Kalkkiliina (liturgia)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kalkkiliina (lat. velum) on ehtoollisen vietossa käytetty liina ehtoollismaljan (kalkin) ja pateenin peittämistä varten muulloin kun ne ovat avoimina kirkon alttarilla, mahdollisesti korporaalin päällä.[1]

Kalkkiliina on neliskulmainen liina, jonka sivu on n. 60-80 cm. Kalkkiliinan käytössä seurataan liturgisia värejä, joten niitä on yleensä kirkossa neljä; valkoinen, vihreä, violetti ja punainen. Kalkkiliina voi olla rikkaasti kuvioitu ja se voi olla kuvioinniltaan samantapainen kuin kirkon alttarin antependium ja kyseisen värinen messukasukka.[2]

Kun ehtoollisvälineet valmistellaan messua varten, ehtoolliskalkin päälle asetetaan puhdistusliina, sen päälle pateeni (ehtoollisleipälautanen) ja palla. Ne peitetään kalkkiliinalla, ja sen päälle asetetaan bursa. Sen jälkeen ne ovat valmiina messua varten.[3]

Kalkkiliina on tullut käyttöön läntisissä kirkoissa 1500-luvulla, aluksi Roomassa. Kalkkiliina ja puhdistusliina (purificatorium), jolla ehtoolliskalkin reunaa puhdistetaan ehtoollisen jaon aikana ovat säilyneet käytössä Suomen ja Ruotsin kirkoissa myös reformaation jälkeen.[4] [5]

Kalkki ja sitä peittävä kalkkiliina sekä bursa valmiina sakariston alttarilla.

Useat nimekkäät suomalaiset tekstiilitaiteilijat ovat suunnitelleet ja valmistaneet kalkkiliinoja kirkkoihin.[6]

Ortodoksisissa kirkoissa kalkkiliinaa vastaavat ehtoollispeitteet.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 98,99. Kirkkohallitus, Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009. ISBN 978-951-789-300-8.
  2. Gunnel Bereggrén: Prästens kläder och kyrkans textilier, s. 51. Verbum förlag AB, 2002. ISBN 91-526-2811-6. (ruotsiksi)
  3. Karl-Gunnar Ellverson: Handbok i liturgik, s. 113. Verbum förlag, 2003. ISBN 91-526-2775-6. (ruotsiksi)
  4. Inger Estham: Kyrkliga textilier arv, utveckling och vård, s. 29. Verbum/Studiebokförlaget, 1976. (ruotsiksi)
  5. Bengt Stolt: Kyrklig skrud enligt svensk tradition, s. 103. Diakonistyrelsens bokförlag, 1964. (ruotsiksi)
  6. Päikki Priha: Pyhä kaunistus Kirkkotekstiilit Suomen käsityön ystävien toiminnassa 1904-1950, s. 135-145. Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja A 11. Taideteollinen korkeakoulu, 1991. ISBN 951-9384-46-4.
  7. Ehtoollispeitteet ortodoksi.net. Viitattu 8.9.2020.