Åvikin lasitehdas

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Åvikin lasitehdas

Åvikin lasitehdas oli Somerolla Hämeessä vuosina 17481833 toiminut lasitehdas. Tehdas tuotti pääasiassa ikkunalasia mutta myös talouslasia ja pulloja vihreästä, ruskeasta ja kirkkaasta lasista.[1] Tehtaan erikoisuutena oli sininen lasi, jota tuotettiin kobolttioksidin avulla[2]. Åvik tuotti myös valkoista luulasia, jota käytettiin posliinin jäljittelyyn.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasitehtaan perusti kartanonomistaja Jacob Reinhold de Pont (Depong), joka valitsi tehtaan paikaksi Hämeen Härkätien varrella sijainneen Someron Sillanpään kylän hyvien kulkuyhteyksien ja polttopuun saatavuuden takia. de Pont osti nykyisen Åvikin kartanon alueelta kaksi tilaa ja kruunu tuki uutta teollisuutta lahjoittamalla lasiruukin käyttöön vielä neljä autiotilaa[2]. Tehtaan palvelukseen saatiin saksalaisia lasimestareita, jotka patruunoiden ohella muodostivat ruukkiyhteisön eliitin. Mestareita olivat Johann Bauholtz, Johann Christopher Bertling, Johann Thomas Fromm, Andreas Schmidt, Gottfried Thitz, Caspar Wagner, Onewald Waltzer, Georg Zeitz ja Rudolf, jonka sukunimestä ei ole tietoa[3]. Lasimestareiden lisäksi tehdas työllisti suuren joukon eri alojen ammattimiehiä perheineen. Turun tuomiokapituli perusti yhteisöä varten Åvikin ruukkiseurakunnan, jonka esimiehenä toimi Someron kirkkoherra[3].

De Pont myi osan tehtaan omistajuudesta turkulaiselle kauppiaalle Jacob Bremerille. Vuonna 1792 tehdas siirtyi Bremerin pojalle Karl Fredrik Bremerille.[4] Uusi omistaja rakennutti vuonna 1798 tehdasalueelle kirkkorakennuksen. Åvikin seurakunta oli parhaimmillaan kooltaan merkittävä[5], mutta tehtaan toiminnan hiipuminen 1800-luvun kuluessa aiheutti saarnaajan viran lakkauttamisen vuonna 1818. Seurakunnan pappeina toimivat Lars Leiman, Markus Lagerlund ja Anders Gustaf Lönroth[6].

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tehdas käynnisti tuotannon 28. marraskuuta 1748. Vuonna 1761 tehdas perusti Koskelle sahan tehostamaan polttoaineen tuotantoa.[7] 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa tehtaalla oli kolme lasihyttiä, joissa jokaisessa oli kolme verstaikkoa, ja se työllisti noin 300 henkeä[3]. Lasitavaroiden myymisestä vastasivat tehtaan palveluksessa olleet myyjät. Bremerit toimittivat lasia myyntiin myös Tukholmaan[2]. Vuonna 1799 lasimestareille rakennettiin asuinrakennus, joka on nykyisen Åvikin kartanon päärakennus. de Pontin ja Bremerin kuoltua 1800-luvun alussa tehtaan omistajuus siirtyi Gadolinien suvulle. Samoihin aikoihin kilpailu lasitehtaiden välillä kiristyi ja Suomen sodan jälkeen Åvikin tehtaan tärkeimmät markkina-alueet jäivät Ruotsin puolelle. 24. toukokuuta 1833 tehtaan toiminta päättyi tulipaloon, joka tuhosi kaikki rakennukset lasimestarien asuinrakennusta lukuun ottamatta[2].

Tuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Åvik valmisti tuotteitaan sekä vihreästä että kalliimmasta kirkkaasta lasista. Kirkasta lasia valmistettiin myös maalattuna tai kaiverruksin varustettuna[6]. Erikoisimpiin tarpeisiin tehdas toimitti sinistä ja valkoista lasia[2]. Tuotevalikoima sisälsi erilaisia kannuja, astioita, karahveja, maljakoita, astiastoja ja kynttilänjalkoja sekä lasiesineistöä apteekkikäyttöön. Tehtaan pääasiallinen myyntiartikkeli oli vihreä tai kirkas ikkunalasi, jonka kysyntä oli innokasta varsinkin 1700-luvun puolivälissä[6].

Tehdastoiminnan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gadolinit muuttivat Åvikin viljelystilaksi lasitehtaan tuhouduttua. 1800-luvun lopussa tilanhoitajana toiminut August Haggrén osti Åvikin ja 1900-luvun ajan suurella tilalla harjoitettiin viljelyä ja karjanhoitoa. Haggrénin suku omistaa tilan edelleen, mutta karjanhoito lakkautettiin ja pellot myytiin pois vuoteen 1995 mennessä[2].

Vuosina 1988-1989 alueella järjestettiin kaivauksia, joiden tuloksena löydettiin lasitehtaan uuninpohja ja sulatusuuni sekä lasitehtaan esineistöä[2]. Museoviraston vuonna 2009 julkistetussa inventoinnissa Åvikin kartano ja lasitehtaan paikka määriteltiin valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomalaisia lasitehtaita Edu.fi. Viitattu 27.10.2014.
  2. a b c d e f g Irina Keinänen, Puolitoista vuosisataa lasinpuhallusta, Paikallislehti Somero 21.11.2006 s. 8
  3. a b c Y. S. Koskimies, Åvikin lasinpuhaltajasuvuista, Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja Genos. Luettu 21. marraskuuta 2006.
  4. Toukkari, Pertti: Omistajasukuja: Zidbäckit Kimalankartano.fi. Viitattu 27.10.2014.
  5. Vuonna 1807 Åvikin seurakunnassa pidettiin rovastintarkastus. Lähde: Timo Alanen, Markus Hiekkanen, Jussi Härme, Manu Kärki, Osmo Turkki: Somero ja Somerniemi 1449-1999
  6. a b c Timo Alanen, Markus Hiekkanen, Jussi Härme, Manu Kärki, Osmo Turkki: Somero ja Somerniemi 1449-1999, s. 152. Someron seurakunta, 1999. ISBN 952-91-1221-1.
  7. Toukkari, Pertti: Pitäjänkuvauksia 1700-luvulta (Internet Archive) archive.is. Viitattu 27.10.2014.
  8. RKY, Museovirasto www.rky.fi. Viitattu 17.1.2017.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Annala, Vilho: Suomen lasiteollisuus 1681–1931. I osa. Ruotsin vallan aika 1681–1809, s. 29-54. Helsinki: Otava, 1931.
  • Annala, Vilho: Suomen lasiteollisuus vuodesta 1681 nykyaikaan. II osa. Kehitys vuoden 1809 jälkeen. Ensimmäinen nide, s. 56-70. Helsinki: Suomen lasiteollisuusliitto, 1948.
  • Fewster, Derek Andrew: Samhället kring pottorna. Åviks glasbruk som struktur 1748 - 1833. Examensavhandling i Finlands och Skandinaviens historia. Helsingfos: Historiska institutionen vid Helsingfors universitet, 1991.
  • Haggrén, Georg: Åvik. Teoksessa: Tiirakari, Leeni & Manu Kärki: Someron kartanot, s. 44-63. Somero: Amanita, 2011. ISBN 978-952-5530-45-8.