Stola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Papin stola puettuna ristiin.
Diakonin stola.

Stola (lat.; m.kreik. στολή, stolḗ) eli suorakaidehuivi [1] on antiikin aikainen vaatekappale, joka on muodoltaan pitkä ja kapea suorakaide. Stola on eri tavoin asetettu harteille ja olkapäille.

Stola kirkollisena liturgisena vaatteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stola on läntisissä kristillisissä kirkoissa erityisen hengellisen viran tunnus ja kertoo Kristuksen ikeen kantamisesta: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä” (Matt. 11:29).[2] . Sitä käyttävät piispat, papit ja diakonit. Stola on muutaman senttimetrin levyinen ja noin 2,5 metrin pituinen nauha. Se kulkee niskan takaa ja laskeutuu papilla ja piispalla edestä alas vapaasti ja suoraan. Samaan tapaan stolan pukevat myös katoliset ja anglikaanit sekä useimmat luterilaiset. Stola voidaan pukea edestä myös ristiin.[3] Esimerkiksi Ruotsin kirkossa on normaalia, että pappi kantaa stolaa ristissä, kun taas piispan stola riippu vapaana. Poikkeuksea tästä, jos pappi käyttää alban tilalla rökliiniä, ei stolaa voida laittaa ristiin, koska rökliiniin ei kuulu vyö. Jos pappi käyttää stolaa siten että se on ristissä hänen rinnallaan, oikealta olkapäältä tuleva stolan nauha on vasemmalta tulevan päällä.[4] Paikallisesti joissakin hiippakunnissa tehdään lisäksi ero papin ja piispan välillä siten, että piispa kantaa stolaa vapaasti riippuen jaa pappi asettaa stolan ristiin rintansa kohdalla. Pappien lisäksi myös diakonit voivat käyttää stolaa. Diakonit pukevat sen vasemman olkapään yli oikealle sivulle.[4]

Piispa, pappi ja diakoni käyttävät stolaa aina liturgisissa tehtävissä alban kanssa.

Ortodoksisessa kirkossa diakoni kantaa stolaa vastaavaa oraria vasemmalla olallaan ja se laskeutuu takaa vapaasti maahan, etupuolista osaa kannetaan vasemmalla käsivarrella ja sillä tehdään rukousten aikana ristinmerkki. Samoin diakoni asettaa orarin lukupöydälle evankelimikirjan alle lukiessaan evankeliumia tai tarttuu nimenomaan orarilla ehtoolliskalustoon anaforaa toimitettaessa. Venäläisessä perinteessä jota Suomessa noudatetaan yli- ja arkkidiakoneilla orari on leveämpi ja muodostaa lisäksi silmukan oikean kainalon ali. Kreikan kirkossa kaikki diakonit kantavat tällaista ns. kierreoraria. Ipo- eli alidiakonit kantavat oraria ristinmuotoisesti vyötettynä.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa diakonit eivät ole perinteisesti käyttäneet stolaa, koska diakonin tehtävää ei ole pidetty kirkon erityisen hengellisen viran osana. Nykyään stolan käyttö on kuitenkin tietoisesti elvytetty, silloin kun diakoni palvelee messussa tai muissa jumalanpalveluksissa.

Ortodoksisessa kirkossa vastaava papin ja piispan tunnus on epitrakiili.

Stolan väristä käy ilmi kirkkovuoden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stola noudattaa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa normaalia kirkkovuoden liturgisten värien vaihtelua.

  • Vihreä: Kasvu, elämä ja toivo (tavalliset sunnuntait)
  • Valkoinen: ilo (suuret Kristus-juhlat kuten pääsiäinen)
  • Punainen: Pyhän Hengen ja marttyyrikuoleman väri (esimerkiksi tapaninpäivä)
  • Musta: kuolema ja suru (pitkäperjantai)
  • Violetti tai sininen: Kärsimys, paasto, odotusaika (ennen joulua ja pääsiäistä)

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alun perin stolan pituus oli noin 3 metriä ja leveys 10 senttimetriä.
  • Alkukirkon aikana myös diakoni ja alidiakoni käyttivät stolaa.

Miten pappi pukeutuu pukuunsa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ensin hän pukee normaalipukunsa päälle alban.
  • Alban päälle hän pukee kirkkovuoden ko. pyhälle kuuluvan stolan.
  • Mikäli pappi on liturgina, ja kyseessä on myös messu, alban ja stolan ylle puetaan vielä messukasukka.
  • Perinteisesti liturgisen asun eri osien pukemiseen liitty rukous. Stolaa puettaessa rukous voi olla: Sinun ikeesi, Herra, on hyvä kantaa ja sinun kuormasi on kevyt.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vornanen, Rauni: Sano se suomeksi. WSOY, 1973, s. 152.
  2. a b Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 81, 82. Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009.
  3. Stola evl.fi. Viitattu 17.9.2020.
  4. a b Carl-Henrik Martling: Tjänst i heligt rum, s. 53. Verbum, 1990. ISBN 91-526-1646-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]