Perinnebiotooppi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Perinnebiotooppi tarkoittaa perinteisten elinkeino- sekä maankäyttötapojen muovaamia luontotyyppejä, joilla kasvaa uhanalaisia lajeja. Esimerkiksi niityt, kedot, ahot ja metsälaitumet ovat perinnebiotooppeja. Perinnebiotoopista käytetään myös termejä puolikultturibiotooppi ja puolikulttuurimaisema.[1] Perinnemaisema on laajempi käsite: perinnemaisemat jaetaan perinnebiotooppeihin ja rakennettuihin perinnemaisemiin.[2]. Perinnebiotooppialueella on aina arvokasta kasvillisuutta. Aikaisemmin esim. karjanlaidunnuksen ansiosta avoimina ja valoisina pysyneet perinnebiotoopit kasvavat helposti umpeen ja metsittyvät, ellei niitä hoideta. Hoitotapoja ovat laidunnuksen lisäksi raivaukset ja niitto.

Perinnebiotooppien luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lammas kuivalla kalliokedolla Suomessa.

Suomalaisia perinnebiotooppeja ovat[3]

Viimeisten sadan vuoden aikana perinnebiotooppien määrä Suomessa on romahtanut alle prosenttiin ja useimmat perinnebiotoopit ovat uhanalaisia. Kasvi- ja eläinlajistoltaan perinnebiotoopit ovat monipuolisimpia luontotyyppejämme, ja niiden taantuminen on siksi vakava ongelma luonnon monimuotoisuudelle. Perinnebiotooppien eliölajeista 22 % eli 338 lajia on luokiteltu valtakunnan tasolla uhanalaisiksi.[2]

Perinnebiotooppien kartoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ympäristökeskus teki vuosina 1992-1998 perinnemaisemainventoinnin, jonssa tunnistettiin 3694 arvokasta perinnebiotooppikohdetta, kokonaispinta-alaltaan noin 18 640 hehtaaria.[4] [2] Näistä puustoisia perinneympäristöjä oli runsaat 40%, joista puolestaan metsälaitumia oli 29%, hakamaite 19% ja kaskimetsiä 2%. Lehdesniityt olivat hyvin harvinaisia. Monet metsälaitumet ovat jo muuttuneet metsämaiksi luonnonvaikutuksesta.[5]

Perinnebiotoopit jaoteltiin valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Valtakunnallisesti arvokkaita perinnebiotooppikohteita oli 209 ja ne kattoivat 4 275 ha:n alueen.[6] Noin puolet, 10 000 ha, näistä perinnebiotoopeista on aktiivisen hoidon kohteina.

Perinnebiotooppeja maakunnittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinais-Suomen maakunnassa kartoitettiin SYKE:n inventoinnissa 39 valtakunnallisesti arvokasta perinnebiotooppia 1 573 ha:n alueella. Etelä-Karjalan maakunnan alueella oli kaksi valtakunnallista kohdetta kuuden hehtaarin alueella.[6]

Päijät-Hämeessä oli 101 kohdetta 576 ha:n alueella, näistä valtakunnallisesti arvokkaita 10 (108 ha), maakunnallisesti arvokkaita 36 (253 ha), paikallisesti arvokkaita 55 (215 ha). Kohteet käsittivät kallioketoja, ketoja, tuoreita niittyjä, rantaniittyjä, hakamaita, kaskimetsiä, ja muita. Hämeen maakunnassa oli 134 kartoitettua kohdetta, jotka kattoivat 501 ha.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X.
  2. a b c Perinnemaisemat ja -biotoopit Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 11.2.2009.
  3. Perinnebiotooppien luokittelu www.ymparisto.fi
  4. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=9913&lan=fi
  5. Puustoiset perinneympäristöt - Luonnon lumoa menneiltä ajoilta, Tapio sekä maa- ja metsätalousministeriö, tuotenumero 1179E, 10 000 kpl, kuvat Enzio Reuter ja Tapio Heikkilä, taitto Pieni Huone Oy, Painorauma Oy, 2006
  6. a b Perinnebiotooppikartoituksen tulokset. Suomen Ympäristö 527.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]