Joensuun kirkko
| Joensuun kirkko | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Papinkatu 2, Joensuu |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Joensuun seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1903 |
| Suunnittelija | Josef Stenbäck |
| Materiaali | punatiili |
| Istumapaikkoja | 900 |
| Tyylisuunta | uusgotiikka ja jugend |
 |
|
Joensuun kirkko on Joensuun evankelis-luterilaisen seurakunnan pääkirkko.
Kirkko sijaitsee Pielisjoen rannalta kohoavalla pienellä kumpareella. Se on Joensuun vanhimman, Claës Wilhelm Gyldénin vuonna 1848 laatiman asemakaavan kaupunkikuvallisesti keskeisen puistoakselin eteläisenä päätteenä. Pohjoisena päätteenä on ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Samalla kumpareella on ollut kirkkoja ennen nykyistä kirkkoa. Ensimmäinen väliaikainen kirkko rakennettiin 1851, ja se oli käytössä vuoteen 1864. Se oli tehty muuttamalla Louhelan tilan puinen päärakennus suorakaiteen muotoiseksi pitkäkirkoksi. Toinen kirkko, sekin väliaikaiseksi tarkoitettu, rakennettiin 1864 intendentinkonttorin ja August Bomanin suunnitelmien mukaan. Se oli lyhyillä poikkisakaroilla varustettu pitkäkirkko, ja se purettiin nykyisen kirkon valmistuttua.[1]
Joensuun kirkon on suunnitellut arkkitehti Josef Stenbäck vuonna 1900. Kirkko valmistui vuonna 1903. Pääosin punatiilinen kirkko on tyyliltään jugendvaikutteista uusgotiikkaa. Julkisivuilla on koristerappauksia. Kaupunkikuvallisesti tärkeimmälle, Kirkkokadun puistoakselin suuntaan avautuvalle julkisivulle muodostuu kahden epäsymmetrisen tornin luoma jännite. Runkohuoneen koilliskulman 50 metriä korkea[2] päätorni toimii kellotornina, jossa on kolme Saksassa vuonna 1903 valettua kelloa.[3] Matalamman luoteistornin suojissa ovat urut. Kolmas torni sijaitsee kaakkoispuolella.
Sisätila on kolmilaivainen. Tähtiholvien koristeluna on jugendornamentiikkaa. Alttaritaulu vuodelta 1910 on Ilmari Launiksen maalaama. Kirkon näyttävät katto- ja seinämaalaukset ovat August Grönroosin ja kirkon lasimaalaukset Antti Salmenlinnan käsialaa.[3]
Kirkon satavuotisjuhlaa varten kirkko peruskorjattiin vuosina 2001–2002. Korjauksen suunnitteli Arkkitehtitoimisto Esa Piirainen.[4]
Kirkko arkkitehtonisena ja koristemaalauksellisena kokonaisuutena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joensuun evankelis-luterilainen kirkko on kokonaisuutena kiinnostava esimerkki aikansa tuotteliaimman kirkkoarkkitehdin Josef Daniel Stenbäckin (1854–1929) tuotannosta.
Nykyisen kirkon rakentamiseen tähtäävä hanke käynnistettiin vuonna 1896, mutta virallisesti hanke eteni vasta vuonna 1898, jolloin asetettiin kirkon rakennustoimikunta. Rakennustoimikunta kaavaili aluksi kirkon malliksi muun muassa Hangon uusgoottilaista tiilikirkkoa ja kirkkoarkkitehdiksi Hangon kirkon suunnitellutta arkkitehti Jac. Ahrenbergia, mutta päätyi lopulta tilaamaan kirkkosuunnitelmat arkkitehti Josef Stenbäckiltä.
Kirkkosalin sisätila on pohjakaavaltaan symmetrinen ja kolmilaivainen. Kirkon runkohuone jakaantuu 12 holviin, joista yhdeksän kattaa kirkkosalin päätilan, yksi kuorin, yksi sakariston yläpuolella sijaitsevien alkuperäisten urkujen koneiston vaatiman tilan sekä yksi nykyisten urkujen yläpuolella olevan tilan. Stenbäckille ominaiseen tyyliin kirkkosali on massaltaan lyhyt ja leveä ja tilaa hallitsee puurakenteinen, katettu saarnastuoli.
Stenbäckin arkkitehtuurille tyypilliset lainaukset goottilaisesta ja romaanisesta tyylistä osoittavat hänen olleen tietoinen Keski-Euroopassa vallinneesta kiinnostuksesta keskiaikaa kohtaan. Uusgoottilainen tyyli oli vakiinnuttanut asemansa erityisesti sakraalirakennusten tyylinä. Uusgoottilainen tyyli ja gotiikka koettiin selkeästi kristillisiksi tyyleiksi.
Koristemaalaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joensuun evankelis-luterilaisen kirkon kasvikoristeluidean innoittajaksi on vaikea osoittaa yhtä tiettyä tekijää. Vuosien 1900–1903 aikana rakennetussa Joensuun kirkossa yhdistyvät jugendajalle tyypilliset kasviaiheiset koristemaalaukset 1800-luvun lopun uusgoottilaiseen arkkitehtuuriin. Uusgoottilainen ulkoasu kätkee sisäänsä herbaariomaisen runsaslajisen kasvikoristelun, jonka kasviaiheet viittaavat jugendin tyyli-ihanteisiin. Maalausohjelman kasviaiheiden naturalistinen toteutus ei kuitenkaan kokonaisuudessaan noudata jugendtyylin edustamaa tyylittelevää muotokieltä. Vaikuttaa siltä, että Stenbäck olisi halunnut kokeilla Joensuun kirkon interiöörimaalauksissa kokonaan uudenlaista tyyliä ja kokonaisuutta. Mahdollisen tavoitteen voi nähdä myös poliittisena: interiöörin koristeaiheet ovat voineet viestittää kansallismielistä sanomaa, jolloin toistuvat viittaukset ylösnousemukseen, paratiisiin ja parempaan tulevaisuuteen sekä kasviaiheiden symbolisissa merkityksissä että kristillisissä symboleissa voidaan nähdä viittauksina itsenäisyysaatteeseen. Interiöörimaalausten taiteellisesta suunnitelmasta on tiettävästi vastannut arkkitehti Stenbäck ja maalausten toteuttamisesta Joensuussa vuodesta 1893 vuoteen 1906 vaikuttanut maalarimestari August Grönroos.
Joensuun kirkkoon toteutetut koristemaalaukset koostuvat kahdesta teknillisesti ja tyylillisesti itsenäisestä osasta, joiden rinnastuminen hämmästyttää kaksijakoisuudessaan. Kirkkosalin pylväisiin temperamaaleilla maalatut, harmaan sävyillä toteutetut kristilliset symbolit ovat tunnelmaltaan vastakkaisia verrattuna eteishallin, kirkkosalin ja kuorin kattoholveihin, kuivalle kalkkirappauspinnalle secco-tekniikalla maalattuihin kasvi- ja kasvustoaiheisiin, jotka ovat keveydessään ja hengittävyydessään ainutlaatuisia koristemaalauksia.
Temperamaalausten kristilliset symbolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkkoarkkitehtuurissaan, luonnoksissaan ja toteutuneissa hankkeissaan Stenbäckillä oli tapana yhdistää arkkitehtonisiin elementteihin kristillistä symboliikkaa sekä tekstiotteita psalmeista ja Raamatusta. Hänen suunnittelemissaan kirkkointeriööreissä ja -tekstiileissä sekä muussa kirkollisessa esineistössä toistuvat samat kristilliset symbolit kuten valkeana kyyhkynä laskeutuva Pyhä Henki tai Kristusta kuvaava alfa ja omega -aihe sekä Pietariin viittaava avain- ja Paavaliin viittaava miekka-aihe.
Kirkkovuoden tapahtumiin viittaavia aiheita edustavat risti ja neljä naulaa -aihe, symboloiden Kristuksen sovitusta; Kristuksen kärsimyksiä, nöyryyttä ja rauhallisuutta kuvaava veronika tädyke -aihe; puhtauteen, Neitsyt Mariaan viittaava, viattomuutta sekä paratiisia ja iankaikkista elämää kuvaava lilja-aihe sekä Kristuksen Jerusalemiin ratsastuksen muistona palmunlehvä- sekä elämänpuu- ja tammenlehvä-aiheet. Juhannukseen ja Johannes Kastajaan viittaa kastetta symboloiva temperamaalaus kaksi kalaa ja ankkuri. Kuva-aihe on sijoitettu keskikäytävän oikealle reunalle kirkkosaliin astuttaessa, paikassa jossa kastemalja on monissa keskiaikaisissa kirkoissa sijainnut. Kasteen toimitus alkoi perinteisesti jo eteistilassa tai asehuoneessa, jonne kastettava symbolisesti jätti syntinsä.
Pääsiäisen ja juhannuksen väliin jäävät helatorstai ja helluntai. Viittauksen helatorstaihin eli Kristuksen taivaaseen astumisen muistojuhlaan, löytää läntisestä sivulaivasta, alttaria lähinnä olevasta holvista, jossa kilvoitusta, voittoa ja iankaikkista elämää symboloivat risti ja kruunu -temperamaalaukset. Helluntain eli Pyhän Hengen vuodatuksen symbolina on kuoriholvin keskiöön ja kirkkosaliin ensimmäisen, koivu-aiheella koristellun holvin keskiöön toteutettu auringon kehrää tai tulenliekkejä kuvaava aihe. Tulenliekit viittaavat Pyhän Hengen liekkiin ja Pyhän Hengen läsnäoloon. Liekit kuvaavat myös ihmisen ahdistusta, jonka Jumalan sytyttämä liekki puhdistaa. Holvien keskiötä kiertää koristenauha, jonka aiheina toistuvat tulenliekkien ohella lilja- ja veronika-aiheet sekä geometriset koristeraidat.
Alkuperäistä urkulehteriä lähinnä olevassa holvissa esiintyvät musiikkiin liittyvät symbolit, harppu, kuvaamassa kiitosta ja ylistystä sekä virsien säestysharppu, jonka kielet muodostavat Golgatan ristin. Kuoriin johtavan holvikaaren alla sijaitsevat ehtoolliskalkki ja Kristuksen orjantappurakruunu -aihe sekä IHS-, Iesus Hominum Salvator eli Jeesus ihmisten vapahtaja -aihe.
Kattomaalausten kasviaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stenbäckin laatimassa Joensuun kirkon runsaslajisessa koristeohjelmassa voi nähdä viittauksen raamatulliseen elämänpuuhun, Arbor Vitaeen, joka versoo kaikkien puiden lehviä ja hedelmiä, kantaen kaikki taudit karkottavaa hedelmää ja elämänpuun lehvät antavat kansoille terveyttä. Kattoholveissa viheriöi kymmenen erilajista puuta sekä holviruoteissa neljä erilaista ruohovartista kasvia, joiden vertauskuvallisuus kukkivina, vitaaleina elämän symboleina kasvukauden alussa. Paratiisin puutarha lukuisine erilaisine puineen on hyvinkin saattanut olla arkkitehti Stenbäckin innoittajana kuvaohjelmaa suunnitellessa:
Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä. Ja elämänpuun keskelle Paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun. (I Moos. 2:5)
Kirkon kolmilaivaisen pohjakaavan mukainen holvialoiltaan yhdenmukainen holvisto on jaettu kasvilajiteemoittain: kuori, keskilaiva ja eteishalli on koristeltu lehtipuuaihein, sivulaivat havupuuaihein. Poikkeuksena tästä on sakastin yläpuolella sijaitsevan, vanhan urkulehterin holvin lehtipuuaiheinen koristelu.
Kuvaohjelman sisältämät puulajit edustavat kaikkia Suomessa esiintyviä puuryhmiä pioneeri-, havu- ja jalopuita, joista jokainen laji edustaa myös tyypillisiä kotimaisia pyhiä piha-, karsikko- ja sukupuita. Holvimaalauksissa esitettyjen puiden oksat on kuvattu esteettisinä, kokonaisuudesta irrotettuina oksa- tai lehväaiheina, jotka reunustavat nauhana holvivaippoja ruodekoristeiden sisäpuolella. Kirkkosalin kattomaalausten kuvaohjelma ei sisällä kokonaista puuta esittäviä aiheita, vaan puulajit esitetään yksittäisinä, muutamien vuosikasvainten, lehtien tai kukintojen muodostamina oksina.
Tarkastellessa koristemaalausten puu- ja ruohovartisia kasveja on voidaan todeta niiden olevan kasvukautta ajatellen ajallisessa yhteydessä keskenään, ajoittuen kasvukauden alkuun. Kirkkovuoden pyhiä ajatellen koristemaalaukset ajoittuvat aikaan pääsiäisestä kuvaohjelman päättävään juhannukseen, keskikesän juhlaan, lukuun ottamatta kuoriin sijoitettua viiniköynnöstä, joka on kuvattu hedelmää kantavana. Kuorin viiniköynnös viittaa ehtoolliskalkin tavoin kristinuskon pyhään sakramenttiin, ehtoolliseen sekä Kristukseen, totiseen viinipuuhun.
Eteishallin puulaji on tuomi, joka on kuvattu voimakkaana köynnöksenä runsaine lehtineen ja suurine valkoisine kukkaterttuinen toivottamassa kirkkoon tulijat tervetulleiksi Herran huoneeseen. Eteishallin yläpuolella sijaitsevassa holvissa, nykyisen urkulehterin katossa esiintyy jokin pajulaji, jonka tarkka lajikohtainen määrittäminen on vaikeaa pajulajien runsauden vuoksi. Pajulaji on kuvattu palmusunnuntaihin liittyvine hedekukintoineen eli pajunkissoineen. Kyseessä voi olla esimerkiksi raita, vanhemmiten puumaisen muodon saavuttava pajulaji.
Kuljettaessa keskilaivaa kohti alttaria, nykyisen kuoroparven ylle kaartuvassa holvissa on esitetty koivu. Keskikäytävän yläpuolella, keskilaivassa on esitetty valkoisine kukkaterttuineen touko–kesäkuussa kukkiva kotipihlaja. Kuoria lähinnä olevaan holviin on kuvattu tammi, joka kukkii keväisin lehtien puhjetessa.
Kuorissa esitettävä viiniköynnös poikkeaa muista kuvaohjelman kotoperäisistä puulajeista sekä ajallisesti että kompositioltaan. Viiniköynnökset on kuvattu elonkorjuun aikaan, hedelmää kantavina köynnöksinä, kierteisine oksineen ja lehvineen, ilman juurakkojaan. Kristillisenä symbolina viiniköynnös voidaan liittää Kristuksen uhrivereen.
Sivulaivojen holvien ja holvikaarien maalauskoristelu on symmetrinen. Eteishallista lehtereille noustessa, on ensimmäiseen holviin kuvattu kuusi. Alttaria kohti kuljettaessa on seuraavassa holvissa mänty. Viimeiseen havu- ja lehtipuuaiheiden symmetriaa noudattavaan holviin on kuvattu kataja. Katajan oksien esityksestä ei vuodenaika käy ilmi.
Poikkeuksen kasvilajikkeiden symmetriaan tekee alkuperäisten urkujen taakse jäävä, urkuparven holvi, jonka koristeaihe on sivulaivojen havupuuteemasta poiketen lehtipuuaihe. Kyseinen holvi jäi alun perinkin urkujen sekä Stenbäckin itsensä suunnitteleman urkufasadin taakse. Holvissa kuvatut puunlehvät on toteutettu lajimäärityksen kannalta hyvin tulkinnanvaraisesti, mutta maalausohjelman kotoperäisten pioneeripuiden teemaa noudattaen kysymykseen voivat tulla harmaaleppä, tervaleppä tai poppelien sukuun lukeutuva haapa.
Kirkkosalin sivulaivojen holvien välisten holvikaarien koristelu muodostuu ruohovartisista kasveista. Keskilaivan holvien välisissä holvikaarissa esiintyy kasviköynnös, jonka esitystapa poikkeaa muista kasviaiheista stilisoidussa muodossaan ja aiheensa käsittelyssä. Köynnöksen voidaan olettaa liekokasvia, joka edustaa jugendajalle tyypillistä koristeaihetta.
Keski- ja sivulaivojen väliin jäävissä, kirkkosaliin nähden pitkittäisissä holvikaarissa esiintyy köynnösmäinen pienikukkainen kasvusto ja köynnökseen verrattuna mittasuhteiltaan suurilehtinen kasvi. Kyseessä voi olla rohtotädyke, mutta kasviaihe saattaa kuvata myös vanamoa. Kukintojen yhteyteen kuvatut saniaismaiset lehdet tuovat mieleen juhannuskirkkomaisen tunnelman kautta kiinnostavan, juhannusyöhön liittyvän kansanuskomuksen sananjalan eli kuolleenvuoteen kukkimisesta lyhyen hetken ajan juuri juhannusyönä.
Sivulaivojen poikittaisissa holvikaarissa esiintyvät valkokukintoinen kuva-aihe saattaa kuvata mesiangervoa tai myrkkykeisoa. Keltakukintoisen kasvin esikuvana on saattanut olla piikkiohdake tai pelto-ohdake. Piikki- ja pelto-ohdake kuuluvat kumpikin suomalaiseen floraan, mutta ovat kukinnoiltaan tavallisesti punaisia tai violettiin vivahtavia. Jos oletetaan kuvatun kasviaiheen esikuvan olevan ohdakkeen kaltainen keltakukintoinen kasvi, on vaihtoehtoja vähän: kysymykseen voisi tulla ainoastaan värisaflori. Värisaflorit esiintyvät Suomen oloissa kuitenkin ainoastaan viljeltynä.
Urut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkossa on kahdet urut. Vanhat urut ovat valmistuneet vuonna 1904. Ne sijaitsevat alttarin vasemmalla puolella olevalla parvella, saarnastuolin takana. Urut ovat Bror Axel Thulén suunnittelemat ja valmistamat pneumaattiset urut. Niissä on 25 äänikertaa ja kaksi sormiota sekä jalkio. Arkkitehti Stenbäck suunnitteli urkujen julkisivut ja ne liittyvät samattomasti kirkon muihin tyylipiirteisiin ja yksityiskohtiin.[5]
Kun kirkon uudet urut valmistuvat vuonna 1969, Thule-urut jäivät paikoilleen, ja ne ovat nykyään soittokelvottomat.[5] Urkujen korjaaminen soittokelpoiseksi on mahdollista ja sitä on harkittu.[6]
Vuonna 1969 valmistui kirkon uudet urut. Ne on sijoitettu kirkon takalehterille. Urut ovat Kangasalan Urkutehtaan valmistamat mekaaniset urut, ja niissä on 36 äänikertaa, kolme sormiota ja jalkio. Urkujen disposition on suunnitellut Tauno Äikää.[7] Urkujen julkisivun on suunnitellut Ensi Louhiluoto yhdessä urkutehtaan kanssa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Merkitse viitteinä mitä tämä lähteistää. |
- Melvas, Katariina. Paratiisista pyhään lehtoon. Joensuun evankelis-luterilaisen kirkon kattomaalausten symboliikka. Pro gradu. Jyväskylän yliopisto, 2004.¨
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Markku Haapio, toim: Suomen kirkot ja kirkkotaide 2, s. 88. Etelä-Suomen kustannus Oy, 1980. ISBN 951-9064-28-1.
- ↑ Keretin kaivostorni selvästi korkein. Karjalainen, 2.4.2008, s. 5.
- ↑ a b Joensuun kirkko Joensuun ev. lut. seurakuntayhtymä. Viitattu 3. 9. 2023.
- ↑ Referenssit Joensuun ev.lut. kirkko arkpii.fi. Viitattu 3.9.2023.
- ↑ a b Joensuu (Pohjois-Karjala) Kirkko Sibelius-Akatemia. Viitattu 2.9.2023.
- ↑ Joensuun kirkon uruilla ei tehdä taidetta - uudet urut harkinnassa Yle. Viitattu 2.9.2023.
- ↑ Joensuun nykyinen kirkko (lisää) suomenurut.fi. Viitattu 2.9.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joensuun kirkko Wikimedia Commonsissa
- Joensuun kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
- Joensuun kirkon esite (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF)