Smile (The Beach Boysin albumi)

Suunniteltu Smile-LP:n kansikuva. Piirroksen tekijä on Frank Holmes.

Smile (joskus kirjoitettu muodossa SMiLE) on The Beach Boysien vuosien 1966 ja 1967 aikana äänittämä albumi. Beach Boysin Brian Wilson aikoi levystä Pet Sounds -albumin seuraajaa, mutta Smile ei koskaan valmistunut aiotussa muodossaan. Niiden vuosien aikana kun Smilen materiaali pysyi julkaisemattomana, sitä pidettiin maailman kuuluisimpana julkaisemattomana levynä.

Osa Smilelle tarkoitetuista kappaleista julkaistiin myöhemmin The Beach Boysin muilla levyillä ja osa materiaalista on ollut saatavilla bootleg-äänityksinä. Vuonna 2004 Brian Wilson julkaisi Grammy-palkitun albumin Smile, joka oli uudelleensoitettu versio Smilelle aiotuista kappaleista. Levyllä ei ollut Wilsonin lisäksi mukana muita Beach Boysin alkuperäisjäseniä. Smile-albumin aiemmin virallisesti julkaisematon materiaali julkaistiin 1. marraskuuta 2011 viiden CD:n kokoelmana The Smile Sessions.

Albumin tausta

Smile-projekti alkoi syntyä Pet Soundsin äänittämisen aikoihin. 17. helmikuuta 1966 Pet Soundsin äänityssession aikana Brian Wilson alkoi työskennellä uuden singlen ”Good Vibrations” parissa. Single oli aikansa kallein (sen on väitetty maksaneen yli 50 000 dollaria) ja monimutkaisin popkappale. ”Good Vibrations” syntyi aivan uudella äänitystekniikalla: lähes 30 minuuttia näennäisesti toisiinsa liittymätöntä musiikkia nauhoitettiin ja siitä leikkaamalla ja liittämällä saatiin aikaan kolmen minuutin popkappale. Kappaleesta tuli yhtyeen siihen asti suurin hitti: se nousi listaykköseksi niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassa. Smile oli tarkoitus toteuttaa samalla tekniikalla.

Lokakuussa 1966 tehdyssä haastattelussa Brian Wilson kertoi kirjoittavansa ”teinisinfoniaa jumalalle”. Hänen ajatuksenaan oli viedä Pet Sounds uudelle tasolle: Smile olisi albumillinen kappaleita, jotka yhdistyisivät toisiinsa musiikillisesti ja teemallisesti. Äänitystyössä käytettäisiin samanlaisia uudenlaisia innovatiivisia tekniikoita kuten ”Good Vibrationsissa”.

Van Dyke Parks

Tärkeä osa Smilen syntyä oli Wilsonin tapaaminen laulaja-lauluntekijä Van Dyke Parksin kanssa. Wilson kutsui Van Dyke Parksin kirjoittamaan sanoituksia albumia varten keväällä 1966. Projektia kutsuttiin väliaikaisella nimellä Dumb Angel. Kaksikko työskenteli tiiviisti ja tuotteliaasti. Huhtikuun ja syyskuun 1966 välisenä aikana syntyi yhteistyössä useita kappaleita kuten ”Surf's Up”, ”Heroes and Villains”, ”Wonderful”, ”Cabin Essence” ja ”Wind Chimes”. Kaikki nämä kappaleet kirjoitettiin kuuluissa hiekkalaatikossa, jonka Wilson oli hankkinut kotiinsa. Ensimmäisenä syntyi ”Heroes And Villains”. Levyn ylistetyin kappale ”Surf's Up” syntyi yhden yön aikana. Pet Soundsin sanoittaja Tony Asher kirjoitti alkuperäiset sanat ”Good Vibrationsiin”, mutta lokakuussa 1966 julkaistun hittiversion sanoituksen tekivät Brian Wilson ja Mike Love. Wilson pyysi Van Dyke Parksia kirjoittamaan uudet sanat kappaleeseen, mutta tämä kieltäytyi koska ei halunnut tulla mukaan jo meneillä olevaan projektiin.

Alkuperäiset teemat ja ideat

Vaikka alkuperäisen konseptin luonteesta yhä kiistellään, useista Smilen avainelementeistä ollaan yksimielisiä: sekä musiikillisesti että sanoituksellisesti Wilson ja Parks halusivat Smilen olevan tyyliltään ja aihepiireiltään amerikkalainen vastareaktiona tuon ajan brittimusiikin dominoivalle asemalle. Wilsonin mukaan tarkoitus oli tehdä musiikillinen matka halki Amerikan idästä länteen alkaen Plymouth Rockista päätyen Havaijille. Levy olisi ottanut aiheita amerikkalaisesta kulttuurista ja historiasta kuten valkoisten maahanmuuttajien vaikutuksesta alkuperäiskansoihin, Espanja-vaikutteista, Villistä Lännestä ja maan avautumisesta rautateiden ja valtateiden myötä.

Kuten albumin nimi (”hymy”) kertoo, huumori oli eräs avainelementeistä. Smilen sanoituksissa on sanaleikkejä ja monimerkityksellisiä sanontoja. Esimerkiksi ”Vega-Tables”, jossa lauletaan I'm gonna do well, my vegetables, cart off and sell my vegetables, kohta ”cart off” on kaksikielinen viittaus saksan kielen perunaa merkitsevään sanaan Kartoffeln. Eräässä vaiheessa Wilsonilla oli ilmeisesti ajatus tehdä erillinen huumorilevy ja useita äänityksiä tehtiin tätä varten. Nämä eivät kuitenkaan onnistuneet ja idea haudattiin. Tästä projektista syntyi ilmeisesti esimerkiksi Smiley Smile -albumin ”She's Goin' Bald”, joka Smilella tunnettiin nimellä ”He Gives Speeches”.

Smile otti vaikutteita myös vanhoista amerikkalaisista suosikkisävelmistä. Wilsonin omiin innovatiivisiin sävellykseen oli liitetty mukaan otteita vanhoista klassikoista kuten ”The Old Master Painter” (Peggy Leen tunnetuksi tekemä), ”You Are My Sunshine”, Johnny Mercerin jazzklassikko ”I Wanna Be Around” (tunnetuin esittäjä Tony Bennett) ja ”Gee”, jota esitti 1950-luvun doo-wop-yhtye The Crows. Levyllä oli myös muita viittauksia populaarikulttuuriin kuten Nakke Nakuttaja -animaatioiden tunnuskappale.

Wilsonin LSD-kokeilut vaikuttivat epäilemättä merkittävästi levyn muotoon. Äänitysten aikaan Wilsonin suurimpia vaikuttajia oli Loren Schwartz, jonka kerrotaan tutustuttaneen hänet sekä marijuanan että LSD:n pariin. Kirjailija Bill Tobelmanin mukaan Smile on täynnä viittauksia Brianin elämään ja LSD-kokemuksiin. Hän myös väittää, että Wilsonin kiinnostus Zen-filosofiaan vaikutti merkittävästi albumiin (erityisesti Zen-tekniikka kōan, jossa käytetään absurdia huumoria ja paradokseja sanaleikkejä mielen vapauttamiseen ennakkoluuloista) ja että Smile voidaan kokonaisuudessaan nähdä laajennettuna Zen-koanina.

Studiotekniikka

Smilen äänitysten aikoihin oli vielä tavanomaista, että popkappaleet äänitettiin livenä studiossa yhdellä otolla. Brian Wilson kehitti kuitenkin modulaarisemman lähestymistavan, joka nojautui uusimpaan äänitystekniikkaan käyttäen sekä neliraitanauhureita että uudempia kahdeksanraitanauhureita. Useiden nauharaitojen päällekkäin soittamisen lisäksi vuodesta 1964 lähtien Wilson alkoi editoida äänittämiään masternauhoituksia. Aluksi tätä käytettiin pienten lyhyiden, vaikeasti laulettavien osuuksien liittämiseksi aiemmin äänitettyjen kappaleiden alkuihin tai loppuihin. Vuoden 1965 Summer Days -albumin aikaan Wilson käytti tekniikkaa jo monipuolisemmin: esimerkiksi lyhyt a cappella -laulu ”And Your Dreams Come True” äänitettiin useissa muutaman nuotin pätkissä, jotka liitettiin yhteen lopullisessa kappaleessa.

Wilson hioi käyttämänsä tekniikan huippuunsa Pet Soundsin äänitysten aikaan vuosina 1965 ja 1966. Hän tuotti Pet Soundsin kappaleet kahdessa erässä: muun yhtyeen ollessa kiertueella hän käytti joukkoa losangeleslaisia studiomuusikoita (ryhmää kutsutaan usein nimellä ”The Wrecking Crew”) soittamaan kappaleiden instrumentaalitaustat. Perusraidat äänitettiin tyypillisesti livenä yhdellä otolla neliraitanauhurille. Näistä muodostettiin lopulliset taustanauhat käyttäen useita neliraitaäänityksiä, jotka siirrettiin sitten kahdeksanraitanauhalle ja miksattiin monona yhdelle toisen kahdeksanraitanauhurin raidalle. Kun muu osa Beach Boysista palasi kiertueelta, Wilson äänitti lauluraidat käyttäen silloin vielä harvinaista tekniikkaa, jossa jokainen lauluääni nauhoitettiin omalle raidalleen jättäen kahdeksannen raidan "avoimeksi" ylimääräisille lisä-äänille tai instrumentaalidubbauksille.

”Good Vibrationsissa” Wilson vei tämän modulaarisen lähestymistapansa vielä pidemmälle. Hän teki lopulliset kappaleet työstämällä ne useista eri aikaan nauhoitetuista pätkistä. Aiemmin hän oli äänittänyt jokaisen raidan enemmän tai vähemmän lopullisen kappaleen kaltaisena, nyt hän jakoi kappaleet ja raidat osiin, joista nauhoitettiin useita otoksia. Näitä paloja Wilson sitten kehitti ja vaihteli tuotantoprosessin edistyessä. Toisinaan hän äänitti samoja kohtia uudelleen eri studiossa saadakseen käytettyä studioiden erilaista äänimaailmaa ja erikoistehosteita. Sen jälkeen hän valitsi parhaat esitykset jokaisesta osasta ja editoi nämä parhaaksi mahdolliseksi yhdistelmäksi. Lopputuloksena oli populaarimusiikin levytyksen mullistava tekniikka, jossa jokainen kappaleen osa muodosti oman selväpiirteisen äänellisen osionsa verrattuna perinteiseen homogeeniseen ”yhden oton” studioäänitykseen.

Wilson jatkoi tätä Smilen kappaleiden kanssa. Hän työskenteli enimmäkseen United Western Recordersin äänitysstudiolla numero 3, sillä silloin hän pystyi työskentelemään suosikkiteknikkonsa Chuck Britzin kanssa ja toisinaan myös Phil Spectorin suosikkistudiolla Gold Star Studiolla Los Angelesissa. Kaikkiaan äänityssessioita oli noin 50 (lisäksi Good Vibrationsiin oli tarvittu 17 sessiota) alkaen loppuvuonna 1966 jatkuen alkuvuoteen 1967. Hän käytti myös Sunset Sound Studiota ja Columbia Studiota Sunset Boulevardilla. Columbialla oli ainoana merkittävistä studioista käytössä kahdeksanraitanauhuri joten Pet Soundsin tapaan lauluäänitykset tehtiin useimmiten Columbialla.

Monet lyhyemmistä äänityksistä kuten lyhyet instrumentaali- ja lauluotokset oli selvästikin tarkoitus käyttää yhdistävinä linkkeinä varsinaisten kappaleiden välillä. Tällainen laulujen pieniin osiin pilkkominen ja vahvasti muokkaava tuotantotyyli olivat Smilen aikaan uniikkia valtavirran popmusiikissa ja se kertoo siitä, että Wilson oli tietoinen esimerkiksi konkreettisen musiikin (musique concrète) tekniikoista.

Vaikka stereoäänitykset olivat tulleet jo suosituiksi, Wilson teki aina lopullisen miksauksen monona kuten Phil Spector. Wilson teki sen useista eri syistä: hänen mielestään monomiksaus antoi paremman kontrollin kuuntelijan kuulemaan lopputulokseen minimoiden kaiuttimien sijoittelun ja eri laitteistojen äänenlaadun vaihtelun. Lisäksi radioasemat lähettivät yhä monona ja useimmat auto- ja kotiradioista olivat monofonisia. Lisäksi Wilson on ollut kuuro oikeasta korvastaan syntymästä lähtien.

Äänitykset

Uuden, nyt virallisesti Smileksi nimetyn albumin äänitykset alkoivat elokuussa 1966 ja jatkuivat keskeytyksettä joulukuun puoliväliin asti. Näihin alkoihin alkoivat erimielisyydet yhtyeen sisällä ja työ keskeytyi hetkeksi jatkuen tammikuussa ja muutamia kuukausia sen jälkeen.

Joulukuun alussa Capitol Records sai levykannen tekoa varten 12 kappaleen käsin kirjoitetun listan lauluista, joiden oli suunniteltu tulevan albumille. Listaus ehdittiin painamaan kansiin, joita ei sitten koskaan käytetty. Pitkään listan ajateltiin olevan Wilsonin suunnitelma albumin sisällöstä, mutta koska albumin kappalelistauksessa oli tyypillinen varoitus ”katso oikea kappalejärjestys etiketistä” sitä pidettiin vain hänen ajatuksenaan sen hetken kappalevalinnoista, mutta ei niiden järjestyksestä. Vuonna 2006 kuitenkin huomattiin, ettei lista ollut Brianin kirjoittama vaan jonkun muun. Kysyttäessä Wilson kertoi, ettei ollut koskaan sitä edes nähnyt. Käsialavertailu antaa olettaa, että sen on kirjoittanut joko Carl Wilson tai Brianin käly Diane Rovell.

Capitol rupesi tekemään albumille pakkausta. Albumiin tuli taitettavat kannet ja 12-sivuinen kirjanen. Kannen kuvituksen teki Van Dyke Parksin ystävä Frank Holmes ja värikuvat yhtyeestä otti Guy Webster. Tammikuun 1967 alussa painettiin 466 000 kantta ja 419 000 kirjasta. Promomateriaalia lähetettiin levytukuille ja levykauppoihin, ja Billboardissa ja Teen Setissä julkaistiin mainoksia.

Jossain vaiheessa joulukuuta Wilson kertoi Capitolille, että Smile ei valmistu joulukuussa, mutta ilmoitti että se olisi valmis ennen tammikuun puoliväliä. Wilsonin työskentelyssä tapahtui muutos samoihin aikoihin, luultavasti johtuen erimielisyyksistä yhtyeen kanssa. Alkuvuodesta 1967 työskentely päättyi kaikkien muiden kappaleiden paitsi ”Heroes and Villains” ja ”Vega-Tables” osalta.

”Heroes and Villains”

Pääartikkeli: Heroes and Villains

”Heroes and Villains” on osittain omaelämäkerrallinen kappale, josta löytyy viittauksia sekä Parksin että Wilsonin kokemuksiin. Sen sanoituksessa on Villin Lännen fantasiaa ja sitä pidetään yhtenä Parksin kiehtovimmista töistä. Kappale on albumin avainkappaleita ja kuten ”Good Vibrations”, se on editoitu yhdeksi kappaleeksi monista pienistä palasista. Suurin osa materiaalista on säilynyt ja Smilen vuoden 2011 5 CD:n boksilla on yli 60 otosta ”Heroes and Villainsin” äänityksistä.

Kappaleeseen käytetty aika ja vaiva kertoo ”Heroes and Villainsin” merkityksestä Wilsonille sekä singlenä että albumin osana. Erilaisten versioiden tekemiseen käytettiin aikaa yli vuosi: toukokuusta 1966 heinäkuuhun 1967, ja jokaisesta kappaleen osasta on useita erilaisia otoksia ja miksauksia.

Useimpien Smilen kappaleiden kuten ”Do You Like Worms”, ”I'm In Great Shape”, ”Vega-Tables” ja ”My Only Sunshine” ajateltiin alun perin olevan ”Heroes and Villainsiin” liittyviä osasia. "Our Prayerin" sessioiden keskustelu antaa ymmärtää, että sen oli tarkoitus olla osa ”Heroes and Villainsia” eikä oma itsenäinen laulunsa.

”Surf's Up”

Brian Wilson Smilen äänitysten aikoihin marraskuussa 1966. Kuvakaappaus on CBS:n ohjelmasta Inside Pop: The Rock Revolution, jossa hän esitti itseään pianolla säestäen vielä julkaisemattoman kappaleen ”Surf's Up”

Pääartikkeli: Surf's Up

Smilen keskeinen laulu ”Surf's Up” kirjoitettiin yhdessä yössä ja oli varmasti valmis marraskuussa 1966, jolloin Brian Wilson esitti sen itseään pianolla säestäen Leonard Bernsteinin ja David Oppenheimin isännöimässä CBS:n popmusiikkispesiaalissa Inside Pop: The Rock Revolution. Ohjelma esitettiin 26. huhtikuuta 1967. ”Surf's Up” tuli ohjelman Oppenheimin osuuden aikana. Samoihin aikoihin Wilson teki kappaleesta studiossa kaksiraitaisen (laulu ja piano) demon. Tämä versio on julkaistu Good Vibrations: Thirty Years of the Beach Boys -kokoelmalla.

Kappaleen ensimmäisen osan (2:20) taustat oli lähes tai täysin valmiiksi äänitetty ja miksattu marraskuussa 1966, mutta laulu ja dubbaukset oli vielä lisäämättä ja keski- ja päätösosan äänityksiä ei koskaan aloitettu tai saatu valmiiksi. On huomioitava, että ”Surf's Upin” hillitty trumpetti kuulostaa lähes samalta kuin Nakke Nakuttaja -teeman tunnettu nauruosuus. Tämä sama musiikillinen viittaus löytyy myös Smiley Smile -albumin kappaleelta ”Fall Breaks And Back To Winter”, jolla olikin alaotsikko ”W. Woodpecker Symphony”.

Carl Wilson teki myöhemmin ”Surf's Upin” valmiiksi ja se julkaistiin Beach Boysin vuoden 1971 samannimisellä albumilla Surf's Up. Vuoden 1971 versio editoitiin kahdesta pääotoksesta: Carl ja muu yhtye äänitti uudet laulut alkuperäisen vuoden 1966 "Part 1" taustan päälle ja se editoitiin yhteen Brianin toisen puoliskon pianosoolodemon kanssa, johon lisättiin uudet lauluraidat ja soitinosuudet.

Muut kappaleet

Seuraava listaus perustuu Capitol Recordsille joulukuussa 1966 annettuun käsin kirjoitettuun listaukseen. Ei ole varmaa tietoa kenen kirjoittama listaus on ja alkuperäisissä albuminkansissa on teksti ”katso oikea kappalejärjestys etiketistä”. Kaikki todisteet, mukaan lukien Brian Wilsonin haastattelut, osoittavat että lopullista kappalejärjestystä ei oltu päätetty ennen vuoden 2004 Brian Wilsonin Smilea.

• ”Do You Like Worms?”
• ”Wind Chimes”
• ”Good Vibrations”
• ”Cabin Essence”
• ”Wonderful”
• ”I'm in Great Shape”
• ”Child Is Father of the Man”
• ”The Elements”
• ”Vega-Tables”
• ”The Old Master Painter”

Näistä lauluista ”Good Vibrations” oli saatu valmiiksi ennen varsinaisen albumin äänitysten alkamista ja se julkaistiin singlenä lokakuussa 1966 äänitysten ollessa menossa. Muita kappaleita ei koskaan äänitetty tai ne ovat olemassa vain osittain valmiina versioina (vaikkakin Beach Boys julkaisi myöhemmin uudet versiot kappaleista ”Heroes and Villains”, ”Cabin Essence”, ”Wonderful”, "Wind Chimes", ”Vega-Tables” ja ”Surf's Up”).

”The Elements” oli sarja, joka käsitteli neljää klassista alkuainetta, ilmaa, tulta, maata ja vettä. Kuitenkin vain sarjan ykkösosasta (tuli) tunnetaan äänityksiä. Bootleg-äänityksillä tämä on tunnettu nimellä ”Mrs O'Leary's Cow”. On myös muita Smilen aikaisia kappaleita, joiden on spekuloitu olevan ”The Elementsin” osia (kuten ”Cool, Cool Water”). ”I'm in Great Shapesta” ja ”The Old Master Paintersta” on olemassa vain lyhyitä pätkiä, joista ei voi päätellä niiden kokonaismuotoa. Lähes kaikista Smilen ajan kappaleista puuttuu täydelliset sanoitukset, lauluosuudet ja melodiat.

Koska Wilson äänitti paljon enemmän materiaalia kuin yhdelle albumille olisi mahtunut, Smilen suunniteltu pituus, kappalelistaus ja -järjestys on jäänyt hämärän peittoon. Vuoden 2011 The Smile Sessions -kokoelma osoitti, että Wilsonin 2004 Smile-version musiikillinen sisältö löytyy kokonaisuudessaan muodossa tai toisessa alkuperäisiltä äänityksiltä, mutta kappaleet ja niiden järjestys ja eri osien linkitys toisiinsa pysyy edelleen arvoituksena.

Vuoden 1967 albumien tekniset rajoitteet ja äänitetyn materiaalin suuri määrä on tuonut erääksi keskeisistä kysymyksistä albumin kokonaispituuden. The Smile Sessionsin kansitekstit ja projektin koko ajan Mark Linettin haastattelut osoittavat, että aikanaan oli tarkoituksena julkaista vain yksi LP. Vaikka vuonna 1967 olisi saattanut ollut mahdollista tehdä samanpituinen levy kuin vuoden 2004 CD-versio (jonka pituus on 46 minuuttia), on se epätodennäköistä ottaen huomioon tuon ajan tekniset rajoitukset.

Projekti romahtaa

Useimpien lähteiden mukaan Brian Wilson alkoi kohdata suuria vaikeuksia Smilen kanssa marraskuun 1966 lopun tienoilla. Osa näistä saattoi johtua hänen henkisestä tilastaan (noihin aikoihin hän alkoi osoittaa merkkejä masennuksesta ja vainoharhaisuudesta), mutta on myös selvää, että projektille oli vahvaa vastustusta yhtyeen sisällä.

On kerrottu, että ”The Elementsin” ”tuli”-osan äänitysten aikaan Gold Star Studioilla 28. marraskuuta 1966 Wilson tuli järjettömän huolestuneeksi siitä, että musiikki oli aiheuttanut lukuisia tulipaloja studioiden lähiympäristössä.^lähde? Parks jättäytyi pois tästä sessiosta (jonka aikana Wilson vaati muusikoita pitämään päässään lelupalomieskypärää) ja hän kuvaili Wilsonin käytöstä myöhemmin ”taantumukselliseksi”.

Brian Wilsonin mahdollisten mielenterveysongelmien lisäksi ja monien henkilökohtaisten, perhe- ja luomisongelmien lisäksi Smilen aikana Beach Boysilla oli liiketaloudellisia ja lainopillisia ongelmia. Näitä olivat Carl Wilsonin kutsu armeijaan (jota hän aikoi vastustaa aseistakieltäytyjänä) ja kiistat Capitolin kanssa royalty-maksuista. Lisäksi yhtyeellä oli tarkoitus purkaa Murryn manageriaikojen levytyssopimus ja perustaa oma levymerkkinsä Brother Records.

Vuoden 1967 alussa Brianin käytös muuttui yhä ailahtelevammaksi ja hänen huumeiden käyttönsä lisääntyi. Vaikka Wilsonin ystävät olivat tästä huolissaan, hän oli yhä täysin työkykyinen studiossa. Vaikka tarinat Wilsonin oudosta "vapaa-ajan" käyttäytymisestä ovat nousseet legendaariksiksi, hänen kanssaan tuona aikana työskennelleet sessiomuusikot ovat sanoneet, että studiossa hän oli täysin ammattimainen.

Jälkikäteen katsottuna tärkein syy sille, että Smilen julkaisua lykättiin kerta toisensa jälkeen oli yhtyeen sisäinen konflikti, erityisesti Mike Loven ja Wilson-Parks-kaksikon välillä vaikka Bruce Johnston on kertonut internetkeskustelussa, että vastustusta oli myös Capitol Recordsin ja Murry Wilsonin taholta.

Love on myöhemmin kertonut, että hän oli epäileväinen Brianin uusien ystävien suhteen. Hän piti näitä siipeilijöinä, jotka käyttivät Wilsonia hyväkseen ja toimittivat hänelle kovia huumeita. Tämä aiheutti isoja erimielisyyksiä. Loven mielestä osa näistä, jotka ovat myöhemmin kritisoineet häntä, ovat tehneet näin, koska Love käski heidän ”painumaan tiehensä”. Love on myös kiistänyt vihaavansa Pet Soundsia ja väittänyt, että hän piti Smilen musiikista ja vihasi ainoastaan sanoituksia. Tämän on usea muu osapuoli kiistänyt, erityisesti Van Dyke Parks. Brittiläisen musiikkilehti Mojon toimittajalle lähettämässään vastauksessa Loven väitteille Parks oli erittäin kriittinen Loven kommenteille, joita hän piti revisionismina. Parks piti yksiselitteisesti Loven vihamielisyyttä Smilea kohtaan yhtenä tärkeimmistä syistä miksi Brian hylkäsi projektin. Vuoden 2004 Smile-julkaisun oheis-DVD:llä Brian itse tekee selväksi, että Loven vastustus oli yksi tärkeimmistä syistä albumin julkaisemattomuudelle. Wilsonin mukaan Love vihasi sitä.

Yhtyeen sisäiset ristiriidat kasvoivat joulukuun 1966 aikana. 6. joulukuuta ”Cabin Essance” -session aikana Van Dyke Parks ja Mike Love kiistelivät laulun sanoituksesta ja tilanne paheni yhä 15. joulukuuta ”Surf's Upin” ja ”Wonderfulin” lauluäänitysten aikaan. CBS:n filmiryhmä kuvasi yhtyettä tämän session aikaan ja Jules Siegelin mukaan sessio sujui ”hyvin huonosti”. Myöhemmin saman päivän aikana Wilson äänitti nykyään legendaariseen asemaan nousseen soolopianodemon ”Surf's Upista”. Vaikka tämän jälkeenkin tehtiin vielä äänityksiä Smilelle (23. joulukuuta, 9. ja 23. tammikuuta), tärkeimpiä kappaleita ei enää työstetty 15. joulukuuta jälkeen.

Eräs merkittävä Beautiful Dreamer -dokumentissa kuvattu tapahtuma oli kun Brian kuuli ensimmäisen kerran The Beatlesin singlen ”Strawberry Fields Forever”. Hän kuuli kappaleen radiosta ajaessaan autoa ja hänen piti pysäyttää auto tien sivuun kuunnellakseen kappaleen loppuun. Sen jälkeen Wilson kommentoi matkustajalleen Michael Vosselle, että The Beatles oli ”ehtinyt sinne ensin”. Vaikka Wilson myöhemmin nauroi omalle kommentilleen, uusi Beatlesin tuotantotapa teki häneen syvän vaikutuksen.

Tämän tapauksen jälkeen (”Strawberry Fields Forever” ilmestyi 13. helmikuuta 1967) Wilson jatkoi työskentelyä lähinnä ”Heroes And Villainsin” parissa. Läpi vuoden 1967 ensimmäisen puoliskon albumin julkaisua lykättiin useita kertoja Wilsonin jatkaessa kokeilujaan erilaisten miksausten ja sessioversioiden kanssa. Maaliskuun alussa 1967 Van Dyke Parks erosi projektista kyllästyttyään sen paikallaan polkemiseen.

Capitol selvästikin yhä toivoi viimeiseen asti Smilen ilmestyvän, mutta 6. toukokuuta vain pari viikkoa ennen Beatlesin Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Bandin ilmestymistä The Beach Boysin tiedottaja Derek Taylor ilmoitti brittilehdistölle, että Smile-projekti on hyllytetty ja albumi ei tule ilmestymään.

Smiley Smile

Pääartikkeli: Smiley Smile

The Beach Boys tarvitsi yhä yhden albumin täyttääkseen sopimuksensa Columbian kanssa, joten korvaava levy Smilelle kasattiin kiireellä. Smilen epäonnistumisen jälkeen Brian Wilson linnoittautui Beverly Hillsin kotiinsa, jossa suurin osa Smiley Smilesta äänitettiin. Levyä Carl Wilson kuvasi ”näpyksi kunnarin sijaan”.

Albumi julkaistiin syyskuussa ja se sisälsi uusia versioita useista Smilen tärkeimmistä lauluista. Näitä olivat vaihtoehtoinen versio ”Heroes And Villainista”, uudet versiot kappaleista ”Wonderful”, ”Vege-Tables” ja ”Wind Chimes” sekä paljon vaatimattomampaan muotoon muutetusta ”Mrs O'Leary's Cowsta” nimellä ”Fall Breaks and Back to Winter (Woody Woodpecker Symphony)”. Lisäksi levyllä oli uusia kappaleita, joilla oli jonkinlainen kytkös Smileen kuten ”She's Going Bald”, joka oli uusi sovitus uusilla sanoilla Smilen kappaleesta ”He Gives Speeches”. Albumi sai huonon vastaanoton kriitikoilta ja on yhtyeen huonoiten myynyt albumin Yhdysvalloissa. Britanniassa se menestyi paremmin noustuaan albumilistalla yhdeksänneksi.

Brian Wilson vetäytyi asteittain julkisuudesta ja mielenterveysongelmat heikensivät yhä enemmän hänen terveydentilaansa. Wilsonin maineen kasvaessa, Smile-projektia alettiin pitää ratkaisevana vaiheena hänen rappiossaan ja Wilsonista tuli yksi rock-historian tunnetuimmista esimerkeistä julkkisten huumeiden väärinkäytössä.

Maine

1990-luvun alkuun mennessä Smile oli saavuttanut aseman maailman kuuluisimpana julkaisemattona albumina ja siitä liikkui maailmalla erilaisia bootleg-kokoelmia. Vuonna 1988 tuli julkisuuteen tieto, että äänitysteknikko Mark Linett työskenteli albumin julkaisun kanssa. Vuonna 1993 ilmestyi 5 CD:n boksi Good Vibrations: Thirty Years of The Beach Boys, jonka toinen levy sisälsi lähes 30 minuuttia Smilen alkuperäisäänityksiä mukaan lukien ”Our Prayer”, ”Wonderful”, ”Cabin Essence”, ”Wind Chimes”, ”Do You Like Worms”, ”Vege-Tables”, ”I Love to Say Da-Da”, vaihtoehtoisen version ”Heroes and Villainsista” ja lukuisia ”Heroes and Villains”-teemaan linkittäviä osasia sekä Brianin maineikkaan ”Surf's Up” -demon, jonka julkaisua Elvis Costello vertasi siihen, että löydettäisiin äänitys jolla Mozart esittäisi omaa musiikkiaan.

Nämä David Leafin kokoamat äänitykset tekivät selväksi, että Smile oli ollut paljon valmiimpi kuin aiemmin oli ajateltu. Tämän takia alettiin olettaa, että julkaisemattomia lauluja saattaisi olla enemmänkin. Samalla alettiin myös keskustelu siitä, että mikä Smilen laulujen mahdollinen järjestys levyllä olisi voinut olla. Alettiin toivoa, että vuoden 1993 boksia seuraisi Smilen virallinen julkaisu, mutta se ei tuolloin toteutunut.

1990-luvun puolen välin jälkeen internetin suosion kasvaessa Smilen bootleg-versiot tulivat yleisemmin saataville nettisivustojen ja bootlegyhteisöjen kautta. Jotkut sivustot tarjosivat kaikkia saatavilla olevaa materiaalia ladattavaksi ja fanit alkoivat tehdä materiaalista omia versioitaan. Vuoden 1997 alussa bootleg-levymerkki Sea of Tunes (nimetty Beach Boysin alkuperäisen levy-yhtiön mukaan) alkoi julkaista korkealaatuisia CD-levyjä, joilla oli julkaisemattomia kappaleita, sessioäänityksiä ja vaihtoehtoisia kappaleversioita yhtyeen uran varrelta. Näiden kerrottiin olevan 14 vuotta aiemmin tehdyltä digitaalisilta videonauhoituksilta, joita tehtiin vuoden 1984 dokumenttia The Beach Boys: An American Band varten. Bootleg-levyjen joukossa oli kolme CD-levyä, jotka sisälsivät yli kolme tuntia Good Vibrationsin äänityksiä ja useiden levyjen kokonaisuuksia, joilla oli huomattava määrä materiaalia erilaisista Smilen äänitys- ja miksaussessioista.

2000-luvun julkaisut

Brian Wilsonin Smile

Pääartikkeli: Smile (Brian Wilsonin albumi)

37 vuotta alkuperäisidean jälkeen Brian Wilson ja Van Dyke Parks lyöttäytyivät yhteen ja saattoivat Smile-projektin loppuun Wilsonin kiertuemuusikoiden kanssa vuonna 2004. Tämä projekti alkoi sarjalla konsertteja (ensimmäinen Lontoon Royal Festival Hallissa 20. helmikuuta 2004) ja päättyi sooloalbumin Brian Wilson Presents Smile julkaisuun syyskuussa 2004. Albumi debytoi Billboard 200 -listan sijalla 13 ja myöhemmin toi Wilsonille kolme Grammy-ehdokkuutta. Wilson myös voitti ensimmäisen soolo-Grammyn ”parhaasta rock-instrumentaaliesityksestä” kappaleellaan ”Mrs. O'Leary's Cow”. Vuonna 2005 graafikko Mark Londonin suunnittelema albumin vinyyliversio voitti myös ALEX-palkinnon.

Uudet bootleg-versiot

Brian Wilsonin Smilen julkaisu toi uutta liikehdintää bootleg-harrastajien keskuuteen: olihan nyt julkaistu ”virallinen” versio levystä, joka helpotti ”oikean” bootleg-version kokoamista. Täytyy kuitenkin huomioida, että Brian Wilsonin levyn kappaleita tai niiden järjestystä ei oltu päätetty ennen vuotta 2004.

The Smile Sessions

Pääartikkeli: The Smile Sessions

3. helmikuuta 2011 Alan Jardine kertoi Examiner.comille, että "Capitol Records aikoo julkaista Beach Boysin version Smilesta joskus kesällä The Beach Boysin 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Smile on Beach Boys -fanien Graalin malja, joten se tulee olemaan hyvä.". Jardine mainitsi myös, että Beach Boysit eivät olleet tehneet levyä varten uusia äänityksiä ja Brian Wilson oli muuttanut mielensä materiaalin julkaisemisesta.

Capitol Records vahvisti Jardinen tiedot 11. maaliskuuta kertoen virallisen julkaisun olevan myöhemmin vuoden 2011 aikana. Yhtiö kertoi myös, että varsinaiset albumiraidat julkaistaan monona (kuten Beach Boys -levyt olivat tuona aikana) ja levyllä tulee olemaan myös stereo-äänityksiä. Viivästyttyään useita kertoja, levy julkaistiin ensin iTunesin kautta 31. lokakuuta 2011 ja seuraavana päivänä CD:nä, vinyylinä ja digitaalisena latauksena nimellä The Smile Sessions. Julkaisu on saatavilla normaalina kahden CD:n versiona ja boksiversiona, jossa on viisi CD-levyä, kaksi LP:tä, kaksi 45 rpm singleä ja 60-sivuinen kirjanen.

Kappalelistaus

Vaikka monien mielestä The Smile Sessionsin kappalejärjestys on eri kuin se olisi ollut vuoden 1967 julkaisulla, Mark Linettin ja muiden haastatteluissa on kerrottu, että kokonaisuudessaan se on niin lähellä kaavailtua alkuperäistä kuin mahdollista.

Kaikki kappaleet säv. ja san. Brian Wilson ja Van Dyke Parks, poikkeukset merkitty.

Ykköspuoli
Nro	Nimi	Kesto
1.	Our Prayer	1.05
2.	Gee (William Davis, Morris Levy)	0.51
3.	Heroes and Villains	4.52
4.	Do You Like Worms (Roll Plymouth Rock)	3.35
5.	I'm in Great Shape	0.28
6.	Barnyard	0.48
7.	My Only Sunshine (The Old Master Painter / You Are My Sunshine) (Haven Gillespie/Jimmie Davis, Charles Mitchell)	1.55
8.	Cabin Essence	3.30

Kakkospuoli
Nro	Nimi	Kesto
9.	Wonderful	2.04
10.	Look (Song for Children) (Brian Wilson)	2.31
11.	Child Is Father of the Man	2.10
12.	Surf's Up	4.12

Kolmospuoli
Nro	Nimi	Kesto
13.	I Wanna Be Around / Workshop (Johnny Mercer/Brian Wilson)	1.23
14.	Vega-Tables	3.49
15.	Holidays (Brian Wilson)	2.32
16.	Wind Chimes	3.06
17.	The Elements: Fire (Mrs. O'Leary's Cow) (Brian Wilson)	2.35
18.	Love To Say Dada (Brian Wilson)	2.32
19.	Good Vibrations (Brian Wilson, Mike Love)	4.15

Huomioita