Tämä on lupaava artikkeli.

Jaatilanjoki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jaatilanjoki
Jaatilanjokea Someron Pikkupappilan luona
Jaatilanjokea Someron Pikkupappilan luona
Alkulähde Somero
Laskupaikka Someron Kirkkojärvi
Maat Suomi
Pituus noin 15 km
Alkulähteen korkeus 100 m
Valuma-alue 96 km²

Jaatilanjoki on Paimionjoen sivujoki Somerolla. Joki saa alkunsa Someron pohjoisosista ja laskee Someron keskustassa Someron Kirkkojärveen.[1]

Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alajuoksu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Someron Pikku-Joensuusta, joen latvahaarojen Alijoen ja Hirsjoen yhtymäkohdasta alkavan varsinaisen Jaatilanjoen pituus on noin 4 km.[2]

Pikku-Joensuusta joki virtaa Jokioistentien länsipuolella pohjoisesta etelään halki laajojen peltojen, jotka on raivattu jokisuun kylien entisille alaville takamaaniityille.[3] Someron keskustaajamassa joen varteen jäävät Someron Joensuun, Jaatilan ja Ruunalan kylät, ja joen rantaan ulottuvat myös Someron Pappilan maat.[4]

Latvahaarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen läntinen latvahaara on pohjois–etelä-suuntaista kallioperän murrosta seuraava Alijoki (pituus noin 7 km[2]), jonka varrella sijaitsevat Someron Sylvänän, Ollilan ja Paltan kylät. Alijokeen yhtyy lännestä Someron Lahden kylän takamailta alkunsa saava Äijänoja (pituus noin 4 km[2]), jonka latvahaaroja ovat Hirvenoja ja Pässinpäänoja.[5]

Joen itäinen latvahaara on Alijokeen Someron Pikku-Joensuussa yhtyvä Hirsjoki. (pituus noin 1,6 km[2]) Sen latvahaaroja ovat Sylvänän, Ollilan ja Paltan kylien takamailta alkunsa saava Katjoki (pituus noin 8 km[2]) ja Someron Laitiaisten kulmakunnan läpi virtaava, Tammelan Torron ja Someron Kultelan ja Pajulan kylien kallioisilta takamailta alkunsa saava Laitiaistenjoki (pituus noin 9 km[2]).[4][6]

Pisimmän latvahaaran Laitiaistenjoen–Hirsjoen kanssa koko joen pituudeksi tulee noin 15 km.[2]

Valuma-alue ja vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen valuma-alueen pinta-ala on 96 km².[1]

Jaatilanjoki latvahaaroineen noudattaa kulultaan koko matkallaan saven peittämiä kallioperän murroslaaksoja, joiden reunoilla kohoavat varsinkin idässä korkeat, paikoin jyrkkäreunaiset moreeni- ja kallioselänteet, jotka tuovat maisemaan suuria suhteellisia korkeuseroja.[7][8][9]

Vedenlaatu laajojen peltojen ja kunnan keskustaajaman halki virtaavassa joessa ei ole hyvä, ja yhdessä Kirkkojärven kanssa Jaatilanjokea onkin pidetty Someron vesistä huonokuntoisimpina.[10]

Järvet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvien osuus joen valuma-alueesta on 0,12 %.[1]

Valuma-alueen suurin järvi on Lammijärvi Someron Ollilassa.[6] Someron Joensuun ja Kultelan kylien rajalla Hämeen Härkätien varressa on Palmanojaa pitkin Jaatilanjokeen laskeva vähäinen Laukkonlammi ja Laitiaistenjoen latvoilla Kultelassa ja Pajulassa on muutamia pikkujärviä tai lampia, joista suurimmat ovat Pohjaton, Särkjärvi ja Ahvenisto.[4][6]

Jokivarren kohteita ja siltoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen varteen Someron keskustassa jäävät Someron yhteiskoulu Joensuun kylässä, Someron Pikkupappila ja Someron museo Jaatilan kylässä sekä entinen Someron osuusmeijeri Ruunalan kylässä. Museon ja pikkupappilan luona joen ylittää Ruunalan sillan kautta valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin luettu Hämeen härkätie (yhdystie 2810). Joen läheisyydessä ovat sijainneet Someron Joensuun, Ruunalan ja Jaatilan kylien historialliset kylätontit.[11][12]

Joen latvahaaroista Alijoen varrelle jäävät Someron Sylvänän, Paltan ja Ollilan kylien historialliset kylätontit. Alijoen ylittää paikallistietasoinen yhdystie Muolaantie. Hirsjoen latvahaara Laitiaistenjoki virtaa Someron Laitiaisten kulmakunnan kautta. Hirsjoen ylittää lähellä sen suuta Kantatie 52 ja hiukan ylempänä seututie 282.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 54-55. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  2. a b c d e f g Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 24.8.2010.
  3. Lounaispaikan karttapalvelu, ympäristötutkimus Lounaispaikka. Viitattu 16.6.2009.
  4. a b c Peruskartta 1:20 000. 2024 05 Somero. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1980.
  5. Peruskartta 1:20 000. 2024 03 Saarikko. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1980.
  6. a b c Peruskartta 1:20 000. 2024 06 Torro. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1980.
  7. Aartolahti, Toive: Die Geomorphologie des Gebiets von Tammela, Südfinnland, s. 13. Fennia 97:7. Helsinki: Suomen maantieteellinen seura, 1968. (saksaksi)
  8. Aartolahti, Toive: The morphology and development of the river valleys in Southwestern Finland, s. 8. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A III Geologica–Geographica 116. Helsinki: Suomen tiedeakatemia, 1975. (englanniksi)
  9. Haavisto, Maija, Tuulikki Grönlund, Pertti Lahermo & Carl-Göran Stén: Someron kartta-alueen maaperä, s. 6–18. Suomen geologinen kartta 1:100 000. Maaperäkarttojen selitykset. Lehti 2024. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos, 1980. ISBN 951-690-131-X. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 29.11.2009).
  10. Torkkomäki, Matti: Nykyajassa nykyaikaisin arvoin!. Someron vesiensuojeluyhdistyksen vuosikirja 2007. Somero: Someron vesiensuojeluyhdistys ry, 2007. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 15.6.2009).
  11. Lehtonen, Kaarin: Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 223, 226, 230, 411-412. Turku: Turun maakuntamuseo, 1990.
  12. Kartta Hämeen Härkätie Somero Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. Viitattu 28.8.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuorinen, Esko; Nyqvist, Petra; Anttila, Soile; Juuti, Heljä: Maa- ja metsätalousalueiden monimuotoisuus ja kosteikot : Jaatilanjoki. Turku: Varsinais-Suomen ELY-keskus, 2012. ISBN 978-952-257-492-3. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 9.3.2014).