Jurvala
Jurvala on kylä Somerolla. Kylän väkiluku vuonna 2011 oli 68, mikä teki siitä Someron 47 varsinaisesta kylästä väkiluvultaan 32. suurimman.[1] Jurvalan naapurikyliä ovat Pitkäjärvi lännessä, Sillanpää pohjoisessa, Kärilä idässä ja Kerkola etelässä. Historiallisesti Jurvala on kartanokylä, jonka koko alue on kuulunut kylässä vieläkin olemassa olevalle Jurvalan kartanolle. Pääosa kylästä kuuluu Kaurakedon kulmakuntaan, joka on yksi Someron lukuisten kartanoiden maille toisen maailmansodan jälkeen muodostuneista siirtokarjalaisten yhteisöistä.
Sijainti ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kylä sijaitsee Paimionjoen vesireitin eteläpuolella noin 12 kilometriä Someron keskustaajamasta Koskelle päin. Kylän alueella toimi vuosina 1952–1992 Kaurakedon koulu kylään kuuluvassa Kaurakedon kulmakunnassa[2], ja vielä 1950-luvulla kylässä olivat toiminnassa myös kauppa ja tiilitehdas[3]. 2000-luvulla koulua käydään Pitkäjärven koulussa Pitkäjärvellä, ja kaupallisia palveluita on saatavissa Someron keskustaajamassa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jurvalan talonpoikaiskylän kaikki talot yhdistettiin kartanoksi jo vuonna 1607. 1800-luvulla Jurvalan kartano oli yhdysviljelyksessä naapurikylässä Sillanpäässä sijainneen Åvikin kartanon kanssa. Vuosina 1924–1925 kartano jaettiin perinnönjaon yhteydessä kahteen osaan: Jurvalaan ja Kauraketoon.[4] Näistä Kaurakedon omistajaksi tuli perinnönjaossa Wilhelm Haggrén, ja vuonna 1945 sen osti vapaaehtoisella kaupalla 20 Karjalan siirtoväkeen kuuluvaa vuoksenrantalaista perhettä, jolloin tila palstoitettiin näiden kesken. Jurvalan kartano sen sijaan on pysynyt itsenäisenä viljelystilana. Sen ensimmäisenä omistajana Åvikin kartanon perinnönjaon jälkeen oli jakoa toimittanut maanmittausinsinööri H. P. Kulhia, ja vuonna 1927 tilan osti Väinö Aarikka, jonka suvulla tila on edelleen.[5][6]
Tunnettuja jurvalalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunnettuihin jurvalalaisiin kuuluu korutaiteilija Kaija Aarikka, jonka lapsuudenkoti oli Jurvalan kartano.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lehtonen, Kaarin: Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Turku: Turun maakuntamuseo, 1990. ISBN 951-9125-77-9.
- Talikka, Lauri, Ritva Talikka & Tatu Vanhanen: Kauraketo. Vuoksenrantalainen kyläyhteisö Somerolla. Somero: Somero-Seura, 2001. ISBN 952-91-3310-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kaipainen, Sauli: Somero on 48 kylän muodostama kaupunki. Somero, 10.6.2011, 86. vsk, nro 43, s. 17.
- ↑ Talikka et al. 2001: 216–221
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2024 02 Pyöli. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1963.
- ↑ Lehtonen 1990: 245-248.
- ↑ Talikka et al. 2001: 13-18.
- ↑ Jurvala Pertti Toukkari. Arkistoitu 1.2.2011. Viitattu 31.10.2007.
- ↑ Kangaspuiden alla kasvanut. Helsingin Sanomat, 3.2.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.2.2011.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Forsell, Lars: Somero, Jurvala, vanhempi tiluskartta ja selitys. Hämeen lääni, Somero, H 70 12/1-2. (Maanmittaushallitus, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto, maakirjakartat) Kansallisarkisto, 1691. Kartan verkkoversio Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa (jpg) (viitattu 20.6.2011)
| ||||||||||||||||||