Sillanpää (Somero)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sillanpää on kylä Somerolla. Kylän väkiluku vuonna 2011 oli 81, mikä teki siitä Someron kylistä väkiluvultaan 27. suurimman.[1] Sillanpään naapurikyliä Somerolla ovat Pitkäjärvi lännessä, Pyöli idässä sekä Jurvala ja Kärilä etelässä[2]. Pohjoisessa kylän alue rajautuu Ypäjän Palikkalaan[3].

Sijainti ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sillanpään kylä sijaitsee Hämeen Härkätien varrella (yhdystie 2810) varrella, Someron keskustaajamasta noin 11 kilometriä Kosken suuntaan ja rajautuu etelässä Paimionjoen vesistöön kuuluvaan Åvikinjärveen. Suhteessa lähikyliin kylän alue jakautuu Pitkäjärven ja Pyölin postinumeroalueiden kesken ja koulua käydään Pitkäjärven koulussa Pitkäjärvellä. Kylän pohjoisosat kuuluvat Lehtimäen kulmakuntaan[3], jossa toimi oma kansakoulu vuosina 1926–1971[4]. Siellä on myös Sillanpään kylän kylän alueella Lehtilän seurantalo[5]. Kaupallisia palveluita on 2000-luvulla saatavissa Someron keskustaajamasta. Vielä 1950-luvulla kylässä toimivat meijeri ja kauppa[6][7]. Vuodesta 2010 entinen Sillanpään meijeri on toiminut näyttelytilana.[7][8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isossajaossa Sillanpää oli samaa jakokuntaa viereisen Pitkäjärven kylän kanssa, ja muistona tästä Pitkäjärven eteläosassa sijaitseva Reksuo luetaan edelleen pääosin Sillanpään kylään. Historialtaan Hämeen Härkätien varressa, myöhemmän Sillanpään meijerin kohdalla sijainnut Sillanpää oli 1700-luvulle asti talonpoikaistaloista koostunut kylä, jonka kaikki talot kuitenkin lopulta yhdistettiin kylän taloista vuonna 1747 muodostettuun Åvikin kartanoon. Hämeen härkätien varressa, Åvikinjärven rantaan nousseessa Åvikin kartanossa toimi vuosina 1747–1833 toimi Åvikin lasitehdas, joka oli Suomen lasitehtaista toiseksi vanhin vuosina 1681–1685 lyhyen aikaa toimineen Uudenkaupungin lasitehtaan jälkeen.[9]

Rakennettu ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittäviä rakennetun ympäristön kohteita kylässä ovat Åvikin kartano, jonka päärakennuksen vanhin osa todennäköisesti on vuodelta 1802, sekä kivirakenteinen entinen Sillanpään meijeri, joka rakennettiin Someron Osuusmeijeriä varten vuonna 1906, ja jossa meijeritoiminta päättyi vuonna 1954.[10][7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lehtonen, Kaarin: Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Turku: Turun maakuntamuseo, 1990. ISBN 951-9125-77-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaipainen, Sauli: Somero on 48 kylän muodostama kaupunki. Somero, 10.6.2011, 86. vsk, nro 43, s. 17.
  2. Lehtonen 1990: 505.
  3. a b Peruskartta 1:20 000. 2024 03 Saarikko. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1992.
  4. Horila, Tapio (1982, toim.): Someron kunnan koululaitos 1882-1982. Someron kunta, Somero, s. 62.
  5. Lehtilä: talon perustiedot Seurantalorekisteri. Suomen kotiseutuliitto. Viitattu 26.2.2009.
  6. Peruskartta 1:20 000. 2024 02 Pyöli. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1963.
  7. a b c Sillanpään Meijerin uusi aika koittaa. Somero, 19.4.2010. Artikkelin tiivistelmä lehden verkkosivuilla.
  8. Lasiohdakejoki Someron kivimeijeri. Viitattu 11.5.2011.
  9. Lehtonen 1990: 424-428.
  10. Lehtonen 1990: 427-428.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Schroderus, Lars: Somero, Sillanpää, vanhempi tiluskartta ja selitys. Hämeen lääni, Somero, bb1a:132. (Maanmittaushallitus, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto, maakirjakartat) Kansallisarkisto, 1647. Kartan verkkoversio Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa (jpg) (viitattu 20.6.2011)
  • Haggrén, Georg: Åvik. Teoksessa: Tiirakari, Leeni & Manu Kärki: Someron kartanot, s. 44-63. Somero: Amanita, 2011. ISBN 978-952-5530-45-8.