Lahti (Somero)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hämeen Härkätietä Someron Lahdenkylässä.

Lahti (myös Lahdenkylä[1]) on kylä ja aiempi koulupiiri Somerolla. Lahden naapurikyliä ovat Pyöli lännessä, Ryhtä ja Kimala etelässä sekä Pusula, Ollila ja Paltta idässä.[2] Kylän väkiluku vuonna 2011 oli 228, mikä teki siitä väkiluvultaan Someron yhdeksänneksi suurimman kylän ja Someron haja-asutusalueen kylistä väkiluvultaan kolmanneksi suurimman heti Pitkäjärven ja Ihamäen jälkeen.[3]

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahden kylä sijaitsee Hämeen Härkätien (yhdystie 2810) varrella, Paimionjoen vesireitin pohjoisrannalla, noin 10 kilometriä Somerolta Kosken suuntaan. Kylän takamaat ulottuvat idässä Someron Ollilan ja Paltan ja lännessä sekä pohjoisessa Someron Pyölin kylän rajoille. Näissä suunnissa osa Lahdenkylästä kuuluu Someron Lehtimäenkulman ja Koisthuhdan kulmakuntiin sekä lähellä Lahden kylän rajaa sijaitsevien Someron Ollilan ja Paltan kylien vaikutuspiiriin.

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahden kylässä Hämeen Härkätien varrella Pyölin kylän rajalla toimi vuosina 1917–1997 Lahden koulu. Vuosina 1997-2014 se oli yhdistetynä Someron Pitkäjärven koulun kanssa Lahden–Pitkäjärven kouluksi, jonka 1–2 luokat oli sijoitettu Lahden kouluuun ja 3–6 luokat Pitkäjärven kouluun. Vuoden 2014 alusta yhdistetyn koulun koko opetus keskitettiin Pitkäjärvelle ja Lahden koulun toiminta loppui. Lahden kylä kuuluu pääosin Pyölin postinumeroalueeseen, ja aiemmin Pyölissä Lahden kylän rajalla Hämeen Härkätien varressa ovat toimineet posti ja kauppa, joiden vaikutusalue on ulottunut myös Lahden kylän alueelle. Kylän pohjoisosista on aiemmin käyty koulua myös vuosina 1926–1971 toiminnassa olleessa Lehtimäen koulussa ja vuosina 1924-1966 toiminassa olleessa Koisthuhdan koulussa ja yhä edelleen sieltä käydään lähellä Lahden kylän rajaa sijaitsevassa Ollilan koulussa. Kylän koillisosissa myös postiosoitteena Ollilan ja Paltan kyliin rajautuvissa osissa kylää on Ylöpirtti, jonka postitoimipaikka toiminnassa ollessan sijaitsi Someron Ollilan kylän keskustassa.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelässä Lahden kylä rajoittuu Pusulanjärveen, joka on Paimionjoen yläjuoksun pitkistä ja kapeista järvistä muodostuvan järviketjun kolmanneksi suurin järvi Painion ja Hirsjärven jälkeen. Pohjoisessa kylän alueelle ulottuvat Paimionjoen pohjoisten sivujokien Jaatilanjoen ja Puostaanojan latvahaarat. Maisemaltaan kylän alue on pääosin kalliosydämisten moreenimäkien pilkkomaa savitasankoa, johon jyrkkäreunaiset puronotkot paikoin tuovat vaihtelua. Kylän pohjoisosissa metsät ovat hieman laajempia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanomistushistorialtaan Lahti on kartanokylä, jonka kaikki talot jo 1640-luvulla on yhdistetty Lahden kartanoksi.[4][5] Kartano, jonka vanha päärakennus on rakennettu vuosina 1803–1806, sijaitsee mäellä Hämeen Härkätien pohjoispuolella ja muodostaa kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävän kokonaisuuden.[6]

Isossajaossa Lahti on ollut samaa jakokuntaa viereisen Pyölin kylän kanssa, joka pienempänä kylänä lienee synnyltään Lahden tytärkylä. Aiemmin samaan jakokuntaan on tulkittu kuuluneen myös joen eteläpuolisten Kärilän, Ryhdän ja Kimalan kylien.[1] Lahden hävinnyt talonpoikaiskylä on sijainnut nykyään kartanoon vievän kujan eteläpäässä, Hämeen Härkätien varressa Pusulanjärven rannassa, paikalla jossa järvessä on kylälle nimensä antanut, myös Lahdenjärveksi sanottu pieni lahti.[1]

Lahden kartanon aiempia ulkotiloja ovat Kuri kylän pohjoisosassa ja Jokila kylän länsiosassa lähellä Jokioistentietä (kantatie 52). Kuri erotettiin Lahden kartanosta itsenäiseksi tilaksi 1933 ja Jokila 1921.[7]

Toisen maailmansodan jälkeen Lahden kartanon sekä sen sivutilojen Kurin ja Jokilan maille asutettiin siirtoväkeä Muolaasta luovutetusta Karjalasta.[8] Pohjoisempana Lahdenkylästä Palttaan johtavan paikallistietasoinen yhdystien nimenä on Muolaantie tien varrelle asutettujen muolaalaisten entisen kotipitäjän mukaan.

Tunnettuja kyläläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahden kartanon omistajana vaikuttivat pitkään aatelisen mutta Suomessa introdusoimattoman de Pont -suvun jäsenet, joista ensimmäinen kartanoa omistanut oli Åvikin lasitehtaan perustaja Jacob Reinhold de Pont. Häntä seurasivat kartanon omistajina poika Mårten Reinhold de Pont, pojanpoika Karl Jacob Reinhold de Pont ja tämän poika Carl Wilhelm de Pont, jonka poika oli everstiluutnantti Kasten de Pont. Kartanon viimeinen De Pont -sukuinen omistaja oli vuoteen 1956 Carl Wilhelm de Pontin veljenpoika agronomi Carl Ossian de Pont.[9][10]

Lahden kartanon maille sijoitettuun Muolaan siirtoväkeen kuului tangosäveltäjänä sittemmin tunnetuksi tullut Unto Mononen. Monosen perheen kotitalo lähellä Lahden kartanoa oli nimeltään Paratiisi paikalla aiemmin olleen muonamiehenmökin mukaan.[11]

Lahden kartanosta 1930-luvulla erotetun Kurin tilan isäntänä vaikutti 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa historian- ja nimistöntutkija Timo Alanen.[12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alanen, Timo: Someron ja Tammelan vanhin asutusnimistö. Nimistön vakiintumisen aika. Somero: Amanita, 2004. ISBN 952-5330-14-1.
  • Alanen, Timo (toim.): Lahdenkylän eilispäivää: 500-vuotisjulkaisu. Somero: Kurinseudun marttayhdistys, 1992. ISBN 952-90-3793-7.
  • Lehtonen, Kaarin: Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Turku: [Turun maakuntamuseo], 1990. ISBN 951-9125-77-9.
  • Tiirakari, Leeni: Lahti. Teoksessa: Tiirakari, Leeni & Manu Kärki: Someron kartanot, s. 65-80. Somero: Amanita, 2011. ISBN 978-952-5530-45-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Alanen 2004: 232.
  2. Lehtonen 1990: 505.
  3. Kaipainen, Sauli: Somero on sinkkujen paratiisi. Suvi-Somero, 2011, s. 40-41. Lehden verkkoversio Viitattu 23.5.2011.
  4. Alanen 2004: 233.
  5. Tiirakari 2011.
  6. Lehtonen 1990: 325.
  7. Lehtonen 1990: 315–316, 318.
  8. Alanen 1992: 10-11.
  9. de Pont (1700 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  10. Tiirakari 2011: 68-73.
  11. Satumaa: Unto Mononen - elämä ja laulut: Metsämäki, Heikki & Petteri Pelkki, s. 44-45. Jyväskylä: Gummerus, 1997. ISBN 951-20-5153-2.
  12. Helinä Uusitalo & Tiina Manni-Lindqvist: Timo Alanen Helsingin Sanomat. Viitattu 25.12.2015.