Kalevan Pallon historia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kalevan Pallon historia kertoo kuopiolaisen jääkiekkoseuran historiaa. Seura perustettiin vuonna 1929 Sortavalassa, mistä se siirtyi Kuopioon 1945. KalPa pelasi SM-liigassa ensi kertaa vuonna 1957, mutta kolmen kauden jälkeen se tippui alempiin sarjoihin. 1980-luvulla joukkue menestyi paremmin ja vuonna 1986 se nousi takaisin SM-liigaan. Vuosituhannen vaihteen notkahduksen jälkeen KalPa palasi SM-liigaan 2005. Seura on voittanut SM-liigassa hopeaa kahdesti (1991, 2017) ja kerran pronssia (2009).

Seuran perustaminen ja sen alkutaival[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1929 yleisseura Sortavalan Virityksen palloilijajäsenet perustivat Sortavalan Palloseuran (SPS), tätä pidetään KalPan perustamisajankohtana. Vuonna 1930 SPS:n rinnalle perustettiin Sortavalan Palloilijat (SP). Seurojen lajivalikoimaan kuuluivat muun muassa pesäpallo, jääpallo, jalkapallo ja jääkiekko. Jatkosodan jälkeen Sortavala luovutettiin Neuvostoliitolle ja urheiluseurat päätyivät evakkoon Kuopioon. Vuonna 1945 Sortavalan Palloseura ja Sortavalan Palloilijat yhdistyivät Sortavalan Palloseuraksi ja seuraavana vuonna otettiin käyttöön nykyinen nimi Kalevan Pallo (KalPa).[1] Muita nimiehdotuksia olivat ainakin Puna-Mustat, Susihukat ja Vaeltajat.[2] Seuran viralliseksi urheilulajiksi vakiintui jääkiekko. KalPa pelasi jääkiekkoa ensimmäisen kerran kaudella 1947–1948 maakuntasarjassa, joka koostui kuopiolaisista joukkueista KuPS, Eräveikot, KalPa, sekä neljäntenä joukkueena JyP Jyväskylästä. Pohjois-Savon Piirisarjaan osallistui neljäntenä joukkueena Puijon Pallo.

Vuonna 1956 kuopiolaisseura KuPS luopui jääkiekosta taloudellisista syistä, ja 1950-luvun alussa sen sisarseuraksi siirtynyt KalPa peri siltä sarjapaikan Suomen sarjaan, varusteet, pelaajat (muun muassa Juhani Wahlsten, Mauno Repo, Raimo Sepponen ja Ossi Hyppönen) ja pienehkön alkupääoman. KalPasta tuli tämän myötä kolmatta kauttaan pelaavan KTK:n (Kuopion Työväen Kiekkoilijat) ohella Kuopion ainoat jääkiekkoseurat, kun KuPS keskittyi päälajiinsa jalkapalloon.[1].

Vuonna 1957 koettiin KalPa nousi ensimmäistä kertaa mestaruussarjaan. Joukkue pelasi mestaruussarjassa kolme kautta: 1957–1958, 1958–1959 ja 1961–1962. Ensimmäisellä kaudellaan joukkue yllätti kaikki muun muassa pelaamalla ensimmäisessä sarjapelissään 4–4 tasapelin Tarmoa vastaan, voittamalla mestarisuosikki Ilveksen 3–2 ja johtamalla vähän aikaa sarjaa. Kauden päätteeksi joukkue oli oman lohkonsa kolmas ja lähellä päästä pronssiotteluun. KalPa tuli kuuluisaksi "yhden ketjun joukkueena", sillä sen tehoketju, jonka jäsenet olivat Ossi Hyppönen, Lauri Helen ja Juhani Wahlsten, oli kausina 1957–1958 ja 1958–1959 sarjan tehokkaimpia ketjuja: Hyppönen voitti ketjussa ollessaan mestaruussarjan maalikuninkuuden vuosina 1958 ja 1959, Juhani Wahlsten kehittyi huippupelaajaksi, jota huippuseurat tavoittelivat, ja Lauri Helen oli varma keskushyökkääjä. Ketjun nimeksi tuli "Pyörremyrskyketju", jonka keksijä on toimittaja Martti Savonjärvi. Nimi perustui ketjun pelityyliin: Pelaajat liikkuivat vastustajan päädyssä pyörremyrskyn tavoin. Puolustaminen unohdettiin vauhdikkaan hyökkäävän pelityylin takia. Joukkueen viimeisenä lukkona oli maajoukkueessakin esiintynyt ja pelaajauran jälkeen erotuomarina toiminut maalivahti Raimo Sepponen. Kauden 1958–1959 jälkeen "Pyörremyrskyketju" hajosi ja KalPa putosi sarjasta ollen viimeinen. Kahden vuoden päästä joukkue nousi uudestaan sarjaan mutta laihoin tuloksin: Kaudella 1961–1962 KalPa pelasi yhden heikoimmista kausistaan sarjatasolla saaden yhden pisteen 18 ottelussa ja putosi kauden jälkeen sarjasta. Sen jälkeen joukkue pelasi läpi 1960- ja 1970-luvun Maakunta- ja Suomen sarjassa. Vuonna 1975 seura nousi II-divisioonaan. Noina aikoina KalPa ei ollut edes Savon paras jääkiekkojoukkue.

Jäähallin rakennus ja nousu SM-liigaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KalPa pelasi kotipelinsä ulkokaukalossa, joka sijaitsi Niiralan kaupunginosassa. Lokakuussa vuonna 1974 saatiin tekojää. Jäähallin rakentaminen ulkokaukalon viereen alkoi vuonna 1978 ja se valmistui vuonna 1979. Jäähallin rakennusluvan saamista edisti se, että KalPa:n seurajohtoon kuului ministeri ja opetusministeriö vastasi tuolloin Suomen liikunta-asioista. Kuopion kanssa jäähallin rakennuslupaa hakivat myös Jyväskylä ja Mikkeli. 1980-luvulle tultaessa jääkiekko oli syrjäyttänyt jalkapallon kuopiolaisten suosikkiurheilulajina. KalPa:n johtoportaaseen kuuluneet Kalevi Tavi ja Matti Turunen tekivät ratkaisuja, jotka paransivat joukkuetta. Esimerkiksi heidän tavoitteena oli, että jääkiekosta piti tehdä suosituin urheilulaji Kuopiossa. Jäähalli antoi joukkueelle mahdollisuudet jääharjoitteluun ympäri vuoden sekä pelata kotipelit omassa kotijäähallissa.

Jäähallin tullessa KalPan johto keksi kaikenlaisia asioita, jotta ihmisiä saatiin katsomaan pelejä. Esimerkiksi kouluilla jaettiin ilmaislippuja peleihin. Tarkoituksena oli myös saada pitkäaikaisia kannattajia joukkueelle, jotka kävisivät vuodesta toiseen pelejä katsomassa. Samalla yritettiin kannustaa naisia katsomaan pelejä. Ensimmäisen kerran järjestettiin oheisohjelmaa pelien aikana erätauoilla. Ohjelmista kuuluisimpia oli näytös, jossa kehonrakentaja Kike Elomaa poseerasi auton katolla, kun auto ajoi ympäri jäähallin kaukaloa. Joskus saatettiin erätauoilla järjestää jopa huutokauppojakin. KalPan pelatessa divisioonakiekkoa kiekkokuume oli kuumimmillaan nimenomaan Kuopiossa: Joskus peleissä kävi enemmän katsojia kuin muualla Suomessa SM-liigapeleissä. Vaikka joukkue pelasi divisioonapelejä, se panosti kovasti kaikkeen tekemiseensä ja joukkue palkkasi muun muassa valmentajakonkari Reino Ruotsalaisen. Hänen yleisin menetelmä oli kovat fyysiset harjoitukset ja näin ollen Puijon portaat tulivat monta kertaa joukkueelle tutuiksi. Loppujen lopuksi harjoittelu tuotti tulosta: Esimerkiksi se voitti parhaillaan vastustajansa lukemin 26–2 ja kaudella 1981–1982 tuli toiveiden täyttymys: KalPa nousi II-divisioonasta I-divisioonaan. Kauden jälkeen päävalmentaja Reino Ruotsalainen lähti päävalmentajaksi Jokereihin. Hän saavutti seuraavalla kaudella SM-hopeaa.

Kauden 1982–1983 joukkueessa oli kaksi suomalaista jääkiekkolegendaa: Päävalmentajana Matti Keinonen ja pelaajana Veli-Pekka Ketola. Samalla kaudella KalPa pääsi finaaleihin ja hävisi Joensuun Jokipojille. Kauden jälkeen Keinonen ja Ketola lähtivät ja päävalmentajaksi tuli Esko Nokelainen. Tavoitteeksi asetettiin pääsy SM-liigaan ja joukkueeseen panostettiin. Joukkue hankki muun muassa Jari Paavolan, Jari Järvisen, Jukka Holtarin, maajoukkueessa pelanneen huipputason pelaajan Jouni Rinteen ja taitavan kanadalaisen keskushyökkääjä Wayne Thompsonin. Kaudella 1984–1985 joukkue paransi pistesaalistaan 26 pisteellä edelliskauteen verrattuna saaden kauden aikana 60 pistettä, mutta kausi oli pieni pettymys, sillä joukkue ei vielä noussut SM-liigaan. Tämän kunnian sai verivihollinen JyP HT. KalPa oli viimeisellä I-divisioonakaudellaan 1985–1986 lähes voittamaton: Se teki kauden aikana 276 maalia 44 ottelussa, rikkoi sen ajan I-divisioonan runkosarjan piste-ennätyksen saaden 75 pistettä ja voitti 37 ottelua. Wayne Thompson jäi pisteen päähän Henry Salevan I-divisioonan piste-ennätyksestä tehden 103 (58+45) pistettä. Jouni Rinne oli I-divisioonan pistepörssin toinen. Joukkue nousi vaivattomasti SM-liigaan voittaessaan I-divisioonan mestaruuden. Kuopion kaupunki ampui ilotulituksia taivaalle KalPa:n nousun kunniaksi.

1986–1989: Ensiaskeleet SM-liigassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1986–1987 KalPa pelasi ensi kertaa SM-liigassa. Samalla se sai pitää kokoonpanossaan kolmea ulkomaalaispelaajaa, jotka olivat viime kaudella mukana ollut Wayne Thompson, Brent Sapergia ja Roberto Lavoie. Tuolloin SM-liigan säännöissä joukkueen kokoonpanossa sai olla korkeintaan kaksi ulkomaalaispelaajaa. KalPa:n kohdalla tehtiin poikkeus, koska se oli juuri noussut sarjaan. Suurin osa joukkueen pelaajista oli jo edelliskaudelta tuttuja pelaajia. KalPa:n SM-liigahistorian ensimmäisen maalin teki Jouni Rinne kauden ensimmäisessä ottelussa Kärppiä vastaan Kuopiossa, jonka KalPa voitti 6–4. Sapegia rikkoi Lalli Partisen nimissä olleen jäähyminuuttimäärän kauden aikana, mutta oli liigan parhaimpia voimahyökkääjiä tehden 35 ottelussa 25 maalia ja 13 syöttöä. Hän sai negatiivista julkisuutta joutuen oikeuteen pahoinpitelystä. Thompson oli SM-liigan parhaita pelaajia tehden 52 (22+30) pistettä ja hänen lempinimensä oli jääkiekkotoimittajien keskuudessa "Niiralan Wayne Gretzky". Lavoie teki 26 maalia, mutta hänen kautensa kesti vain 33 ottelua silmävamman takia. Jouni Rinne osoitti olevansa vieläkin neljän vuoden SM-liigatauon jälkeen huippupelaaja ja oli KalPan kolmanneksi paras pistemies tehoin 19+27. Kauden jälkeen joukkue joutui SM-liigakarsintoihin, mutta se pysyi sarjassa voittaen pelinsä. Joukkueeseen tuli vahvistukseksi Mikko Leinonen, joka lopetti kauden jälkeen pelaajauransa. Vaikka joukkue olikin SM-liigassa toiseksi viimeinen, se yllätti kaikki vauhdikkaallaan pelityylillään. Kauden katsojamäärä kotiotteluissa oli keskimäärin 4903 per ottelu.

Toisella kaudellaan 1987–1988 joukkue sijoittui kolmanneksi viimeiseksi kahdeksannella sijalla, eikä joutunut edelliskauden tapaan karsintoihin. Edelliskauden kanadalaisvahvistukset Sapergia, Lavoie ja Thompson lähtivät, mutta heidän tilalleen hommattiin nejlä kanadalaista, joista Wayne Groulx ja Pierre Rioux onnistuivat antamaan hyvän panoksen joukkueeseen: Kummatkin pelasivat piste per peli -keskiarvolla.Guy Benoit oli pettymys ja hän lähti joukkueesta kesken kauden ja Bruce Eakin jätti joukkueen henkilökohtaisten hölmöilyjen vuoksi. Jouni Rinne otti päävastuun hyökkäyspäässä ja teki 52 (26+26) pistettä. KalPan yksi nuorista pelaajista Jari Pulliainen löi itsensä läpi ja hänestä kehittyi hyvä maalintekijä. Joukkue hankki muun muassa alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden voittaneet Mikko Laaksosen ja Timo Kulosen ja Ässistä puolustavan keskushyökkääjän Jari Härkälän. Päävalmentaja Esko Nokelainen lähti kesken kauden ja hänen tilalleen tuli intoa täynnä ollut valmentajalupaus Juha Junno. Hänen taitojaan epäiltiin, sillä hänellä ei ollut kokemusta pelaajana. Hän valmenti kauden kahdeksassa viimeisessä ottelussa. Kapteeni Petteri Lehdon ansiota sekä seuran toimintaan että junioreiden kehittämiseen alettiin panostaa. Hän oli TPS-kasvatti ja varsinkin Juha Junnoa kiinnosti se, miten TPS kehitti omia junioreita. Tuohon aikaan sillä oli hyvän liigajoukkueen lisäksi hyviä junioreita.

Kauteen 1988–1989 joukkue lähti kovasti panostaen hankkimalla muun muassa AHL:stä palanneen Wayne Thompsonin, NHL:ssä 137 ottelua pelanneen Dave Donnellyn, Erik Hämäläisen ja Juha Tuohimaan. Puolustajakaksikko Tuohimaa ja Hämäläinen muodostivat sarjan parhaimman puolustajaparin. KalPa:ssa pelatessaan Hämäläisestä kehittyi Suomen yksi parhaimmista puolustajista. Joukkue maksoi hänestä 270 000 markkaa ja hän oli vuoden kallein pelaajahankinta sarjassa. Apuvalmentajaksi nuoren Juha Junnon rinnalle tuli Hannu Kapanen. Kauden aikana joukkue yllätti koko kiekkoilevan Suomen: Se pääsi ensimmäistä kertaa seurahistoriassaan SM-liigan pudotuspeleihin ja sijoittui sarjassa viidenneksi. Vastaan tuli Rauno Korven valmentama kivenkova Tappara. Ensimmäisen pelin Tappara vei puhtaasti nimiinsä 6–0. Toinen peli käytiin Kuopiossa ja KalPa jopa hallitsi muutamaan otteeseen pelin tapahtumia ja peli oli äärimmäisen tiukka. Kannattajien harmiksi vierasjoukkue oli jälleen kerran parempi lukemin 6–7. Paras pistemies Jouni Rinne teki seuran syöttöennätyksen 42 maalisyötöllä ja paluumuuttaja Wayne Thompson oli joukkueen paras maalintekijä 26 maalilla.

1990-luku: Seurahistorian ensimmäinen mitali sekä taistelua elämästä ja kuolemasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kautta 1989–1990 KalPa hankki Tšekkoslovakiasta kaksi kova luokan pelaajaa: Puolustaja Peter Slaninan ja keskushyökkääjä Dárius Rusnákin. Näiden kahden pelaajan sanotaan olevan seurahistorian parhaimmat ulkomaalaishankinnat. Rusnák teki KalPa:n seuraennätyksen maaleissa kauden aikana 29 maalilla ollen maalipörssin kolmas ja Slanina kuului SM-liigan parhaiden puolustajien joukkoon. Joukkue kaappasi myös muun muassa kauden 1988–1989 parhaisiin tulokkaisiin kuuluneen, nopean ja taitavan laiturin Juha Jokiharjun SaiPa:sta ja divisioonavuosina pelanneen Hannu Oksasen. KalPa teki kauden aikana 205 maalia 44 ottelussa ja sijoittui sarjassa kuudenneksi. Se oli sarjan toiseksi eniten maaleja tehnyt joukkue.

Pudotuspeleissä asettui vastaan runkosarjan kolmonen Helsingin IFK. Ensimmäinen peli pelattiin Helsingissä ja yllättäen KalPa voitti tiukan pelin 3–4. Toinen peli pelattiin Kuopiossa ja KalPa voitti lukemin 4–0. Näin mestarisuosikki HIFK putosi jatkosta ja KalPa jatkoi välieriin Hannu Jortikan valmentamaa TPS:ää vastaan. TPS voitti välierät voitoin 3–0 ja KalPa jäi pronssiotteluun Tapparaa vastaan. KalPa hävisi ottelun 5–3 ja Tappara voitti pronssia. Kauden jälkeen KalPa:ssa vuodesta 1984 pelannut luottopelaaja Jouni Rinne lähti joukkueesta valmentajien kanssa tulleiden erimielisyyksien takia. Hän teki KalPa:ssa ollessaan neljänä liigakautena vähintään 46 pistettä ja kuului samalla sarjan parhaisiin pelaajiin. Puolustaja Juha Tuohimaa voitti SM-liigan puolustajien pistepörssin 45 (17 maalia + 28 syöttöä) pisteellä. Samalla hän teki historiaa saaden ensimmäisenä KalPa:n pelaajana tunnustusta liigalta: Hänet valittiin kauden jälkeen sarjan kakkostähdistökentälliseen. Ennen tulevaa kautta joukkue pelasi näytösottelun muun muassa Yhdysvaltoja ja Neuvostoliittoa vastaan.

Kaudella 1990–1991 KalPa sijoittui sarjassa toiseksi. Joukkue teki vähemmän maaleja kuin edellisellä kaudella mutta voitti useita otteluja yhden maalin erolla. Kauden aikana se johti sarjaa ensimmäisen kerran seurahistoriassaan. Joukkue kärsi loukkaantumisista ja suurin osa KalPa:n omista A-nuorista pääsi pelaamaan sarjaotteluita paikaten toipilaita. Esimerkiksi Sami Kapanen ja Marko Tuomainen pääsivät kokeilemaan tällaista tilaisuutta. Joukkueen tähti, keskushyökkääjä Dárius Rusnák teki seuran piste-ennätyksen kaudessa 60 (22 maalia + 38 syöttöä) pisteellä sijoittuen pistepörssissä viidenneksi. Hyvän sarjasijoituksen ansiota KalPa pääsi suoraan välieriin. Tuolloin sarjan ensimmäinen ja toinen pääsivät suoraan välieriin. Vastaan tuli JyP HT. Jokainen välieräottelu päättyi yhden maalin eroon: ensimmäisen, Kuopiossa pelatun ottelun KalPa voitti 2–1 ja toisen ottelun Jyväskylässä 3–4. Kolmas ottelu meni jatkoajalle: 3–2-voittomaalin teki Jari Pulliainen ja Niiralan montussa soi Esa Pakarisen iskelmäkappale "Lentävä kalakukko". Näin KalPa varmisti seurahistoriansa ensimmäisen mitalin voittaen ottelusarjan 3–0.

KalPa eteni finaaliin edelliskauden välierävastustajaa ja runkosarjan voittanutta TPS:ää vastaan. Ensimmäisessä ottelussa KalPa hallitsi avauserää, mutta loppujen lopuksi TPS voitti ottelun 5–1. Toinen peli pelattiin Kuopiossa ja ottelu oli erittäin tiukka ja jännittävä jo alkuerän minuuteista lähtien. Kolmannessa erässä KalPa nousi 1–3 -tilanteesta tasoihin, mutta erän loppupuolella TPS-puolustaja Jouko Narvanmaa teki voittomaalin. Kolmas peli oli erittäin tiukka, mutta sekin päättyi TPS:n 4–3 -voittoon. Sarja oli katkolla ensimmäisen kerran Kuopiossa, jossa pelattiin neljäs peli. Tämä ottelu muistetaan siitä, kuinka TPS -pelaajat olivat jo valmistautuneet tuleviin kultajuhliin, joita ei kuitenkaan vielä juhlittu: KalPa pilasi juhlat voittaen ottelun 6–2. 17-vuotias nuorukainen Sami Kapanen teki kaksi maalia TPS:n verkkoon. Viidennessä pelissä KalPa taisteli periksiantamattomasti, mutta silti TPS jyräsi yli ja voitti ratkaisevan ottelun luvuin 7–2. Ottelu ratkesi jo toisessa erässä, kun TPS johti peliä 5–1. Kuopiolaisten ainut valopilkku oli Jari Pulliaisen 2–1 -kavennusmaali ylivoimalla, mutta se ei riittänyt. Turkulaiset voittivat kolmannen peräkkäisen Suomen mestaruuden kolmessa vuodessa voittaen finaalipelit 4–1. Samalla voitonjuhlat olivat ensimmäiset vastarakennetussa Elysée -areenalla. KalPa sai SM-hopeaa, joka on sen historian paras saavutus. Finaaliottelusarjassa monet KalPan pelaajat olivat loukkaantuineina ja sairaina: esimerkiksi Juha Tuohimaa pelasi muutaman finaaliottelun kuumeessa, maalivahti Mika Rautio ei pystynyt auttamaan joukkuetta finaaleissa kärsien vammoista eikä kapteeni Jari Härkälä pelannut finaaliotteluita, koska kärsi selkäkivuista. Jari Pulliainen oli pudotuspelien kolmanneksi tehokkain pelaaja (6+4), mutta voitti pudotuspelien jaetun maalikuninkuuden Jari Hirsimäen kanssa. Hän teki maalin jokaisessa välieräottelussa Jyp HT:tä vastaan. Juha Jokiharju oli toinen KalPan pelaaja, joka mahtui pudotuspelien pistepörssin kärkiviisikkoon tehoin 4+5. Finaaleiden jälkeen KalPa:sta tuli SM-liigahistorian ensimmäinen hopeajoukkue, joka on jäänyt mestareiden kanssa juhlimaan. Puolustaja Peter Slanina valittiin sarjan kakkostähdistökentälliseen, KalPan joukkue voitti SM-Liigan "Rehti peli" -palkinnon ja päävalmentaja Juha Junno voitti parhaalle valmentajalle myönnettävän "Lyncec Academic" -palkinnon.

Seuraavalla kaudella 1991–1992 joukkue pelasi ehkäpä seurahistoriansa nimekkäimmällä joukkueella uusina hankintoina muun muassa edelliskauden finaalivastustaja TPS:stä tullut Pekka Tirkkonen ja NHL:ssä vähäiselle peliajalle jäänyt Jarmo Kekäläinen, jota mainostettiin KalPa:n historian kaikkien aikojen kalleimpana suomalaispelaajahankintana. Kummatkin hankinnat olivat edustamassa Suomea Kanada Cupissa, jossa Suomi sijoittui kolmanneksi. Joukkue oli monien asiantuntijoiden mielestä suurin suosikki mestaruuteen, mutta siihen se ei kyennyt: Loukkaantumisten vaivaama joukkue sijoittui vasta seitsemänneksi ja jäi kuuden joukkueen pudotuspelien ulkopuolelle. Sijaa ylempänä ollut HIFK oli kahden pisteen päässä, mutta sillä oli parempi maalierotus (+17) kuin kuopiolaisilla (–15). Joukkueen tehokkain pelaaja oli viimeistä kauttaan joukkueessa pelannut Juha Jokiharju tehden 44 ottelussa 48 (18 maalia + 30 syöttöä) pistettä. Hän oli sarjan pistepörssin kymmenes ja hän voitti sarjan "Sisu-pelaaja" -palkinnon. Viimeistä kauttaan KalPa:ssa pelannut Erik Hämäläinen toimi kapteenina. Kauden aikana Kimmo Timonen teki debyyttinsä pääsarjatasolla ja Sami Kapanen teki läpimurron tehden 25 (15+10) pistettä. Päävalmentaja Juha Junno kertoi hänen ollen yksi kauden positiivisimmista yllätyksiä. Edelliskauden kakkosmaalivahti Pasi Kuivalainen olikin joukkueen ykkösmaalivahti. Samaan aikaan vuodesta 1959 lähtien toiminut jääkiekkojoukkue Kuopion Kiekkokilpi lopetti toimintansa. Se oli perustamisestaan asti ollut KalPan alaisuudessa.

Kauteen 1992–1993 seura kasvatti pelaajabudjettia ja hankki muun muassa Jokereihin siirtyneen Juha Jokiharjun korvaajaksi Marko Jantusen. Hän oppi ymmärtämään harjoittelun merkityksen ja hänestä kehittyi lopullisesti täysverinen ammattilaisurheilija: Hän oli KalPan paras pistemies (21 maalia + 27 syöttöä) mutta siirtyi seuraavaksi kaudeksi TPS:ään. Erik Hämäläisen paikkaajaksi hankittiin taitava puolustaja Vesa Salo ja Ruotsista hankittiin joukkueen tuleva kapteeni Arto Sirviö. Sen sijaan NHL:ssäkin pelannut Dušan Pašek ei onnistunut KalPa:ssa lainkaan. Päävalmentaja Juha Junnon apulaisvalmentajaksi valittiin entinen kapteeni Jari Härkälä. KalPan ja joukkueen tähden Dárius Rusnákin välillä oli erimielisyyksiä sopimusasioista. Tämän takia hän ei pelannut kauden viidessä ensimmäisessä pelissä. Hän pelasi loppukauden joukkueessa kannattajien pyynnöstä ja oli joukkueen toiseksi tehokkain (20 maalia + 24 syöttöä). Vastuumaalivahdiksi noussut Kuivalainen kärsi kauden aikana vakavasta sydänlihastulehduksesta, mikä rajoitti hänen pelaamistaan. Sami Kapanen oli joukkueen parhaimpia pelaajia, mutta hänen tehokkuutensa kärsi varusmiespalveluksen takia. Kausi oli pettymys, sillä joukkue sijoittui kymmenenneksi. Kauden aikana kuopiolaisessa kiekkokansassa liikkui pelkoa kannattaa joukkuetta. Kauteen lähdettäessä joukkueella oli kovat tavoitteet, mutta niiden täyttymyksiä rajoitti se, että joukkueen taloudellinen tilanne oli huono. Tilannetta vaikeutti myös Suomen markan devalvoitunut arvo.

Toukokuussa 1993 pankeille, Kuopion kaupungille, jäähallin omistaneelle yhtiölle ja muille SM-liigaseuroille velkaantunut KalPa teki konkurssin ja seurasta lähtivät hallituksen johtomiehet Kalevi Tavi ja Matti Turunen. Joukkue sai kuitenkin jatkaa konkurssin jälkeenkin SM-liigassa, mitä ei ole tapahtunut aiemmin eikä nykysääntöjen mukaan voi enää tapahtua. Samalla selvisi, että jopa hopeakaudellakin velat painoivat joukkueen taakkaa. Konkurssin jälkeen perustettiin uusi hallitus, ja toimitusjohtajaksi valittiin päävalmentaja Juha Junno. Kauden 1992–1993 aikana puhuttiin "Idän Sudet" -nimisestä projektista: Tarkoituksena oli yhdistyä toisen SM-liigassa pelanneen itäsuomalaisen seuran Jokipoikien kanssa. Projektin tarkoitus oli myös helpottaa joukkueen rahaongelmia, sillä sitä perusteltiin myös näin: "Jos kaksi melko huonoa joukkuetta yhdistettäisiin, saataisiin ainoastaan vain yksi huono joukkue". Projektin yksi tarkoitus oli lieventää joukkueen taloudellisia ongelmia.

Kaudella 1993–1994 päävalmentajaksi tuli Hannu Kapanen, jonka poika Sami Kapanen nousi lopullisesti jääkiekkotähdeksi: Hän oli liigan kolmanneksi paras pistemies tehoin 23+32 ja tuli valituksi liigan tähdistökentälliseen, johon myös kuuluivat Esa Keskinen ja Mika Alatalo muina hyökkääjinä, puolustajina Marko Kiprusoff ja Timo Jutila ja maalissa Jarmo Myllys. Kapasen lisäksi KalPan tehokentällisessä pelasivat keskushyökkääjänä Pekka Tirkkonen, toisella laidalla Janne Kekäläinen sekä puolustajina Vesa Salo ja Kimmo Timonen. Ilman kentällisen hyvää pelaamista joukkue olisi ollut todennäköisesti sarjan viimeinen. KalPa hankki kauden aikana neljä venäläisvahvistusta, joista ainoastaan Dmitri Zinin onnistui vakiinnuttamaan paikkansa varsinaisessa kokoonpanossa. Välillä joukkueella oli hyviä jaksoja, jolloin se hipoi pudotuspelien pääsyviivan yläpuolella. Ikävä kyllä sillä ei ollut samanlaista jatkuvaa hyvää kuntoa runkosarjassa. Kapasen lisäksi maalivahti Pasi Kuivalainen kuuluivat vuoden 1994 olympiapronssimitalijoukkueeseen. Suurin osa KalPa:n rahoista meni A-nuorten paikan säilyttämiseen A-nuorten SM-liigassa. Siksi uuden hallituksen ensimmäinen tilikausi oli satojatuhansia markkoja tappion puolella. Joukkueella oli vaikeuksia saada sponsoreita ja siksi sen koti- ja vieraspelipaidat olivat erinäköisiä. Joukkueen sijoittui runkosarjassa kymmenenneksi. Kauden jälkeen Kapaset Hannu, Sami ja Kimmo siirtyivät HIFK:hon. Hyväksi puolustajaksi kehittynyt Kimmo Timonen siirtyi Vladimir Jursinovin valmentamaan TPS:ään. Sarjanoususta lähtien mukana ollut puolustaja Jari Järvinen ei mahtunut enää pelaaviin kokoonpanoihin ja hän siirtyi alasarjoihin pelaamaan. Joukkueessa pelasi myös jääkiekkolegenda Pekka Järvelä, joka lopetti uransa kauden aikana helmikuussa. Keväällä Milanossa pidetyissä MM-kisoissa Suomen maajoukkueeseen kuuluivat Pasi Kuivalainen ja Sami Kapanen.

Kauteen 1994–1995 lähdettiin uudella valmentajalla, joka oli seurahistorian ensimmäinen ulkomaalainen valmentaja: Neuvostokiekon nimeen vannonut Anatoli Bogdanov. Joukkueeseen tuli muodonmuutos, kun uudeksi päätukijaksi tuli Atria. Näin pelipaidat vaihtoivat värejään keltamustasta valkoviherpunaiseen. Ennen Atriaa seuran päätukijana oli ollut Posti. Muodonmuutoksen perusteluksi toimitusjohtaja Junno sanoi "Uudet aatteet, uudet vaatteet". Eräs ilouutinen oli, että vuoden 1991 hopeakevään sankari Jari Pulliainen palasi seuraan. Samaan aikaan oli NHL:ssä alkanut 100 päivää kestänyt työsulku. Tästä hyötyivät monet SM-liigaseurat siten, että hommasivat riveihinsä NHL-vahvistuksia. KalPa oli Porin Ässien lisäksi ainut SM-liigaseura, joka ei hankkinut NHL-vahvistuksia kalliiden vakuutusmaksujen takia. Joukkueella ei ollut varaa hankkia laadukkaita pelaajia muista liigaseuroista, joten se hankki pelaajansa muun muassa konkurssin tehneistä I-divisioonassa pelaneista Oulun Kärpistä ja Joensuun Jokipojista. Muun muassa Petri Matikainen ja Kai Rautio tulivat seuraan pelaamaan. Muita pelaajahankintoja olivat muun muassa MM-kultamitalisti Konstantin Astrahantsev, Jarno Kultanen ja Petr Korinek. Kausi oli joukkueelle jymy-yllätys: Uuden valmentajan pitämien rankkojen harjoitusten ja aktiivisen pelitavan takia joukkue pelasi niin hyvin, että se pääsi pudotuspeleihin neljän vuoden tauon jälkeen. Kauden aikana joukkue johti kerran kauden aikana sarjaa. Pudotuspeleissä tuli vastaan runkosarjavoittaja Jokerit, joka pudotti kuopiolaiset kesälomalle suoraan kolmessa ottelussa ja tekivät puolivälierissä yhteensä 17 maalia. Loppujen lopuksi Jokerit voittivat kauden päätteeksi SM-hopeaa häviten SM-liigafinaalipelit TPS:lle. Mediassa kirjoiteltiin siitä, miten paljon joukkue oli ylisuorittanut kauden aikana, sillä toimittajien mielestä KalPan pelaajamateriaali ei ollut tarpeeksi laadukas.

Kausi oli uudelle hallitukselle ensimmäinen taloudellisesti voitollinen kausi: 250 000 markkaa voitolla ja katsojamääräkeskiarvo kotiotteluissa nousi edelliskauteen verrattuna yli viidelläsadalla. KalPa:n paras pistemies Petr Korinek oli sarjan kahdeksanneksi tehokkain pelaaja 48 (14 maalia + 34 syöttöä) pisteellään. Hän oli myös pudotuspeleissä KalPan tehokkain pelaaja. Nuorista pelaajista Tommi Miettinen (,joka lähti kauden jälkeen TPS:iin,) ja Jussi Tarvainen löivät itsensä läpi miesten sarjassa. Jari Pulliainen lopetti pelaajauransa kauden jälkeen päästen sisään Tampereelle Poliisikouluun. Hän oli lopettaessaan seurahistorian maalipörssin toinen 81 SM-liigamaalillaan. Kauden aikana KalPan naisten joukkue voitti SM-pronssia. Keväällä Ruotsissa pelattiin jääkiekon MM-kisat, joissa Suomen maajoukkue voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Joukkueessa pelasivat myös kaksi entistä KalPa-pelaajaa Erik Hämäläinen ja Sami Kapanen.

Kauden 1995–1996 KalPa tavoitteeksi asetettiin pääsy pudotuspeleihin. Anatoli Bogdanov halusi jäädä KalPaan, sillä hän halusi tehdä joukkueessa pitkäaikaisen kehitysprosessin, jonka tarkoituksena oli kehittää siitä tulevaisuudessa uskottava liigajoukkue. Omiin nuoriin alettiin panostaa. Joukkue hämmensi kiekkokansaa julistaen tehneensä pelaajasopimuksen legenda Reijo Ruotsalaisen kanssa. Hänen pelaamissaan 14 ottelussa hän antoi merkittävän panoksen joukkueen puolustuspäässä. Otteluiden jälkeen hän lähti Sveitsiin pelaamaan. Kauden aikana KalPa pelasi seurahistoriansa parhaimman vieraspelin: 12.10. se voitti Helsingissä HIFK:n 10–1. KalPa kävi joulutauolla Kiinassa pelaamassa kaksi ottelua maan jääkiekkojoukkuetta vastaan. Matkan tehokkain pelaaja oli A-nuorista joukkueeseen nostettu huippulupaus Olli Jokinen. Matkan jälkeen tapahtui käännekohta: KalPa ei menestynyt joulutauon jälkeen ja valmentaja Anatoli Bogdanovin rankoista harjoituksista joukkue sai tarpeekseen. Hän sai potkut tammikuussa 1996. Hänen tilalleen tuli Pekka Hämäläinen. Kausi oli pettymys, sillä joukkue sijoittui toiseksi viimeiseksi sarjassa. Seura ei ennen kautta ole koskaan pelannut niin huonosti SM-liigassa. Kauden jälkeen KalPa menetti tulevaisuuden huippulupaus Olli Jokisen HIFK:hon, koska hän ei saanut paljon peliaikaa edustusjoukkueessa ja seurajohto halusi peluuttaa vain kokeneita pelaajia. Vaikka edustusjoukkueella ei mennyt hyvin, koettiin junioripuolella historiallinen tapahtuma: C-nuoret voittivat ikäluokkansa mestaruuden. Joukkueessa pelasivat muun muassa Samuli Suhonen, Mikko Jokela ja Jukka Voutilainen. Tämä oli ensimmäinen KalPa:n nuorten mestaruus missä tahansa ikäluokassa. A-nuoret voittivat SM-hopeaa häviten finaaliottelut Jokereille ja naisten joukkue voitti edelliskauden tapaan SM-pronssia.

Seuraavana kolmena kautena 1996–1997, 1997–1998 ja 1998–1999 KalPa pelasi seurahistoriansa huonoimpia kausiaan ja oli SM-liigan huonoin joukkue: Se menetti uskottavuutensa ja näiden kausien takia jotkut ihmiset eivät nykyäänkään pidä KalPaa uskottavana joukkueena. Joukkueen huonoudesta kertoi myös se, että se teki kausina 1997–1998 ja 1998–1999 niukin naukin yli 90 maalia runkosarjassa. Samalla se vaihtoi logonsa punaisesta kilpikuvasta suteen. Joukkue taisteli karsintasarjoissa ja samalla vaihtui tiuhaan tahtiin päävalmentaja, joista kaksi olivat entisiä KalPa:n pelaajia: Jari Härkälä ja Jouni Rinne. Näiden kolmen kauden aikana seuralla oli talousvaikeuksia ja tappiot olivat miljoonien markkojen luokkaa. Se yritti saada sovittua velkansa pitkäaikaisiksi lainoiksi, jotta talous ei kärsisi.

Kauden 1996–1997 aikana joukkueen toimitusjohtaja Juha Junno lähti lokakuussa 1. divisioonassa pelanneeseen Oulun Kärppiin. Viikkoa aikaisemmin joukkue oli onnistunut katkaisemaan ennätyksellisen 23 voitottoman vieraspelin putken. Junnon paikan täytti Risto Kerminen. Päävalmentaja Pekka Hämäläinen sai potkut ja hänen tilalleen palkattiin Jari Härkälä. Kauden jälkeen KalPa joutui karsintoihin ja niissä se kohtasi Järvenpään Haukat ja Oulun Kärpät. Kauden jälkeen joukkueen tärkein pelaaja, maalivahti Pasi Kuivalainen lähti seurasta. Joukkueen paras pistemies Jussi Tarvainen osoitti kuuluvansa sarjan parhaisiin pelaajiin ja teki 40 (14+26) pistettä. Hän muodosti Marko Ojasen kanssa hyökkäyskaksikon, joka piti joukkueen hyökkäystä pystyssä. He lähtivät Kuivalaisen tapaan seurasta ja osoitteena oli JyP HT. Pohjois-Amerikan alasarjoissa hyvin menestynyt Alexander Tsherbayev osoittautui lieväksi pettymykseksi ja oli eniten jäähyminuutteja kerännyt pelaaja joukkueesta 113 minuutilla. Puolustaja Dmitri Filimonov sai ikävää mainetta rattijuopumussyytteen takia ja hän jätti seuran. 7.12 KalPa jäädytti Jouni Rinteen pelinumeron 27 Niiralan montun kattoon. Kauden aikana B-juniorit voittivat SM-hopeaa.

Kaudella 1997–1998 pelipaidan värit vaihtuivat takaisin keltamustiin, mutta KalPa oli vailla päätukijaa, eikä mikään yritys uskaltanut tehdä yhteistyösopimuksia. Joukkueen seurajohdossa toimineen ja valmentajana kokeilleen Risto Kermisen takia KalPaa sanottiin Jokereiden "farmiseuraksi", sillä hän oli ollut aikoinaan Jokereissa töissä ja onnistui tämän takia sieltä saamaan kokoonpanon ulkopuolelle jääneitä pelaajia. Joukkue voitti oteluita seurahistoriansa huonoimmalla voittoprosentilla (16,7 %) pääsarjatasolla. Kauden aikana joukkue pelasi 13 ottelun tappioputken. Joukkueessa vaihtui tiuhaan tahtiin pelaajia. Tehottomuudesta kertoi myös se, että paras pistemies Aleksander Kuzminski teki 27 (11+16) pistettä. Karsinnoissa joukkue kohtasi Pelicansin ja Kärpät. Se onnistui pysymään SM-liigassa voittaen sarjat. Kauden ikimuistoisin ottelu oli toiseksi viimeinen karsintaottelu Kärppiä vastaan, joka saatiin päätökseen ajassa 92:19. Voittomaalin teki KalPan Petro Koivunen.

Kaudelle 1998–1999 joukkue sai paluumuuttajana monivuotisen luottomiehen, hyökkääjä Pekka Tirkkosen. Hänestä tuli joukkueen kapteeni ja oli paras pistemies 29 (9+20) pisteellä. Maalivahti Kimmo Kapanen oli seuran halutuin pelaaja, josta oli kiinnostusta monessa eri joukkueessa. KalPa teki pr-tempun: Se peluutti päävalmentajaansa Jouni Rinnettä Kuopiossa HPK:ta vastaan. Hän keräsi ottelussa kaksi syöttöpistettä ylivoimalla ja KalPa voitti 4–2. Joukkue hävisi karsintasarjan Pelicansille ja putosi SM-liigasta. Näin ollen Pelicans paikkasi KalPan paikan sarjassa. Karsintojen ajan joukkuetta valmensi tuttu valmentaja Hannu Kapanen, joka otti omaksi syykseen KalPa:n putoamisen SM-liigasta. Seuran uudeksi toimitusjohtajaksi tuli Kari Paldanius, joka korvasi Antti Eskelisen.

KalPa:n pudottua SM-liigasta se panosti kovasti joukkueeseen ja nimesi uudeksi valmentajaksi Jukka Jalosen. Tavoitteena oli palata takaisin muutamassa vuodessa pääsarjaan. Satsaamisilla oli kohtalokas seuraus: Seura teki historiansa toisen konkurssin. Taustalla oli ensimmäisen konkurssin tapaan miljoonien markkojen edestä velkoja ja maksamattomia laskuja. Näin ollen KalPa putosi sarjaa alemmaksi Suomi-sarjaan. Samalla KalPa joutui luopumaan sekä uudesta valmentajastaan että kalliista pelaajahankinnoistaan. Uudeksi valmentajaksi valittiin entinen naisten joukkueen valmentaja ja pelastusopiston liikunnanopettaja Esa Torvinen.

2000-luku: Pohjamudista SM-pronssille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran otti haltuunsa yksityinen yritys. Se halusi pitää KalPa:n Kuopiossa perusteluinaan perinteet ja historia. Samalla susilogo vaihtui uudenlaiseen kilpilogoon. Ennen susilogoa pelipaitoja koristanut punainen kilpikuva on koristanut joukkueen pelipaitoja vuodesta 1979 lähtien. Ensimmäisenä vuotena KalPa:n pelaajamateriaali oli huonompi kuin A-nuorten joukkue ja se oli tarkoituksella huonompi. Haluttiin kehittää A-nuorten joukkuetta ja pitää se A-nuorten SM-liigassa. Seuraavana vuonna valmentajiksi tulivat entinen KalPa-pelaaja Jukka Oksanen ja Anatoli Bogdanovin apuvalmentajana toiminut Jukka Korkiakoski. Joukkueen valmentamiseen panostettiin kovasti ja lopulta KalPa hallitsi suvereenisti Suomi-sarjaa. KalPa:n joukkueen tunnetuimpia pelaajia olivat muun muassa Janne Laakkonen, Kalle Kerman ja Eetu Qvist. Joukkueen kapteenina toimi vuonna 1991 hopeamitalia mukana voittamassa ollut Veli-Pekka Pekkarinen. KalPan pelatessa Suomi-sarjassa syntyi käsite "Niiralan taikayö": A-juniorit pelasivat korkeammalla kuin edustusjoukkue, joten he saivat aikaisemmat ajat otteluille. Näin ollen Suomi-sarjan ottelut pelattiin iltamyöhällä. Vuonna 2001 seura voitti Suomi-sarjan mestaruuden ja nousi Mestikseen. Ensimmäisellä Mestis-kaudellaan joukkue voitti pronssia. Seuraavalla kaudella 2002–03 joukkue paransi suoritustaan keräämällä 10 pistettä enemmän kuin pronssikaudellaan ja sijoittuen sarjassa neljänneksi. Pudotuspeleissä joukkue ei päässyt puolivälieriä pidemmäksi, sillä Vaasan Sport pudotti kuopiolaiset jatkosta.

Kauden jälkeen seuran omistajiksi tulivat omat kasvatit Kimmo Timonen, Sami Kapanen sekä Pasi Kuivalainen, joka liittyi myös pelaajistoon. Kolmikosta Kapanen otti suurimman osan joukkueen osakkeista (50,5 %) ja näin ollen hänestä tuli pääomistaja. Joukkueessa vaihtui vielä päävalmentaja, sillä entinen Oulun Kärppien juniorivalmentaja Mika Pieniniemi siirtyi KalPan peräsimeen. Syy tähän oli se, että hän osasi kehittää nuoria pelaajia ja omasi kannustavan asenteen, jolla oli positiivista vaikutusta joukkuehenkeen.

Kaudeksi 2003–2004 joukkue sai merkittävän paluumuuttajan, kun Pasi Kuivalainen tuli edelliskauden mestaruusjoukkueesta Tapparasta. Hänen mukanaan tuli myös SaiPa:n A-junioreissa Suomen mestaruuden voittanut Ville Hämäläinen, joka halusi tulla kehittymään. Samalla joukkueeseen tulivat muun muassa nopeat ja taitavat Kenigin veljekset Kasper ja Max. Runkosarjassa joukkue sijoittui toiseksi pisteen päähän Mikkelin Jukureista. Paras pistemies oli Ville Hämäläinen 46 (21+25) pisteellä. Puolustaja Samuli Suhonen oli Mestiksen paras puolustaja 42 (11+31) pisteellä. Pudotuspeleissä se kohtasi puolivälierissä Kirkkonummen Salamat ja välierissä Kokkolan Hermeksen. Voittaen edelliset otteluparit se pääsi finaaleihin. Seura voitti Mestiksen mestaruuden voittaen Jukurit voitoin 3–2. Viimeisen ottelun voittomaalin teki jatkoajalla Matti Tiihonen. Sarjassa tehtiin Mestiksen yleisöennätys pudotuspeleissä, kun neljättä peliä oli seuraamassa 4728 ihmistä. KalPan Sami Salonen oli pudotuspelien tehokkain pelaaja 20 (13+7) pisteellä.

Kaudella 2004–2005 NHL:ään tuli kauden kestävä työsulku ja kuten edellisen työsulun tapaan monet seurat hyötyivät siitä hankkimalla NHL-vahvistuksia. KalPa ei jättänyt hankkimatta NHL-vahvistuksia, kuten kymmenen vuotta sitten, vaan se sai joukkueeseen omat kasvatit Sami Kapasen ja Kimmo Timosen sekä hänen pelikaverinsa Adam Hallin. Pelaajat olivat suuressa roolissa KalPa:n historian toisessa Mestis-mestaruudessa: Kapanen antoi merkittävää esimerkkiä jäällä, Timonen oli pudotuspelien arvokkain pelaaja ja Adam Hall oli Mestiksen kenties paras pelaaja. KalPan hyökkääjä Tomi Mustonen voitti Mestiksen pistepörssin 61 (23+38) pisteellä ja oli Hallin kanssa eniten maaleja tehnyt pelaaja sarjassa. Kyseisellä kaudella KalPaa oli vaikea voittaa: Se voitti 36 ottelua 44 ottelusta, oli ainut joukkue, jolla ei ollut maalienpäästökeskiarvo vähintään kaksi ja se sai saman verran pisteitä kuin I-divisioonakaudella 1985–1986. Mikään joukkue ei voittanut KalPaa pudotuspeleissä ja se ei hävinnyt peliäkään. Joukkueen ylivoimaisuudesta kertoo se, että se ei päästänyt maaliakaan finaaleissa Vaasan Sportia vastaan. Mestaruuden jälkeen Pasi Kuivalainen päätti lopettaa 17 vuotta kestäneen pelaajauransa ja siirtyi KalPa:n markkinointipäälliköksi. Kuuden vuoden vaeltelu alemman tason sarjoissa päättyi ja KalPa nostettiin takaisin SM-liigaan voitettuaan Mestiksen mestaruuden ja täytettyään vaadittavat kriteerit sarjanousuun. Vaikka SM-liiga olikin tuolloin suljettuna vuosien 2000–2009 välillä, KalPa nostettiin sinne, koska liiga kasvatti kaudeksi 2005–2006 joukkuemääräänsä parilliseen lukuun (13:sta nykyiseen 14:ään). Kaikilla Mestis-joukkueilla oli kaudella 2004–2005 tilapäisesti mahdollisuus nousuun voittamalla sen mestaruus, mutta myös seuran talouden tuli olla kunnossa ja tietyt kriteerit nousuun piti täyttää.

Kaudella 2005–2006 alkoi KalPa:n historian toinen aikakausi SM-liigassa. Joukkueen ensimmäisen maalin teki A-nuorista joukkueeseen nostettu Tuomas Kiiskinen avausottelussa JYP:iä vastaan. Ottelu oli loppuunmyyty, mutta kannattajien harmiksi JYP voitti voittomaalikilpailun jälkeen 5–6. KalPa yritti hankkia tuntumaa sarjassa, mutta jäi muiden liigajoukkueiden jalkoihin. Kauden aikana koettiin jymy-yllätys: syyskaudella se voitti Kuopiossa Jokerit 8–4. Joukkue jäädytti seurahistoriansa parhaan maalivahdin Pasi Kuivalaisen pelinumeron 1 Niiralan montun kattoon 31.1.2006. KalPa:n vieraana oli JYP, jota vastaan se pelasi "Paffan" ensimmäisessä sarjapelissä. Tšekkiläinen Tomáš Kůrka (23+11) oli sarjan parhaita maalintekijöitä. Puolustaja Kyle Rossiter rikkoi seuraennätyksen jäähyminuuteissa kuluttaen jäähyaition penkkiä 187 minuuttia kauden aikana. Kauden jälkeen KalPa oli sarjan viimeinen ja ero toiseksi viimeiseen olleeseen Lukkoon oli 27 pistettä. Se voitti 56 ottelusta kuusi varsinaisella peliajalla (mutta myös viisi jatkoajalla tai voittomaalikilpailussa). Kauden aikana 26. maaliskuuta KalPan kotipeleissä 30 vuotta kuuluttajana toiminut Kari Myllys kuoli sairauskohtaukseen. Hänen korvaajakseen tuli Tapani Miettinen.

Kaudella 2006–2007 KalPa:n SM-liigaan nostanut valmentaja Mika Pieniniemi sai potkut ja tilalle tuli A-nuorten joukkuetta silloin valmentanut Pekka Virta. Virran ensimmäisessä valmentamassaan ottelussa KalPa voitti Jokerit kotonaan 5–1. Ennen kautta joukkue teki historiaa nimittämällä ensimmäisenä liigajoukkueena ulkomaalaisen pelaajan kapteeniksi: Virassa toimi kauden ajan Martin Sonnenberg, joka oli joukkueen toiseksi tehokkain pelaaja 36 (19+17) pisteellä. Joukkueessa pelasi toinen NHL-konkari Matt Davidson, joka oli korvaamaton apu hyökkäyspäässä. Kesken kauden joukkue sai pelaajistoonsa vahvan, mutta taitavan Jarkko Kauvosaaren sekä Ilveksestä paluumuuttaja Tomas Kurkan, joka ei päässyt Pekka Virran alaisuudessa nauttimaan samanlaisesta vastuusta kuin Mika Pieniniemen aikana. KalPa ei jäänyt niin pahasti muiden seurojen jalkoihin kuin edellisellä kaudella, sillä se paransi 19 pisteellä suoritustaan. Joukkue pelasi kauden päätteeksi liigakarsinnoissa Mikkelin Jukureita vastaan ja se pysyi sarjassa voittaen vaadittavat neljä ottelua. Alun perin Mestiksen mestari Kajaanin Hokin piti tulla vastustajaksi, mutta vieläkään ei tiedetä syytä, miksi sitä ei otettu karsintoihin. Samalla Mestis-kausilla toimitusjohtajana ollut, entinen KalPa-kapteeni Arto Sirviö, lähti kauden jälkeen ja tilalle tuli 12 vuotta Nokiassa töissä ollut, diplomi-insinööri Jukka Pennanen. Joukkue päätti jakaa erikseen urheilullisen ja taloudellisen osaamisen, josta Pennanen oli vastuussa. Urheilutoimenjohtajaksi tuli entinen pelaaja, oma kasvatti Janne Kekäläinen.

Kausi 2007–2008 oli joukkueen ensimmäinen kokonainen uuden valmentajansa alaisena. Joukkueeseen tulivat uudet systeemit, jotka olivat uuden valmentajan asettamat. Joukkueen uudeksi pelitavaksi tuotiin kiekkokontrolliin perustuvaa pelitapa. Joukkueesta lähtivät pelaajia, jotka eivät pystyneet olemaan siellä uuden valmentajansa takia ja pelaajakriteereiksi vaadittiin täydellinen sitoutuminen joukkueeseen, pelitapaan ja kehittymiseen pelaajana. KalPa:ssa pelasi muun muassa vuoden 2003 Stanley Cup-voittaja Jiri Bicek ja tappelupukariksi osoittautunut Jeremy Stevenson. Kauden aikana joukkue hävisi harmittavan paljon pelejä yhdellä maalilla, mutta tällä kertaa sitä ei pidetty enää joukkueena, joka olisi kaudesta toiseen pettymys ollen sarjan viimeinen. Kauden jälkeen joukkue ei ollut viimeinen kahden edellisen kauden tapaan, vaan se olikin sijaa ylempänä. Se keräsi saman verran pisteitä kuin hopeakaudella 1990–1991. Tämän mahdollisti se, että kaudella 2004–2005 SM-liigaan tuli sääntömuutos koskien pisteistä: Varsinaisella peliajalla voitetusta ottelusta sai kolme ja jatkoaika/voittomaalikilpailuvoitosta kaksi pistettä. Kovassa kunnossa ollut hyökkääjä Jani Tuppurainen lähti loppukaudesta joukkueesta Ruotsin Elitserien -sarjassa pelaavaan Färjestadiin. Pekka Virran ansiota "Niiralan Maltseviksi" kutsuttu Tuomas Kiiskinen oli saanut vastuuta ja oli joukkueen paras pistemies tehoin 12+26. Saman kauden päätteeksi KalPa:n A-nuoret voittivat ensimmäisen Suomen mestaruuden. Ratkaiseva, viides ottelu käytiin loppuunmyydyssä, Niiralan montussa. Katsojia oli 5004, mikä on kaikkien aikojen juniorisarjojen katsojaennätys Suomessa. Siinä KalPa:n A-nuoret peittosivat Ässät 4–1. Joukkueen luottopelaajina olivat muun muassa Teemu Hartikainen, Mika Järvinen, Tommi Jokinen, Aatu Hämäläinen, Mikko Kukkonen, Joonas Riekkinen ja Iiro Pakarinen. KalPalla oli entuudestaan A-nuorten SM-hopea vuodelta 1996, jolloin se hävisi finaalin Jokereille ja KalPa:n tärkein pelaaja oli Olli Jokinen.[3]. Sitä ennen A-nuoret voittivat vuonna 1959 pronssia ja vuonna 1955 KuPS:in A-nuoret voittivat Suomen mestaruuden, jolloin joukkueen tärkeimmät pelaajat olivat Juhani Wahlsten ja Ossi Hyppönen.

Sami Kapanen palasi SM-liigaan ja KalPaan kaudeksi 2008–2009 ja ilmoitti jättävänsä NHL:n, koska hän ei saanut NHL-seura Philadelphia Flyersissa tarpeeksi peliaikaa eikä hän sopinut päävalmentaja John Stevensin pelisysteemiin. Tullessaan KalPaan hänet valittiin joukkueen kapteeniksi ja hän toimi samalla kauden aikana hallituksen puheenjohtajanakin. KalPaan tuli myös toinen Kapanen, kun Samin pikkuveli, Kimmo, oli juuri lopettanut uransa ja siirtyi joukkueen maalivahtivalmentajaksi. Isä-Hannu pysyi taustalla ollen seurajohdossa. Muita kovan luokan pelaajahankintoja olivat muun muassa SM-liigalegenda Kalle Sahlstedt ja paluumuuttaja, Kimmo Timosen pikkuveli Jussi. Ennen kautta joukkue teki yhden merkittävimmistä jatkosopimuksista, kun kaudella 2007–2008 tullut puolustajalegenda Mika Strömberg solmi jatkosopimuksen KalPa:n kanssa. Joukkueella oli SM-liigan halvin toimitusjohtaja, sillä Jukka Pennasen tilalle tullut, vuodesta 1986 lähtien seurajohdossa ollut Kari Penttilä teki töitä ilman palkkaa. Hän oli ollut mukana selvittämässä KalPa:n kahden konkurssin jälkiä ja maksoi joitakin velkoja oman yrityksensä rahoilla.

Kaudella 2008–2009 KalPa yllätti kaikki: Se pääsi ensimmäistä kertaa neljääntoista vuoteen SM-liigan pudotuspeleihin sijoittumalla runkosarjassa kuudenneksi. Veteraanit Kapanen, Sahlstedt ja Strömberg antoivat merkittävää esimerkkiä jäällä nuorille pelaajille, jotka pystyivät pelaamaan miesten tasolla.Joukkue oli keski-iältään sarjan nuorin ja peräti 13 viime kauden A-nuorten mestaria pääsi kauden aikana pelaamaan SM-liigapelejä. Joukkueeseen tuli kauden aikana muun muassa SM-liigan yksi kaikkien aikojen jäähykuninkaista Toni Mäkiaho. Hänen tavaramerkkinsä oli punaiset pelihanskat, sillä hän tuli joukkueeseen Elitserien -sarjassa pelaavasta Timrå IK:sta Puolivälierissä KalPa pudotti jatkosta HPK:n. Viimeisessä, kuudennessa ottelussa ratkaisua haettiin jatkoajalla ja joukkueeseen hankittu Mäkiaho teki voittomaalin. Välierissä tuli vastaan tuleva Suomen mestari JYP, joka voitti tiukan ja vähämaalisen sarjan voitoin 4–1. Pronssiottelussa KalPa voitti vieraissa Espoo Bluesin maalein 2–1 saavuttaen näin historian toisen mitalinsa. Voittomaalin iski kesken kauden hankittu Mäkiaho. Ottelua oli tullut katsomaan yli kuusisataa KalPa:n kannattajaa. Kauden päätteeksi kesällä palkintojenjakotilaisuudessa Teemu Hartikainen palkittiin vuoden tulokkaaksi. Kapteeni Sami Kapanen valittiin vuoden herrasmiespelaajaksi ja SM-liigan tähdistökentälliseen, johon oli valittu myös Jarkko Immonen, Jonas Andersson, Markus Seikola, Olli Malmivaara ja Juuso Riksman. Hän oli myös joukkueen tehokkain pelaaja 44 (20+24) pisteellä.

2010-luku: Ensimmäinen runkosarjavoitto, jumbosija ja toinen hopeamitali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2009–2010 KalPa sijoittui sarjassa hopeakauden tapaan toiseksi ja pelasi seurahistoriansa parhaimman runkosarjan saaden samalla ensimmäisen kerran vähintään 100 pistettä kaudessa napaten 109 pistettä. Joukkue voitti otteluita seurahistoriansa parhaimmalla prosenttimäärällä (67,2%). Joukkueen maalivahdit Mika Järvinen ja Ari Ahonen muodostivat kauden aikana yhden sarjan parhaimmista maalivahtikaksikoista. Puolustaja Adam Masuhr rikkoi puolustajien SM-liigaennätyksen tehden 15 maalia ylivoimalla. Kausi oli juhlavuosi, sillä seura täytti 80 vuotta. Sen kunniaksi paidassa koristanut punainen kilpilogo vaihtui alkuperäiseen mustaan kilpilogoon. Tämä kuva koristi KalPa:n paitaa jo sen SM-sarjakausina. Joukkue sai omaa kasvattiaan joukkueeseensa, kun Kalle Kerman ja Tommi Miettinen tulivat joukkueeseen. Pudotuspeleissä KalPa pääsi välieriin saakka voittaen ensin puolivälierävastuja Tapparan. Joukkue hävisi välierät voitoin 4–2 HPK:lle. Pronssipelissä vastaan tuli JyP, joka voitti Jyväskylässä pelatun ottelun 4–0. Kauden jälkeen KalPa:n kapteeni Sami Kapanen lopetti uransa ja hänestä tuli kasvattajaseuransa toimitusjohtaja. Ennen lopettamistaan hänet valittiin edelliskauden tapaan SM-liigan tähdistökentälliseen, jossa olivat myös Jori Lehterä, Pavel Rosa, Lee Sweatt, Mikko Mäenpää ja Atte Engren. Uudeksi kapteeniksi valittiin Tommi Miettinen. Kauden jälkeen huipputulokas Teemu Hartikainen lähti NHL-seura Edmonton Oilersiin ja pronssikauden ykkösmaalivahti Mika Järvinen Jokereihin. Kapasen lisäksi uransa lopettivat muun muassa Mika Strömberg ja Kalle Sahlstedt. Kauden aikana KalPa lunasti paikkansa vuoden 2011 European Trophy -turnaukseen, missä pelaa Euroopan parhaimpia seuroja. Näin ollen seura osallistui ensimmäistä kertaa historiassaan tällaiseen turnaukseen. KalPa:n lisäksi muita suomalaisia seuroja turnauksessa olivat HIFK, Jokerit, Kärpät, Tappara ja TPS.

Kaudella 2010–2011 joukkue oli runkosarjan viides ja keräsi 98 pistettä. Joukkueen paras pistemies Sakari Salminen sijoittui sarjan pistepörssissä kymmenenneksi tehden 45 (12+33) pistettä. Paras maalintekijä, viime kauden paluumuuttaja Kalle Kerman (17 maalia) johti parhaillaan koko sarjan maalipörssiä, mutta vakavan loukkaantumisen takia hän menetti yli 20 ottelua. Joukkueen maalivahti Ahonen oli toiseksi eniten otteluita voittanut maalivahti koko sarjassa. Kauden aikana kilpipaitaa kokeilivat muun muassa Jussi Pesonen sekä NHL:ssä pelanneet Pavel Brendl ja Robert Petrovicky. Neljä edellistä kautta seurassa pelannut luottopuolustaja Janne Jalasvaara siirtyi Venäjän pääsarjassa pelaavaan OHK Dinamo Moskovaan. Kauden aikana KalPa teki SM-liigan ennätyksen voittamalla 10 jatkoaikapeliä peräkkäin (,sillä ensimmäinen voitto oli tullut edelliskaudelta). Pudotuspeleissä se kohtasi yhtä paljon pisteitä runkosarjassa saaneen Lukon, joka voittikin sarjan voitoin 4–3. Kyseisessä sarjassa nähtiin paljon kyseenalaisia taklauksia ja paljon rähinöintiä: Viidennessä ottelussa jäähyminuutteja jaettiin yhteensä 237 minuuttia, joka on SM-liigan pudotuspelien jäähyennätys. Joukkueen paras pistemies Sakari Salminen sai kahden ottelun pelikiellon tässä kyseisessä ottelussa.

KalPa:n uudeksi päävalmentajaksi tuli Pekka Virran apuvalmentajana pronssia voittamassa ollut, A-nuorten päävalmentaja Tuomas Tuokkola. Apuvalmentajiksi hän saa entisen hyökkääjän, vuonna 1991 hopeajoukkueessa olleen Jari Laukkasen ja JyP HT:ssä maalivahtina olleen Ari-Pekka Siekkisen. Uusia pelaajahankintoja ovat muun muassa entinen Ässä-kapteeni Matti Kuparinen, JyP:stä tullut oma kasvatti Jasse Ikonen, Hannu Toivosen pikkuveli Juha ja Jukka Hentunen. Myös toimitusjohtaja Sami Kapanen palaa KalPan pelaajistoon. Hänen paikkansa toimitusjohtajana paikkaa pari viime kautta urheilutoimenjohtajana ollut, hänen pikkuveljensä Kimmo. Joukkue pääsi kokeilemaan omaa suoritustasoaan European Trophy -jääkiekkoturnauksessa. Kahdeksasta ottelusta se sai kasaan kolme voittoa varsinaisella peliajalla, kaksi häviötä varsinaisella peliajalla ja kolme voittomaalikilpailuhäviötä. Vaikka joukkue ei päässyt joulukuun lopputurnaukseen, se sai hyvää harjoitusta tulevaa kautta varten. Europelien jälkeen joukkue nimesi kapteenikseen Sami Kapasen. Näin hänestä tuli KalPan historian toinen pelaaja Jari Härkälän kanssa, joka on ollut vähintään kolme kautta kapteenina. Joukkueen kotihalli Niiralan monttu pienensi kapasiteettiaan 220 paikalla paloturvallisuussyiden takia.

Kaudella 2011–2012 joukkuetta lanseerattiin "kaikkien aikojen parhaana KalPana". Kahden pelatun kierroksen jälkeen KalPa otti kärkipaikan SM-Liigassa voitettuaan kaksi ensimmäistä peliään; Ensimmäinen voitto tuli JyP:istä ja toisessa pelissä Tapparaa vastaan tapahtui historiallinen tapahtuma: Tuomas Kiiskinen ohitti KalPan syöttötilastoissa Jouni Rinteen ja näin hänestä tuli eniten syöttöjä antanut pelaaja KalPan historiassa. Kauden ensimmäinen loppuunmyyty kotipeli oli viime kauden mestari Helsingin IFK:ta vastaan ja pisteet jäivät Kuopioon luvuin 4–1. Kolmannen erän 12. viimeisen sekunnin kohdalla syntyi verinen joukkotappelu ja se aiheutti kansan keskuudessa vakavaa keskustelua järjestetyistä tappeluista jääkiekko-otteluissa. Kauden aikana Sakari Salminen, Matti Kuparinen ja Tuomas Kiiskinen muodostivat yhden parhaimmista ketjuista SM-liigassa: Parhaimmillaan kolmikko mahtui kymmenen parhaan joukkoon pistepörssissä.

Maajoukkuetauon aikana joukkueen ykkösmaalivahti Ari Ahonen siirtyi KHL- liigassa pelaavaan Metallurg Magnitogorskiin. Hän solmi seuran kanssa puolentoista vuoden mittaisen sopimuksen. Koska hän siirtyy seuraan kesken sopimuskauden, KalPa saa korvausta noin 500 000 euroa. Hänet paikkasi NHL-joukkue New York Islandersin kokoonpanon ulkopuolelle jäänyt Mikko Koskinen. Tuomas Kiiskinen onnistui jälleen kerran tekemään historiaa kauden aikana: Hän ohitti Jouni Rinteen kaikkien aikojen pistepörssissä tehden kaksi pistettä 4–0 -voitto-ottelussa HIFK:ta vastaan. Kapteeni Sami Kapanen teki historiaa vierasottelussa HIFK:ta vastaan: Hän ohitti Jouni Rinteen kaikkien aikojen maalipörssissä. 8-3 -tappio-ottelussa Ässiä vastaan päävalmentaja Tuomas Tuokkola lensi ulos vastustaen jyrkästi tuomareiden jäähyjä. Voitettuaan Lukon vieraissa KalPa saavutti toisen kerran historiassaan 100 pisteen rajan. Viimeisessä kotiottelussaan KalPa voitti SaiPa:n ja näin ollen varmisti seurahistorian ensimmäisen runkosarjavoittonsa. Samalla rikkoutui entinen piste-ennätys runkosarjassa ja joukkue keräsi 115 pistettä. Joukkueen parhaimmat pistemiehet oli Tuomas Kiiskinen ja Sakari Salminen ja kummankin pistesaalis oli 47 pistettä. Salminen kantoi kultaista kypärää, koska hänellä oli enemmän maaleja (24) kuin Kiiskisellä (15). Puolivälierissä joukkue kohtasi Espoon Bluesin. KalPa ehti johtaa puolivälieräsarjaa jo voitoin 3–0 mutta Blues raivasi sitkeästi tiensä välieriin voitoin 3–4. Bluesista tuli SM-liigan historian ensimmäinen paras seitsemästä -sarjan 3–0-tappiotilanteesta voitokseen kääntänyt joukkue. Keväällä pelatuissa jääkiekon MM-kisoissa Tuomas Kiiskinen oli Suomen maajoukkueessa. Kauden jälkeen seura antoi päävalmentaja Tuomas Tuokkolalle potkut ja hänen tilalleen tuli apulaisvalmentaja Jari Laukkanen.

Kaudella 2012–2013 kotiareenan nimi muuttui Trust Kapital Areenaksi markkinoinnin takia. Vanha tuttu nimi "Niiralan Monttu" säilyi kuitenkin hallin toisena nimenä. Samalla organisaatio teki merkittäviä laajennuksia halliin ja yleisökapasiteetti nousi samalla 60 paikalla. KalPa menetti muun muassa Tommi Jokisen ja Jaakko Rissasen SaiPaan, Iiro Pakarisen Helsingin IFK:hon ja Tuomas Kiiskisen KHL-seura Donbass Donetskiin. Uusia pelaajia olivat muun muassa Artturi Lehkonen, Janne Kolehmainen, Pauli Levokari, Antti Kerälä, Antti Halonen ja oma kasvatti Jukka Voutilainen. Kausi alkoi JyP:iä vastaan kotona tappiollisesti, kun KalPa hävisi avauskamppailun 0–3. Seuraavana päivänä KalPa onnistui voittamaan seuraavan ottelun Tapparaa vastaan 2–3 Tampereella. Joukkueen pelaamisesta oli puuttunut samanlaista tasaisuutta, mitä nähtiin edellisellä kaudella. Joukkue pystyi taistelemaan kuuden kärkipaikan sijoituksesta. KalPan tulokas Artturi Lehkonen oli noussut hetkessä suosion kohteeksi. Matti Kuparinen jätti seuran ja siirtyi KHL-seura Avangard Omskiin. Kauden aikana NHL:ssä oli alkanut työsulku ja näin ollen joukkue sai sarjassa pelaavasta Nashville Predatorsista Craig Smithin riveihinsä lokakuussa. Hän onnistui ensimmäisessä ottelussa sivuamaan seuraennätystä: Hän teki 6–2 -voitto-ottelussa Tapparaa vastaan neljä (2+2) pistettä. Hän jätti KalPan ja lähti takaisin Pohjois-Amerikkaan loka-marraskuun vaihteessa perhesyiden takia. Hänen korvaajaksi tuli joukkueen toinen kauden NHL-vahvistus, New York Rangersissa pelannut Derek Stepan. Hän jätti joukkueen joulukuussa, koska halusi valmistautua NHL:n työsulun loppumiseen ja mahdollisen kauden alkamiseen. Kakkosmaalivahti Juha Toivonen joutui vammansa takia loppukaudeksi sivuun ja hänen korvaajakseen hankittiin Tapparassa vähäiselle peliajalle jäänyt Pekka Tuokkola. Kauden aikana tulokas Artturi Lehkonen joutui mediamylläkän kohteeksi, kun Jokereiden hyökkääjä Jarkko Ruutu taklasi hänet kolmeksi viikoksi sairauslomalle ja tapauksesta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Samalla heräsi keskustelua suomalaisen jääkiekkoilun tasosta ja siitä, missä menee pelin fyysisyyden rajat.

KalPa sijoittui runkosarjassa viidenneksi 97 pisteellä. Joukkueen paras pistemies oli Sakari Salminen 55 (26+29) pisteellään. Puolivälierissä KalPa hävisi Porin Ässille voitoin 4–1. Sakari Salminen palkittiin suorituksistaan Kultainen kypärä -palkinnolla ja hänet valittiin Suomen MM-joukkueeseen. KalPan kausi oli taloudellisesti tappiollinen, mikä johti muun muassa kannattajatuotteita ja ottelulippuja myyneen Sport Cafe Pelimies -myymälän lopettamiseen. Kauden jälkeen Tommi Miettinen lopetti uransa ja siirtyi seuran apuvalmentajaksi. Sakari Salminen siirtyi kolmen KalPassa pelaamansa kauden jälkeen KHL-joukkue Torpedo Nižni Novgorodiin. Kesällä pidetyssä palkintojenjakotilaisuudessa Artturi Lehkonen valittiin vuoden tulokkaaksi ja Salminen valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen. Seuran johtoportaassa tapahtui merkittävä muutos, kun Kimmo Kapanen siirtyi toimitusjohtajan paikalta takaisin urheilutoimenjohtajaksi. Toimitusjohtajan paikan täyttää Pretax-tilitoimiston entinen toimitusjohtaja Toni Saksman.

Runkosarjakaudella 2013–2014 KalPa oli sarjan viimeinen keräten 51 pistettä. Joukkueeseen olivat tulleet uusina pelaajina Jeff Foss, Heikki Liedes ja Luke Pither sekä lähteneet muun muassa Mikko Koskinen, oma kasvatti Mikko Kukkonen ja uransa lopettaneet Jukka Hentunen ja Tommi Miettinen. Loukkaantumisten vuoksi joukkueessa pelasi paljon lainapelaajia kuten Jussi Pesonen, David Printz, Artem Iossafov ja Joonas Komulainen. Artturi Lehkonen, Saku Kinnunen ja Kingston Frontenacs -joukkueessa pelannut KalPa-kasvatti Henri Ikonen kuuluivat alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden voittaneeseen joukkueeseen, josta Kasperi Kapanen jäi pois harjoituksissa tulleen loukkaantumisen vuoksi. KalPan yleisömäärä laski ja jäi monessa ottelussa alle 3000:n. Joukkueelle kirjattiin kaksi uutta SM-liigaennätystä: pelasi kauden aikana 14 ottelua, joissa se ei tehnyt maaliakaan ja maalientekokeskiarvo oli kaikkien aikojen matalin (1,68). Seura piti hallussa edellistä ennätystä, joka oli kaudelta 1998-99, jolloin se putosi SM-liigasta. Joukkueen tehottomuudesta kertoi myös se, että seuran paras pistemies oli Artturi Lehkonen 20 (7+13) pisteellä. Keväällä seura pyrki paikkaamaan taloudellisia tappioitaan myymällä useita pelaajiaan. Lähtijöitä olivat muun muassa Antti Kerälä (HPK), Jasse Ikonen (HIFK), Marko Kauppinen (Tappara), Adam Masuhr (Kärpät), Pekka Tuokkola (Färjestad,SHL) ja Artturi Lehkonen (Västra Frölunda, SHL). Tuokkolan lähtiessä joukkueen ykkösmaalivahdiksi nousi loppukauden ajaksi vähälle peliajalle HIFK:ssa jäänyt Antti Ore. Apulaisvalmentaja Antti Pennanen lähti Mikkelin Jukureihin päävalmentajaksi Jarno Pikkaraisen tilalle. Helmikuussa KalPa erotti päävalmentaja Jari Laukkasen, jonka tilalle tuli seuran A-junioreiden päävalmentaja Anssi Laine. Runkosarjan viimeinen ottelu Tapparaa vastaan oli Sami Kapasen uran viimeinen peli; hän oli maininnut lopettamisestaan tähän jo ennen kauden alkua. Junioripuolella koettiin onnistumista, sillä B-juniorit voittivat kautensa päätteeksi pronssimitalit voitettuaan Tampereen Ilveksen 4–3 jatkoajalla. Voittomaalin teki Kasperi Kapanen. Mitali oli ensimmäinen sitten vuoden 2008 A-junioreiden mestaruuden jälkeen. Tapparaan lainasopimuksella mennyt kapteeni Jukka Voutilainen voitti SM-hopeaa joukkueessa ja tuli takaisin KalPaan. Voutilaisen lainan yhteydessä Tappara antoi Arttu Ilomäen, jonka jatkoi KalPassa seuraavankin kauden.

Joukkue julkisti maaliskuussa 2014 uudeksi päävalmentajaksi tutun Pekka Virran ja hankki pelaajamarkkinoilta omat kasvatit Mikko Jokelan, Eero Kilpeläisen, Jaakko Rissasen ja Toni Hyvärisen. Muita kevään pelaajahankintoja olivat Ässistä Virran mukana tullut Sami Mutanen, pronssia Lukossa voittanut Janne Keränen ja Mestiksen tähtipelaaja Mikael Ruohomaa. Kun KalPan kasvatti Iiro Pakarinen siirtyi 2014 NHL-seura Edmonton Oilersiin, se sai korvauksena 52 000 €. Pakarinen oli siirtoaikana Helsingin IFK:n riveissä, joka sai 240 000 dollarin siirtosummasta 70 %. Korvausjakauma johtuu siitä, sillä eurooppalaispelaajan kolmen viimeisimmän vuoden seurat saavat osuudet 40–30–30 -jakaumalla. Jokavuotisessa NHL-varaustilaisuudessa Kasperi Kapasesta tuli korkeimmin varattu KalPassa pelannut pelaaja, kun Pittsburgh Penguins varasi hänet ensimmäisellä kierroksella ja 22. vuorolla. Myös ensimmäisen kauden pelannut puolustaja Joonas Lyytinen sai NHL-varauksen, kun Nashville Predators varasi hänet.

Runkosarjakaudella 2014–2015 KalPa yllätti pelaamalla niin hyvin, että sijoittui ensimmäisen kymmenen pelatun pelin jälkeen sarjan toiseksi. Erityisesti takaisin tullut kasvatti Eero Kilpeläinen, toimintansa lopettaneesta KHL-seura Lev Prahasta tulleet uudet hankinnat Michal Birner ja Tomas Kubalik sekä Tapparasta takaisin tullut Jukka Voutilainen olivat vastasivat joukkueen menestyksestä. Samalla korostettiin sitä, kuinka takaisin tullut Pekka Virta sai joukkueen toimimaan saaden sen pelaamaan kiekollista peliä, jota nähtiin viimeksi hänen aikaisemman KalPa-pestin aikana. Tämä oli se yksi vaikuttava tekijä, josta joukkue tuli aikoinaan tunnetuksi. Joukkue sai lokakuussa toivotun vahvistuksen, kun seuran oma kasvatti, huippulupaus Kasperi Kapanen ei mahtunut NHL-seura Pittsburgh Penguinsin kokoonpanoon ja palasi loppukaudeksi pelaamaan kasvattajaseurassa: seura oli ehdottanut, että kausi KalPassa valmistaisi häntä paremmin NHL:n haasteisiin. Tomas Kubalikin sopimuksessa oli ehto, joka salli sopimuksen purkamisen Kapasen tullessa. Tätä seura ei käyttänyt, vaan piti miehen hänen osoitettuaan olevansa hyvä vahvistus. Vastuumaalivahdiksi hankittu Eero Kilpeläinen loukkaantui kesken kauden menettäen yli 20 ottelua. Seura hankki toiseksi maalivahdiksi, Samu Perhosen rinnalle, Andy Chiodon siirtorajan umpeutuessa. Hänestä tuli seurahistorian ensimmäinen ulkomaalainen maalivahti. Seuralegenda Sami Kapanen sai näkyvää tunnustusta marraskuussa, kun hänet aateloitiin 7. marraskuuta 2014 Jääkiekkoleijonaksi pelaaja-kategoriassa, yhdessä Ville Peltosen, Janne Niinimaan, Anne Haanpään ja Sari Marjamäen kanssa.

KalPa sijoittui runkosarjassa kuudenneksi ja kohtasi puolivälierissä Lukon. Lukko johti sarjaa 2–0, mutta KalPa tuli tasoihin. Kuitenkin kaksi viimeistä peliä KalPa hävisi ja Lukko eteni välieriin voitoin 4–2. Kesäkuussa tapahtui historiallinen hetki, kun KalPa-kasvatti Kimmo Timosen Chicago Blackhawks voitti Stanley Cup -mestaruuden ja näin ollen Timosesta tuli ensimmäinen KalPa-taustainen Stanley Cup -mestaruuden voittanut pelaaja. Kaudella 2015–2016 KalPa sijoittui runkosarjassa sijalle 8 ja kohtasi villi kortti -kierroksella Pelicansin. KalPa voitti ensimmäisen pelin Kuopiossa, mutta Pelicans voitti kaksi ottelua perään ja KalPan kausi päättyi villi kortti -kierrokseen. Kauden aikana seura kunnioitti omistaja Sami Kapasta jäädyttämällä hänen pelaajanumeronsa 24 Niiralan montun kattoon.

KalPa voittaa puolivälierien 2. ottelun Kuopiossa

Kaudella 2016–2017 KalPa ei ollut monien urheilulehtien ja asiantuntijoiden suosikkina ja joukkueen kausi uskottiin jo päättyvän runkosarjaan. KalPa yllätti monet ja oli runkosarjassa lopulta kolmas 112 pisteellä. Joukkueen paras pistemies oli Jaakko Rissanen tehoin 9+34. Janne Keränen oli 24 maalillaan sarjan parhaimpia maalintekijöitä. Seura teki uudelleen kunniaa omalle kasvatille, kun se jäädytti Kimmo Timosen pelinumeron 44. KalPa sai vastaansa edellisen kauden villi kortti -kierroksen vastustajan Pelicansin. KalPa passitti Pelicansin lomalle voitoin 4–1 voitettuaan viimeisen ottelun Kuopiossa 6–0. KalPa eteni semifinaaleihin ensimmäisen kerran sitten kevään 2010. KalPa sai semifinaaleissa vastaansa JYPin. KalPa johti sarjaa 2–0, mutta JYP tasoitti voitot myöhemmin. KalPa otti heti kuskin paikan, ja sillä oli finaalipaikka katkolla kuudennessa pelissä. JYP voitti kuitenkin kuudennen ottelun 2–4, ja finaalipaikka ratkaistiin seitsemännessä pelissä Kuopiossa. KalPa voitti JYPin ratkaisevassa ottelussa 5–1 ja eteni finaaleihin ensimmäisen kerran sitten kevään 1991. KalPa sai finaaleissa vastaansa ennakkosuosikin ja edellisen kevään mestarin Tapparan. KalPa voitti kaksi ensimmäistä ottelua, mutta Tappara onnistui kääntämään sarjan edukseen ja voitti mestaruuden toista kertaa peräkkäin. KalPalle hopea oli seuran historian toinen, ja yhteensä mitaleja KalPa on saanut kolme. KalPan edellinen mitali oli keväältä 2009, jolloin KalPa voitti pronssia. Kausi 2016–2017 oli myös Pekka Virralle viimeinen kausi päävalmentajana, ja jatkaa päävalmentajauraansa Rauman Lukossa.

Kausi 2017–2018 saattoi näyttää jääkiekon seuraajille, että KalPa ei menesty tällä kaudella. KalPan omistaja Sami Kapanen siirtyi valmentamaan entistä joukkuetta pelaajauraltaan. Hyviä pelaajia lähti pois, kuten Jaakko Rissanen KHL:ään, viime kauden kapteeni Jussi Timonen Saksan liigaan, Jesse Mankinen Pelicansiin, Jyri Junnila ja Joonas Lyytinen Kärppiin, Arttu Ilomäki ja Janne Keränen Lukkoon ja tähtimaalivahti Eero Kilpeläinen Ruotsin Örebrohon. Kauden aloitusottelu Jukureita vastaan Mikkelissä kääntyi KalPan 3–0 voittoon. 12 ensimmäisestä ottelusta KalPa voitti kolme ottelua. Loukkaantumisetkin olivat osa alkukautta: Konsta Mäkinen loukkaantui jo CHL:ssä, mutta pääsi nopeasti jo pelaamaan. Pahimmat loukkaantumiset sattuivat Mikkelissä nollapelin pitänyt Niko Hoviselle sekä CHL-pistemies Kai Kantolalle. Hovisen loukkaantumisen vuoksi KalPa hankki Jokereista lainavahdin, vuoden 2012 JYPissä mestaruuden voittanut Riku Heleniuksen, joka siirtyi myöhemmin jatkamaan kauttaan hänen kasvattajaseura Ilveksessä. Champion Hockey League-kausi ei tuottanut pudotuspelipaikkaa tällä kaudella. Seuraan tullut maalivahti Niko Hovinen oli tervehtyessään huippuvireessä pelaten neljä nollapeliä kuudessa pelissä. Joukkue teki seurahistoriaa, kun se rikkoi ennätyksen voittoputkessa saaden yhdeksännen voittonsa 5. joulukuuta HPK:ta vastaan. Edellinen ennätys oli kahdeksan ottelua kausilta 1988–1989 ja 2015–2016. KalPa oli lopulta runkosarjassa kuudes. Neljännesfinaaleissa vastaan asettui Tappara, jolle KalPa taipui voitoin 4–2 ja kausi päättyi.

Kaudella 2018–2019 KalPa ei menestynyt runkosarjassa, ja se pysyi pudotuspeleihin oikeuttavien sijoitusten alapuolella lähes koko kauden ajan. Joulukuussa KalPa osallistui Spengler Cupiin ja eteni turnauksen loppuotteluun Kanadaa vastaan. Samalla KalPasta tuli ensimmäinen suomalainen joukkue, joka eteni Spengler Cupin loppuotteluun. Se voitti loppuottelun 2-1 voittolaukauskilpailun jälkeen. Joukkue ei hävinnyt turnauksessa yhtään ottelua. Mestaruudesta huolimatta KalPan heikko menestys kotimaassa sai jatkoa, ja joukkueen kausi päättyikin jo runkosarjaan.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kalevan Pallon historiaa
  2. Aleksi Puustjärvi: Jääkiekon ja KalPan historiaan vuoteen 1979 (pdf) iihce.fi. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 10.4.2014.
  3. Lommi, Ilpo: KalPa juhli A-junnujen mestaruutta kotikaukalossa HS.fi. 29.3.2008. Helsinki: Helsingin Sanomat Oy. Viitattu 29.3.2008.
  4. KalPa teki historiaa - eteni legendaarisen turnauksen finaaliin www.iltalehti.fi. Viitattu 30.12.2018.