Alano español

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alano español
Avaintiedot
Alkuperämaa  Espanja
Määrä Suomessa muutama tuontiyksilö[1]
Rodun syntyaika vanha
Alkuperäinen käyttö metsästys-, karja-, ja vahtikoira
Nykyinen käyttö karja-, vahti-, ja metsästyskoira, myös sopii seuraksi aktiiviselle ihmiselle
Muita nimityksiä Alano Español, Alano, Spanish Alano, Spanish Bulldog
FCI-luokitus ei;
RSCE: ryhmä 2
alaryhmä 2.1 Mastiffityyppiset molossikoirat
Ulkonäkö
Paino 35–45 kg
Säkäkorkeus uros 58–63 cm, narttu 55–60 cm
Väritys brindle ja keltainen kaikissa sävyissä, musta ja tiikeriraitainen, sudenharmaa tai kaikki mainitut värit valkoisilla merkeillä

Alano español on espanjalainen koirarotu. Rodulla ei ole suomenkielistä nimitystä, eikä se kuulu FCI:hin, mutta on Espanjan Kennelliiton tunnustama. Alanoa käytetään suurriistanmetsästykseen, karjanajoon ja taltuttamiseen, sekä maatilojen vahtina. Alanosta saa määrätietoisella koulutuksella hyvän perhekoiran. Suomessa on perustettu Alano & Dogo Español Finland ry[1].

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alano español on vahvarakenteinen ja kestävä koira. Korvat ovat typistetyt tai luonnostaan keskikokoiset ja riippuvat, hieman taittuvat eteenpäin. Leuat ovat vahvat, ja purenta on leikkaava. Pieni ulkonevaisuus silti sallitaan. Kallo on kookas ja leveä, syvä otsapenger ja kuono on yleensä 35 % koko pään pituudesta. Karva on lyhyttä, ja sallitut värit ovat tiikerijuovainen (brindle) ja keltainen kaikissa sävyissään, musta ja tiikerijuovainen, sudenharmaa, ja kaikki mainitut värit valkoisilla merkeillä.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alano on peloton, rohkea, voimakasluontoinen, tasapainoinen ja lojaali omalle laumalleen. Sen älykkyys ja hyvä fyysinen rakenne tekee siitä loistavan työkoiran. Se soveltuu perhekoiraksi, mutta sitä täytyy kohdella määrätietoisesti. Se ei ole suvaitsevainen niille, jotka se katsoo epäilyttäviksi. Alanon ei kuulu olla aggressiivinen. Alano on rauhallinen koira, joka säästää energiaansa toimintaan. Alano myös tunnetaan sen vahvasta puruvoimasta. Se puree koko leuoillaan ja pitää kiinni pitkän ajan.

Alano kehittyy psyykkisesti ja fyysisesti hitaasti. Se on täysin kehittynyt 2–3-vuotiaana ja tätä ennen se voi osoittaa epävarmuutta. Täysin kehittynyt alano reagoi kohteluun itsevarmuudella ja on peloton. Omistajalleen se on nöyrä ja on halukas oppimaan.

Alanojen leikit ovat rajuja. Niille leikkiminen on erittäin tärkeää kehittymisen kannalta, ja ne samalla opettelevat metsästystä. Alanot pyrkivät leikkiessäänkin siis tähtäämään päähän, jolloin ottavat tiukan otteen nahasta ja riepottelevat. Alano vaatii aktiviteettia ja paljon liikuntaa, se ei ole pelkkä ns. remmikoira vaan tarvitsee irtioloa. Alanon käyttötarkoituksen vuoksi rodulla on metsästysviettiä, joka on hallittavissa.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goyan teos Echan perros al toro.

Alanolla on pitkä historia Espanjassa. On olemassa muutamia teorioita alanon alkuperästä, mutta todennäköisin on, että alano tuli 300–400-luvulla Pyreneiden niemimaalle ns. barbaariheimojen, kaukaasialaisten alaanien kanssa[2].

Desmond Morriksen mukaan eurooppalaisten mastiffirotujen alkuperä on hieman epäselvä, koska siitä on useita toisistaan poikkeavia teorioita. Yleinen näkemys on, että ne polveutuisivat tiibetinmastiffista, joka olisi tuotu Lähi-itään ensimmäisellä vuosituhannella eaa - siellä koiria käytettiin paitsi Assyrian kuninkaallisten palatsien vartioijina, myös heidän harrastamassaan leijonanmetsästyksessä. Hieman myöhemmin Aleksanteri Suuri hankki itselleen näitä koiria, ja niistä kehittyi muinaisessa Kreikassa rotu nimeltä molossus. Tämä uusi rotu päätyi roomalaisten käsiin, jotka levittäytyessään eri puolille Eurooppaa levittivät samalla valloitetuille alueille myös molossikoiriaan. Niiden paikallisversioista kehittyi hieman eri käyttötarkoituksiin erikoistuneita rotuja, ja Morriksen mukaan alano olisi ollut yksi niistä.[2]

Vuonna 1350 kuningas Alfonso XI julkaisi hänen kirjansa "Book of Hunting", ja myöhemmin 1500-luvulla julkaistiin "Treatise of Hunting" (tuntematon tekijä). Molemmissa kirjoissa on yksityiskohtaisesti kuvailtu alanoa. Velazquez on kuvannut rotua maalauksessaan metsästystilanteessa ja Goya vastaavasti härkää nappaamassa.[2]

Espanjalaiset tekivät tutkimusmatkoja, valloituksia ja asuttivat uusia maita ja alueita, ja heillä oli usein mukanaan alanoja, joiden avulla he alistivat valloittamansa alkuperäiskansat. Kymmenen sotilaan ja yhden alanon sanottiin vastaavat sataa sotilasta ilman yhtäkään alanoa.[2] Tästä voi päätellä, että alanoa voidaan pitää monien molossirotujen yhtenä esi-isänä.

Vaikka rodun muinaisia esi-isiä käytettiin lähinnä vartiointiin, alanon käyttötarkoitus oli erilainen: alun perin se toimi karja- ja metsästyskoirana, sekä myöhemmin myös härän- ja karhunpurijana.[2] Alanot ovat aina työskennelleet tiloilla ja niitä on perinteisesti käytetty metsästämään isoja eläimiä. Koirien rakenne erosi niiden työtehtävien mukaan, ja tämä ero oli huomattava keskiajalla. Merkittävä aika alanoille oli renessanssin ja barokin aikaan. Tuolloin on tehty monia kuvauksia, veistoksia ja maalauksia alanoista.

Karjan paimennukseen ja taltuttamiseen käytetyt koirat olivat pienempiä, raskaampia ja olivat kiivasluonteisempia. Ne työskentelivät lyhyillä matkoilla, lähinnä karsinoissa ja ruohotasangoilla. Nämä koirat tunnetaan nimellä perro de toro ("härkäkoira").

Metsästykseen käytetyt koirat olivat pitkäjalkaisia, niillä oli korkea kipukynnys eivätkä ne väsyneet helposti. Nämä koirat tekivät pitkiä metsästysreissuja. Kuitenkin talouden muutokset, aseiden yleistyminen ja vähäisempi tarve karjakoirille aiheutti näiden koirien harvinaistumisen 1900-luvulla. Vuonna 1963 Madridin Retiro-puistossa esitetyt yksilöt olivat pitkään aikaan viimeiset näyttelyissä nähdyt yksilöt.[2]

Vuonna 1978 ryhmä intohimoisesti metsästäviä ihmisiä aloitti elvytystyön alano españolin kevyemmästä ja pitkäjalkaisemmasta tyypistä. Suurin kanta löytyi Cantabriasta. Muutamasta sadasta yksilöstä valittiin parhaat myöhempää kasvatusta varten. Alanon hyväksyi roduksi Espanjan Kennelliitto.

Käyttötarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alanoa on pääosin käytetty suurriistanmetsästykseen, maatilojen vahtina sekä karjakoirana. Alanot paikallistavat saaliin, ottavat kiinni ja pitelevät paikoillaan kunnes metsästäjä saapuu. Joskus alanot metsästävät ajavien koirien kanssa, varsinkin kun kyseessä on joku muu riistaeläin kuin villisika. Kuitenkin alanoa on nähty myös sotakoirana kuin myös härkätappeluissa. On löydetty teoksia, missä alanot ovat taistelleet villisikoja ja tiikereitä vastaan areenalla. Kuitenkin nykypäivän käyttötarkoitus on metsästys, karjakoira ja vahti, sekä siitä saa loistavan perhekoiran. Alanosta saa kouluttamalla hyvän vahdin, mutta alanoiden vahtivietti on yksilöllistä. Osalla on korkea vahtivietti, kun taas osalla on matala.

Alanosta saa myös perhekoiran määrätietoisella kasvatuksella. Koska se on laumasidonnainen, on lauma sille kaikki kaikessa. Se tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Alanon alkuperäisen käyttötarkoituksen vuoksi olisi hyvä, että koira pääsisi hyödyntämään taitojansa esimerkiksi verijäljessä, viehejuoksussa tai petojahdissa. Ja koska alano on hyvin ketterä ja älykäs koira, sen kanssa voi harrastaa muun muassa agilityä ja tokoa. Kuitenkaan sen kanssa ei voi virallisesti lähteä kilpailemaan, koska alano español ei ole Suomessa hyväksytty rotu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Uutiset. Alano & Dogo Español Finland ry. Haettu 19.6.2021.
  2. ↑ a b c d e f Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 607-608. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alano_español&oldid=22253729”