Manna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo myyttisestä ruoasta. Muista merkityksistä, katso täsmennyssivu.
Mannan keräys. James Tissot.

Manna on leivän kaltaista ruokaa, jolla Vanhan testamentin mukaan Jumala ruokki päivittäin israelilaiset, kun nämä olivat 40 vuoden vaelluksellaan Siinain erämaassa.[1]

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanan manna etymologia on epävarma. Vanhemman käsityksen mukaan sana tulisi heprean sanavartalosta mnh, joka tarkoittaa lahjaa. Uudemman teorian mukaan sana tulisikin sanavartalosta myn, jolloin se viittaisi eritteeseen, tai se tulisi jostain toisesta kielestä kuin hepreasta. Arabian kielessä sanaa mann käytetään edelleen viittaamaan siinailaisen tamariskin ”mannaan”.[1]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhden kuvauksen mukaan mannan väri muistutti bdelliumia, eräiden puiden pihkaa.

Mannasta kerrotaan Toisessa Mooseksen kirjassa (16:13–35) ja Neljännessä Mooseksen kirjassa (11:6–9). Lisäksi se mainitaan uudelleen muutamassa myöhemmin kirjoitetussa raamatunkohdassa.[1] Manna mainitaan myös kolme kertaa Koraanissa.

Mannaa kerrotaan löytyneen aamukasteen jäljiltä, ja aurinko sulatti sen.[1] Joissain kohdissa mannan kerrotaan sataneen taivaasta.[2]

Mannasta annetaan Raamatussa tarkkoja mutta vaihtelevia kuvauksia. Yhtäältä manna kuvataan hienoksi ja hiutalemaiseksi aineeksi. Mannaa kuvataan myös leivän, viljan tai korianterinsiemenen kaltaiseksi, valkoiseksi tai bdelliumin väriseksi, ja hunajavohvelin tai ruokaöljyn makuiseksi.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jumala kehotti israelilaisia keräämään aamuisin vain niin paljon mannaa kuin mitä he yhdessä päivässä kuluttivat, sillä yli jäänyt manna pilaantuisi yön aikana. Ennen sapattia sai kuitenkin kerätä kahden päivän annoksen, sillä sapattina mannaa ei löytynyt. Tämä riitti israelilaisille, sillä kaikkina arkiaamuina maassa oli uutta mannaa.[1]

Ruoanvalmistuksessa manna ensin jauhettiin tai vatkattiin ja sitten keitettiin tai paistettiin kakuiksi. Ruoan makua on kuvattu yhtäällä herkulliseksi, toisaalla pahanmakuiseksi.[1]

Mannan tulo jatkui säännöllisenä aina siihen asti, kunnes israelilaiset 40 vuoden vaelluksen jälkeen saapuivat luvattuun maahan. Israelilaiset juhlistivat mannan merkitystä pitämällä pienen määrän sitä liitonarkissa.[1]

Mitä manna oli?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tamariskipuuta on esitetty mannan lähteeksi.

Mannaksi on ehdotettu kolmea Siinailla esiintyvää ainetta. Vanhin ehdotus on Lecanora esculenta -jäkälä, joka kasvoi aikoinaan Siinain kallioilla ja tuotti tuulen vietäväksi itiöitään. Se tuottaa kuitenkin vain pieniä määriä itiöitä ja lisäksi vain päivänvalon aikaan. Toinen ehdokas mannaksi on jonkin kukkivan puun, kuten Alhagi maurorumin tai Fraxinus ornusin pihka. Kolmas ja suosituin ehdokas mannaksi on Tamarix gallica mannifera -tamariskipuulla elävien hyönteisten tuottama hiilihydraatipitoinen erite, mesikaste, joka muodostaa puun pinnalle jähmettyneitä pisaroita. Tätä eritettä syntyy kuitenkin vain muutaman viikon ajan alkukesällä. Koska mikään ehdokas ei kelpaa yksinään mannaksi, on ehdotettu, että mannalla tarkoitettiin kaikkia näitä aineita yhdessä.[1]

Teologinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teologiselta kannalta manna on selitetty usealla tavalla. Se on nähty Jumalan tapana nöyryyttää ja koetella israelilaisia, opettaa heidät riippuvaisiksi Jumalasta ja samalla luottamaan Jumalaan, tai tarkistaa, tottelisivatko he Jumalan antamia ohjeita.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Strawn, B. A. (toim. Alexander, T. Desmond & Baker, David W.): ”Decalogue”, Dictionary of the Old Testament: Pentateuch, s. 560–562. InterVarsity Press, 2003. ISBN 978-0-8308-1781-8.
  2. 2. Moos:16:4, Psalmit 78:39,40; Psalmit 105:40; Nehemia 9:15; Johanneksen evankeliumi 6:31

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]