Luettelo espanjalaisista koiraroduista

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Perinteisesti espanjalaiset koirarodut ovat työ- ja taistelukoiria, mutta myös hyviä koti- ja vahtikoiria.lähde? Espanjassa virallisilla roduilla tarkoitetaan joko maan kennelliiton RSCE:n tai maatalous- ja kalastusministeriön hyväksymiä rotuja. Sekä Espanjassa että Suomessa suosituin espanjalainen rotu on andalusialainen espanjanvesikoira.

Sisällysluettelo

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1990 tehtiin geenitutkimus, jossa verrattiin espanjalaisten rotujen perimää ja sukulaissuhteita keskenään. Tutkimukseen sisältyi 10 rotua: katalonianpaimenkoira, pyreneittenmastiffi, espanjanmastiffi, burgosinseisoja, espanjanvinttikoira, sabueso español, mallorcanpaimenkoira, ibizanpodenco, kanarianpodenco ja iberianpodenco (tutkimuksen aikaan yleisempi nimitys andalusianpodencosta). Menetelminä käytettiin Wagnerin menetelmää sekä Caminin ja Sokalin menetelmä, ja niiden avulla saadut tulokset poikkesivat hieman toisistaan.[1]

Molempien menetelmien perusteella molemmat mastiffit, burgosinseisoja ja sabueso español muodostivat toisiaan perimältään lähellä olevien rotujen haploryhmän. Toinen ryhmä koostui kaikista kolmesta podencosta ja espanjanvinttikoirasta. Pääryhmät haarautuivat vielä muutamaan alaryhmään, mastiffeihin ja ajo-kanakoiriin sekä saaristopodencoihin erotuksena mannermaan vinttikoirista ja podencoista. Menetelmät poikkeavat eniten toisistaan sen suhteen, mihin katalonian- ja mallorcanpaimenkoira ryhmissä sijoittuvat.[1]

Wagnerin menetelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. haploryhmä: Ajokoirat (Sabuesos), seisojat (Perdigueros) ja laumanvartijat (Mastínes)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaryhmä 1a) Ajo- ja kanakoirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sabueso español[1]
  • Burgosinseisoja[1]
Alaryhmä 1b) Mastiffit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Espanjanmastiffi[1]
  • Pyreneittenmastiffi[1]

Väliryhmä: Paimenkoirat (Perros Pastores)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Väliin" putoavat rodut ovat kahden pääryhmän puolivälissä eivätkä periaatteesa itse kuulu keskenään samaan ryhmään, vaan niistä toinen on lähempänä 1. ryhmää ja toinen lähempänä 2. ryhmää.[1]

Alaryhmä 0.5a) Vartioivat lyhytkarvaiset paimenkoirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mallorcanpaimenkoira on lähempänä 1. ryhmää.[1]
Alaryhmä 0.5b) Pitkäkarvaiset paimenkoirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Katalonianpaimenkoira on lähempänä 2. ryhmää.[1]

2. haploryhmä: Podencot (Podencos) ja vinttikoirat (Galgos)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaryhmä 2a) Saaristopodencot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kanarianpodenco[1]
  • Ibizanpodenco[1]
Alaryhmä 2b) Mannerpodencot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Iberian - eli andalusianpodenco[1]
Alaryhmä 2c) Vinttikoirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Espanjanvinttikoira[1]

Caminin ja Sokalin menetelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. haploryhmä: Ajokoirat, seisojat, laumanvartijat ja suojelus-/vartioviettiset paimenkoirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaryhmä 1a) Ajo- ja kanakoirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sabueso español[1]
  • Burgosinseisoja[1]
Alaryhmä 1b) Mastiffit ja suojelusviettiset paimenkoirat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Laumanvartijat/vuoristokoirat: espanjan- ja pyreneittenmastiffi[1]
  • Mallorcanpaimenkoira[1]

2. haploryhmä: Vinttikoirat, pitkäkarvaiset paimenkoirat ja podencot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaryhmä 2a) Mannermaiset vinttikoirat ja podencot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Espanjanvinttikoira[1]
  • Iberian- eli andalusianpodenco[1]
Alaryhmä 2b) Pitkäkarvaiset paimenkoirat ja saaristopodencot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Katalonianpaimenkoira[1]
  • Saaristopodencot: kanarian- ja ibizanpodenco[1]

Ensimmäinen sukupuu eri rotuhaarojen eriytymisestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimukseen liittyvä kolmas kaavio on erillisten rotuhaarojen kehittymisen aikajärjestyksestä kertova sukupuu, joka perustuu molempiin edellä mainittuihin menetelmiin. Sen mukaan mm. podencot olisivat läheisempää sukua katalonianpaimenkoiralle kuin espanjanvinttikoiralle. Geneettisesti kaikkein lähimpinä toisiaan ovat espanjan- ja pyreneittenmastiffi, ja kaikkein etäimpinä toisistaan katalonianpaimenkoira ja sabueso español.[1]

  • 1. jako: a) Mastiffien/ajokoirien/seisojien haara ja b) Muiden rotujen haara.[1]
  • 2. jako: a) Vartioivien lyhytkarvaisten paimenkoiran haara ja b) Muiden rotujen haara.[1]
  • 3. jako: a) Vinttikoirien haara ja b) Muiden rotujen haara.[1]
  • 4. jako: a) Podencojen haara ja b) Pitkäkarvaisten paimenkoirien haara.[1]
  • 5. jako: a) Ajo- ja kanakoirien haara ja b) Mastiffien haara.[1]
  • 6. jako: 1. a) Ajokoirien haara ja b) Kanakoirien haara. 2. a) Iberian niemimaan laumanvartijoiden haara ja b) Valkoisten pyreneläisten vuoristokoirien haara. 3. a) Mannermaisten podencojen haara ja b) Saaristopodencojen haara.[1] Kaikki 6. kohdassa mainitut haaraumat tapahtuivat arviolta yhtä aikaa eivätkä siis voineet tulla luetelluiksi tietyssä järjestyksessä.
  • 7. jako: a) Kanarialaisten podencojen haara ja b) Baleaarien podencojen haara.[1]

Toinen sukupuu eri rotuhaarojen eriytymisestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimuksessa käytettiin myös toista, tarkemmin FITSCH- ja KITSCH-ohjelmia ja 226 mahdollisen erilaisen sukupuun materiaalia apuna käyttäen laskettua sukupuuta. Todennäköisesti tämä sukupuu on käytetyn aineiston ja laskentatapojen perusteella tarkempi. On lisäksi huomattavasti loogisempaa, että espanjanmastiffien ja pyreneittenmastiffien sukuhaarat olisivat eriytyneet toisistaan kaikista viimeisimpänä, sillä kuten aiemmassa kohdassa todettiin, tulosten mukaan niiden geenit olivat kaikkein lähimpänä toisiaan.[1]

  • 1. jako: a) Mastiffien/ajokoirien/seisojien haara ja b) Muiden rotujen haara.[1]
  • 2. jako: a) Vartioivien lyhytkarvaisten paimenkoirien haara, b) Pitkäkarvaisten paimenkoirien haara, c) Vinttikoirien haara ja d) Podencojen haara.
  • 3. jako: a) Ajo- ja kanakoirien haara ja b) Mastiffien haara.
  • 4. jako: a) Saaristopodencojen haara ja b) Mannermaisten podencojen haara.
  • 5. jako: a) Ajokoirien haara ja b) Kanakoirien haara.
  • 6. jako: a) Kanarialaisten podencojen haara ja b) Baleaarien podencojen haara.
  • 7. jako: a) Iberian niemimaan laumanvartijoiden haara ja b) Valkoisten pyreneläisten vuoristokoirien haara.

Vanhimmat espanjalaiset rodut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samasta sukupuusta käy myös ilmi kaikkien kymmenen tutkimuksessa mukana olleen rodun ikäjärjestys varhaisimmasta nuorimpaan, minkä lisäksi liitteenä on muunmaalaisten sukulaisrotujen kautta päätelty tai spekuloitu muinainen kantarotu.

I Mallorcanpaimenkoira[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mallorcanpaimenkoira (esp. Pastor mallorquín; mall. Ca de bestiar) on joidenkin asiantuntijoiden mukaan mallorcanseisojan (sekä mahdollisesti myös muiden seisojien), vanhojen espanjalaisten podencojen ja mastiffien välisen risteytyksen tulos. Tutkimus ei osaa määrittää tarkalleen sen mahdollista muinaista kantarotua, koska sen jalostukseen käytetyt rodut ovat taustaltaan niin erilaisia että sen geenit poikkeavat täysin muista tutkituista roduista.[1]

II Pyreneittenmastiffi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pyreneittenmastiffi (Mastín del Pirineo) polveutuu tiibetinmastiffista, joka kulkeutui Espanjaan joko Välimeren tai Keski-Euroopan kautta. Se on erittäin läheistä sukua ranskalaiselle vastineelleen pyreneittenkoiralle, minkä vuoksi sen muinainen kantamuoto oli mitä todennäköisimmin Canis familiaris inostranzewi (kuten suurosalla muistakin nykyisistä mastiffeista ja raskasrakenteisista vuoristokoirista).[1]

III Espanjanvinttikoira[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Espanjanvinttikoiran (Galgo español) juuret lienevät sloughissa, joka saapui Espanjaan joko suoraan Pohjois-Afrikasta Etelä-Euroopan muslimi-invaasion aikana tai muinaisten kelttien mukana heidän matkatessaan Galliaan. Sloughin kautta se on mitä todennäköisimmin Canis familiaris leinerin, kaikkien vinttikoirien kantarodun jälkeläinen.[1]

IV Espanjanmastiffi ja katalonianpaimenkoira[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Espanjanmastiffi (Mastín español) polveutuu pyreneittenmastiffin tapaan tiibetinmastiffista, ja myös sen muinainen edeltäjä lienee ollut Canis familiaris inostranzewi, mitä tukee myös sen sukulaisuus englantilaisen mastiffin kanssa.[1]
  • Katalonianpaimenkoira (esp. Pastor catalán; katal. Gos d'atura català) lienee läheistä sukua brienpaimenkoiralle, ja niiden molempien arvellaan polveutuneen bergamascosta tai jostain muusta saman kaltaisesta vanhasta paimenkoirasta, joka kulkeutui roomalaisten mukana Espanjaan (ja Ranskaan). Bergamasco puolestaan polveutuu monen espanjalaisen asiantuntijan mukaan puolalaisista paimenkoirista - etupäässä polski owczarek nizinnystä - jonka juuret lienevät muinaisissa itäisissä paimenkoirissa ja johtavat sitä kautta aina Canis familiaris metris-optimaeen asti.[1]

V Iberianpodenco ja ibizanpodenco[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Iberian - eli andalusianpodenco (Podenco Ibérico o Podenco andaluz) on tutkijoiden mukaan luultua nuorempi rotu, joka syntyi ibizanpodencon ja paikallisen rondanpodencon risteytyksestä. Koska sillä on kuitenkin yhteiset juuret muiden podencojen kanssa, senkin perimän voidaan päätellä johtavan lopulta mitä todennäköisimmin Canis familiaris leineriin.[1]
  • Ibizanpodenco (esp. Podenco ibicenco; mall. Ca eivissenc) polveutuu alun perin Egyptin faaraoiden koirista, ennen kaikkea "kaikkien Välimeren jäniskoirien" ja samalla myös useiden vinttikoirien muinaisesta kantarodusta, egyptinmetsästyskoirasta, joka oli Canis familiaris leinerin suora jälkeläinen. Erään teorian mukaan foinikialaiset kauppiaat toivat tämän ikivanhan pohjoisafrikkalaisen koiran mukanaan Välimerelle, missä siitä kehittyi kaikkien podencojen kantarotu kreetankoira. Tästä ikivanhasta kreikkalaisesta rodusta olisi sitten jalostettu vuorostaan ensimmäinen podenco-rotu, jonka arvellaan olleen valencianpodenco. Podencojen arvellaan nykytiedon valossa kuitenkin kehittyneen ensin manner-Espanjassa ja saapuneen Baleaariensaarille vasta muslimi-invaasion aikana eli varhaisin ibizanpodenco lienee kehittynyt vasta samoihin aikoihin espanjanvinttikoiran kanssa.[1] Tätä teoriaa tukee se viimeisimpien geneettisten tutkimusten myötä tunnustettu fakta, että ibizanpodenco on faaraokoiran ohella paljon nuorempi rotu kuin mitä aiemmin on luultu.[2]

VI Sabueso español, burgosinseisoja ja kanarianpodenco[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sabueso españolin juuret saattavat olla kelttiläisissä koirissa, eritoten kelttienvinttikoirassa. Teoriaa tukee se, että suurin osa eurooppalaisista ajokoirista on vihikoiran jälkeläisiä, joka puolestaan polveutuu juuri kelttienvinttikoirassa. Vihikoiran ja isogascognenajokoiran kautta rodun muinainen kantaisä saattaa olla ollut Canis familiaris intermedius.[1]
  • Burgosinseisojan (Perdiguero de Burgos) arvellaan saaneen alkunsa navarranseisojan ja sabueso españolin risteytyksestä, ja koska sillä lienee ainakin kaukaisia sukulinjoja ranskanseisojan ja pointterin kanssa, sen kantarodun arvellaan olleen Canis familiaris intermedius.[1]
  • Kanarianpodencon (Podenco canario) alkuperästä on esitetty kaksi teoriaa. Ensimmäisen mukaan se kulkeutui Kanariansaarille suoraan Egyptistä, mahdollisesti karthagolaisten, foinikialaisten, kreikkalaisten tai jopa itsensä egyptiläisten mukana. Toinen puolestaan ei pidä lainkaan mahdottomana, että se olisi saapunut saarille vasta myöhemmin mallorcalaisten munkkien mukana Vatikaanin pakotettua nämä lähtemään siirtolaisiksi Kanarialle.[1] Mikäli jälkimmäinen teoria pitää paikkansa, kanarianpodencon tärkein kantarotu saattaa hyvinkin olla ollut joko ibizanpodenco tai menorcanpodenco, josta sukujuuret johtavat jälleen Canis familiaris leineriin.

Espanjassa virallisesti tunnustetut espanjalaiset koirarodut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjassa on RSCE:n lisäksi muutama muu virallinen taho, joka voi tunnustaa ja rekisteröidä uusia koirarotuja kansallisella tasolla. Yleensä kyse on joko kansallisen tason Maatalous- ja kalastusministeriöstä, tai mahdollisesti paikallisista ministeriöistä kuten Galician, Kanariansaarten tai Baleaarien hallituksesta.

RSCE 1 Perros de Pastor y Perros Boyeros[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sección 1 Perros de Pastor[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RSCE 2 Molosoides y Perros de Tipo Montaña[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sección 2.1 Molosoides - Tipo dogo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sección 2.2 Molosoides - Tipo Montaña[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RSCE 3 Terriers[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sección 1 Terriers de talla grande y mediana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RSCE 5 Perros Tipo Spitz y Tipo Primitivo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sección 7 Tipo primitivo, perros de caza[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RSCE 6 Perros Tipo Sabueso, Perros de Rastro y Razas Semejantes[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sección 1.2 Perros tipo sabueso de talla mediana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RSCE 7 Perros de Muestra[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sección 1.1 Perros de muestra continentales, tipo Braco[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RSCE 8 Perros Cobradores de Caza, Perros Levantadores de Caza, Perros de Agua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sección 3 Perros de agua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RSCE 10 Lebreles[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sección 3 Lebreles con pelo corto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RSCE Grupos Étnicos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän ryhmän koirilla ei ole täyttä tunnustusta itsenäisinä rotuina, vaan ne rekisteröidään RSCE:hen toistaiseksi vain rotutyyppeinä. Kuitenkin tämä on ensimmäinen askel viralliselle tunnustukselle, joka voidaan tehdä kun tarpeeksi monta koiraa on rekisterissä vähintään kolmen sukupolven ajalta, ja kun selvästi jalostuksessa ollaan päästy pelkästä fenotyypistä riittävän vakiintuneeseen rotuun.

Paikallisten hallitusten hyväksymät rodut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ministerio de Agricultura, Pesca y Alimentación (Maatalous-, kalastus- ja elinkeinoministeriö)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ministerio de Medio Ambiente (Ympäristöministeriö)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Xunta de Galicia - Consellería do Medio Rural (Maatalousministeriö)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjassa virallisesti tunnustamattomat espanjalaiset koirarodut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjassa vuosina 2013-2017 yleisimmät espanjalaiset rodut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjalaisten rotujen kokonaisrekisteröintimäärät Espanjassa vuosien 2013-2017 välillä:[3]

  1. espanjanvesikoira (6496 yksilöä)
  2. espanjanmastiffi (6346 yksilöä)
  3. kanariandoggi (2246 yksilöä)
  4. katalonianpaimenkoira (862 yksilöä)
  5. ibizanpodenco (858 yksilöä)
  6. alano español (740 yksilöä)
  7. valencianrottaterrieri (682 yksilöä)
  8. espanjanvinttikoira (613 yksilöä)
  9. andalusianpodenco (528 yksilöä)
  10. andalusianrottakoira (520 yksilöä)
  11. pyreneittenmastiffi (506 yksilöä)
  12. burgosinseisoja (492 yksilöä)
  13. kanarianpodenco (338 yksilöä)
  14. sabueso español (333 yksilöä)
  15. baskienpaimenkoira (293 yksilöä)
  16. maneto (291 yksilöä
  17. mallorcanpaimenkoira (219 yksilöä)
  18. mallorcandoggi (186 yksilöä)
  19. garafianpaimenkoira (160 yksilöä)
  20. fuerteventuranpaimenkoira (159 yksilöä)
  21. navarranseisoja (136 yksilöä)
  22. valencianpodenco (46 yksilöä; ollut rekisteröitynä RSCE:hen vasta vuoden verran)
  23. leóninpaimenkoira (2 yksilöä; ollut rekisteröitynä RSCE:hen vasta vuoden verran)

Espanjassa vuonna 2017 eniten rekisteröidyt espanjalaiset rodut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjassa tällä hetkellä suosituimmat tai muodissa olevat kotimaiset rodut:[3]

  1. espanjanvesikoira (1540 uutta rekisteröintiä)
  2. espanjanmastiffi (1319 uutta rekisteröintiä)
  3. kanariandoggi (530 uutta rekisteröintiä)
  4. ibizanpodenco (163 uutta rekisteröintiä)
  5. alano español (157 uutta rekisteröintiä)
  6. valencianrottaterrieri (133 uutta rekisteröintiä)
  7. espanjanvinttikoira (121 uutta rekisteröintiä)
  8. katalonianpaimenkoira (110 uutta rekisteröintiä)
  9. baskienpaimenkoira (108 uutta rekisteröintiä)
  10. pyreneittenmastiffi (103 uutta rekisteröintiä)
  11. burgosinseisoja (92 uutta rekisteröintiä)
  12. andalusianrottaterrieri (72 uutta rekisteröintiä)
  13. sabueso español (59 uutta rekisteröintiä)
  14. fuerteventuranpaimenkoira (57 uutta rekisteröintiä)
  15. andalusianpodenco (46 uutta rekisteröintiä)
  16. valencianpodenco (46 uutta rekisteröintiä; rekisteröintimäärissä voi vaikuttaa myös useiden edellisvuosien rekisteröintimäärä)
  17. kanarianpodenco (41 uutta rekisteröintiä)
  18. navarranseisoja (39 uutta rekisteröintiä)
  19. mallorcandoggi (39 uutta rekisteröintiä)
  20. garafianpaimenkoira (39 uutta rekisteröintiä)
  21. maneto (34 uutta rekisteröintiä)
  22. mallorcanpaimenkoira (21 uutta rekisteröintiä)
  23. leóninpaimenkoira (2 uutta rekisteröintiä; rekisteröintimäärissä voi vaikuttaa myös useiden edellisvuosien rekisteröintimäärä)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]