Mihail Kuzmin

Mihail Aleksejevitš Kuzmin (ven. Михаи́л Алексе́евич Кузми́н, 18. lokakuuta (J: 6. lokakuuta) 1872 Jaroslavl – 1. maaliskuuta 1936 Leningrad) oli venäläinen kirjailija.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mihail Kuzmin syntyi vanhauskoiseen aatelisperheeseen. Hän vietti lapsuutensa Saratovissa. Vuonna 1884 perhe muutti Pietariin, jossa Mihail kävi lukion. Vuodesta 1891 lähtien hän opiskeli säveltämistä Pietarin konservatoriossa Nikolai Rimski-Korsakovin johdolla.[1]
Vuonna 1895 Kuzmin matkaili Turkissa, Egyptissa ja Kreikassa ja vuonna 1897 Italiassa. Matkoillaan hän kiinnostui välimerenmaiden historiasta ja kulttuurista. Vuonna 1898 kokemansa henkisen kriisin jälkeen hän vetäytyi Aunuksen ja Volgan luostariyhteisöihin.[1]
Kuzminin ensimmäinen nuottikokoelma ilmestyi vuonna 1898 ja ensimmäinen runojulkaisu vuonna 1905. Suurta huomiota herätti Valeri Brjusovin toimittamassa Vesy-lehdessä vuonna 1906 julkaistu runokokoelma Aleksandrijskije pesni (”Aleksandrian lauluja”). Sen ilmestymisen jälkeen Kuzminista tuli pietarilaisten kirjailija- ja taiteilijapiirien keskeinen jäsen. Homoseksuaalisia aiheita sisältävästä pienoisromaanista Siivet (Krylja, 1907) muodostui suuri kirjallinen skandaali.[2]
Ensimmäinen runokokoelma Seti (”Verkkoja”) ilmestyi symbolistien Skorpion-kustantamossa vuonna 1908. Kuzmin kirjoitti myös kertomuksia, näytelmiä ja sävelsi lauluja omiin sanoihinsa. Vuonna 1910 hän julkaisi kehittämänsä ”klarismin” ohjelmanjulistuksen O prekrasnoi jasnosti.[3]
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Kuzmin jäi Pietariin, mutta pysytteli kaukana politiikasta.[4] 1920-luvun aikana hän julkaisi vielä muutamia runokirjoja. Niistä viimeiseksi jäi Forel razbivajet ljod (”Lohi murtaa jään”) vuonna 1929.[5] 1930-luvulla Kuzmin jatkoi kirjoittamista, mutta onnistui julkaisemaan vain käännöksiä. Elämänsä loppuvaiheet hän vietti köyhyydessä. Kirjallinen jäämistö katosi hänen ystävänsä Juri Jurkunin pidätyksen yhteydessä vuonna 1938.[6]
Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ote teoksesta Siivet kokoelmassa Miesten kesken: miesten välinen rakkaus maailmankirjallisuuden valossa. Suom. Martti Anhava. Helsinki: Otava, 1993.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 2. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006995-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Entsiklopedija ”Krugosvet” krugosvet.ru. Viitattu 24.10.2010. (venäjäksi)
- ↑ Russkije pisateli, s. 699–701.
- ↑ Russkije pisateli, s. 701–702.
- ↑ Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 406. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
- ↑ Russkije pisateli, s. 703.
- ↑ Russkije pisateli, s. 704.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mihail Kuzminille omistettu sivusto (venäjäksi)
- Mihail Kuzminin teoksia Lib.ru -sivustolla (venäjäksi)