Nummi (maantiede)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lüneburgin nummea Saksassa. Kanervaa ja heinää sekä harvassa kasvavia kitukasvuisia mäntyjä.

Nummi on hiekkainen tai sorainen, puuton, varpuvaltainen alue. Aiemmin niitä on käytetty laitumina ja ne ovat yleensä laidunnuksen tuloksena syntyneitä.[1] Yleisesti nummella kasvaa sammalta, jäkälää ja varpuja, mutta hyvin vähän tai ei lainkaan puita.

Pohjoismaisessa alueidenkäyttöluokituksessa nummi on määritelty puuttomaksi (kasvillisuus alle kaksi metriä korkeaa) kasvipeitteiseksi avomaaksi, jossa kasvaa saniaisia, kanervaa ja piikkipensaita mutta ei rehukasveja.[2]

Kuuluisia nummialueita ovat Bodminin nummi Cornwallissa, Yorkshiren ja Skotlannin nummet ja Öölannin Stora Alvaret. Suomessa nummia on Lounais-Suomen saaristossa sekä Merenkurkun ja Perämeren saarissa ja rannikolla. Maan suurin nummialue on Korppoon Jurmon saaressa Paraisilla.[3]

Suomen nummet ovat kehittyneet moreenimaiden ja harjujen havumetsästä kulotuksen, laidunnuksen ja hakkuiden myötä, ja niiden maannos on havumetsien tapaan ravinteiltaan niukkaa podsolia. Laidunnetut nummet ovat suomessa erittäin harvinaisia ja ne ovat arvokkaita sekä perinnebiotooppeina että maisemallisesti.[4]

Nummi murresanana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen murteissa sana nummi merkitsee myös 'kuivaa hiekkaperäistä maata' tai 'ympäristöään korkeampaa metsämaata tai kumparetta'.[5] Tässä merkityksessä se esiintyy monissa paikannimissä etenkin Etelä- ja Lounais-Suomessa[5], ja samassa merkityksessä sitä ovat käyttäneet myös esimerkiksi kirjailijat Helvi Hämäläinen ja Aleksis Kivi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tauvo Siikajoki ranta-asemakaava Paikkatieto Airix.
  2. Suomen maankäyttöluokkien pinta-alatiedot ja maankäytön tietojärjestelmät, taustaselvitys (s. 83) 2004. Maa- ja metsätalousministeriö.
  3. Perinnebiotooppien nykytila s 4. Ympäristö.fi
  4. Lindgren, Leif: Saariston laitumet, s. 99-100. Suomennos: Tapio Heikkilä. Helsinki: Metsähallitus, 2000. ISBN 951-37-2968-0.
  5. a b Suutari, Toni: Nummi, s. 293-294. Teoksessa: Suomalainen paikannimikirja. Helsinki: Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0.
Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.