Palla (liturgia)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Palla

Palla (lat. ’vaippa’, ’liina)’. Kovitettu neliskulmainen liina, jolla messussa kalkki eli ehtoollismalja peitetään silloin kun kalkkiliina ei ole kalkin päällä[1]. Palla on valkoisella kankaalla päällystetty neliön muotoinen kova, esimerkiksi pahvi- tai muovilevy. Pallaan on usein kirjailtu risti, tai jokin ehtoolliseen muu liittyvä symboli tai kuvio. Pallan tehtävä on mm. suojella arvokkaammasta materiaalista valmistettua ja liturgisia värejä noudattelevaa kalkkiliinaa. Samalla se suojelee kalkkia mahdollisilta roskilta, kuten alttaripöydän kukista irtoavasta roskasta tai kesällä kirkkoon lentäneiltä hyönteisiltä, silloin kun sitä ei peitetä kalkkiliinalla.

Ehtoollisen vieton päätteeksi kalkin päälle laitetaan ensin palla, sitten kalkkiliina ja lopuksi päälle korporaalin sisältävä bursa. Neliön muotoinen palla saa kalkkiliinan laskeutumaan kauniisti. Mikäli kalkkiliinaa ja bursaa ei käytetä, kuten usein nykyisin roomalaiskatolisessa kirkossa, korporaali laitetaan pallan päälle.

Palla on käytössä läntisen perinteen kirkoissa. Se on tullut uudelleen käyttöön myös Suomen ev. lut. kirkossa ja se mainitaan Piispainkokouksen hyväksymässä Jumalanpalveluksen oppaassa yhtenä ehtoollisen viettoon liittyvänä esineenä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b 98,: Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 132. Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009. Suomen ev. lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2009:9.