Kuoripaita

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Priest or seminarian with thurible.jpg

Kuoripaita eli rökliini (ruots. röklin, lat. superpelliceum) on liturginen vaate, jota käytetään alban sijasta tietyissä tilanteissa. Kuoripaitaa käytetään roomalaiskatolisessa, anglikaanisessa sekä silloin tällöin myös luterilaisessa kirkossa, ei kuitenkaan yleisesti Suomessa, Ruotsissa sitä käytetään yleisesti Ruotsin kirkossa. Nimi superpelliceum kertoo myös, että sitä on Pohjolassa käytetty talvisaikaan turkin päällä kirkollisissa toimituksissa (super – päällä, pellicium – turkki) [1]

Perinteisesti messussa avustajat, jotka eivät ole osallistuneet ehtoollisen jakoon, ovat käyttäneet alban sijasta kuoripaitaa. Papit ovat käyttäneet kuoripaitaa sanajumalanpalveluksissa, hetkipalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa. Kuoripaitaa käytetään myös perinteisesti kuorikaavun alla. Voidaan tehdä myös jako ”messuvatteiden” ja ”kuorivaatteien” välillä. Messuvaatteet ovat messussa, ehtoollisen vietossa alttarilla käytettvät alba, stola ja messukasukka. Kuorivaatteita ovat kuorissa käytettävät rökliini, stola ja kuorikaapu.[1]

Kuoripaita on alban tavoin valkoinen, mutta väljä pääntiestä ja hihoista sekä lisäksi rypytetty eikä sen kanssa käytetä vyötä. Pääntie voi olla joko pyöreä tai neliskulmainen, jolloin jälkimmäisessä tapauksessa nimitys saattaa olla cotta. Cotta voi olla myös pitsillä koristeltu. Papeilla kuoripaita on yleensä pitkä, vähintään polviin ulottuva, kun taas alttaripalvelijoilla se on lyhyempi. Ruotsissa ja Suomessa luterilaisten pappien käyttämä rökliini on pitkä, ulottuu käyttäjänsä nilkkoihin saakka.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Carl-Henrik Martling: Tjänst i heligt rum, s. 53-54. Verbum ISBN 91-526-1646-0, 1990.