The Beach Boys

Wikipedia
Ohjattu sivulta Beach Boys
Loikkaa: valikkoon, hakuun
The Beach Boys
(1961– )
The Beach Boysin nykyinen kokoonpano vuonna 2008.
The Beach Boysin nykyinen kokoonpano vuonna 2008.
Tiedot
Tyylilaji: pop
surf pop
rock and roll
pop rock
psykedeelinen rock
Kotipaikka: Yhdysvaltain lippu Hawthorne, Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Jäsenet
Brian Wilson  
Mike Love  
Alan Jardine  
Bruce Johnston  
David Marks  
Entiset jäsenet
Carl Wilson  
Dennis Wilson  
Blondie Chaplin  
Ricky Fataar  
Glen Campbell  
Levy-yhtiöt
Capitol Records  
Brother Records  
Reprise Records  
Caribou Records  

The Beach Boys on yhdysvaltalainen pop- ja rockyhtye, joka perustettiin vuonna 1961. Se tuli ensimmäisinä vuosinaan tunnetuksi moniäänisistä lauluharmonioistaan sekä surf pop -genren suurimpana nimenä. 1960-luvun puolivälissä yhtye kehittyi nopeasti yhdeksi vaikutusvaltaisimmista popmusiikin uudistajista. Vuonna 1966 julkaistu Pet Sounds -levy sekä single Good Vibrations mielletään usein kevyen musiikin keskeisimpiin teoksiin. The Beach Boys oli 60-luvulla ainoa amerikkalainen yhtye joka kykeni kilpailemaan suosiosta The Beatlesin kanssa.[1]

Beach Boysin klassiseen kokoonpanoon kuuluivat Wilsonin veljekset Brian (basso, kosketinsoittimet, laulu), Carl (kitara, laulu) ja Dennis (rummut, laulu), heidän serkkunsa Mike Love (laulu, saksofoni), ystävänsä Alan Jardine (kitara, laulu) sekä vuonna 1965 yhtyeeseen liittynyt pitkäaikainen jäsen Bruce Johnston (kosketinsoittimet, basso, laulu). Yhtyeen tyylissä ja kokoonpanossa on ollut monia muutoksia heidän joskus myrskyisänkin uransa varrella, johon mahtuu Brian Wilsonin henkiset ongelmat ja huumeongelmat, Dennis Wilsonin ja Carl Wilsonin kuolemat sekä jatkuvat oikeusriidat jäljelle jääneiden jäsenten välillä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brian Wilson perusti Beach Boysin vuonna 1961 veljiensä Carl Wilsonin ja Dennis Wilsonin, serkkunsa Mike Loven ja ystävänsä Al Jardinen kanssa. Vuosina 1962-1963 Al Jardinea tuurasi kitarassa David Marks. Ensimmäisestä singlestä, Surfin' saakka moniääniset lauluvokaalit olivat aina keskeinen osa Beach Boysin soundia. Brian Wilson toimi alusta alkaen musiikillisena johtajana, säveltäjänä, sovittajana ja pian myös tuottajana.

Beach Boysien varhainen laulumateriaali keskittyi sanoituksiltaan Kalifornian nuorison elämäntyyliin: hauskanpitoon (Fun, Fun, Fun) autoihin (Little Deuce Coupe) ja tietenkin surffaukseen (Surfin', Surfin' Safari, Surfin USA ja monet muut). Tosiasiassa Dennis Wilson oli yhtyeen ainoa jäsen, joka surffasi. Beach Boys nousi surf pop -genren kansainvälisesti tunnetuimmaksi nimeksi. Alkuaikojen läpimurtohitti oli vuoden 1964 kappale I Get Around, yhtyeen ensimmäinen listaykkönen.

Vuonna 1965 Beach Boys julkaisi suuren hitin Help Me, Rhonda sekä surffityylin klassikkosinglen California Girls. Samana vuonna nauhoitetut albumit The Beach Boys Today! ja Summer Days (And Summer Nights!!) panostivat jo selvästi kokonaisuuteen vastapainoksi aikaisemmille yhtyeen levyille, jotka oli rakennettu lähinnä yksittäisten hittien varaan. Samana vuonna Brian Wilson jättäytyi pois yhtyeen konserttikiertueilta. Yhtyeen levytyksiin osallistunut studiomuusikko Glen Campbell liittyi lyhyeksi aikaa kokoonpanoon kunnes Bruce Johnston liittyi mukaan yhtyeeseen vakituiseksi jäseneksi.

Pet Sounds[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beach Boys kehittyi musiikillisesti 1960-luvun puolessa välissä hyvin nopeasti. Brian Wilson alkoi keskittyä yhä enemmän studiotyöskentelyyn ja kehittyi lauluntekijänä. 16. toukokuuta 1966 ilmestyi Beach Boysin uran mestariteoksena pidetty Pet Sounds. Sen klassisia lauluja ovat muun muassa Wouldn't It Be Nice, Sloop John B, God Only Knows ja Brian Wilsonin soolosinglenä julkaisu Caroline, No. Levyä pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen parhaista ja merkittävimmistä pop-levyistä. Albumi sijoittui ykköseksi sekä Mojo Magazinen että New Musical Expressin teettämällä listalla The Greatest Albums of All Time.

Pet Soundsin jälkeen Brian Wilson halusi kuitenkin viedä Beach Boysin soundia vielä pidemmälle: lokakuussa 1966 julkaistiin single Good Vibrations, joka nousi yhtyeen kaikkien aikojen suurimmaksi hitiksi ollen ykkösenä sekä USA:n että Ison-Britannian listoilla (ja oli samalla kaikkien aikojen kustannuksiltaan kallein amerikkalainen single). Samaan aikaan Brian kärsi huumeongelmasta, depressiosta ja ylipainosta - henkiset ongelmat diagnosoitiin myöhemmin skitsofreniaksi. Samoin työympäristö oli hyvin epämukava: siinä missä The Beatlesin musiikkia ymmärrettiin ja he saivat työskennellä rauhassa, ei Wilsonin uudistuksellista musiikkia otettu vastaan kovin hyvin Amerikassa, ja levy-yhtiö painosti häntä tekemään varmemmin kaupaksi menevää materiaalia.

Smile[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian Good Vibrationsin jälkeen Brian Wilson tapasi lauluntekijän ja sessiomuusikon Van Dyke Parksin. Yhdessä he alkoivat säveltää ja äänittää uutta albumia vuoden 1966 loppupuolella ja vuoden 1967 alkupuolella. Albumin nimeksi piti tulla Smile. Levy oli lähes valmis (monet lauluista kuten Heroes and Villains, Cabin Essence ja Wind Chimes olivat käytännössä valmiit), mutta vain muutamaa viikkoa ennen The Beatlesin Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Bandin julkaisua levyn julkaisua päätettiin siirtää. Yhtye julkaisi "korvikealbumin" Smiley Smile syyskuussa 1967 ja myöhemmin kävi selväksi, että Smilea ei julkaista alkuperäisessä muodossaan koskaan. Smilesta tuli populaarimusiikin historian kuuluisin julkaisematon levy, kunnes Brian Wilson julkaisi Smilen sooloprojektina ja uudelleenäänitettynä vuonna 2004.

Ura jatkuu Smilen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Smile-projektin epäonnistuminen oli Brian Wilsonille raskas henkilökohtainen pettymys, mutta The Beach Boys ei silti lakannut levyttämästä uutta musiikkia. Vaikka kaupallinen suosio ja mediahuomio laskivat, pidetään 1960-luvun lopussa ja 1960- ja 1970-luvun taitteessa tehtyjä levyjä yleisesti yhtyeen parhaimpiin kuuluvina. Syvästi masentunut Wilson sai kirjoitettua albumeille Sunflower ja Surf's Up useita lauluja. Myös hänen Smile-projektiin säveltämiään kappaleita käytettiin myöhemmillä albumeilla (esimerkiksi Surf's Up -sävelmä oli alun perin Smilelle suunniteltu). Vaikka Brian Wilsonin kädenjälki onkin vahvasti kuultavissa myöhemmillä albumeilla, olivat LP-kokonaisuudet 20/20, Sunflower, Surf's Up ja Holland ensisijaisesti erinomainen näytön paikka muille yhtyeen jäsenille. Al Jardine, Carl Wilson, Mike Love sekä varsinkin Bruce Johnston ja Dennis Wilson [2] osoittivat hekin osaavansa säveltää popmusiikkia ja esimerkiksi Surf's Up -albumilla oli enimmäkseen muiden kuin Brian Wilsonin säveltämiä lauluja.

Vuonna 1973 yhtye julkaisi livelevyn The Beach Boys in Concert ja vuonna 1975 kokoelman Good Vibrations - Best of The Beach Boys. Myöhemmät 1970-luvun albumit eivät saavuttaneet enää kaupallista, eivätkä juurikaan myöskään musiikkikriitikoiden suosiota.

Beach Boys 1980-luvulta eteenpäin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulle tultaessa The Beach Boys jatkoi edelleen keikkailua ja julkaisi vuonna 1980 albumin Keeping The Summer Alive. Vuoden 1983 lopulla rumpali Dennis Wilson menehtyi epäonnistuneella surffiretkellä tapahtuneen hukkumisen seurauksena. The Beach Boys jatkoi kuitenkin edelleen uraansa ja julkaisi kaksi vuotta myöhemmin 1985 omaa nimeään kantavan albumin The Beach Boys ja sai vielä joitakin myyntihittejä listoille. Singlestä Kokomo tuli Beach Boysin viimeinen listan ykköshitti ja yksi koko uran suosituimmista kappaleista. Se kirjoitettiin Tom Cruise -elokuvaan, Coctail ja julkaistiin vuonna 1988. Kokomo kuuluu suosiostaan huolimatta bändin vähiten arvostettuihin singleihin[3]. 1980-luvulla Beach Boys julkaisi useita albumeita, joista tunnetuin lienee Ten Years of Harmony. Vuonna 1996 yhtye julkaisi albumin Stars and Stripes Vol. 1, joka sisältää muiden artistien levyttämiä versioita vanhoista klassikoista.

Vuonna 1993 julkaistiin kuuden CD:n hittikokoelma, joka sisälsi lähes kaikki yhtyeen tärkeät kappaleet. Julkaisu sai musiikkilehdiltä mahtavat arvostelut.[4]

Myöhemmin yhtyeen elossa olevat jäsenet ovat riitantuneet. Carl Wilson menehtyi keuhkosyövän seurauksena vuonna 1998 ja samana vuonna Al Jardine jätti kiertämisen The Beach Boysin kanssa kiertäen nykyään oman Al Jardine's Endless Summer Bandin kanssa. Mike Love ja Bruce Johnston esiintyvät yhtyeensä kanssa Beach Boysin nimellä, vaikkei muita alkuperäisiä jäseniä olekaan mukana. Brian Wilson viimeisteli Smile-projektinsa vuonna 2004, ja on esittänyt oman kiertuekokoonpanonsa kanssa muun muassa Smilen lauluja.

Vuonna 2012 The Beach Boysin klassisen kokoonpanon elossa olevat jäsenet Brian Wilson, Mike Love, Al Jardine ja Bruce Johnston sekä yhtyeessä alkuaikoina kitaraa soittanut David Marks lähtivät The Beach Boys 50th Anniversary Tour-nimiselle juhlakiertueelle. Kesällä 2012 julkaistiin myös uusi studioalbumi "That´s Why God Made The Radio" joka sisältää 12 uutta laulua. Levy ylsi kesäkuussa kolmanneksi Billboard-lehden Top 200 -listalla, ollen täten heidän kaikkien aikojen paras listadebyytti.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esiintymiset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Beach Boys on vieraillut Suomessa kuusi kertaa (Brian Wilson ei ole ollut mukana yhdelläkään heidän Suomen vierailuistaan).

  • Messuhalli, Helsinki (13.5.1967)[5]
  • Keimolan ja Parolan juhannustapahtumat (20.6.1969)[6]
  • Kaivopuisto, Helsinki (6.6.1993)
  • Hartwall Areena, Helsinki (17.4.1997)
  • Jäähalli, Helsinki (23.11.2006)
  • Sieravuoren lomakeskus, Eura (12.7.2011)

The Beach Boysin oli tarkoitus esiintyä Helsingin Kulttuuritalolla 29.6.2010, mutta konsertti jouduttiin keskelle lomasesonkia sattuneen huonon lipunmyynnin vuoksi perumaan.[7] Seuraavan kerran yhtye kutsuttiin konsertoimaan Suomeen vuotta myöhemmin Porin Yyteriin, mutta historia toisti jälleen itsensä. The Beach Boys nähtiin kuitenkin esiintymässä Suomessa sovittuna päivänä, sillä Yyteriin suunnitellun keikan peruunnuttua heidät pyydettiin nopealla varoitusajalla mukaan euralaisessa Sieravuoren lomakeskuksessa samana päivänä pidetyille kesäfestareille.[8]

Iltalehden Juhannusliitteen 2009 mukaan The Beach Boysin Keimolan keikka myöhästyi muutaman tunnin, koska lähtö edelliseltä Tsekkoslovakiassa pidetyltä keikalta ei ollut tapahtunut täysin ongelmattomasti. Keimolan juhannustapahtumassa mukana ollut Irwin Goodman nosti asiasta kovan metelin ja vaati, että myöhästyminen pitäisi veroittaa heidän esiintymispalkkiostaan. Carl Wilson kuittasi asian tyynen rauhallisesti pyytämällä Irwiniä esiintymään heidän kanssaan, josta Irwin oli nolostunut ja poistunut paikalta vähin äänin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/rantapoju_mike_love_16199.html#media=16203
  2. http://www.kuusilehti.net/Arviot/dennis_wilson_pob.htm
  3. Scott Brown, Michael Endelman: Kokomo 28.5.2004. Entertainment Weekly. Viitattu 24.12.2012.
  4. http://www.rollingstone.com
  5. Barman, Keith: The Beach Boys (The definitive diary of America's greatest band: on stage and in the studio)
  6. Mikael Huhtamäki: Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8730-3.
  7. http://www.iltalehti.fi/popstars/2010061111842789_ps.shtml
  8. http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite/Kulttuuri/1194684227266/artikkeli/sydan-satakunta+beach+boys+tulee+sittenkin+sieravuorelle.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta The Beach Boys.