Torquato Tasso

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Torquato Tasso

Torquato Tasso (11. marraskuuta 1544 Sorrento25. huhtikuuta 1595 Rooma) oli italialainen runoilija. Hän oli bergamolaisen aatelismiehen Bernardo Tasson, ja tämän vaimon Porzia de Rossin, poika.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Torquato Tasso menetti äitinsä jo varhain lapsuudessaan ja se masensi poikaa suuresti. Hänet laitettiin Napolissa jesuiittakouluun, jossa hän omaksui pelokkaan ja hysteerisen uskonnollisuuden. [1]

Kaksikymmentävuotiaana Tasso sai työpaikan Ferraran hovista, ensin herttuan veljen ja myöhemmin itse herttuan, Alfonso II:n joka kuului d`Esten sukuun hallinnosta. Hovissa vietettiin kevytmielistä elämää, joka ei ollut vakavaluonteiselle Tassolle mieluista. Sekä herttua että tämän sisaret osoittivat lahjakkaaksi paljastuneelle nuorukaiselle kunnioitustaan ja hän sai tehtäväkseen kirjoittaa runoja eri henkilöiden kunniaksi. Väitetään, että Tassolla olisi ollut suhde kummankin sisaren kanssa, mutta tätä pidetään ikäeron vuoksi epätodennäköisenä. [2]

Tasso sai pian ylennyksen ja hänet määrättiin valtakunnanhistorioitsijaksi. Vuonna 1580 ilmestyi hänen ensimmäinen merkittävä teoksensa, näytelmä Aminta.Seuraavana vuonna ilmestyi hänen pääteoksensa Vapautettu Jerusalem (Gerusalemme Liberata) Hänen näytelmäänsä ja runoteostaan ihailtiin ja Tassosta alkoi kehittyä itsekeskeinen ja kunniastaan arka, mitä hänen kadehtijansa osasivat käyttää hyväkseen. Hovin jatkuva huvittelu ja kilpailu ruhtinaan huomiosta laukaisivat Tassolla mielenterveydelliset ongelmat. Hän pelkäsi jatkuvasti joutuvansa helvettiin ja mieliala muuttui kovin alakuloiseksi. Hänellä oli monia harhakuvitelmia ja vainoharhoja. 1500- luvun lääketiede ei osannut potilasta auttaa ja pidettiin parhaana teljetä hänet vankityrmään. [3]

Vapaus koitti viimein vuonna 1586, lähes kuuden vuoden vankeuden jälkeen. Tasso jätti Ferraran ja vaelsi levottomasti ympäri Italiaa, kunnes sai loppuiäkseen asuinpaikan Roomasta, Sant´Onofrion luostarista. Saavuttuaan luostariin hän oli jo sairas ja hän kuoli siellä 51- vuotiaana. Jos hän olisi elänyt vielä muutaman päivän, hän olisi ollut juhlinnan keskipisteenä Capitoliumilla, missä hänet olisi seppelöity laakeriseppeleellä. Vastaavan kunnianosoituksen sai Petrarca vuonna 1341. [4]

Vapautettu Jerusalem[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasson parhaiten tunnettu teos on Vapautettu Jerusalem (Gerusalemme Liberata), jonka on suomentanut Elina Vaara. Teos kuvaa kristittyjen ja muslimien kuvitteellisia taisteluja Ensimmäisen ristiretken aikana. Teoksen suurin ansio on runoilijan rikkaassa mielikuvituksessa. Sen tapahtumissa on paljon rakkautta, enkelit, pahat henget, noidat ja haltijat puuttuvat tapahtumien kulkuun. Teoksen sisältämä rakkauslyriikka on säilyttänyt arvonsa, toisin kuin sen uskonnollinen paatos ja taistelurunous. [5]

Vapautetun Jerusalemin päähenkilö on Rinaldo- niminen ritari. Teoksen huippukohdassa hän kohtaa Armida- nimisen kauniin saraseeninaisen, joka on noita. Armida houkuttelee Rinaldon saarelleen, joka on kuin paratiisi, siellä vallitsee yhtä aikaa sekä kevät että kesä. Armida yrittää kaikkensa, jotta Rinaldo unohtaisi velvollisuutensa ristiritarina. [6]

Kaksi ritaria saapuu kuitenkin saarelle ja he ryhtyvät houkuttelemaan Rinaldoa takaisin todellisuuteen. Myös näillä ritareilla on saarella houkutuksensa, mutta he karaisevat itsensä ja erään viisaan vanhuksen lahjoittaman taikavarvun avulla he torjuvat kaikki vaarat. Rinaldo seuraa kokeeneempiaan Jerusalemin piiritykseen. Armida haluaa seurata Rinaldoa, vaikka vain orjana, mutta Rinaldo torjuu tämänkin houkutuksen. [7]

Kun taistelu Jerusalemista on ratkaisevassa vaiheessa, Armida saapuu taistelukentälle aikomuksenaan kostaa Rinaldolle. Hän epäonnistuu ja yrittää surmata itsensä. Rinaldo estää itsemurhan ja rukoilee, että Armida kääntyisi oikeaan uskoon. [8]

Vapautetun Jerusalemin esikuvana oli Homeroksen Ilias. Troija vertautuu Jerusalemiin ja Rinaldo Akhilleukseen. Ristiretkeläisten ei ole mahdollista vallata Jerusalemia ilman Rinaldoa, kuten kreikkalaisilta ei onnistu Troijan valtaus ilman Akhilleusta. Teoksen historiallinen mielenkkintoisuus tulee vastauskonpuhdistuksen ajatusmaailmasta. Silloin haaveiltiin uudesta ristiretkestä, nyt turkkilaisia vastaan. [9] Teoksen pohjalta on sävelletty useita oopperoita.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Grimberg, Carl: Kansojen historia, osa 12, Tieteen ja taiteen vuosisata. WSOY:n graafiset laitokset, Porvoo, 1982. ISBN 951-0-09740-3
  • Tasso, Torquato: Vapautettu Jerusalem. (Gerusalemme liberata, 1581.) Suomentanut Elina Vaara. Kuvittanut Charles Nicolas Cochin. Porvoo: WSOY, 1954.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
  1. Grimbeg, C.: Kansojen historia, osa 12, 205, 1982
  2. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 12, 206, 1982
  3. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 12, 206, 1982
  4. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 12, 207- 208, 1982
  5. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 12, 208, 1982
  6. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 12, 209, 1982
  7. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 12, 209- 210, 1982
  8. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 12, 210, 1982
  9. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 12, 109, 1982