Uinu, uinu lemmikkini (vuoden 1989 elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uinu, uinu lemmikkini
Pet Sematary
PetSematary poster.jpg
Ohjaaja Mary Lambert
Käsikirjoittaja Stephen King
Perustuu Stephen Kingin romaaniin
Tuottaja Richard P. Rubinstein
Pääosat Dale Midkiff
Fred Gwynne
Denise Crosby
Miko Hughes
Blaze Berdahl
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Ensi-ilta
Kesto 98 min.
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 11 500 000 $[1]
Tuotto 57 500 000 $
Seuraaja Uinu, uinu lemmikkini 2
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Uinu, uinu lemmikkini (Pet Sematary) on vuonna 1989 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, joka perustuu kirjailija Stephen Kingin samannimiseen teokseen. Elokuvan on ohjannut Mary Lambert ja Stephen King itse on toiminut elokuvan käsikirjoittajana. Kingin suosikkibändeihin lukeutuva punk rock -yhtye Ramones teki elokuvalle kappaleen ”Pet Sematary”, joka soitetaan elokuvan lopputekstien aikana.

Elokuvalle on myös tehty jatko-osa vuonna 1992. Vuonna 2019 ilmestyi uusintaversio, jonka yhteydessä vuoden 1989 elokuvasta julkaistiin 30-vuotisjulkaisu 4K-versiona Blu-Raylle.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva kertoo perheestä, joka muuttaa kauniiseen omakotitaloon. Naapurissa asuu mukava Jud. Kaikki näyttää olevan hyvin, mutta perheen kiusana on vilkas tie, jossa kulkee paljon rekkoja. Pian perheen rakas kissa jääkin auton alle.

Jud kertoo perheenisä Louisille vanhasta intiaanien hautausmaasta, jonne he hautaavat kissan. Pian kissa palaa takaisin, mutta erilaisena kuin ennen. Tämän jälkeen perheen kuopus jää auton alle ja Louis saa idean haudata poikansa samalle hautausmaalle kuin kissankin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Dale Midkiff  … Louis Creed  
 Fred Gwynne  … Jud Crandall  
 Denise Crosby  … Rachel Creed  
 Miko Hughes  … Gage Creed  
 Blaze Berdahl  … Ellie Creed  

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu elokuvaa visuaalisesti hallituksi mutta epätasaiseksi gore-kauhisteluksi ja antaa sille kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pet Sematary The Numbers. Viitattu 10.4.2019.
  2. Pet Sematary 30th Anniversary Edition Youtube. Viitattu 10.4.2019.
  3. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.