Mastiffi (koirarotu)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mastiffi
Avaintiedot
Alkuperämaa  Englanti,  Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 708[1]
Rodun syntyaika 1600-luku
Alkuperäinen käyttö metsästyskoira
Nykyinen käyttö seurakoira ja vahtikoira
Elinikä 6–10 vuotta
Muita nimityksiä English Mastiff
FCI-luokitus ryhmä 2
#264
Ulkonäkö
Paino 70–110 kg
Säkäkorkeus 70–75 cm
Väritys aprikoosinkellertävä, hopeankellertävä, kellanruskea ja brindle

Mastiffi on erittäin suurikokoinen englantilainen koirarotu. Tieteelliseksi nimeksi on aikoinaan esitetty Canis urcanus[2].

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mastiffin brindle-väritys.

Mastiffi on raskasrakenteinen molossikoira. Sen ruumiinrakenne on kookas, massiivinen, vahva, tasapainoinen ja tiivis. Sen pää on suuri suhteessa sen vartaloon. Säkäkorkeutta ei yleensä ilmoiteta rotumääritelmässä. Mitä isompi mastiffi on, sitä parempi, edellyttäen kuitenkin, että koira on terverakenteinen. Painavin mastiffi on painanut 156 kilogrammaa.lähde? Karvapeite on lyhyttä ja ihonmyötäistä. Sallitut värit ovat aprikoosi, kellanruskea, hopeankellertävä ja brindle (juovikas).

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mastiffi on rauhallinen, itsevarma ja kiintyy omistajaansa. Rotu sopii vahtikoiraksi ja on valmis puolustamaan perhettään. Kotioloissa mastiffi on kuitenkin ystävällinen niin ihmisiä kuin muita koiriakin kohtaan, mutta vieraisiin mastiffi saattaa suhtautua varautuneesti.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mastiffien kanta Suomessa on kohtalaisen pieni. Suurena rotuna mastiffilla tavataan nivel- ja lonkkasairauksia. Isoilla koirilla esiintyy mahalaukun kiertymää. Myöskään allergiat, ihotaudit tai silmäsairaudet sekä harvinaisemmat perinnölliset sairaudet eivät ole poissuljettuja, vaikka nämä eivät olekaan niin yleisiä. Pentuja hankkiessa on erittäin tärkeää selvittää vanhempien terveystilanne.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mastiffi on hyvin vanha rotu. Rotua on aikaisemmin pidetty taistelukoirana, mutta kun koirataistelut 1800-luvun alussa kiellettiin, mastiffien suosio romahti. Mastiffeja käytettiin taisteluareenoilla tappelemaan karhuja, leijonia, härkiä ja jopa ihmisiä vastaan. Toisen maailmansodan aikana mastiffeja vietiin Amerikkaan ja sieltä niitä ostettiin sodan jälkeen takaisin Isoon-Britanniaan. Ellei niin olisi tehty, rotu olisi saattanut hävitä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 11.8.2016)
  2. Hamilton Smith, Charles. The Naturalist’s Library: Vol. XIX, Mammalia: Dogs, Vol. II, s. 223. Chatto & Windus: Piccadilly.