Johnny Thunders

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johnny Thunders harjoituksissa 1980-luvulla.

Johnny Thunders, (oikealta nimeltään John Anthony Genzale, Jr., 15. heinäkuuta 195223. huhtikuuta 1991) oli yhdysvaltalainen rock-kitaristi ja -laulaja.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisvuodet ja New York Dolls[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thunders, newyorkilainen, amerikanitalialaisen perheen poika, aloitti rockuransa kouluikäisenä Johnny and the Jaywalkers -nimisessä yhtyeessä, jolloin hän kutsui itseään vielä nimellä Johnny Volume. Sitä seurasi kokoonpano nimeltä Actress, jossa vaikuttivat tulevat New York Dolls -kumppanit Arthur "Killer" Kane ja Billy Murcia. The New York Dolls julkaisi kaksi merkittävää albumia 70-luvulla.

The Heartbreakers[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New York Dollsin hajoamisen jälkeen Thunders perusti The Heartbreakers -yhtyeen. Se oli mukana joulukuussa 1976 Anarchy-kiertueella Sex Pistolsin, Clashin ja The Damnedin ja sen korvanneen The Buzzcocksin kanssa.[1][2] The Heartbreakers julkaisi lokakuussa 1977 albuminsa L.A.M.F juuri ennen Sex Pistolsin levyä. Tekemistä oli viivästänyt bändin jäsenten heroiinin käyttö. Levyn äänenlaatua on pidetty epäonnistuneena, ja siitä on sittemmin ilmestynyt useita eri versioita.[3] Heartbreakers koottiin vielä useita esiintymisiä varten, viimeisen kerran vuonna 1984.

Soolovuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heartbreakersin hajottua Thunders julkaisi lokakuussa 1978 sooloalbumin So Alone. Sillä soittivat muun muassa Phil Lynott, Steve Jones, Paul Cook ja Peter Perrett. Levyn tuotti Steve Lillywhite.[4]

Sen jälkeen Thunders muutti vaimonsa ja lastensa kanssa Detroitiin ja soitti Wayne Kramerin Gang War -yhtyeessä.[5] Kramerin mukaan heroiininkäyttö oli kuitenkin Thundersille tärkeämpää. Myös puoliso jätti Thundersin.[6]

Vuonna 1983 Thunders julkaisi kuuden biisin mini-LP:n Diary of a lover sekä tuplalevyn In Cold Blood, joka sisälsi edellämainitun lisäksi livelevyn. Molemmat oli äänitetty edellisenä vuonna. Vuonna 1983 Thunders äänitti Pariisissa asuessaan vielä lähes akustisen Hurt me -albumin.

Seuraavana vuonna Thunders teki 95 keikkaa,[7] joista kahdeksan Suomessa.[8]

Que Sera Sera ilmestyi vuonna 1985. Sillä soitti useita vierailijoita, muun muassa Mike Monroe ja Nasty Suicide.

Vuosina 1987–1989 Thunders asui Ruotsissa.[9]

Viimeinen studioalbumi oli Patti Palladinin kanssa vuonna 1988 julkaistu rock 'n' roll -klassikkoja sisältänyt duettolevy Copy Cats. Sillä oli myös jo vuonna 1984 julkaistu Elvis-cover "Crawfish".

Heroiinin käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thundersin huumeongelma rajoitti David Johansenin mukaan jo New York Dollsin esiintymisiä ja tekemisiä. Soolouransa aikana myös Thundersin imago alkoi rakentua sen ympärille. Hän esitti lavalla sekavaa selvin päin ollessaankin, koska ymmärsi, että sellaista odotettiin.[4]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thunders kuoli hotellihuoneessa New Orleansissa vuonna 1991. Vuonna 2013 Thundersin kahden pojan ja hänen ruotsalaisen tyttärensä uutisoitiin riitelevän isänsä perinnöstä.[10]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet ja EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Dead or Alive" 7" (1978)
  • "You Can't Put Your Arms Around a Memory" 7" & 12" (1978)
  • "In Cold Blood" 7" (1983)
  • "Hurt Me" 7" (1984)
  • "Crawfish 7" & 12" (1985)
  • "Que Sera, Sera (Whatever Will Be, Will Be)" 7" & 12" (1988)

Epäviralliset julkaisut ja bootleg-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epäviralliset singlet ja EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Proud to Be Pirate EP (1983)
  • Ain't Superstitious 7" (1987)
  • Critic's Choice 7" (1992)
  • Daddy Rollin' Stone 7" (1996)
  • Life Goes On 7" (1996)
  • Countdown Love 7" (1997)
  • The Fireball EP (1999)
  • The Thunderbolt EP (1999)
  • It's Great When You're Straight, Yeah EP (2000)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Welch, Jon: No Sex Pistols, please - we're British bbc.com. 3.12.2016. Viitattu 30.6.2019. (englanniksi)
  2. Sorene, Paul: The Anarchy Tour of 1976 Flashbak. 26.3.2018. Viitattu 30.6.2019. (englanniksi)
  3. Punk Legends Glen Matlock & Walter Lure Preview 40th Anniversary 'L.A.M.F.' Shows for Johnny Thunders' Classic Billboard. Viitattu 30.6.2019.
  4. a b Sommer, Tim: So Alone at 40 Rock and Roll Globe. 5.12.2018. Viitattu 30.6.2019. (englanniksi)
  5. Miller, Steve: Detroit City: The Uncensored History of Rock 'n' Roll in America's Loudest City. Da capo Press, 2013.
  6. Fortnam, Ian: So Alone: The Johnny Thunders Story Classic Rock Magazine. Viitattu 30.6.2019. (englanniksi)
  7. Antonia, Nina: Que Sera, Sera Resurrected – Johnny Thunders ninaantoniaauthor.com.
  8. Johnny Thunders info johnnythundersinfo.blogspot.com. Viitattu 30.6.2019.
  9. Dahlbom, Anders: Johnny Thunders och Sverige sonicmagazine.com. Viitattu 30.6.2019. (ruotsiksi)
  10. Marsh, Julia: New York Dolls estate fight New York Post. 9.12.2013. Viitattu 30.6.2019. (englanniksi)
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.