Taigasananjalka

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Sananjalka)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taigasananjalka
DidzialapisSakys.JPG
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Elinvoimainen

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Pteridopsida
Lahko: Polypodiales
Heimo: Tesmasaniaiskasvit Dennstaedtiaceae
Suku: Sananjalat Pteridium
Laji: pinetorum
Kaksiosainen nimi

Pteridium pinetorum
C.N.Page & R.R.Mill

Synonyymit
  • Pteridium aquilinum (L.) Kuhn subsp. pinetorum (C.N.Page & R.R.Mill) J.A.Thomson
  • Pteridium latiusculum (Desv.) Hieron. ex Fries subsp. pinetorum (C.N.Page & R.R.Mill) Fraser-Jenk.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Taigasananjalka Wikispeciesissä

Taigasananjalka[2] eli sananjalka (Pteridium pinetorum)[1] on metsissä kasvava, isokokoinen saniainen. Sananjalka on myrkyllinen kasvi[3].

Sananjalka on saanut suomenkielisen nimensä juurakon poikkileikkauspinnan kirjoitusta muistuttavasta kuviosta. Keväällä sananjalan nuoret lehtiversot näyttävät nyrkkiin puristuneilta ihmiskäsiltä, siksi sananjalkaa on kutsuttu myös kuolleenkouraksi.[4]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoren sananjalan verso eli "kuolleenkoura".
Pakkasen kuihduttama sananjalkakasvusto.

Sananjalan maavarsi on vaakasuora ja levittäytyy laajalle. Siitä kohoaa yksittäin kolmiomaisia lehtiä, joiden ruodit ovat 30–150 cm pitkiä. Lehden lapa on 25–60 cm pitkä, kova, alta karvainen ja päältä kalju. Lehdet ovat kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäisiä. Pikkulehdykät ovat liuskaisia, liuskat ehytlaitaisia. Itiöpesäkeryhmät ovat sananjalalla harvinaisia. Niiden esiintyessä ne ovat yhtäjaksoisena rivinä taakäänteisen lehtilaidan suojassa. Suomessa sananjalan itiöt kypsyvät heinä-elokuussa.[3] Laji on hyvin hallanarka, ja lehdet kuihtuvat syksyllä heti yöpakkasten jälkeen.[5]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taigasananjalkaa tavataan Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Saksassa, Virossa, Valko-Venäjällä, Skotlannissa ja Venäjällä.[1]

Suomessa sananjalkaa voi tavata Etelä-Lappia myöten. Laji on erittäin yleinen Etelä- ja Itä-Suomessa sekä Keski-Suomen eteläosissa. Pohjoisempana laji nopeasti harvinaistuu ja esiintyminen muuttuu satunnaiseksi.[6]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laajoja kasvustoja muodostava sananjalka kasvaa tuoreissa ja kuivahkoissa, harvapuustoisissa metsissä, kulo- ja hakkuuaukioilla, tien- ja radanvarsilla sekä rehevissä purokorvissa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Christenhusz, M., Bento Elias, R., Dyer, R., Ivanenko, Y., Rouhan, G., Rumsey, F. & Väre, H.: Pteridium pinetorum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.11.2020. (englanniksi)
  2. Taigasananjalka – Pteridium pinetorum Laji.fi. Viitattu 20.11.2020.
  3. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 47.
  4. Tampereen luontopolut: Tohloppi. Tampereen kaupunki, Ympäristövalvonnan julkaisuja 8/2004. Viitattu 25.9.2011.
  5. Ålands flora 2010, s. 94.
  6. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Sananjalan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 25.9.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]