Kerkola

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kerkola on kylä ja aiempi kyläkeskus Somerolla Varsinais-Suomen maakunnassa. Kylän väkiluku vuonna 2011 oli 118, mikä teki siitä Someron 47 varsinaisesta kylästä väkiluvultaan 21. suurimman.[1]

Sijainti ja liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerkola on Someron lounaisin kylä Kosken ja Salon, aiemmin Kuusjoen rajalla. Kerkolan naapurikyliä Somerolla ovat Syvänoja ja Häntälä idässä sekä Jurvala ja Kärilä pohjoisessa.[2] Lännessä se rajoittuu Kosken Hongiston ja Tapalan kyliin, etelässä Kuusjoen Kuusjoenperän ja kaakkoiskulmassan Kuusjoen Kanungin kylään Salossa.[3][4][5] Tärkeimpiä liikenneväyliä kylän alueella ovat paikallistietasoiset yhdystiet Koskentie, Kerkolantie ja Kaurakedontie.[6][7]

Palvelut ja yhdistystoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylä kuuluu yhdessä lounaissomerolaisten Häntälän, Syvänojan ja Talvisillan kylien kanssa Lounais-Someron kyläyhdistyksen toiminta-alueeseen[8] ja likimain sitä vastaavaan Häntälän postinumeroalueeseen. Kerkolan kylässä toimii Kerkolan pienviljelijäyhdistys, jonka kokoontumistilana on Mäntypirtti Kerkolanjärven rannalla.[9] Kerkolanjärven rannalla on myös Someron kaupungin uimaranta.[10]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerkola on viimeinen kylä Uskelanjoen sivujoen Rekijoen yläjuoksulla, ja kylän keskiaikainen nimi on ollut Rekijoenperä samaan tapaan kuin viimeinen kylä viereisen Kuusjoen latvoilla on vieläkin nimeltään Kuusjoenperä.[11]

Rekijoki saa alkunsa kylän pohjoisrajalla sijaitsevasta laajasta Reksuosta, joka kuuluu Natura 2000 -suojeluohjelmaan ja ulottuu myös Someron Jurvalan, Sillanpään ja Pitkäjärven sekä Kosken Tapalan kylien alueelle.[12][13][14] Reksuosta alkunsa saavat, Somerolla Häntälän notkoina tunnetut Rekijoen latvahaarat, jotka ovat uurtaneet ympäröivään savitasankoon syviä rotkolaaksoja, muodostavat Kerkolan, Syvänojan, Häntälän ja Talvisillan kylissä arvokkaan perinnebiotooppialueen[15] ja ovat osa myös Kiikala]an ja Pertteliin Salossa ulottuvaa, Natura 2000 -suojeluohjelmaan kuuluvaa Rekijokilaakson Natura-aluetta.[16]

Kolmas merkittävä luonnonelementti kylän alueella on Häntälän ja Kerkolan kylien etelärajaa Salon ja Someron rajalla seuraava harjujakso, joka Kerkolassa laajenee Kerkolannummen deltamuodostumaksi. Kerkolannummen harjuhaudassa Salon ja Someron rajalla on laskujoeton, kirkasvetinen harjujärvi Kerkolanjärvi eli Nummijärvi. Sen läheisyydessä, niin ikään Someron ja Salon rajalla on pienempi Vähäjärvi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerkola mainitaan vuonna 1390 Uskelan pappilan katselmuksen yhteydessä nimellä Rekijoenperä, mikä on ensimmäinen kirjallinen maininta nykyisen Someron alueen kylistä.[11] Alkujaan kylä on kuulunut Uskelan seurakuntaan, mutta siirrettiin yhdessä lounaissomerolaisten Syvänojan, Häntälän ja Talvisillan, eteläsomerolaisten Lautelan ja Terttilän sekä myöhemmän Somerniemen Kaskiston, Suojoen ja Mäyrämäen kanssa vuonna 1492 osaksi Someroa, kun lähiseurakuntien alueita järjesteltiin uudelleen.[17] Vuoteen 1870 nämä kylät olivat kirkollisesti osa Someron seurakuntaa mutta kuuluivat edelleen hallinnollisesti Turun ja Porin lääniin, kunnes lääninrajat vuonna 1870 koko Suomessa yhtenäistettiin seurakuntarajojen kanssa, ja kylistä tuli myös hallinnollisesti osa Hämeen lääniä muun Someron tavoin.[18]

Kerkolan kylän vanhoja kantataloja vuoden 1540 maakirjassa ovat olleet Kerko, Kurki (jaettu 1769 Yli- ja Ali-Kurkeen), Lampo (jaettu 1780 Mäki- ja Pelto-Lampolaan) ja Puosi (jaettu 1754 Klemelään ja Nikulaan). Kylän vanha tontti on sijainnut Joenperänojan pohjoispuolella mäellä, jolla vieläkin ovat Kerkon ja Yli-Kurjen talot. Kylän vanhimmat pellot ovat sijainneet näistä etelään Joenperänojan kummankin puolen. Isossajaossa perustettuja uudistaloja kylässä ovat olleet Riihikankare, Kalliola ja Nummila kylän etelärajalla Nummenkulmalla ja Tiensuu kylän pohjoisrajalla Tiensuunkulmalla. Näistä Tiensuu oli 1900-luvun alussa yhdysviljelyksessä viereisen Jurvalan kartanon kanssa, joka tuolloin oli Someron Sillanpään kylässä sijaitsevan Åvikin kartanon sivutila.[19]

Kylän taloista Kerko on maisemallisesti ja sekä rakennus- että paikallishistoriallisesti merkittävä, Yli-Kurki maisemallisesti ja paikallishistoriallisesti merkittävä, Kalliola ja Riihikankare paikallishistoriallisesti ja maisemallisesti merkittäviä ja Nummilan päärakennus arvioitiin vuonna 1990 maisemallisesti ja sekä rakennus- että paikallishistoriallisesti arvokkaaksi.[20]

Vuosina 1915–1970 kylässä toimi Kerkolan kansakoulu.[21] Vuonna 1990 entinen yläkansakoulu toimi Nikulan talon navettana ja alakansakoulu asuinrakennuksena.[22] Tämän jälkeen koulua käytiin vuoteen 2014 Häntälässä kunnes myös Häntälän koulu suljettiin.

Tunnettuja Kerkolalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerkolassa työskenteli vuoteen 1966 kansakoulunopettajana kuvataiteilija Eero Hiironen.[23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Timo Alanen, Markus Hiekkanen, Jussi Härme, Manu Kärki, Osmo Turkki: Somero ja Somerniemi 1449-1999. Gummerus kirjapaino Oy, 1999. ISBN 952-91-1221-1.
  • Kaarin Lehtonen: Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Turku: Turun maakuntamuseo, 1990. ISBN 951-9125-77-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaipainen, Sauli: Somero on 48 kylän muodostama kaupunki. Somero, 10.6.2011, 86. vsk, nro 43, s. 17.
  2. Lehtonen 1990: 505.
  3. Peruskartta 1:20 000. 2022 11 Koski Tl. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1982.
  4. Peruskartta 1:20 000. 2022 10 Kuusjoki. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1983.
  5. Peruskartta 1:20 000. 2024 01 Kanunki. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1992.
  6. Tienumerokartta. 1:250 000. Alue 02 Varsinais-Suomi. Helsinki: Liikennevirasto. Kartan verkkoversio (viitattu 9.7.2012)
  7. Kartat ja reitit Eniro. Viitattu 19.12.2009.
  8. Tervetuloa! Lounais-Someron kyläyhdistys. Viitattu 5.8.2011.
  9. Yhdistykset Lounais-Someron kyläyhdistys. Viitattu 5.8.2011.
  10. Someron liikunta ry:n liikuntapaikat Someron liikunta ry. Viitattu 15.5.2009.
  11. a b Alanen et al. 1999: 11.
  12. Reksuo Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 1.11.2008.
  13. Peruskartta 1:20 000. 2024 02 Pyöli. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1982.
  14. Peruskartta 1:20 000. 2022 11 Koski T.L.. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1982.
  15. Torkkomäki, Matti: Häntälän notkot. Somero: Lounais-Someron kyläyhdistys, 1998. ISBN 952-90-9918-5.
  16. Rekijokilaakso Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.12.2009.
  17. Alanen et al. 1999: 21-24.
  18. Koskimies, Y. S. Kruunun hallinto. Teoksessa: Aaltonen, Esko (toim.): Someron historia I, s. 303. Forssa: [Someron seurakunta], 1949.
  19. Lehtonen 1990: 253-254.
  20. Lehtonen 1990: 255-271.
  21. Horila, Tapio: Someron kunnan koululaitos 1882-1982. Somero: Someron kunta, 1982.
  22. Lehtonen 1990: 265.
  23. Raimo Hautanen: Valuuko Eero Hiirosen elämäntyö hukkaan?. Nykypäivä, 18.3.2011, s. 16-17. Artikkelin verkkoversio Viitattu 23.4.2012.