Konstantin Batjuškov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Konstantin Batjuškov. Nikolai Utkinin akvarelli vuodelta 1815.

Konstantin Nikolajevitš Batjuškov (ven. Константи́н Никола́евич Ба́тюшков; 29. toukokuuta (J: 18. toukokuuta) 1787 Vologda19. heinäkuuta (J: 7. heinäkuuta) 1855 Vologda) oli venäläinen runoilija.

Konstantin Batjuškov kuului vanhaan aatelissukuun. Hän sai koulutuksensa ranskalaisessa ja italialaisessa sisäoppilaitoksessa Pietarissa. Batjuškov työskenteli aluksi kansanvalistusministeriön kanslianhoitajana, mutta vuonna 1807 siirtyi armeijan palvelukseen.[1] Hän oli mukana Suomen sodassa, mutta ei juurikaan joutunut taisteluihin, vaan vietti talven 1808–1809 Vaasassa ja Naantalissa.[2] Myöhemmin Batjuškov osallistui Napoleonin vastaiseen sotaretkeen ja työskenteli vuodesta 1818 lähtien diplomaatina.[1]

Batjuškov alkoi kirjoittaa runoja vuonna 1802. Hänen maailmankuvaansa vaikuttivat 1700-luvun ranskalaiset valistusajattelijat. Batjuškov osallistui Arzamas-kirjallisuuskerhon toimintaan ja tuli tunnetuksi ”kevyen runouden” johtohahmona, joka korosti muodon puhtautta, sujuvuutta ja joustavuutta. Hän ylisti maallisen elämän iloja, ystävyyttä ja rakkautta sekä painotti runoilijan vapautta yhteiskunnan kahleista. Napoleonin sota ja Moskovan hävitys aiheuttivat pettymyksen ja suuntautumisen uskonnollisiin aiheisiin. Tummat sävyt lisääntyivät runoilijan loppuvaiheen tuotannossa.[3] Vuonna 1822 Batjuškov sairastui henkisesti ja vietti elämänsä viimeiset kaksi vuosikymmentä Vologdassa.[1]

Batjuškov ja Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksessaan ”Katkelma venäläisen upseerin kirjeestä Suomesta” (1809) Batjuškov kuvaa Suomea ossianimaisen alkukantaisena ja salaperäisenä maana. Eräässä aikaisemmassa runossaan Batjuškov piirtää kuvan ”köyhästä, onnettomasta suomalaisesta”, joka ”heittää reppunsa väsyneiltä olkapäiltään, istuutuu nurkkaan ja pyyhkien kyyneleet rikkinäisellä hihallaan, nakertaa pettuleivän kannikkaa... Voi sitä onnetonta kylmän maan poikaa! Hän tuntee kyllä nälän, sodan ja venäläiset!”[4]

Batjuškovilla on ollut huomattava vaikutus venäläisen sivistyneistön Suomi-kuvaan. Valentin Kiparskyn mukaan Aleksandr Puškin sai häneltä aiheen runoelman Ruslan ja Ljudmila suomalaisiin tietäjähahmoihin. Kiparsky pitää todennäköisenä, että myös toinen Puškinin tunnettu suomalaisen epiteetti, ”luonnon surullinen poikapuoli” on syntynyt Batjuškovin vaikutuksesta.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Entsiklopedija ”Krugosvet” Viitattu 10.4.2010. (venäjäksi)
  2. Kiparsky, V.: Suomi Venäjän kirjallisuudessa, s. 36. Helsinki: Oy Suomen kirja, 1945.
  3. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 3, s. 47. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1970.
  4. Kiparsky, V.: Suomi Venäjän kirjallisuudessa, s. 37–40. Helsinki: Oy Suomen kirja, 1945.
  5. Kiparsky, V.: Suomi Venäjän kirjallisuudessa, s. 56–61. Helsinki: Oy Suomen kirja, 1945.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]