Ike & Tina Turner
| Ike & Tina Turner | |
|---|---|
 Ike & Tina Turner |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1960–1976 |
| Tyylilaji | |
| Kotipaikka | St. Louis, Missouri, Yhdysvallatt |
| Jäsenet | |
Ike & Tina Turner oli yhdysvaltalainen rock and roll- ja soul-duo, jonka perustivat 1950–60-lukujen taitteessa Ike Turner ja Tina Turner. Heidän tunnetuimpia kappaleitaan olivat esimerkiksi "A Fool in Love" ja "River Deep, Mountain High". He saivat Grammy-palkinnon versiostaan kappaleesta "Proud Mary". Heidät nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1991.[1] Duo hajosi vuonna 1978, kun Ike ja Tina erosivat. Myöhemmin Ike kärsi vankilatuomion huumausainerikoksista. Tinan menestyksellinen sooloura jatkui 2010-luvulle saakka. Ike kuoli vuonna 2007 ja Tina vuonna 2023.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Izear Luster "Ike" Turner, Jr. syntyi Clarksdalessa, Mississippissä vuonna 1931. Aluksi pianistina aloittanut Ike Turner kokosi Kings of Rhythm -yhtyeen 1940-luvun lopulla. Vuonna 1951 tämä ryhmä äänitti "Rocket 88" -kappaleen, jota usein pidetään yhtenä historian ensimmäisistä rock & roll -levytyksistä. Hänen yhtyeestään tuli tuottelias studiobändi Memphisissä, säestäen useita Sun Recordsin artisteja ja bluesmuusikoita 1950-luvun alussa.[1]
Vuonna 1956 Ike tapasi nuoren, gospel-taustaisen laulajan Nutbushista, Tennesseestä – nimeltään Anna Mae Bullock.Ike otti hänet osaksi kiertuettaan, antaen hänelle uuden nimen: Tina. Laulaja muutti Iken luokse asumaan – He menivät naimisiin vuonna 1958 ja saivat pian yhteisen lapsen.[1] Vuoden 1959 lopulla Turnerin bändi meni studioon äänittämään kappaletta "A Fool in Love" Sue Records -yhtiölle. Julkaistuna vuonna 1960, "A Fool in Love" nousi R&B-listan kakkoseksi ja poplistan Top 30:een. Tina oli nyt selkeästi yhtyeen keskipiste, ja Turner nimesi kokoonpanon uudelleen Ike & Tina Turner Revueksi. Suureen torvisektion täyttämään yhtyeeseen kuului myös säihkyviä taustalaulajia, nimeltä the Ikettes, jotka täydensivät Tinan lyhyihin hameisiin ja hillittömiin liikkeisiin perustuvaa lavaenergiaa. Ike kirjoitti suuren osan yhtyeen materiaalista ja oli vastuussa monista heidän varhaisista hiteistään, R&B-hittejä tuli tasaiseen tahtiin 1960-luvun alussa: "I Idolize You" (1961, #5), "It’s Gonna Work Out Fine" (1961, #2), "Poor Fool" (1962, #4), "Tra La La La La" (1962, #9).[1]
Yhteistyö Phil Spectorin kanssa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1966 Turnerit työskentelivät legendaarisen tuottajan Phil Spectorin kanssa. Spector halusi palauttaa taiteellisen ja kaupallisen arvovaltansa Beatlesin ja Beach Boysin saavutusten jälkeen. Tina Turnerin voimakas ääni vastasi täydellisesti Spectorin suurieleistä tuotantotyyliä, ja hän uskoi, että monumentaalinen tuotanto Tinan äänelle olisi hänen suurin mestariteoksensa. Ike tunnettiin kontrollintarpeestaan, joten Spector teki sopimuksen, jossa levyjen tekijätiedot kuuluivat Ike & Tina Turnerille, mutta Ike ei saanut osallistua studioon tai muuttaa valmiita äänityksiä – käytännössä Spector maksoi hänelle, ettei hän häiritsisi.[1]
Yhteistyön keskipisteeksi nousi "River Deep – Mountain High", massiivinen popsinfonia, jonka tuotanto maksoi yli 22 000 dollaria (valtava summa tuohon aikaan). Kappale nousi Britannian Top 5:een ja teki Tinasta tähden Iso-Britanniassa, mutta floppi Yhdysvalloissa, jossa sen mustan ja valkoisen musiikin yhdistelmä oli yhä aikaansa edellä. Osa kriitikoista pitää "River Deep – Mountain Highia" rockin suurimpana singlenä – George Harrison kutsui sitä “täydelliseksi levyksi alusta loppuun”.[1]
Come Together
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1969 he lähtivät Rolling Stonesin kiertueelle lämppärinä, ja Ike muokkasi Revyen soundia enemmän valkoista rock-yleisöä miellyttäväksi, säilyttäen kuitenkin mustan ydinyleisön. Vuonna 1970 he allekirjoittivat sopimuksen Liberty/United Artistsin kanssa ja äänittivät albumin Come Together, joka sisälsi moderneja rock-covereita – Beatlesin nimikappale ja Sly & the Family Stonen "I Want to Take You Higher" pääsivät R&B Top 30:een. Samana vuonna julkaistu Workin’ Together oli heidän uransa suosituin albumi, ja nousi Top 25:een, kiitos heidän riehakkaan version Creedence Clearwater Revivalin "Proud Marysta"[1].
Kappaleesta tuli Ike & Tinan ensimmäinen Top 5 -pop-hitti – se toi heille myös Grammy-palkinnon. Cover-temppu ei kuitenkaan voinut kestää ikuisesti, ja heidän kaavansa alkoi tuntua ennalta-arvattavalta. Viimeinen merkittävä menestys oli vuonna 1973 julkaistu "Nutbush City Limits", Tinan kirjoittama puolielämäkerrallinen kappale, joka nousi R&B Top 20:een. Menestys kuitenkin hiipui seuraavina vuosina.[1]
Uran alamäki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valitettavasti musiikki ei ollut ainoa tekijä Ike & Tinan yhteistyön hiipumisessa. Iken kurinalainen johtamistyyli muuttui riidanhaluiseksi. 1960-luvulla hänen alkoholismi- ja kokaiiniriippuvuus riistäytyi käsistä. Ike käytti yhä alistavampia keinoja hallita vaimoaan, – hänen raivonpuuskansa johtivat usein väkivaltaan ja Tinan mukaan henkinen ja fyysinen väkivalta johti Tinan itsemurhayritykseen vuonna 1968. Tina Turner kesti Iken hallintaa 1970-luvun alkuun saakka, mutta lopulta hän sai tarpeekseen.Tina jätti Iken ja luopui riitaisassa avioerossa lähes kaikista rahallisista korvauksista heidän yhteiseltä uraltaan.[1]
Avioero virallistui vuonna 1976. Vuosien kamppailun jälkeen Tina palasi 1980-luvulla yksin uransa huipulle rockin ja tanssipopin supertähtenä. Ike puolestaan pyöritti omaa studioaan, mutta hänen huumeongelmansa pahenivat ja johtivat useisiin pidätyksiin.[1]
Ike Turner istui vankilassa vuonna 1991, kun hänet ja hänen entinen vaimonsa otettiin yhdessä Rock and Roll Hall of Fameen – eikä hän voinut osallistua tilaisuuteen.Tulevina vuosina Tina Turner kertoi avoimesti medialle Ike Turnerin väkivaltaisuudesta ja ongelmista, mikä vaikeutti Iken uraa ja mainetta entisestään.[1]
Viimeiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2006 Ike Turner teki lopulta comebackin ja julkaisi albumin Risin’ with the Blues, joka toi hänelle Grammy-palkinnon parhaasta perinteisestä bluesalbumista. Comeback jäi lyhyeksi, seuraavana vuonna Ike Turner kuoli, 12. joulukuuta 2007 keuhkoahtaumataudin ja kokaiinimyrkytyksen seurauksena, 76-vuotiaana. Tina puolestaan säilyi suurena tähtenä vielä eläkkeelle jäätyään vuonna 2009, joka huipentui hänen 50-vuotisjuhlakiertueeseensa. Hän osallistui elämästään kertovan Tina! -musikaalin tekemiseen, joka sai ensi-iltansa vuonna 2018. Tina Turner kuoli 24. toukokuuta 2023, 83-vuotiaana.[1]