Maximum Overdrive
| Maximum Overdrive | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Stephen King |
| Käsikirjoittaja | Stephen King |
| Perustuu | Stephen Kingin novelliin |
| Tuottaja | Dino De Laurentiis |
| Säveltäjä | AC/DC |
| Kuvaaja | Armando Nannuzzi |
| Leikkaaja | Evan A. Lottman |
| Pääosat |
Emilio Estevez Pat Hingle Laura Harrington Yeardley Smith John Short |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Paramount Pictures |
| Levittäjä |
De Laurentiis Entertainment Group Netflix |
| Ensi-ilta | 1986 |
| Kesto | 97 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | Englanti |
| Budjetti | 9 000 000 dollaria |
| Tuotto | 7 400 000 dollari |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Maximum Overdrive on Stephen Kingin novelliin perustuva kauhuelokuva, jonka Stephen King on itse ohjannut. Maximum Overdrive on Kingin ensimmäinen ja ainoa ohjaustyö. Elokuvan musiikkina on käytetty AC/DC:n musiikkia ja yhtye teki elokuvaan soundtrackin Who Made Who. Ilmestyessään elokuva ei menestynyt lipputuloissa ja sai osakseen huonoja arvosteluja. Lisäksi elokuva oli ehdolla vuoden 1987 Razzie-gaalassa "Huonoimman ohjauksen" ja "Huonoimman pääosanäyttelyn" kategorioissa, häviten vain Princen Under the Cherry Moon -elokuvalle.
Elokuvasta on myös tehty vuonna 1997 kanadalainen televisioelokuva Kuoleman rekat.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mystinen komeetta kulkee avaruudessa Maan ohi ja sen tuottama säteily saa maapallolla kaikki koneet - arkipäivän kodinkoneista kulkuneuvoihin - nousemaan ihmiskuntaa vastaan. Eräälle huoltoasemalle jää loukkuun ihmisiä, kun valtava määrä rekkoja piirittää sitä odottaen pääsevänsä tappamaan kaikki ulos tulevat ihmiset.
Pääosassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Emilio Estevez – Bill Robinson
- Pat Hingle – Hendershot
- Laura Harrington – Brett
- Yeardley Smith – Connie
- John Short – Curtis
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Video-oppaassa vuodelta 1994 Esko Rautakorpi sanoo, ettei elokuva ole edes niin huono että se olisi hyvä ja kiittää Stephen Kingiä siitä, että tämä jäi hänen ainoaksi ohjauksekseen. Hän antoi elokuvalle yhden tähden viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”huono”.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
| Romaanit |
Carrie (1974) - Painajainen (1975) - Hohto (1977) - Tukikohta (1978) - Kosketus (1979) - Tulisilmä (1980) - Cujo (1981) - Christine, tappaja-auto (1983) - Uinu, uinu lemmikkini (1983) - Ihmissuden vuosi (1983) - Talismaani (1984; Peter Straubin kanssa) - Se (1986) - Lohikäärmeen silmät (1987) - Piina (1987) - Kolkuttajat (1987) - Pimeä puoli (1989) - Tarpeellista tavaraa (1991) - Julma leikki (1992) - Doloreksen tunnustus (1992) - Uneton yö (1994) - Naisen raivo (1995) - Kuoleman käytävä (1996) - Epätoivon kaupunki (1996) - Kalpea aavistus (1998) - Eksyneiden jumala (1999) - Unensieppaaja (2001) - Pimeyden talo (2001; Peter Straubin kanssa) - Buick 8 (2002) - Kuulolla (2006) - Liseyn tarina (2006) - Tapahtumapaikkana Duma Key (2008) - Kuvun alla (2009) - 22.11.63 (2011) - Tervetuloa Joylandiin (2013) - Tohtori Uni (2013) - Herääminen (2014) - Mersumies (2014) - Etsivä löytää (2015) - Viimeinen vartio (2016) - Gwendyn lipas (2017; Richard Chizmarin kanssa) - Ruususen uni (2017; Owen Kingin kanssa) - Ulkopuolinen (2018) - Keveys (2018) - Laitos (2019) - Myöhemmin (2021) - Billy Summers (2021) - Gwendyn viimeinen tehtävä (2022; Richard Chizmarin kanssa) - Satumaa (2022) - Holly (2023) |
|---|---|
| Musta torni -sarja |
Revolverimies (1982) - Kolme korttia pakasta (1987) - Joutomaa (1991) - Velho (1997) - Callan sudet (2003) - Susannan laulu (2004) - Musta torni (2004) - Tuulen avain (2012) |
| Novelli- ja pienoisromaanikokoelmat |
Yön äänet (1978) - Kauhun vuodenajat (1982) - Jälkeen keskiyön/Ennen aamunkoittoa (1985) - Sydänyö (1990) - Painajaisia ja unikuvia (1: Yksinäinen sormi / 2: Anteeksi, oikea numero) (1993) - Pedon sydän (1999) - Maantievirus matkalla pohjoiseen: 14 kolkkoa tarinaa (2002) - Auringonlaskun jälkeen (2008) - Pimeä yö, tähdetön taivas (2010) - Mitä enemmän verta (2020) |
| Richard Bachmanin nimellä kirjoitetut |
Raivo (1977) - Pitkä marssi (1979) - Vimma (1981) - Juokse tai kuole (1982) - Kirous (1984) - Teloittajat (1996) |
| Suomentamattomat teokset |
The Colorado Kid (2005) - Blaze (2007) - Blockade Billy (2010) - The Bazaar of Bad Dreams (2015) |
| Tulevat julkaisut |
You Like It Darker (2024) |
| Asiateokset |
Danse Macabre (1981) - Nightmares in the Sky (1988) - Kirjoittamisesta (2000) - Secret Windows (2000) - Faithful (2004; Stewart O'Nanin kanssa) - Guns (2013) |
| E-kirjat |
Riding the Bullet (2000) - The Plant (2000; keskeneräinen) - Ur (2009) - Mile 81 (2011) - A Face in the Crowd (2012; Steward O'Nanin kanssa) |
| Käsikirjoitukset elokuviin |
Creepshow – yöjuttu (1982) - Paholaisen silmät (1985) - Hopealuoti (1985) - Maximum Overdrive (1986; myös ohjaajana) - Uinu, uinu lemmikkini (1989) - Unissakävelijät (1992) - Kunnes kuolema meidät erottaa (2014) - Cell (2015; Adam Allecan kanssa) |
| Käsikirjoitukset televisioon |
Sorry, Right Number (1988) - Kultaiset vuodet (1991) - Tukikohta (1994) - Stephen Kingin Hohto (1997) - Chinga (1998; Chris Carterin kanssa) - Myrskyn silmässä (1999) - Rose Red (2002) - Stephen Kingin Sairaala (2004) - Stephen Kingin Desperation (2006) - Päitä tippuu (2014) - Liseyn tarina (TBA) |
| Sarjakuvateokset |
Creepshow (1982) - The Dark Tower (2007-) - The Stand (2008-2012) - The Talisman (2009-2010) - American Vampire (2010) - N. (2010) - Road Rage (2012) - The Dark Man (2013) |
| Muita artikkeleita |