Siirry sisältöön

Kanariandoggi

Wikipediasta
Kanariandoggi
Avaintiedot
Alkuperämaa Kanariansaaret Kanariansaaret,  Espanja
Määrä Suomessa rekisteröity 445[1]
Alkuperäinen käyttö karjanajo, vartiointi
Nykyinen käyttö vahtikoira
Elinikä keskimäärin 8 vuotta[2]
Muita nimityksiä presa canario, perro de presa canario, dogo canario, kanaari dogi, perro basto[3], verdino[3], presa
FCI-luokitus ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat
alaryhmä 2.1 Mastiffityyppiset molossikoirat
#346
Ulkonäkö
Paino uros 45–57 kg
narttu 40–50 kg
Säkäkorkeus uros 61–66 cm
narttu 57–62 cm
Väritys hopea-beige, fawn, punainen, brindle tai musta

Kanariandoggi (esp. presa canario), tunnettu aiemmin nimellä dogo canario, on espanjalainen koirarotu.[4] Espanjan hallituksen 30. huhtikuuta 1991 säätämän lain mukaan alkuperäinen Perro de presa canario, josta kanariandoggi on eriytetty, on Gran Canarian luonnonsymboli.[5] Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi kanariandoggin pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.[6]

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanariandoggin pää on jykevä sekä lyhytkalloista tyyppiä (brakykefaalinen). Uusimman kansainvälisen rotumääritelmän mukaan urokset ovat 61–66 cm korkeita sekä 45–57-kiloisia ja nartut 57–62 cm korkeita sekä 40–50-kiloisia.[4]

Karva on lyhyttä ja sileää ja nahka on joustavaa. Värit jaetaan kolmeen pääluokkaan, ruskeaan, brindleen ja mustaan. Ensin mainitussa sävy vaihtelee kellanruskeasta hiekanruskeaan. Keskimmäinen vaihtelee sävyltään lämpimän kellanruskeasta hiekanväriseen. Kellanruskeilla ja brindleillä koirilla tulee olla musta maski.[4]

Luonne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanariandoggit ovat erityisen sopivia vahtikoiriksi ja perinteisesti niitä käytetty karjanajoon. Rotumääritelmän mukaan koirat ovat luonteeltaan tasapainoisia ja itsevarmoja. Niiden haukku on matalaa ja syvää. Perheenjäsenilleen kanariandoggit ovat tottelevaisia mutta voivat olla varautuneita vieraita kohtaan.[4]

Alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäistä työkoiratyyppiä oleva presa canario

Kanariandoggi on kotoisin Gran Canarialta, missä se toimi työkoirana muun muassa ajaen karjaa ja vartioiden rakennuksia. Se polveutuu majoreron alkuperäisestä muodosta bardino majorerosta.[7] Espanjan Maatalous- ja kalastusministeriö hyväksyi rodun 25. toukokuuta 2001 nimellä presa canario ja kirjasi sen rotumääritelmän niin kutsuttuun Real Decreto -dokumenttiin, joka julkaistiin Espanjan hallituksen virallisessa Boletin Oficial del Estado -julkaisussa.[3]

Vuonna 2011 FCI hyväksyi rotumääritelmän kanariandoggin nimellä, missä ei enää viitattu metsästyskoiriin. Osa rodun kasvattajista, jatkoi työlinjan jalostamista omassa kasvatustyössään. Rodun näyttelylinjasta puolestaan alkoi tulla massiivisempi ja vantterampi. Vuonna 2018 rodun nimi muutettiin rotumääritelmässä dogo canariosta presa canarioon. Tämä ei miellyttänyt kaikkia työlinjaisten presa canarioiden kasvattajia. He kokivat, että nyt yhdistettiin kaksi erilaista rotutyyppiä yhdeksi roduksi.[7]

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodun keskimääräinen elinikä on noin kahdeksan vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2022–2026 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luuston ja nivelien sairaudet.[2] Kanariandoggin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, välimuotoinen lanne-ristinikama, osteokondroosi ja eturistisidevauriot.

Noin 31 %:lla kanariandoggeista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy jopa 40 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).[8] Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 27 %:lla rodun edustajista.[9]

Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV) on epämuodostunut nikama, jossa on sekä lanne- että ristinikaman piirteitä. Tutkimuksissa on todettu epäsymmetristen LTV-tyyppien olevan yhteydessä lonkkanivelen kasvuhäiriöön. Lisäksi se voi altistaa selkäkivulle ja halvausoireille.[10][11] Kanariandoggeilla esiintyy jonkun verran välimuotoisia lanne-ristinikamia.[7] Kanariandoggin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja selkälausunto.[12][13]

Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö, jota esiintyy erityisesti massiivisilla roduilla. Tyypillisin esiintymispaikka on olkanivel, mutta osteokondroosia voi esiintyä myös muissa nivelissä. Kanariandoggilla osteokondroosia esiintyy erityisesti kinnernivelessä.[14][15]

Kun polven eturistiside repeää, reisiluu alkaa liukua normaalia enemmän taaksepäin sääriluun nivelpintaa vasten. Tämä johtaa nopeasti tulehdukseen polvessa ja altistaa nivelrikon kehittymiselle.[16][17] Rodulla esiintyy jonkun verran eturistisidevaurioita.[7]

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Kanariandoggit ovat keskimääräistä koirarotua vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Kanariandoggin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 13 %.[18][19]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kanariandoggi. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Viitattu 11.8.2019.
  2. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2022-2026 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  3. 1 2 3 Ministerio de Agricultura, Pesca y Alimentación. 11347: Real Decreto 558/2001. Boletín Oficial del Estado, 14.6.2001. Haettu 26.6.2013
  4. 1 2 3 4 Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 28.4.2026.
  5. ↑ Lorenzo Olarte Cullen. 577 - Ley 7/1991, de 30 de abril, de símbolos de la naturaleza para las Islas Canarias. Boletín Oficial de Canarias, 10.5.1991. Haettu 26.6.2013
  6. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  7. 1 2 3 4 Jalostuksen tavoiteohjelma 2021-2026 (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 28.4.2026.
  8. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  9. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  10. ↑ Katariina Mäki: Liittyykö koiran välimuotoisiin nikamiin kipua? Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 29.9.2025. Viitattu 23.4.2026.
  11. ↑ J. A. Berg, B. K. Sævik, F. Lingaas, C. Trangerud: Lumbosacral transitional vertebra in 14 dog breeds in Norway: Occurrence, risk factors and association with hip dysplasia. The Veterinary Journal, 1.2.2024, 303. vsk, s. 106056. doi:10.1016/j.tvjl.2023.106056 ISSN 1090-0233 Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
  13. ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 23.4.2026.
  14. ↑ Katariina Mäki: Osteokondroosin esiintyvyydessä rotueroja Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 16.4.2025. Viitattu 16.4.2026.
  15. ↑ Karolina Engdahl, Odd Höglund, Åke Hedhammar, Jeanette Hanson, Annika Bergström: The epidemiology of osteochondrosis in an insured Swedish dog population. Preventive Veterinary Medicine, 1.7.2024, 228. vsk, s. 106229. doi:10.1016/j.prevetmed.2024.106229 ISSN 0167-5877 Artikkelin verkkoversio.
  16. ↑ Katariina Mäki: Polven eturistisidevaurio on perinnöllinen sairaus Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 22.1.2022. Viitattu 23.4.2026.
  17. ↑ Karolina Engdahl, Ulf Emanuelson, Odd Höglund, Annika Bergström, Jeanette Hanson: The epidemiology of cruciate ligament rupture in an insured Swedish dog population. Scientific Reports, 5.5.2021, 11. vsk, nro 1, s. 9546. doi:10.1038/s41598-021-88876-3 ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  18. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  19. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori 25.6.2024. YLE. Viitattu 23.4.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kanariandoggi Wikimedia Commonsissa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kanariandoggi&oldid=24118225”