Kirkkotekstiili

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirkkotekstiili.

Kirkkotekstiili eli paramentti on tekstiilituote, joka on sijoitettu kirkkotilaan tai jota käytetään jumalanpalveluksen yhteydessä.[1] Kirkkotekstiilit jaetaan yleisesti kolmeen osaan: liturgiset asut, ehtoollisen vietton käytetyt tekstiilit sekä alttarin ja saarnastuolin tai ambon koristeluun käytetyt tekstiilit.

Kirkollisilla tekstiileillä, parementeilla on kautta aikojen ollut tärkeä merkitys kristillisen jumalanpalveluksen arvon kohottajana ja kirkkojen kaunistuksena. Ne ovat jumalanpalvelusten viettoon, kirkon koristukseen ja pappien vaatetukseen liittyviä tekstiilejä, joilla on myös vertauskuvallinen merkitys.[2] Kirkkotekstiileissä noudatetaan kirkkovuoden mittaan kunkin ajankohdan liturgisia värejä ja käytetään asiaankuuluvia kristillisiä symboleja.[1]

Kirkkotekstiilejä on käytetty jo kirkon alkuaikoina, ja ne ovat pitkän kehityksen tulos. Kirkon historian alussa ei ollut mitään erityisiä kirkollisia asuja tai kirkkotekstiilejä. Antiikin arkivaatetukseen pohjautuvia liturgisia vaatteita alettiin käyttää 400-500-luvulla. Vähitellen jumalanpalveluksia viettävien henkilöiden pukeutumiseen alkoi tulla tehtävien mukaisia eroja.

Reformaatio ei katkaissut Ruotsissa ja Suomessa kirkkotekstiilien ja liturgisten asujen käyttöä, vaan lähinnä karsi erilaisten tekstiilien lukumäärää. [2] Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa käytettäviä liturgisia tekstiilejä ova, läntisten kirkkojen perinteen mukaisesti mm. antependium, saarnatuolin kirjaliina..Ehtoollisen vietossa ovat käytössä liturgista väriskaalaa noudattava kalkkiliina (velum) sekä valkoiset liinavaatteet: korporaaliliina (crporale), jonka päälle ehtoollinen alttarilla katetaan ja puhdistusliinat (purificatores). Lisäksi ehtoollistekstiileihin voivat kuulua korporaalin kotelo eli bursa sekä palla. Näitä tekstiilejä käyttämällä osoitetaan kunnioitusta Kristuksen todellista läsnäoloa kohtaan ja helpotetaan ehtoollisaineiden jakamista ja arvokasta käsittelyä. [3]

Pappien vaatetukseen kuuluu alba, rökliini, messukasukka, stola ja kuorikaapu.[3]

Ortodosisissa kirkoissa käytetään myös kirkkotekstiilejä. Niiden kehitys, eri tekstiilien määrä ja käyttö eroavat merkittävästi läntisten kirkkojen perinteestä.[4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hakusana Kirkolliset käsityöt, teoksessa Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 529. WSOY, 1958.
  2. a b Päikki Priha: Pyhä kaunistus Kirkkotekstiilit Suomen käsityön ystävien toiminnassa 1904-1950, s. 13, 14. Julkaisusarja A 11. Taideteollinen korkeakoulu, 1991. ISBN 951-9384-46-4.
  3. a b Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 69, 80. Kirkkohallitus Jumalanpalvelus ja musiikkitoiminta, 2009.
  4. Kirkkotekstiilit ortodoksi.net. Viitattu 30.9.2020.
  5. Liturgiset vaatteet ortodoksi.net. Viitattu 30.9.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]