Luettelo Suomen avaruustoiminnasta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Phoenix-laskeutujan Marsin kaasunpaineen mittausanturit toteutti Suomen Ilmatieteen laitos.

Tämä on luettelo avaruustoiminnan hankkeista, joissa suomalaiseksi katsottava taho on hankkeen vetovastuussa tai osallistunut hankeeseen merkittävällä tavalla. Hankkeet on lueteltu aakkosjärjestyksessä. Yleisemmin Suomen avaruustoiminnasta on sivulla Suomen avaruustoiminta.

Suomalaisia tahoja on osallistunut yli 60 satelliitti- tai luotainlennon toteutukseen eli Suomessa osin tai kokonaan rakennettuja laitteita, rakenneosia tai ohjelmistoja on lentänyt yli 70 avaruusaluksessa, kun otetaan huomioon, että esim. Cluster-satelliitteja rakennettiin kahdeksan. Galileo IOV-paikannussatelliitteja on neljä ja EUMETSATin sääsatelliitteja tehdään 3-5 kappaleen sarjoina. Suomen osuus yksittäisen satelliitin rakentamisesta on tyypillisesti alle 2 prosenttia sen kustannuksista.

Ensimmäinen hanke, johon suomalaiset osallistuivat, oli Neuvostoliiton Phobos-1, joka laukaistiin heinäkuussa 1988. Vuonna 2017 suomalainen avaruusteollisuus ja -tutkimus osallistui yli 20 tulevan avaruusaluksen suunnitteluun ja rakentamiseen.

Vuonna 2017 laukaistiin ensimmäiset suomalaiset satelliitit. Ensimmäinen Suomessa rakennettu satelliitti, Aalto-1, laukaistiin kesäkuussa 2017. Laukaistuksi ennen sitä kerkesi kuitenkin Aalto-2-satelliitti 18. huhtikuuta 2017.

Suomalaisvetoiset satelliittihankkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2020 meneillään on lukuisia satelliitti-hankkeita, jossa suomalainen taho on hankkeen päätoimija. Näistä neljä on cubesat-luokkaa ja yksi, Iceye, alle 100 kg:n piensatelliitti. Lisäksi vuoden 2017 lopusta lähtien Suomen Akatemian rahoittama FORESAIL-huippuyksikkö kehittää useampia nanosatelliitteja.

Toteutuneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-1 -satelliitin avaruuteen lähetettävä lentomalli maaliskuussa 2016.

Aalto-1-nanosatelliitin (CubeSat) suunnittelu alkoi vuoden 2010 alussa Aalto-yliopiston avaruustekniikan kurssin puitteissa noin seitsemän suomalaisen diplomi-insinöörin ja teekkarin voimin. Syksyllä 2010 hanke jatkui noin 20 opiskelijan ja jatko-opiskelijan voimin toisen avaruustekniikan kurssin puitteissa. Hankkeessa mukana olevista noin puolet oli ulkomaalaisia Space Masters -opiskelijoita, jotka muunsivat kaiken projektin dokumentaation englanninkieliseksi. Hanke sai syksyllä 2010 Aalto-yliopiston MIDE-projektirahoituksen. Lokakuussa 2016 satelliitti oli laukaisuvalmis mutta odotti laukaisua SpaceX:n Falcon 9:llä. Laukaisin vaihtui 2017 intialaiseen rakettiin, laukaisu tapahtui lopulta 23. kesäkuuta 2017.

Aalto-2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-2 on Aalto-yliopiston toinen Cubesat, jonka piti tutkia ilmakehää osana belgialaisvetoista QB50-konstelaatiota, jossa nimensä mukaisesti on (noin) 50 satelliittia. QB50 laukaistiin Orbital ATK- yhtiön Antares -kantoraketilla ja Cygnus-kapselilla ISS:lle, josta satelliitit aikanaan varsinaisesti toimitettiin kiertoradoilleen.[1] Konstellaatio laukaistiin 25. maaliskuuta 2017.[2] Laukaisu tehtiin kuitenkin Atlas 5-kantoraketilla Floridasta [3]. Satelliitti vapautettiin avaruuteen avaruusasemalta toukokuussa. Satelliitin toiminta-aika jäi teknisen vian takia lyhyeksi.

Iceye[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iceye kehittää pieniä tutkasatelliitteja. Satelliitit ovat massaltaan hieman alle 100 kg, ja niitä on tarkoitus lähettää avaruuteen kokonainen parvi; aluksi kuusi.[1] Iceye X1-satelliitti laukaistiin Intiasta 12. tammikuuta 2018. Iceye X2 laukaistiin Kaliforniasta 3. joulukuuta 2018.

Reaktor Hello World[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reaktor Hello World on Reaktor-yhtiön ensimmäinen satelliitti.[1], joka laukaistiin 29. marraskuuta 2018 avaruuteen Intiasta. [4]

Hello World on Reaktor Space Lab Oy:n kehittämä CubeSat-satelliitti. Satelliitissa on radio, gps-laitteisto sekä kamera. Satelliitti kiertää maata 600 kilometrin radalla ja sen toiminta-ajaksi on suunniteltu enintään neljä vuotta. [5]

Suomi 100[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi 100 on Aalto-2 satelliittiin pohjautuva 2-yksikön Cubesat-satelliitti. Aalto-yliopisto toteutti hankkeen, joka oli osa Suomen 100-vuotisjuhlallisuuksia. Satelliitin toteutus alkoi keväällä 2015 ja Suomi 100 -satelliitti oli tarkoitus laukaista vuonna 2017.[6] Laukaisun piti tapahtua huhtikuussa 2018 Intiasta mutta tapahtui 3. joulukuuta 2018 Falcon 9-laukaisuna Vandenbergistä, Kaliforniasta.

Kehitteillä olevat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto-3 on 1U-kokoinen Cubesat, jota kehitetään "open source"-hengessä Aalto-yliopiston opiskelijoiden voimin. Ohjelmistopohjainen radio on sen päähyötykuorma [7] [8]

AuroraSat-1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurora Propulsion Technologies -yrityksen nanosatelliitti yrityksen tuotteiden, plasmajarrun ja asennonsäätöjärjestelmän, testaukseen ja esittelyyn. Projekti käynnistyi 2020 helmikuussa ja laukaistaan 2020 joulukuussa. [9]

FORESAIL[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin yliopiston johtama FORESAIL Center of Excellence-projekti (2018-2021-2025; 4+4 vuotta) kehittää tieteellisen tutkimuksen tarpeisiin kolme Cubesat-satelliittia. Hankkeen rahoittaa Suomen Akatemia ja osallistuvat yliopistot: Helsingin yliopisto, Turun yliopisto ja Aalto-yliopisto. [10]

FORESAIL-1 on Aalto-yliopisto kehittämä satelliitti. Sen hyötykuormat ovat elektroneja ja protoneja mittaava partikkeliteleskooppi (PATE), jonka toteuttaa Turun yliopisto, ja Ilmatieteen laitoksen kehittämä elektrostaattinen plasmajarru, joka tuo satelliitin alas kiertoradaltaan. [11]. FORESAIL-1 laukaisua on siirretty eteenpäin.

Kvarkensat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU-rahoitteisessa hankkeessa KvarkenSpaceEco (kesto 9/2019–06/2022) Vaasan yliopisto ja eräät skandinaaviset yliopistot kehittävät Kvarkensat Cubesat-satelliittia. Se on tarkoitus laukaista vuonna 2023. [12]

Lappi satelliitti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappi-satelliitti on Oulun yliopistossa vuonna 2018 alkanut Cubesat-satelliitin kehityshanke, joka tähtää laukaisuun v. 2020. Koesatelliitti kuvaa revontulia avaruudesta ja samalla tutkii ionosfääriä. On kaavailtu 30 satelliitin laivastoa, joiden avulla revontulien ennustaminen etenkin turismin käyttöön tulisi nykyistä merkittävästi tarkemmaksi. [13] [14]

Sunstorm 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunstorm 1 on Kumpulan kampuksella toimivan Isaware Oy:n ja Reaktor Space Lab Oy:n (RSL) yhdessä rakentama 2U-CubeSat Euroopan Avaruusjärjestölle (ESA). Sen hyötykuormana oleva X-ray Flux Monitor (XFM) mittaa Auringon purkausten röntgensäteilyä. [15] Satelliitti laukaistaan avaruuteen matalalle maata kiertävälle radalle (LEO) suunnitelman mukaan vuoden 2021 alkupuolella, ja sen suunniteltu toiminta-aika on 2 vuotta. Sunstorm 1 on ensimmäinen tarkalla asennonsäädöllä varustettu RSL:n rakentama CubeSat, ja mission aikana testataan XFM:n suorituskykyä ja toimivuutta jatkuvassa operatiivisessa käytössä.

W-Cube[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

W-Cube on VTT:n ja Reaktor Space Lab-yrityksen ESA:n tietoliikenneohjelmassa kehittämä Cubesat-satelliitti, joka tutkii Q/V-kaistan satelliittitietoliikennettä. Sekä radiohyötykuorma että satelliitti ovat rakenteilla talvella 2019 ja satelliitti laukaistaneen vuoden 2019 lopussa. [16]

Toteutuneet kansainväliset hankkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näissä hankkeissa suomalainen taho on ollut mukana merkittävässä osassa mutta ei vetovastuussa. Luettelon suhteen hanke katsotaan toteutuneeksi, kun se on laukaistu; onnistuneesti tai ei.

ADM-Aeolus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADM-Aeolus on ESA:n ilmakehää tutkiva kaukokartoitussatelliitti. Patria (RUAG) osallistui satelliitin rakentamiseen[17] valmistamalla sen tuulia mittaavan Aeolus-instrumentin elektroniikkayksikön ja satelliitin tehonsäätö- ja tehonjakoyksikön.lähde? Satelliitti laukaistiin Kouroun avaruuskeskuksesta Vega-raketilla 22. elokuuta 2018.lähde?

AMSAT P3D[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaisten radioamatöörien rakentama kaikkien aikojen suurin radioamatöörisatelliitti AMSAT Phase3D sisälsi suomalaisten radioamatöörien rakentamaa radiotekniikkaa. Satelliitti laukaistiin 16. marraskuuta 2000 Ariane 5 -kantoraketin päähyötykuorman mukana.lähde?

Astrid 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsalainen 27 kg painava mikrosatelliitti Astrid 1 laukaistiin 24. tammikuuta 1995 Kosmos-3M-raketilla Plesetskistä Venäjältä. Se oli Ruotsin kolmas kansallisesti toteutettu tiedesatelliitti. Satelliitin rakensi Swedish Space Corporation, jonka toimipaikka on Solnassa Tukholman kupeessa.lähde?

Astrid 1:n pääinstrumentit ovat PIPPI-niminen ”Energetic Neutral Atom” -instrumentti, EMIL-niminen elektronispektrometri ja kaksi ultraviolettikameraa revontulien kuvaamiseksi. Ne kehitti Swedish Institute of Space Physics eli avaruusfysiikan instituutti Kiirunassa[18]. Satelliitissa on suomalaista elektroniikkaa satelliitin plasmainstrumentissa. Sen toimitti Ilmatieteen laitos.lähde?

Satelliitin tiedelaitteiden toiminta päättyi 27. elokuuta 1995 niiden tehojärjestelmän vaurioon: kolmen instrumentin yhteistä tasajännitemuuntajaa ei saatu enää kytketyksi päälle. Syynä oli ylikuormitus.lähde?

Satelliittitehtävän kokonaiskustannus oli 1,4 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria mukaan lukien laukaisu.[19]

BepiColombo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BepiColombo on ESA:n ja JAXA:n yhteinen 20. lokakuuta 2018 alkanut avaruuslento Merkuriukseen. Siihen piti tulla myös Venäjän avaruusjärjestön toteuttamat Merkurius-pinta-asemat, mutta ne karsiutuivat 2000-luvun alussa ESAn kustannusten pienentämiseksi. Missio koostuu japanilaisesta Merkuriuksen magnetosfääriä mittaavasta MMO-luotaimesta (Mercury Magnetospheric Orbiter) ja ESAn Merkuriusta kartoittavasta MPO-luotaimesta (Mercury Planetary Orbiter). ESAn toteutettavana oli myös MPO-luotaimen ja MPO-luotaimen ja MMO-luotaimen yhteisen kuljetusaluksen suunnittelu ja rakentaminen, joiden kustannukset nousivat kesään 2009 mennessä 450 miljoonasta eurosta yli 650 miljoonaan euroon. Mission laukaisu lykkääntyi vuosilla. [20]. Mission kustannus ESAlle on yli 970 miljoonaa euroa. [21]lähde?

Space Systems Finland toteutti luotaimen ohjelmistojen laadunvarmistustestauksen.[22]

Helsingin yliopisto toimitti MPO-luotaimeen SIXS-avaruuslaitteen (röntgen- ja partikkeli-instrumentti) ja osia englantilaisvetoisesta MIXS-avaruuslaitteesta, muun muassa laitteen tietokoneen ja sen ohjelmiston. Teknisen toteutuksen tekivät Oxford Instruments Analytical, Patria (sittemmin RUAG), Space Systems Finland ja Aboa Space Research.lähde?

Oulun yliopiston Koneinsinööriosasto toteutti pallo-lankapuomimekamismit Japanin MMO-luotaimen Mefisto/PWI-laitteeseen.[23]

Cassini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilijan näkemys Cassini-luotaimesta Saturnuksen luona.

NASAn Saturnusta tutkiva Cassini-avaruusalus laukaistiin 15. lokakuuta 1997 Kennedyn avaruuskeskuksesta Floridasta Titan IV-B/Centaur -kantoraketilla. Cassini on historian suurimpia planeettaluotaimia. Sen tyhjäpaino on 2 150 kg, ja tankattuna se painaa 5 600 kg. Cassini on myös yksi monimutkaisimmista ja kalleimmista avaruusluotaimista, ja sitä on kutsuttu viimeiseksi dinosaurukseksi. Vuosi 1997 oli jo ”nopeammin, halvemmalla, parempaa” -avaruusluotaimien aikaa, jolloin luotaimien koko pieneni ja NASA laukaisi useampia luotaimia kuin edeltävinä vuosina. Alus on 7 metriä korkea ja 4 metriä leveä ja syvä. Luotain otti kahdesti lisävauhtia Venuksen, kerran Maan ja kerran Jupiterin gravitaatiosta.[24] Se mittaa Saturnusta vuosina 2004–2009.lähde?

Cassini kuljettaa mukanaan ESAn Huygens-laskeutujaa, joka hoiti moitteettomasti tehtävänsä 14. tammikuuta 2005.lähde?

Cassini-aluksessa on CAPS-plasmainstrumentti, jonka ”Ion Beam Spectrometer” eli IBS-spektrometri on Oulun yliopiston ja VTT:n toteuttama. VTT on rakentanut myös CAPS:n (Cassini Plasma Spectrometer) ja saksalais-amerikkalaisen MIMI-instrumentin pyörityskoneistot (Magnetosphere Imaging Instrument). Niinpä Cassinin 22 000 sähköisestä liittimestä tusinan verran liittyy suomalaiseen avaruustekniikkaan.lähde?

Avaruussukkula[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NASA:n avaruussukkulalennoilla on tutkittu suomalaisilla laitteilla muun muassa astronauttien verenkiertoa. Vuonna 1998 kuopiolaisia lääketieteellisiä mittalaitteita (Itä-Suomen yliopisto ja Medikro Oy; CAFTS-laite) aiottiin lennättää Neuro-Shuttle-lennolla.[25]

Ajeco Oyn videodigitointielektroniikkaa on ollut käytössä ainakin sukkulalentojen STS-68, STS-83 ja STS-94 aikana.[26]

Antimateriaa tutkiva NASAn johtama kansansaivälinen AMS-1-instrumentti lensi NASAn Discovery-avaruussukkulan STS-91-lennolla kesäkuussa 1998. Sen suomalaisen osuuden totetukseen osallistui Turun yliopisto ja tässä yhteydessä suomalaisia toimi laitteen lennonjohdossa Yhdysvalloissa.[27] Vuoden 1998 koe ei havainnut antiheliumia, mutta AMS-1 laite vaikutti toimivan hyvin.lähde?

Chandrayaan-1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian avaruusjärjestö (ISRO) laukaisi ensimmäisen intialaisen kuuluotaimen Chandrayaan-1:n 22. lokakuuta 2008. Suomi oli toteuttamassa sen aurinkomonitoria. Se perustui ESAn SMART-1-kuuluotaimen D/CIXS-laitteen aurinkomonitoriin (XSM, X-ray Solar Monitor). Sen tieteellistä puolta johti Helsingin yliopiston observatorio, ja teknisen toteutuksen teki Oxford Instruments -yhtiö.lähde?

Cluster[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cluster on ESAn Maan magnetosfääriä tutkivan neljän satelliitin parvi (engl. cluster). Clusterilla mitataan Maan magneettikentässä liikkuvia hiukkasia ja sähkömagneettisia ilmiöitä, erityisesti aurinkotuulen vaikutuksia. Laukaisu Ariane 5 -kantoraketin ensimmäisenä lentona epäonnistui 4. kesäkuuta 1996.[28] Raketin asennonsäädön ohjelmoinnissa oli virheitä, jotka johtuivat Ariane 4 -kantoraketin vastaavien tietokoneohjelmistojen uudelleenkäytöstä vajavaisin päivityksin. Vuonna 2004 Ariane 5:n, joita on laukaistu parikymmentä kappaletta, luotettavuus oli vain 87 %, mutta on noussut siitä tasaisesti. Raketin tuhoutuminen oli kova isku ESA:lle, mutta päätös korvaavien satelliittien rakentamisesta tehtiin pian.lähde?

Satelliittien tehojärjestelmässä oli suomalaisia laitteita, jotka olivat Patrian ensimmäisiä satelliitin laitteiden kaupallisia toimituksia. Oulun yliopisto oli toteuttanut sen EFI-sähkökenttäinstrumentin mekanismit.lähde?

Cluster-II[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljä ESAn magnetosfäärisatelliittia laukaistiin 16. heinäkuuta ja 19. heinäkuuta 2000 kahdella Sojuz-kantoraketilla. Cluster II -alukset pystyttiin rakentamaan neljässä vuodessa. ESA:n tiedeohjelma jopa löysi rahoituksen satelliittien instrumenttien toteuttamiseen ESAn rahoituksella. ESA nimittäin edelleen maksattaa tiedeluotainten tieteelliset mittalaitteet niillä mailla, joiden tutkijoiden laitteita ne ovat. Yhdysvalloissa NASA maksaa vastaavan kulun, ja tutkijat saavat silti rakentaa itse laitteensa, usein osin tai kokonaan avaruusteollisuuden avulla.lähde?

Suomalaisosuus molemmissa Cluster-parvissa oli Patrian valmistamat satelliitin tehojärjestelmän laitteet ja Oulun yliopiston osallistuminen kahteen sähkökenttäinstrumenttiin.[29]

Contour[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NASAn komeettaluotain Contour laukaistiin avaruuteen 3. heinäkuuta 2002. Sen tutkimuskohde oli komeetta Encke. Alus kuitenkin räjähti 6 viikkoa laukaisun jälkeen siirtoradalla sen rakettimoottorin vakavan toimintahäiriön vuoksi. Moottorilla oli tarkoitus kiihdyttää aluksen nopeutta avaruudessa.[30] Contourin suomalaisen tähtien välisen pölyn mittalaitteen oli rakentanut Ilmatieteen laitoksen.lähde?

CryoSat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESA:n jäätiköitä tutkivan satelliitin CryoSatin laukaisu Plesetskin kosmodromilta epäonnistui 8. lokakuuta 2005 venäläisen Rockot-kantoraketin toisen rakettivaiheen vian vuoksi. Satelliitissa oli Patrian toteuttama sähköjärjestelmän laite.lähde?

CryoSat-2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESA päätti keväällä 2006 rakentaa tuhoutuneen CryoSatin tilalle sen kopion, eri laitteiden rakentajat ovat samoja kuin tuhoutuneessa satelliitissa olivat. Se laukaistiin Baikonurista venäläisellä Dnepr-kantoraketilla 8. huhtikuuta 2010. Satelliitissa on Patrian toteuttama sähköjärjestelmän laite.lähde?

Envisat-1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ENVISAT-1 on ESAn kaukokartoitussatelliitti. Laukaisu tapahtui 1. maaliskuuta 2002 Ariane 5 -kantoraketilla 800 km:n polaariradalle.[31]

Ranskalais-suomalainen GOMOS-otsoni-instrumentti oli suomalaisen konsortion rakentama, johon kuului Patria, Space Systems Finland ja VTT. Kaikkiaan laitteen kehitys maksoi kymmeniä miljoonia euroja, josta Ranska rahoitti ja toteutti valtaosan.lähde?

EOS-Aura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otsonia tutkiva NASAn EOS-Aura-kaukokartoitussatelliitti, joka laukaistiin 15. heinäkuuta 2004 Delta 2-kantoraketilla Kaliforniassa sijaitsevasta Yhdysvaltain ilmavoimien Vandenbergin tukikohdasta. Hollantilais-suomalainen OMI on ilmakehän otsonia mittaava instrumentti, jonka toteuttivat Patria, Space Systems Finland, VTT ja Ilmatieteen laitos, jolla on Sodankylässä maa-asema, joka pystyy vastaanottamaan EOS-Auran ja sen sisaralusten dataa.lähde?

ESTCube-1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESTCube-1 on Viron ensimmäinen satelliitti, joka laukaistiin 7. toukokuussa 2013 Vega-kantoraketilla Kourousta. Se on yhden kilogramman painoinen Cubesat-satelliitti.lähde?

Eräs sen hyötykuormista on Ilmatieteen laitoksen kehittämä satelliittia jarruttava kelalta purettava lieka, jonka vastusvoima syntyy sähköpurjetekniikalla.lähde?

Exomars 2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ExoMars on ESAn Mars-missio, jossa lähetetään Mars-luotain sekä vuonna 2016 että 2020. Vuoden 2016 Exomars-kiertorataluotain (TGO) ja laskeutuja (Schiaparelli) laukaistiin avaruuteen 8. maaliskuuta 2016. Ilmatieteen laitos toteutti Schiaparelli-laskeutujan DREAMS-mittalaitteen paine- ja kosteusmittausjärjestelmän.[32][33]

Sciaparelli-laskeutuja lensi Marsin kaasukehään 19.10.2016, mutta vaikuttaa siltä, että sen laskeutuminen epäonnistui sen lentonopeutta hidastavan laskeuvarjon irrotuksen tapahduttua liian aikaisin ja myös pinnalle asettumista varten nopeutta hidastavien rakettimoottorien liian lyhyen polton takia. ESAn johto laskun jälkeen otti käyttöön termin "Schiaparelli test module". [34] [35]

Freja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freja on ruotsalainen tiedesatelliitti, joka on laukaistu 6. lokakuuta 1992 kiinalaisella Long March 2C eli CZ-2C-kantoraketilla Jiuquanin rakettikeskuksesta Kiinan kansantasavallasta. Tehtävä päättyi 9. lokakuuta 1996. Mukana oli Ilmatieteen laitoksen, Oulun yliopiston ja Patrian rakentamaa elektroniikkaa ja instrumentaatiota plasmainstrumentissa.[36]

GAIA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESAn kehittämään GAIA-avaruusalukseen Patria [37] ja Space Systems Finland [38] toteuttavat 2010-luvun alussa perustuotteitaan, elektroniikkaa ja ohjelmistoja. GAIA laukaistiin radalleen 19. joulukuuta 2013.lähde?

Galileo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Space Systems Finlandilla ja Patrialla oli Galileo-navigaatiosatelliittien esikehityksessä eli IOV-vaiheessa elektroniikka- ja ohjelmistotyöosuuksia Galileo-satelliiteissa. IOV (In-Orbit Validation, eli kiertoradalla suoritettava testaus) vaiheessa valmistettiin 4 Galileo-satelliittia, joilla tehtiin järjestelmän testaus avaruudessa ennen suursarjan toteutusta. Kaksi ensimmäistä Galileo IOV-satelliittia laukaistiin Kourousta Sojuz-kantoraketilla 21. lokakuuta 2011 ja seuraavat kaksi 12. lokakuuta 2012.lähde?

Pääurakoitsijatasolla FOC-vaiheen (Full Operational Capability) 14 (kaikkiaan 22:sta) sarjatuotantosatelliitin tarjouskilpa ratkesi vuoden 2010 alussa. Pääurakoitsijan vaihduttua Astrium GmbH:sta OHB GmbH:ksi [39] suomalaisen teollisuuden satelliitteihin liittyviä jatkotilausia ei tehty.lähde? Vuonna 2018 tilataan muutama satelliitti myös Astriumin urakkatiimiltä, jotta jatkossakin on mahdollisuus kilpailuttaa hankintoja (ns. dual source). Galileon seuraavan sukupolven (G2G = Galileo Second Generation) satelliittien esikehitystä on tehty vuodesta 2015 lähtien.

GOCE[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

GOCE on ESA:n kaukokartoitussatelliitti, joka laukaistiin 17. maaliskuuta 2009. Se mittaa Maan painovoimajakaumaa. Space Systems Finland toteutti sen asennonsäätöjärjestelmän ohjelmistot.lähde? [40]

Herschel[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herschel oli ESA:n infrapunatähtitiedettä tehnyt satelliitti (avaruusteleskooppi). Satelliitti laukaistiin Planck-satelliitin kanssa Guyanan avruuskeskuksesta 14. toukokuuta 2009.[41][42]. Sen nominaalinen missio päättyi vuonna 2014.lähde?

Sen tietokoneohjelmiston ydin koodattiin Space Systems Finlandilla. Patria toteutti sen kryostaatin lämmönsäädön ohjausyksikön (CCU).[43] Satelliitin 3,5-metrinen piikarbidipeili, joka oli kooltaan maailman suurin avaruuspeili, hiottiin Tuorlan observatorioon liittyvässä Opteon Oy:ssä.[44] Tätä oli edeltänyt pienemmän koepeilin hionta.[45]

HETE[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NASAn gammapurkauksia tutkiva tiedesatelliitti HETE tuhoutui lentokoneesta laukaistun Pegasus-raketin laukaisuyrityksessä 4. marraskuuta 1996. Satelliitissa oli Suomessa valmistettu röntgeninstrumentti.lähde?

HETE-II[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HETE II oli laukaisussa tuhoutuneen HETEn korvannut satelliitti, joka laukaistiin 9. lokakuuta 2000 Pegasus-raketilla. Aluksella on Suomessa Metorex-yrityksen eli nykyisen Oxford Instruments Analytical -yrityksen valmistama röntgenlaite.[46]

Huygens[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilijan näkemys Huygens-laskeutujasta laskeutumassa Saturnuksen Titan-kuun pinnalle. Laskeutujan mukana lähetettiin kaksi suomalaista laitetta: italialais-suomalainen HASI, joka on Titanin kaasukehää tutkiva laite, ja italialais-suomalainen radiokorkeusmittari.

Huygens on ESAn luotain tai laskeutuja, joka tutkii Saturnuksen Titan-kuuta. Emäalus Cassini kuljetti sen vuoden 2004 lopussa Saturnuksen tienoille. Laukaisu oli siten 15. lokakuuta 1997. Huygens laskeutui Titanin pinnalle 14. tammikuuta 2005.[47]

Huygensin mukana on kaksi suomalaista laitetta: italialais-suomalainen HASI, joka on Titanin kaasukehää tutkiva laite, ja italialais-suomalainen radiokorkeusmittari. HASIn painemittausjärjestelmän toteutti Ilmatieteen laitos käyttäen apunaan muun muassa Teknillisen korkeakoulun aerodynamiikan laboratoriota ja keskisuomalaista Insinööritoimisto Reijo Peuraa. Radiokorkeusmittarin toteutti puolestaan Insinööritoimisto Ylinen italialaisen Laben-yrityksen alihankkijana.lähde?

Vuonna 2001 oli kuukausia, jolloin vaikutti siltä, että Huygensin tietoliikennelinkki Cassiniin on suunniteltu niin väärin, että kummankaan laitteen mittaustuloksia ei koskaan saada selville. Erikoinen yhteensattuma on, että aikoinaan herrat Cassini ja Huygens eivät olleet puheväleissä. Sittemmin NASA korjasi ESAn tekemän suunnitteluvirheen muuttamalla Cassinin lentorataa, mikä ei vaikuttanut lyhentävän Cassinin toimintaikää.lähde?

InSight[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nasan InSight laukaistiin 5. toukokuuta 2018 matkaan kohti Marsia, johon se laskeutui 26. marraskuuta 2018. Sen pääinstrumentti on SEIS-seismometri.[48] Ilmatieteen laitos ei kuitenkaan ole toimittanut siihen paineanturia, kuten aiemmin kerrottiin.lähde?selvennä

INTEGRAL[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

INTEGRAL on ESAn tiedesatelliitti, joka tutkii avaruuden gammasäteilyä. Sen laukaisu tapahtui 17. lokakuuta 2002 Baikonurista Proton-kantoraketilla. Satelliitti perustui XMM:n runkoon (satellite bus).[49]

INTEGRAL-satelliitin hyötykuormaan kuuluu neljä tieteellistä laitetta. Näistä kaksi mittaa tähtitaivaan kohteita gammasäteiden aallonpituudella, yksi on röntgenkaukoputki, ja yksi on optinen kaukoputki varustettuna CCD-kameralla.lähde?

Siinä on myös tanskalais-suomalainen JEM-X-röntgenlaite, jonka suomalaisosuuden toteutti Helsingin yliopiston observatorion johtamana Metorex (nyk. Oxford Instruments Analytical), VTT [50], ja Ideal Engineering.lähde?

Interball Tail Probe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Interball-ohjelman Maan magnestosfäärin pyrstöä luotaava Tail Probe oli venäläinen tiedesatelliitti, joka laukaistiin 3. elokuuta 1995. Sen tehtävä on päättynyt menestyksellisesti. Se oli ensimmäinen avaruusalus, jossa suomalaiset osallistuivat avaruuslaitteen rakentamiseen. Ruotsin avaruusfysiikan instituutin (Institutet för Rymdfysik, IRF) PROMICS-3-instrumenttiin alettiin vuonna 1985 tehdä elektroniikkaa, tietokonetta, Suomessa. Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän taloustilanne ja eri tehtävien prioriteetit lykkäsivät satelliitin valmistumista. Suurin suomalaisosuus oli Ilmatieteen laitoksella, jota avustivat VTT ja silloinen Hollming Oy, joka muuntui projektin aikana Finnyards Electronics Oy:ksi ja sittemmin osaksi Patriaa.lähde?

Interball Auroral Probe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Interball Auroral Probe oli venäläinen tiedesatelliitti, joka on laukaistu 30. elokuuta 1996. Tehtävä on saatettu päätökseen. Molemmissa suomalaiset osallistuivat ruotsalaisen ASPERA-plasmainstrumentin toteutukseen.lähde?

Kansainvälinen avaruusasema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ISS vuonna 2009.

Suomi ei osallistu ESAn kautta ISS-avaruusaseman rakentamiseen tai hyödyntämiseen. Tämä tilanne voi muuttua: EU voi 2010-luvulla avata mahdollisesti rahoituksellaan ISS:n ESA-osuuden käytön kaikille EU-maille.lähde?

Helmikuussa 2008 ESAn Columbus-avaruusasemamoduulin mukana avaruusasemaan liittyi DEBIE-2-avaruusromu- ja mikrometeoroidimittalaite, jonka ovat toteuttaneen suomalaiset Patria, Space Systems Finland ja Oxford Instruments Analytical.[51]

Oxford Instruments Analytical on toteuttanut 2000-luvun vaihteessa Japanin avaruusjärjestölle MAXI-nimisen röntgeninstrumentin röntgenilmaisimet. MAXI asennettiin japanilaisen Kibō-avaruusasemamoduulin Exposed Facilityyn STS-127-lennolla. MAXI havainnoi myös gammapurkauksia.[52][53][54][55][56]

Ajeco Oyn videoelektroniikkaa on ollut käytössä miehitetyillä, ei avaruusasemalle suuntautuneilla sukkulalennoilla STS-83 ja STS-94.[26]

Turun yliopisto on osallistunut NASAn AMS-instrumentin kehitystyöhön.[57] Alpha Magnetic Spectrometer (AMS) etsii antimateriaa. Se on fysiikan nobelistin Tingin johtama instrumenttihanke. Laitteen eräs versio on lentänyt avaruussukkulalla vuonna 1998. AMS lensi ISS-avaruusasemalle toiseksi viimeisellä sukkulalennolla STS-134 (Endeavour-sukkulan viimeinen lento) 16. toukokuuta 2011[58]

Mars-96[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mars-96 oli venäläinen avaruusluotain, jonka laukaisu Proton-raketilla epäonnistui 16. marraskuuta 1996. Aluksen mukana oli kolme Metegg-pinta-asemaa, joiden piti mitata olosuhteita Marsin pinnalla. Patria ja Space Systems Finland tekivät Suomessa asemien keskustietokoneen ja sitä ohjaavat tietokoneohjelmistot. Ilmatieteen laitos koordinoi pinta-asemien suunnittelua ja osallistui niiden ATMIS-sääinstrumentin toteutukseen.lähde?

Mars Express[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mars Express on ESA:n Mars-luotain. Se laukaistiin 2. kesäkuuta 2003 Sojuz-Fregat-kantoraketilla. Se siirtyi Marsin kiertoradalle joulupäivänä 2003 ja sen kuljettama Beagle-2-laskeutuja tuhoutui samana päivänä. Satelliitin tehojärjestelmä on suomalainen, Patrian rakentama. Ilmatieteen laitoksen tiedelaiteosuudet: ASPERA-3-hiukkasmittalaitteen tietokonejärjestelmä ja -ohjelmisto sekä Beagle2-laskeutujan miniatyrisoitu BAROBIT-painemittauslaite (niillä ei ollut vaikutusta laskeutujan kohtaloon).[59]

Mars Observer[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NASA:n Mars-luotain, joka on laukaistu 25. syyskuuta 1992.[60] Se ilmeisesti räjähti ajoainevuodon takia Marsin kiertoradalle siirtyessään 22. elokuuta 1993. "MO":n tuho oli eräs sysäys NASA:n Faster, Cheaper, Better-kehitysfilosofian aloittamiseen. Se oli myös sysäys Mars-tutkimuksen vauhdittamiseen NASA:ssa 1990-luvulla. Sen hyötykuormaan kuului suomalaisen Outokumpu Oy:n ja myöhemmin Metorexin omistaman amerikkalaisen Princeton Gamma Tech-yhtiön tekemä gammainstrumentti. "PGT" oli Suomen avaruusteollisuuden historian toistaiseksi ainoa ulkomailla omistettu avaruusteollisuusyritys. Tämä on eräs tapa päästä markkinoille.lähde?

Mars Polar Lander[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NASAn Mars Polar Lander oli luotain, joka laukaistiin 3. tammikuuta 1999 ja joka yritti laskeutua Marsin pinnalle 3. joulukuuta 2000 mutta tuhoutui.[61] Tuhon syynä oli ilmeisesti jarrurakettien sammuttaminen liian aikaisin. Tästä on ainakin kaksi teoriaa: niistä toisen mukaan laskeutujan tutkakorkeusmittarin sivukeilat heijastuvat niin voimakkaasti aluksen laskutelineistä, että tietokone tulkitsi aluksen laskeutuneen pinnalle. Toisen teorian mukaan laskeutujan jalka määritti sen, että alus on laskeutunut, ja laskutelineiden avauksessa jalka saavutti kyseisen taipuman.lähde?

Aluksessa oli Ilmatieteen laitoksen toteuttavia Marsin "sään" mittausta tekeviä sensoreita. Ne perustuivat Vaisalan sääantureihin, jotka ovat olleet NASA:n Mars-luotaimissa suosittuja vaikka Vaisalan intressi avaruuteen liittyy GPS-satelliittien signaaliin eli maanpäällisten radiosondien paikantamiseen.lähde?

Mars Science Laboratory[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mars Science Laboratory (MSL) on NASAn Marsia tutkiva alus, joka laskeutui Marsin pinnalle. Ilmatieteen laitos rakensi siihen Marsin kaasukehän painetta sekä suhteellista kosteutta mittaavat anturit. Luotain laukaistiin 26. marraskuuta 2011.[62][63]

Messenger[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilijan näkemys Messenger-luotaimesta kiertämässä Merkuriusta.

Messenger on NASAn Merkurius-luotain, joka laukaistiin 3. elokuuta 2004 Delta-kantoraketilla Kennedy Space Centeristä Floridasra. Messenger siirtyy Merkuriuksen kiertoradalle vuonna 2011. Alus käyttää Metorexin valmistamia röntgeninstrumentteja.[64]

Meteosat Second Generation[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MSG on EUMETSATin GEO-radan sääsatelliitti. Sen nimi Meteosat Second Generation kertoo, että se on toisen sukupolven eurooppalainen sääsatelliitti.[65]

Ensimmäinen MSG-sarjan satelliitti MSG-1 laukaistiin 29. elokuuta 2002 Ariane 5 -kantoraketilla Kourousta. Sen suomalaisen tietokoneohjelmistotyön teki Space Systems Finland.[66] SEVIRI-instrumentin kehitykseen osallistuivat Patria, Space Systems Finland, Smartec ja Cap Gemini.[67]

Suomella oli pieni työosuus myös joulukuun lopulla 2005 laukaistun MSG-2-sääsatelliitin toteutuksessa. 5. heinäkuuta 2012 EUMETSAT laukaisi MSG-3-satelliitin, jossa oli myös suomalainen osuus perustuen MSG-1-satelliitin työosuuksiin.[68]

MetOp-A ja MetOp-B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

METOP-A eli MetOp-2 on EUMETSATin ja ESA:n yhdessä toteuttama polaariradan sääsatelliitti. Space Systems Finland toteutti sen ohjelmistoja ja Patria rakensi GOME-otsoni-instrumentin elektroniikkayksikön. Satelliitti laukaistiin 19. lokakuuta 2006 Sojuz-kantoraketilla.lähde?

MetOp-B laukaistiin 17.9.2012.[69]

Mir-avaruusasema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Endeavour-sukkula vei Mir-avaruusasemalle 30. syyskuuta 1994 mittalaitteita STS-68-lennolla, joihin kuului MAPS (Measurement of Air Pollution from Satellites), jonka videodigitointielektroniikka oli Ajeco Oyn FL45.[26][70]

Joulukuussa 1996 piti toimittaa kuopiolainen (Kuopion yliopisto ja Medikro Oy; CAFTS-laite) Mir-avaruusasemalle.[25]

MMS[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulun yliopiston Koneinsinööriosasto toteutti NASAn Magnetospheric Multi Scale eli MMS-avaruusaluksen lankapuomimekanismeja CPS-laitteeseen.[23] [71] Avaruusalukset laukaistiin 12. maaliskuuta 2015. [72]

NEAR Shoemaker[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NEAR Shoemaker. Taiteilijan näkemys.

NEAR Shoemaker oli NASAn avaruusluotain, jonka laukaisu tapahtui 17. helmikuuta 1996 Delta II-raketilla. Alus laskeutui 433 Eros-asteroidin pinnalle 12. helmikuuta 2001. Alusta ei oltu suunniteltu laskeutumista varten. Amerikkalaiset halusivat kuitenkin tehdä tällaisen operaation ennen kuin kukaan muu, ts. ESA, ehtii tehdä sen.[73][74] Johns Hopkinsin yliopiston insinöörit, jotka suunnittelivat aluksen laskuun johtavan lentoradan, tekivät huiman laskentatyön.[75]

Sen röntgenalueen spektrometri oli suomalaisen Metorexin, sittemmin englantilaisomisteisen mutta edelleen Espoon Kilossa toimivan Oxford Instrumentsin, valmistama – laite toimi vielä aluksen laskeutuessa Eroksen pinnalle.lähde?

Odin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Odin on ruotsalainen tiedesatelliitti. Se laukaistiin 20. helmikuuta 2001 venäläisellä START-1-ohjuksella Svobodnyista, Venäjän Kaukoidästä 600 km korkealle naparadalle. Operaatio oli koruton: kuorma-auto ajoi pellon laitaan, pysähtyi, nosti puomin ja raketti lensi taivaalle.[76] Odin toimii vielä vuonna 2010. Tällä satelliitilla on ollut kaksi suomalaista lennonjohtajaa, jotka työskentelivät Kiirunassa.lähde?

Satelliitin suomalainen 119 GHz radiometri tutkii muun muassa ilmakehän otsonia. Sen kehitti Insinööritoimisto Ylinen (nykyinen DA-Design).[77]

Paz[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paz on espanjalainen tiedustelusatelliitti, jonka suunnitteli ja rakensi Airbus Space Systems (Spain) eli entinen Astrium España ja samalla entinen EASD CASA. Satelliittia operoi laukaisun jälkeen INTA Hisdesat-yhtiön kautta.[78] DA-Design toteutti osan sen SAR-tutkasta.lähde? Laukaisun piti tapahtua vuoden 2017 lopulla (alun perin tavoite oli vuosi 2013): satelliitti toimitettiin Vandenbergin laukaisukeskukseen Kaliforniaan marraskuun lopussa. [79] Laukaisu tapahtui 22. helmikuuta 2018.[80]

PerXeverance[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NASA laukaisi 30. heinäkuuta 2020 Mars-luotaimen, jonka laskeutujassa on Mars-ajokki, jonka Marsin kaasukehää mittaavat laitteet ovat Vaisalan ja Ilmatieteen laitoksen toteuttamia. [81] [82]

Phobos-1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Phobos-1 oli neuvostoliittolainen Mars-luotain, jonka laukaisu 7. heinäkuuta 1988 oli myös "Suomen ensimmäinen avaruusluotaimen laukaisu".lähde?

Suomalaiset osallistuivat seuraaviin instrumentteihin: ASPERA [83], DION, LIMA-D. Pääosapuoli oli Ilmatieteen laitos. VTT osallistui ASPERA-laitteen tekniseen toteutukseen.

Phobos-2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Phobos-2 oli neuvostoliittolainen Mars-luotain, jonka laukaisu oli 21. heinäkuuta 1988.lähde?

Phoenix[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NASAn Phoenix on Marsiin laskeutuva miehittämätön avaruusalus (laskeutuja). Alus laukaistiin 3. elokuuta 2007 Cape Kennedystä Delta II-kantoraketilla. Laskeutuja saapui Marsin pinnalle 25. toukokuuta 2008.[84]

Ilmatieteen laitos toteutti sen ilmanpaineen eli Marsin kaasunpaineen mittausanturit, jotka perustuvat Vaisalan paineantureihin jne.[85]

Planck[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Planck on ESAn kosmologiaa tutkiva satelliitti, joka on rungoltaan Herschelin sisaralus. Satelliitti laukaistiin Herschel-satelliitin kanssa Guyanan avaruuskeskuksesta 14. toukokuuta 2009.[41][42] Sen nominaalinen missio päättyi vuonna 2014 jäähdytysaineen kuluttua loppuun. Satelliitti toimi hieman suunniteltua pitempään.lähde?

Helsingin yliopiston Fysikaalisten tieteiden laitoksen johdolla Elektrobit Microwave eli entinen Ylinen Electronics kehitti Low Frequency Instrumentin mikroaaltovastaanottimia. Työn viimeisteli SF Design, josta tuli Ylisen omistaja syksyllä 2006, ja joka tuli hieman myöhemmin osaksi DA-Design Oytä.

Planckin LFI on panokseltaan aikoinaan Suomen suurin avaruustieteen laitteenrakennusprojekti. Planckin Suomen osuus oli LFI 70 GHz instrumentti. LFI kehitettiin VTT MilliLabin johdolla.Sen rakensi Ylinen Electronics (ent. Elektrobit Microwave, nykyisin osa DA-Design Oy-yritystä). Projektiin osallistui myös muita suomalaisia yrityksiä muun muassa sen laadunvarmistusta ohjasi (PA Management) AL Safety Design Oy. Laite toimitettiin Alcatel Alenia Spacelle (myöhemmin Thales Alenia Space) ja integroitiin satelliittiin joulukuussa 2006.lähde?

Pleiades 1 ja 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pleiades-järjestelmä koostuu kahdesta CNESin toteuttamasta kaukokartoitussatelliitista, jotka rakensi EADS Astrium (Airbus Defence and Space) ja Alcatel Space-yhtiöt (Thales-Alenia Space). Patria Aerostructures rakensi satelliittien aurinkopanelien hiilikuitulujitetut muovirakenteet. Pléiades 1 laukaistaan 17. joulukuuta 2011 ja toinen 2. joulukuuta 2012 Sojuz-kantoraketeilla Kourousta. Satelliittien toteutus maksoi yli 300 miljoonaa euroa.lähde?

Polar[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polar oli NASA:n tiedesatelliitti, jonka laukaistiin avaruuteen 24. helmikuuta 1996 ja joka teki mittauksia kevääseen 2008 asti. Sen suomalainen osuus oli sähkökenttäinstrumenteissa, jotka toteutti Oulun yliopisto.lähde?

PROBA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PROBA on ESA:n ja Belgian toteuttama piensatelliitti, jonka massa on 94 kg. Sen laukaisu tapahtui 22. lokakuuta 2001 Sriharikotasta, Intiasta, Intian avaruusjärjestön omistaman Antrix-yhtiön PSLV-C3-kantoraketilla 600 km korkealle naparadalle.[86]

Suomalainen DEBIE-niminen avaruusmikrometeoroidein ja avaruusromun mittauslaite oli Metorexin (nykyisin Oxford Instruments Analytical), Patrian ja Space Systems Finlandin toteuttama.[87]

Radioastron[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän avaruusjärjestö näyttää toteuttavan Neuvostoliiton 1980-luvun puolivälissä aloittaman Spectrum-sarjaan kuuluvan radioastronomista tutkimusta tekemän Radioastron-avaruusaluksen. Laukaisu tapahtui 18. heinäkuuta 2011.lähde?

Insinööritoimisto Ylinen (vuonna 2011 osa DA-Design-yritystä) suunnitteli ja rakensi sen 22 GHz:n mikroaaltovastaanottimen yhdessä TKK:n radio- ja avaruustekniikan laboratorion (2011 osa Aalto-yliopistoa) kanssa jo 1990-luvun alussa. Se, onko suomalainen mittalaite satelliitin kyydissä vai onko se vaihdettu yhdysvaltalaiseen, ei ole selvää.lähde?

Rosetta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rosetta on ESA:n tiedeavaruusluotain, joka laukaistiin 2. maaliskuuta 2004 Ariane 5 -raketilla Kourousta. Laukaisu myöhästyi ongelmien takia vuodella jolloin jouduttiin luopumaan alkuperäisestä tavoitteesta luodata komeetta Wirtanen.

Suomalainen runkorakenne ja tehojärjestelmän laitteet olivat Patrian ja sen alihankkijoiden toteuttamia. Ilmatieteen laitoksella on monia tiedelaiteosallistumisia sekä luotaimessa että komeettalaskeutujassa.[88]

Rosettalla pyritään selvittämään komeettojen alkuperää, niiden yhteyttä tähtienväliseen aineeseen ja aurinkokuntamme syntyyn. Mittalaitteina on muun muassa kaukokartoitusinstrumentteja, massaspektrometri, radioluotain pinnan ominaisuuksien selvittämiseen jne. Sen laukaisun siirtyminen vuoden 2003 alusta pakotti vaihtamaan kohteen komeetta Churyumov-Gerasimenkoksi, jonka se kohtasi marraskuussa 2014.[89] Philean laskeutuminen komeetalle 12.11.2014 oli dramaattinen, mutta laskeutujan mittalaitteet keräsivät tuloksia ja Rosetta-luotain jatkaa komeetan kaukokartoitusta kuukausien ajan.[90]

RXTE[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rossi X-ray Timing Explorer on NASA:n röntgensatelliitti, jonka laukaisu tapahtui 30. joulukuuta 1995, silloin nimellä XTE, johon lisättiin Rossi jälkikäteen. Suomessa rakennettu röntgeninstrumentti on Metorexin kaupallisesti amerikkalaiselle tiederyhmälle toteuttama.[91]

SAX[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SAX oli italialainen tiedesatelliitti, jonka laukaisu oli 30. huhtikuuta 1996. Sen toinen nimi on BeppoSAX. Tehtävä on päättynyt. Suomalaisia röntgeninstrumenttien osia (röntgenikkunoita kaasutäytteisiin detektoreihin) tehtiin Metorex-yrityksessä (nykyään Oxford Instruments).[92]

Sentinel-1A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESAn ja EU:n GMES- eli Copernicus-kaukokartoitusjärjestelmän ensimmäinen, 3. huhtikuuta 2014 laukaistu, kaukokartoistussatelliitti Sentinel-1A on SAR-tutkasatelliitti. Suomalainen DA-Design teki merkittävän osan sen synteettisen apertuurin tutkan (SAR) tekniikasta ja teki vastaavat osakokonaisuudet myös Sentinel 1B-satelliittiin ja ilmeisesti myös vuonna 2015 tilattaviin Sentinel 1C- ja Sentinel 1D-satelliitteihin.lähde?

Sentinel-2A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESAn ja EU:n Kopernikus (ex-GMES; Copernicus) kaukohavainnointijärjestelmän Sentinel 2A-satelliitin elektroniikkajärjestelmän RIU-yksikkö on Patrian toteuttama.[93] Sentinel 2A laukaistiin 23. kesäkuuta 2015.[94]

Sentinel-2B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sentinel 2B satelliitti laukaistiin Kourousta 7. maaliskuuta 2017 Vega-raketilla. Sen elektroniikkajärjestelmän RIU-yksikkö on Patrian/RUAG Space Finland-yhtiön toteuttama.[95]

Sentinel-3A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESAn ja EU:n GMES- eli Copernicus-kaukohavainnointijärjestelmän kolmannen satelliittisarjan Sentinel-3 ensimmäinen versio Sentinel 3A laukaistiin 16.2.2016. Sen aurinkopaneeleissa on Patrian toteuttamat hiilikuiturakenteet.lähde? [96]

Sentinel-3B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESAn ja EU:n Copernicus-kaukohavainnointijärjestelmän kolmannen satelliittisarjan Sentinel-3 toinen kappale Sentinel 3B laukaistiin 26.4.2018 Venäjältä Rockot-kantoraketilla. Sen aurinkopaneeleiden rakenteet ovat Patrian toteuttamia.


Sentinel 6[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sentinel 6 on EU:n, ESAn, EUMETSATin ja NASAn yhteinen merenpinnan korkeutta mittaava kaukokartoitussatelliitti, joka laukaistiin amerikkalaisella Falcon 9-kantoraketilla 21. marraskuuta 2020 Yhdysvaltojen avaruusjoukkojen Vandenbergin tukikohdasta, Kaliforniasta. Suomalainen Huld (ex-Space Systems Finland) toteutti sen ohjelmistoja [97]

SmallGEO[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SmallGEO on ESAn kehittämä pienikokoinen (tuhannen kg painoluokassa) geosynkronisen radan tietoliikennesatelliitti. Space Systems Finland tekee sen ohjelmistojen testausta.[98] Sarjan ensimmäinen satelliitti Hispasat 36W-1 laukaistiin kiertoradalleen 28. tammikuuta 2017 Kouroun laukaisukeskuksesta venäläisellä Sojuz-kantoraketilla. [99]

SMART-1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SMART-1 on ESA:n teknologiasatelliitti, joka tutkii Kuuta. Luotain laukaistiin 28. syyskuuta 2003 Ariane 5 - kantoraketilla Kourousta. Aluksessa on suomalainen Ilmatieteen laitoksen rakentama SPEDE-plasmainstrumentti[100] ja Helsingin yliopiston XSM-röntgeninstrumentti, jonka rakensi Oxford Intenational-yritys.[101]

Alus käytti ionipropulsiota Kuuhun lentoon. Tilanne, jossa luotain kiihdyttää vauhtiaan koko ajan jatkuvalla työntövoimalla, oli poikkeuksellinen avaruuslennolla.[102]

SMOS[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SMOS on ESA:n ja CNESin toteuttama maan kosteutta ja merien suolaisuutta (SMOS=Soil Moisture and Ocean Salinity) mittaava satelliitti. Elektrobit Microwave (v. 1985–1999 Ylinen Electronics, v. 2000–2006 Elektrobit Microwave, v. 2006 SF-Design Oy, vuodesta 2007 lähtien DA-Design Oy) ja TKK (Aalto-yliopisto) kehittivät satelliitin radiometrin. Tamperelainen Modulight Oy toteutti satelliitin sisäisen kokeellisen optisen tietoliikennelinkin. Satelliitin laukaisu tapahtui 2. marraskuuta 2009.lähde? [103]

SOHO[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SOHO on ESA:n tiedesatelliitti, joka laukaistiin avaruuteen 1. joulukuuta 1995 NASA:n Atlas II -kantoraketilla Floridasta.[104] SOHO-avaruusalus on 3-akselistabiloitu avaruusalus, joka kiertää Aurinkoa 1,5 miljoonaa kilometriä lähempänä kuin Maa sijaiten Maa–Aurinko-akselilla olevalla ns. Lagrangen L1-pisteessä. Avaruusalus painoi laukaistaessa 1850 kg, josta hyötykuormaa on 650 kg. Avaruusaluksen laatikkomaisen rungon koko on lähes 3,7 m * 2,4 m * 2,3 m. SOHO koostuu hyötykuormamoduulista (PLM, payload module), johon on asennettu kaikki tieteelliset laitteet, ja palvelumoduulista (SVM, service module), joka sisältää aluksen järjestelmät (ml. kärkiväliltään 9.3 m olevat aurinkopaneelit).

SOHOssa on lukuisia mittalaitteita, joilla tutkitaan Aurinkoa. Kiinnostuksen kohteita ovat muun muassa auringon sisäosat ja seismologia, purkaukset ja niiden aikaansaamat partikkelit, pilkut, korona ja aurinkotuuli sekä sen käyttäytyminen avaruudessa. SOHOn instrumenteilla on havaittu myös muun muassa komeettoja ja pystytty selvittämään niiden rakennetta ja koostumusta (mm. vesipitoisuutta). Alus toimii edelleen vuoden 2018 lopussa.

Suomalainen ERNE-partikkeli-instrumentti ja ranskalais-suomalainen SWAN-aurinkotuuli-instrumentti olivat Suomen avaruusteollisuuden alkuvaiheen suurponnistuksia. ERNE on Turun yliopiston laite ja SWAN on Ilmatieteen laitoksen laite.[105] Toteuttajia olivat VTT, Finnyards Elektroniikka (pitkään osa Patriaa, 2015 lähtien osa aveitsiläisomisteista monikansallista RUAG-konsernia) ja muita yrityksiä.[106]

Solar Orbiter[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solar Orbiter aurinkoluotain laukaistiin kohti Lagrangen L1-pistettä 10. helmikuuta 2020 amerikkalaisella Atlas V-raketilla Floridasta. [107] Suomalainen Patria toteutti sen teho-elektroniikka-alijärjestelmän, joka on Suomen avaruusteollisuuden suurimpia projekteja. Hankkeen toteutuksen aikana, syksyllä 2014, kyseinen Patrian yksikkö siirtyi sveitsiläiseen RUAG-konsernin omistukseen. [108]milloin?

Stardust[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stardust on NASAn komeettaluotain, joka tutki Wild-2 -komeettaa (lausutaan Wilt). Se kaappasi näytteitä 2. tammikuuta 2004, jotka tuotiin Maahan. Laukaisu tapahtui 7. helmikuuta 1999 Delta II-raketilla Kennedy Space Centeristä, Floridasta.[109] Aluksen näytekapseli laskeutui maahan 15. tammikuuta 2006.lähde?

Aluksen CIDA (Comet and Interstellar Dust Analyzer)- massaspektrometrissa on suomalainen tietokoneohjelmisto, jonka toteutti Ilmatieteen laitos.[110]

SWARM[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESAn kaukokartoitusohjelman SWARM-satelliittiparvi on mitannut laukaisustaan, 22. lokakuuta 2013, alkaen Maan magneettikenttää. Patria toteutti osan kolmen satelliitin elektroniikasta.lähde?

TanDEM-X[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TanDEM-X on saksalainen kaukokartoitussatelliitti, TerraSAR-X:n sisar. Se laukaistiin Baikonurista 21. kesäkuuta 2010. Insinööritoimisto Ylinen/Elektrobit/DA-Design valmisti sen SAR-tutkan vahvistinkomponentteja.lähde?

TerraSAR-X[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TerraSAR-X on saksalainen tutkasatelliitti, ts. kaukokartoitussatelliitti. Se laukaistiin Venäjältä 15. kesäkuuta 2007. DA-Design Oy valmisti satelliitin SAR-tutkan vahvistinkomponentit.lähde?

TWINS[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TWINS, Two Wide-Angle Imaging Neutral-atom Spectrometers, on NASAn pientehtävä. Siinä ei rakenneta satelliitteja vaan kaksi TWINS-magnetosfääri-instrumenttia, jotka lentävät kahdella Yhdysvaltain liittovaltion satelliitilla. Niitä kutsutaan NASAn terminologiassa nimillä TWINS-A ja TWINS-B. TWINS-A laukaistiin kesällä 2006. TWINS-B laukaistiin ilmeisesti 13. maaliskuuta 2008 Trumpet F/O-satelliitin (USA 200) mukana. VTT rakensi niiden pyöritysmekanismit.[111][112][113]

Venus Express[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venus Express on ESAn Venus-luotain, joka laukaistiin 9. marraskuuta 2005 venäläisellä Sojuz-kantoraketilla Kazakstanista. Sen missio Venuksen kiertoradalla päättyi 17. joulukuuta 2014. Sen teholähteet olivat samanlaiset kuin Mars Expressissä ja Rosettassa. Patria toteutti sen tehonjakolaitteet ja Ilmatieteen laitos rakensi osan sen ruotsalaisesta ASPERA-4-plasmainstrumentista.[114]

XMM-Newton[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"X-ray Multi Mirror Mission" eli XMM-Newton on ESA:n röntgensatelliitti, jonka laukaisu tapahtui joulukuussa 1999.lähde?

Suomalaisen Patria Aerostructures-yhtiön toteuttama XMM:n komposiittirakenteinen röntgenteleskoopin runko on suurimpia avaruusaluksen komposiittirakenteita. Patria toimitti satelliittiin myös teleskoopin lämmönsäätöjärjestelmään kuuluvan laitteiston (MTCU).[115]

Kehitteillä olevat kansainväliset hankkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näitä hankkeita ei ole vielä laukaistu matkaan. Suomalaiset osallistuvat tällä hetkellä yli 20 avaruuslennon kehitykseen.

ALTIUS[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ALTIUS on ESAn kehittämä ilmakehää tutkiva kaukokartoitussatelliitti, johon tulee VTT:n Fabry-Perot spektometriin perustuva mittalaite [116].milloin? Turkulainen ASRO toimittaa ko. mittalaitteen ohjauseletroniikkaa [117]

AMSAT Phase 3E eli P3E ja AMSAT P5-A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset radioamatöörit osallistuvat saksalaisen radioamatöörisatelliitti AMSAT P3E:n kehittämiseen.[118] Tässä valmistellaan amatöörimarsluotaimen AMSAT P5-A:n kehittämistä.[119] Suomessa suunnitellaan ja rakennetaan satelliitin ja suunnitellaan luotaimen S/X-kaistan kaksitoimista transponderia.[120]milloin?

ATHENA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ATHENA on ESAn suuri röntgensatellitti, joka laukaistaan avaruuteen 2030-luvun alussa. Helsingin yliopisto ja VTT kehittävät siihen SQUID (Superconducting Quantum Interference Device) -teknologiaan perustuvaa signaalielektroniikkaa. [121]

EarthCARE[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EarthCARE on ESAn pilviä, aerosoleja ja maan säteilylämpötasetta mittava kaukokartoitussatelliitti, joka piti monien myöhästymisten jälkeen laukaista avaruuteen vuonna 2016. Patria toteutti siihen elektroniikkayksikön.lähde? Laukaisu on lykkäytynyt elokuulle 2019.milloin?

Euclid[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euclid on ESAn pimeää energiaa etsivä tiedesatelliitti, joka laukaistaan vuoden 2020 lopussa. Sen tiedeinstrumenttien ja satelliittien laitteiden valintoja ei ole vielä tehty. Helsingin yliopisto valikoitui vuonna 2012 yhdeksi Euclid-mission tiedekeskuksista.[122] Space Systems Finland kehittää sen FGS ASW-ohjelmistoja.[123]milloin?

ExoMars 2020[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ExoMars on ESAn Mars-missio, jossa tavoite on lähettää Mars-luotain sekä vuonna 2016 että vuonna 2020. Alun perin vuodelle 2018 tarkoitettua toisen aluksen laukaisua on lykätty vuoteen 2020. Laukaisussa lähetetään mukana Mars-kulkija. Ilmatieteen laitos toteuttaa tähän laskeutujaan METEO-P/H-mittalaitteen (Pressure and humidity in-situ observations).[32] (Tilanne 2019.)

JUICE[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

JUICE on ESAn suuri planeettaluotain, joka lentää Jupiteriin vuonna 2022 ja saapuu Jupiterin kiertoradalle vuonna 2028. Aalto-yliopisto ja Ilmatieteen laitos osallistuvat sen ruotsalaisen Particle Environment Package (PEP) plasmainstrumentin toteutukseen.lähde? [124] [125]milloin?

Lunar Glob Lander[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

GLOB on venäläinen kuulaskeutuja-alus, joka laukaistaan avaruuteen vuonna 2015. Ilmatieteen laitos toteuttaa siihen LINA-instrumentin tietokoneen.[48]milloin?

Mars 2020[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmatieteen laitos toimittaa painemittalaitteita NASAn Mars 2020 -kulkijan espanjalaiseen tieteelliseen MEDA-mittalaitteeseen. [126](Tilanne 2019.)

MetOp-C[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MetOp on kolmen satelliitin sarja, ensimmäiset kaksi ovat toiminnassa. Kolmas, MetOp-C on EUMETSATin tilaama sääsatelliitti, joka laukaistaan vuonna 2018.[69] Patria rakensi kolmen METOP-satelliitin italialaisen GOME-2-otsoni-instrumentin tehoyksiköt ja Space Systems Finland ohjelmoi satelliittien lento-ohjelmiston. Satelliitti on valmis ja odottaa laukaisua, joka tehdään kun edellisistä satelliiteista jompikumpi poistuu käytöstä.lähde?milloin?

MetOp Second Generation[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiseen MetOp-SG -satelliittiin Space Systems Finland valmistaa kahden mittauslaitteen ohjausohjelmiston. Laitteet ovat Radio Occultation Instrument, joka mittaa ilmakehän kosteus-, paine- ja lämpötilaprofiileja GPS-signaalia hyväksikäyttäen, ja 3MI -radiometri, joka mittaa ilmakehän aerosoleja, pilvisyyttä, valtamerten tilaa ja maanpinnan heijastuskerrointa mitaten heijastuvaa auringonvaloa eri aallonpituuksilla. Lisäksi Space Systems Finland toimittaa datan kalibrointiin tarkoitetun ohjelmiston Sentinel-5 -instrumenttia varten. [127]milloin?

MetNet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MetNet on Suomen ja Venäjän yhdessä kehittämä pieni Marsiin laskeutuva pinta-asemaprototyyppi. Venäjällä kehitystyötä tekee Babakinin avaruuskeskus. Suomessa Ilmatieteen laitos johtaa kehitystyötä. 2000-luvulla spekuloitiin, että ensimmäinen yksittäinen laskeutuja laukaistaan Marsiin ehkä jo 2011.[128] Vuonna 2017 julkaistun artikkelin mukaan aluksen laukaisu voi tapahtua aikaisintaan 2020-luvun alussa, koska sen mittalaitteita testataan ESAn Mars-ohjelmien lennoilla 2020-luvun alussa.[129]

MTG[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MTG on ESAn kehittämä EUMETSATin kolmannen sukupolven geostationaarisen radan sääsatelliitti. Space Systems Finland toteuttaa sen intrumenttien ohjelmistoja eli "Instrument Control Unit"in ohjelmistot, jotka kontrolloivat seuraavia mittalaitteita: Flexible Combined Imager (FCI) ja Infra-Red Sounder (IRS)).[130] Yritys toteuttaa myös MTG-satelliitin Sentinel-4-intrumentin datankäsittely ohjelmiston "L1bPP".lähde?[131]milloin?

Picasso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Picasso (Pico-Satellite for Atmospheric and Space Science Observations [132]) on belgialaisvetoinen ESAssa kehitetty nanosatelliitti, johon VTT on kehittänyt VISION-spektrometrin. [133] Alun perin satelliitti piti laukaista vuonna 2016.milloin? Maaliskuun 2020 laukaisu on sekin siirtynyt.

PLATO[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PLATO on ESAn eksoplaneettoja kartoittava tiedemissio. Satelliitti laukaistaan vuonna 2026. Space Systems Finland voitti sen ohjelmistojen tarjouskilpailun vuoden 2018 alussa. [134]milloin?

Sentinel-3B ja -3C[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ESAn ja EU:n GMES-kaukohavainnointijärjestelmän kolmas satelliitti Sentinel-3 (Sentinel 3A ja Sentinel 3B jne. satelliitit) omaa aikanaan aurinkopaneelit, joissa on Patrian toteuttamat hiilikuiturakenteet.lähde?milloin?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jo neljäs suomalaissatelliitti sai lipun avaruuteen – mutta milloin ensimmäinen lähtee? | Tiedetuubi www.tiedetuubi.fi. Viitattu 19.10.2016.
  2. http://radio.aalto.fi/en/research/space_technology/aalto-2-atmospheric_satellite_for_the_qb50_mission/
  3. http://www.hs.fi/tiede/art-2000005115810.html Ensimmäisten suomalaisten satelliittien laukaisu lähenee: Aalto-1 siirtyy intialaisen raketin kyytiin, Aalto-2 valmiina laukaisuun Yhdysvalloissa, Annikka Mutanen HS, Julkaistu: 6.3. 12:40
  4. [1], Tiedetuubin artikkeli ja video, 29.11.2018
  5. http://www.hs.fi/tiede/a1449627787194 "Suomalaisyritys lähettää satelliitin avaruuteen – ”Suomi voisi olla suunnannäyttäjä avaruusbisneksessä”", 9.12.2015 2:00, Virve Rissanen, Helsingin Sanomat
  6. Suomi 100 -satelliitti laukaistaan avaruuteen itsenäisyyden juhlavuotena, Aalto-yliopisto, 24.6.2015
  7. https://www.aalto.fi/spacecraft/aalto-3-open-source-student-satellite-project
  8. https://www.aalto.fi/spacecraft/aalto-3-mission Aalto-3:n missio, 21.5.2018
  9. https://www.linkedin.com/posts/perttu-yli-opas_aurorapt-cubesat-propulsion-activity-6681216186245615617-0-Ti
  10. https://www.helsinki.fi/en/researchgroups/finnish-centre-of-excellence-in-research-of-sustainable-space FORESAIL, Helsingin yliopisto, 2018
  11. https://www.aalto.fi/spacecraft/foresail-1 FORESAIL, 18.10.2018, Aalto-yliopisto
  12. http://www.kvarkenspacecenter.org/index.php/projectinfo/ Kvarken Space Center, luettu 23.11.2020
  13. https://www.kokeilunpaikka.fi/fi/experiment/819/ Lappi satellite - better service for visitors of Lapland who want to see the Aurora - Lappi Satellite, Real-Time Video Stream of Aurora from Space, Esa Turunen, Sodankylä Geophysical Observatory
  14. http://spacefinland.fi/wp-content/uploads/2019/02/Turunen-SGO.pdf Presentation on Sodankylä space activities, Oulu, 21.2.2019
  15. Mikko Suominen, "Suomalainen nanosatelliitti ennustaa avaruusään", Tähdet ja avaruus-lehti, numero 6, 2019
  16. https://www.vttresearch.com/media/news/reaktor-space-lab-and-vtt-investigate-a-new-frequency-band-for-telecommunications-satellites Reaktor Space Lab and VTT investigate a new frequency band for telecommunications satellites, VTT, 14.6.2018
  17. http://patria.fi/fi/tuotteet-ja-palvelut/avaruus/signaalinkasittelyelektroniikka
  18. Swedish Institute of Space Physics irf.se. Viitattu 26.4.2009. (ruotsiksi)
  19. Swedish Space Corporation ssc.se. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  20. http://sci.esa.int/bepicolombo/ ESAn BepiColombo-sivusto, luettu 20.10.2016
  21. http://spaceflightnow.com/news/n1203/05bepicolombo/ ESA says BepiColombo will stay on budget despite delay, Stephen Clark, spaceflight, 5.3.2012
  22. http://www.ssf.fi/pages/index.php?fid=15&pid=11
  23. a b Professori Kauko Lappalaisen puhe kansallisilla COSPAR-päivillä Rokualla 4.9.2009
  24. Cassini Equinox Mission: Present Position NASA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  25. a b Space Research in Finland 1994-1995, COSPAR, Sipoo, 1996, s. 34
  26. a b c http://www.ajeco.fi/index.php?language=eng
  27. http://www.nasa.gov/mission_pages/station/science/experiments/AMS-02.html
  28. CLUSTER II project in Oulu Oulun yliopiston sivusto. 28. elokuuta 2001.
  29. Cluster overview ESA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  30. Discovery missions - Countour NASA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  31. Observing the Earth - Envisat overview ESA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  32. a b W.Schmidt, "Space Activities at the Finnish Meteorological Institute", FMI / Earth Observation, Space Master Closing Ceremony, Aalto yliopisto, 24.10.2012
  33. http://ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/157566342 Exomars 2016 laukaistu, Ilmatieteen laitoksen tiedote
  34. https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luettelo_Suomen_avaruustoiminnasta&action=edit&section=15 Schiaparelli descent data: decoding underway, ESA, 20.10.2016
  35. http://www.bbc.com/news/science-environment-37722026 Schiaparelli: The imperative to touch another world, Jonathan Amos, BBC, 20.10.2016
  36. Aura NASA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  37. http://www.patria.fi/Patria_WWW_EN_Sisalto/Patria_WWW_EN/Products+and+services/Space+sitearea/Signal+Processing+Electronics/index.html
  38. ESA BR-296, GAIA, ESA's galactic census, ESA, June 2012
  39. http://www.gpsworld.com/gnss-system/galileo/news/galileo-satellites-awarded-ohb-and-sstl-9348
  40. http://www.esa.int/fin/ESA_in_your_country/Finland/GOCE-satelliitin_laukaisu_siirtyy_myoehemmaeksi/(print) ESAn suomenkielinen uutinen GOCEsta, vuosi 2008
  41. a b Satelliitin laukaisu onnistui Yle.fi 14.5.2009.
  42. a b Suomalaiset mukana vuosikymmenen tärkeimmällä avaruusmatkalla Yle.fi 14.5.2009
  43. http://www.digitoday.fi/tiede-ja-teknologia/2013/03/06/suomalaisten-kylmentama-avaruuskaukoputki-lopettaa/20133544/66Suomalaisten kylmentämä avaruuskaukoputki lopettaa, Digitoday, 6.3.2013
  44. Maailman suurin avaruuspeili valmistunut Turussa ESA. Viitattu 26.4.2009.
  45. http://www.esa.int/esaCP/SEMH9QANJTF_Finland_0.html
  46. High Energy Transient Explorer 26.5.2007. Massachusetts Institute of Technology. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  47. Cassini-Huygens ESA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  48. a b Walter Scmidt, "Space Activities at the Finnish Meteorological Institute", puhe Space Master Closing Ceremony'ssä, Aalto yliopisto, 24.10.2012
  49. Integral overview ESA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  50. JEM-X DETECTOR
  51. EDID – DEBIE-2 Description ESA.
  52. Monitor of All-sky X-ray Image (MAXI) kibo.jaxa.jp. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  53. MAXI X-ray detectors to find black holes (Home > News) 10. kesäkuuta 2009. Oxford Instruments.
  54. STS-127 Flight Day 9 Gallery 23. heinäkuuta 2009. NASA.
  55. Suomalaiset röntgenilmaisimet laukaistaan keskiviikkona avaruuteen ESA 18.6.2009.
  56. http://www.jaxa.jp/press/2009/11/20091126_maxi_e.html
  57. AMS Turun yliopisto. Viitattu 1. joulukuuta 2009.
  58. http://www.spaceref.com/calendar/apr11.html Alun perin laukaisun piti tapahtua 1. huhtikuuta 2011.
  59. Mars Express overview ESA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  60. Mars Observer NASA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  61. Mars Polar Lander/Deep Space 2 NASA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  62. Uusin Mars-mönkijä laukaistiin matkaan 26.11.2011. Yle.fi. Viitattu 26.11.2011.
  63. http://ilmatieteenlaitos.fi/896 MSL – Marsin geologiaa ja säätä tutkimaan, Ilmatieteen laitoksen tiedote, 26.11.2011
  64. MESSENGER Web Site messenger.jhuapl.edu. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  65. EUMETSAT Home eumetsat.de. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  66. Organisaatio - Kansainväliset järjestöt Ilmatieteen laitos. Viitattu 26.4.2009.
  67. http://www.hightechforum.fi/index.cfm?j=249202
  68. http://ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/1030512747 Ilmatieteen laitos, "Uuden sukupolven sääsatelliitti MSG-1 laukaistaan" 22.8.2002
  69. a b http://database.eohandbook.com/database/missionsummary.aspx?missionID=230
  70. http://www.jsc.nasa.gov/Bios/htmlbios/wilcutt.html
  71. http://www.oulu.fi/university/node/36374 NASA rewarded space technology experts from Oulu, University of Oulu, Last updated: 6.5.2016
  72. https://www.nasa.gov/mission_pages/mms/overview/index.html, MMS mission overview, NASA
  73. http://web.archive.org/web/20010417041856/http://www.space.com/missionlaunches/missions/near_could_010215.html
  74. http://www.sciencedaily.com/releases/2001/02/010215074809.htm
  75. Near Earth Asteroid Rendezvous Mission near.jhuapl.edu. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  76. Satelliten Odin Rymdstyrelsen. Viitattu 26.4.2009. (ruotsiksi)
  77. http://www.da-design.fi/space
  78. http://www.astrium.eads.net/de/news/der-satellit-paz-eine-sicherheits-und-verteidigungslosung-aus-dem-hause.html
  79. http://www.spacewar.com/reports/Spains_first_radar_satellite_ready_to_ship_to_Vandenberg_999.html "Spain's first radar satellite ready to ship to Vandenberg", SpaceWar, 27.11.2017
  80. Clark, Stephen: Recycled SpaceX rocket boosts Paz radar satellite, first Starlink testbeds into orbit 22.2.2018. Spaceflight Now. Viitattu 5.3.2018. (englanniksi)
  81. https://www.vaisala.com/fi/lehdistotiedotteet/2020-07/vaisalan-ja-ilmatieteen-laitoksen-suomalainen-teknologia-matkaa-marsiin-nasan-monkijan-kyydissa Vaisalan lehdistötiedote, 1.7.2020
  82. https://mars.nasa.gov/mars2020/timeline/launch/ NASAn laukaisutiedote
  83. http://www.esa.int/esaCP/SEMD4ZZNK7G_Finland_0.html ESAn artikkeli ASPERA-laitteen historiasta, huhtikuu 2010
  84. Mars Express ESA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  85. http://www.vaisala.fi/newsandmedia/vaisalanews/vaisalanews178phoenix2007.html
  86. Proba ESA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  87. http://gate.etamax.de/edid/documents/debconf_01_jk.pdf
  88. http://www.fmi.fi/tutkimus_avaruus/avaruus_38.html
  89. Rosetta overview ESA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  90. http://ilmatieteenlaitos.fi/rosetta
  91. The Rossi X-ray Timing Explorer Mission NASA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  92. asi.it Agenzia Spaziale Italiana asi.it. Viitattu 26.4.2009. (italiaksi)
  93. https://sentinel.esa.int/documents/247904/349490/S2_SP-1322_2.pdf
  94. http://www.esa.int/Our_Activities/Observing_the_Earth/Copernicus/Sentinel-2/Second_Copernicus_environmental_satellite_safely_in_orbit
  95. https://sentinel.esa.int/documents/247904/349490/S2_SP-1322_2.pdf
  96. http://www.esa.int/Our_Activities/Observing_the_Earth/Copernicus/Sentinel-3/Third_Sentinel_satellite_launched_for_Copernicus Third Sentinel satellite launched for Copernicus, ESA, 16.2.2016
  97. https://huld.io/references/huld-ensured-the-quality-of-the-software-on-board-the-new-sentinel-6-satellite-to-help-predict-rises-in-sea-levels/ Huld ensured the quality of the software on board the new Sentinel-6 satellite to help predict rises in sea levels, luettu 22.11.2020
  98. http://www.ssf.fi/pages/index.php?fid=15
  99. http://www.dlr.de/dlr/presse/en/desktopdefault.aspx/tabid-10172/213_read-20802/#/gallery/25568 First 'made in Germany' SmallGEO satellite is in space - Europe's new geostationary satellite platform for the telecommunications market, DLR, 28 January 2017
  100. http://www.fmi.fi/tutkimus_avaruus/avaruus_64.html
  101. http://www.oxinst.com/applications-markets/space/xsm/Pages/x-ray-solar-monitor.aspx
  102. SMART-1 ESA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  103. https://www.tekniikkatalous.fi/tiede/avaruus/2009-10-21/SMOS-mittaa-maan-vett%C3%A4-ja-suolaa-3280510.html "SMOS mittaa maan vettä ja suolaa", Tekniikka ja talous, 21.10.2009
  104. SOHO overview ESA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  105. http://www.esa.int/esaCP/SEMY7O9ATME_Finland_0.html
  106. http://www.fmi.fi/tutkimus_avaruus/avaruus_11.html
  107. http://www.esa.int/Our_Activities/Space_Science/Solar_Orbiter
  108. http://patria.fi/fi/media/tiedotteet/patria-myy-avaruusyksikkonsa-sveitsilaiselle-ruagille, "Patria myy avaruusyksikkönsä sveitsiläiselle RUAGille", Patrian tie­do­te 17.12.2014
  109. JPL - Stardust NASA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  110. CIDA - Stardust Ilmatieteen laitos. Viitattu 26.4.2009.
  111. Los Alamos National Laboratory: It's twins! Los Alamos leads team to develop 3-D magnetosphere movies lanl.gov. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  112. Oin Space (pdf) VTT. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  113. TWINS Southwestern Research Institute. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  114. http://www.fmi.fi/uutiset/index.html?A=1&Id=1131514816.html
  115. XMM-Newton ESA. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  116. https://events.oma.be/indico/event/20/other-view?view=standard
  117. https://yle.fi/uutiset/3-11391583 Turkulaisyrityksen teknologiaa matkaa avaruuteen tutkimaan ilmastonmuutosta, Yle, 9.6.2020 klo 09.12
  118. http://www.ham.vgnet.nl/?Space:Amsat:Amsat_DL
  119. http://www.rats.fi/rats/amsat-oh/
  120. "Radioamatööti kuulee tähtiä - Amtöörit raknetavat Mars-luotainta", Tekniikka ja talous, 6.11.2012, s.24-25; luettu 4.1.2013
  121. https://www.sttinfo.fi/tiedote/squid-tekniikkaan-perustuvaa-satelliittien-elektroniikkaa-kehitetaan-suomessa?publisherId=3747&releaseId=33159634 "SQUID-tekniikkaan perustuvaa satelliittien elektroniikkaa kehitetään Suomessa", 11.9.2015, Helsingin yliopisto
  122. http://www.sttinfo.fi/pressrelease/detail.do?pressId=45048&type=multimedia&searchKey=96721c39-baf5-11e1-b564-61571cac80f5&attachmentTypeId=MULTIMEDIA_SELECT_TYPE&pageIndex=1 STT, "Maailmankaikkeuden pimeän puolen tutkimus etenee: Euclid-missio käynnistyy", Julkaisuajankohta: 20/06/2012 14:20
  123. http://www.ssf.fi/aerospace/
  124. https://research.aalto.fi/en/projects/development-of-the-dpu-interface-spacecraft--pep-instrument(6af7952c-1fc8-4cb5-805b-a34b3ec5e320).html Aalto-yliopiston projekti
  125. http://spacefinland.fi/esan-jupiter-luotaimeen-suomalaista-teknologiaa/ SpeceFinlandin artikkeli v. 2017
  126. http://www.lamoncloa.gob.es/lang/en/gobierno/news/Paginas/2014/20140731-meda-nasa.aspx MEDA project from Spanish Astrobiology Centre (CAB, CSIC-INTA), selected for NASA's Mars2020 mission, Thursday 31 July 2014
  127. http://www.ssf.fi/ssf-osallistuu-eurooppalaisen-saasatelliittiohjelman-kehitykseen/ SSF osallistuu eurooppalaisen sääsatelliittiohjelman kehitykseen, 16.2.2016
  128. MetNet Mars Mission - Introduction to the MetNet Mars Mission metnet.fmi.fi. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
  129. https://ilmatieteenlaitos.fi/ajankohtaista/355221171 Mars MetNet -laskeutuja – Uudentyyppinen Mars-tutkimusalus, Ilmatieteen laitos, 12.5.2017
  130. http://www.ssf.fi/pages/index.php?fid=15&pid=47
  131. http://www.ssf.fi/cases/mtg/ Space Systems Finland business cases - MTG, luettu 1.3.2019
  132. https://directory.eoportal.org/web/eoportal/satellite-missions/p/picasso
  133. VTT develops a miniaturized spectral camera for ESA’s Picasso nanosatellite mission http://www.vttresearch.com/services/smart-industry/process-and-analytical-measurement/vtt-develops-a-miniaturized-spectral-camera-for-esa%E2%80%99s-picasso-nanosatellite-mission
  134. https://www.kauppalehti.fi/uutiset/merkittava-avaruustilaus-suomeen-suomalainen-avaruusyhtio-sai-vastuulleen-eksoplaneettoja-tutkivan-satelliitin-paatietokoneen-ohjelmistot/XdvPLQuC Merkittävä avaruustilaus Suomeen: Suomalainen avaruusyhtiö sai vastuulleen eksoplaneettoja tutkivan satelliitin päätietokoneen ohjelmistot, Kauppalehti, 2.5.2018.