutta hänen soittotyylinsä ei ollut sopiva Ramonesille. Lopulta Marky Ramone palasi yhtyeeseen. Vuonna 1989 Dee Dee Ramone jätti yhtyeen kyllästyttyään lopullisesti sen imagoon. Hänet korvasi CJ Ramone.

Loppuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramones jatkoi keikkailua ja levyttämistä 1990-luvulla. Vuonna 1991 julkaistiin Ramonesin toinen livealbumi Loco Live ja vuonna 1993 cover-kappaleita sisältävä albumi Acid Eaters. Viimeinen studioalbumi, ¡Adios Amigos!, julkaistiin vuonna 1995. Vuonna 1996 Ramones julkaisi livealbumin Greatest Hits Live. Seuraavana vuonna, 1997 julkaistiin vielä toinen livelevy, We’re Outta Here!, joka sisältää bändin viimeisen keikan taltioituna. Samana vuonna Ramones hajosi 23 vuoden uran jälkeen.

Laulaja Joey Ramone kuoli imusolmukesyöpään vuonna 2001, alkuperäinen basisti Dee Dee Ramone heroiinin yliannostukseen vuonna 2002, kitaristi Johnny Ramonen eturauhassyöpään vuonna 2004 ja yhtyeen rumpali Tommy Ramone niin ikään syöpään 2014. Yhtyeen alkuperäisjäseniä ei siis ole enää elossa.

Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki Ramonesin 1970- ja 1980-lukujen albumit on 2000-luvulla julkaistu remasteroituna.

Yhtyeen ensialbumi Ramones ylitti kultalevyn rajan (500 000 kappaletta) Yhdysvalloissa vuonna 2014, vasta 38 vuotta ilmestymisensä jälkeen.[3]

Vuonna 2003 nimettiin New Yorkin Manhattanin kaupunginosan East 2nd Streetin ja Boweryn kulmat aina CBGB-klubin kortteliin saakka Joey Ramone Placeksi.[4]

Vuonna 2016 kadulle New Yorkin Queensin kaupunginosassa annettiin uusi nimi Ramonesin kunniaksi, The Ramones Way.[5]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramones konsertoi Suomessa 12 kertaa, ensi kertaa vuonna 1977 Helsingin Kulttuuritalolla ja viimeksi 1994 Kauhajoen Nummirockissa.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johnny Ramone (John Cummings) – kitara (1974–1996)
  • Dee Dee Ramone (Douglas Colvin) – kitara (1974); basso, laulu (1974–1989)
  • Joey Ramone (Jeffrey Hyman) – rummut (1974); laulu (1974–1996)
  • Tommy Ramone (Thomas Erdelyi) – rummut (1974–1978)
  • Marky Ramone (Marc Bell) – rummut (1978–1983, 1987–1996)
  • Richie Ramone (Richard Reinhardt) – rummut, laulu (1983–1987)
  • Elvis Ramone (Clem Burke) – rummut (1987)
  • C. J. Ramone (Christopher Joseph Ward) – basso, laulu (1989–1996)

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ramonesin diskografia
Studioalbumit

Elokuvat ja dokumentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • True, Everett: Hey Ho Let´s Go. Ramonesin tarina. (Hey Ho Let´s Go. The Story of the Ramones, 2005.) Suomentanut Pauliina Klemola. Helsinki: Like, 2006. ISBN 952-471-815-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. True 2006, s. 85.
  2. True 2006, s. 135.
  3. Montako kultalevyä The Ramones on saanut Yhdysvalloissa? Et taatusti tiedä! Soundi.fi. Viitattu 8.4.2016.
  4. New Yorkin katu nimetään Ramonesin muistoksi KaaosZine - Metal, Hardcore, Indie, Rock. 5.10.2016. Viitattu 17.10.2016.
  5. Ramones to Have Street in New York Named After Them Billboard. 4.10.2016. Viitattu 5.10.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bessman, Jim: Ramones. An American Band. St. Martin’s Press, 1993. (englanniksi)
  • Jari-Pekka Laitio-Ramone: Heaven Needed A Lead Singer. Fans Remember Joey Ramone. Kauhajoki: Tmi Ramoniac, 2002. (englanniksi)
  • Laitio-Ramone, Jari-Pekka: Rock In Peace. Dee Dee And Joey Ramone. Kauhajoki: Tmi Ramoniac, 2004. ISBN ISBN 951-98965-1-1. (englanniksi)
  • Laitio-Ramone, Jari-Pekka: Ramones. Soundtrack of our lives. Kauhajoki: Tmi Ramoniac, 2009. ISBN 978-951-98965-2-6. (englanniksi)
  • Melnick, Monte A. & Meyer, Frank: On the Road with the Ramones. Sanctuary, 2003. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ramones.