Ristinmerkki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ristinmerkki on ortodoksisessa sekä katolisessa sekä uudelleen myös enenevässä määrin luterilaisessa kirkossa käytettävä rukouksen muoto.

Ristinmerkkiä käyttävät ortodoksisessa sekä katolisessa ja luterilaisessa kirkossa niin papit kuin kirkkokansakin rukouksena.

Ristinmerkillä kuvataan ihmisen eteen risti, kristillisyyden symboli. Ortodoksit ja katolisen kirkon kreikkalaiskatoliset jäsenet tekevät ristinmerkin koskettamalla otsaa ja rintaa sekä sen jälkeen ensin oikeaa sitten vasenta olkaa ja katolisen kirkon roomalaiskatoliset jäsenet loppuosassa toisin päin: ensin vasen sitten oikea olkapää. Luterilaiset tekevät ristinmerkin läntisen perinteen mukaisesti samoin kuin roomalaiskatoliset.

Ortodokseilla ja kreikkalaiskatolisilla on ristinmerkkiä tehdessä yhdistetty kolme sormea, roomalaiskatolisilla merkki tehdään usein koko kämmenellä. Itäisessä tavassa käytetään yhteen puristettuja peukaloa, etusormea ja keskisormea, jotka symboloivat Jumalan kolmea persoonaa. Erillään ovat kämmentä vasten puristetut pikkusormi ja nimetön, jotka symboloivat Jeesuksen inhimillistä ja jumalallista olemusta. Venäjän vanhauskoiset tekevät kuitenkin ristinmerkin kahdella sormella.

Kolmen sormen käyttö on venäläinen tapa ja peräisin patriarkka Nikonin liturgisista uudistuksista, jotka nimenomaan aiheuttivat vanhauskoisuuden synnyn.

Varhaisin maininta ristinmerkistä on kirkkoisä Tertullianukselta, jolloin kyseessä oli ristinmerkin ilmeisesti kaikkein vanhin muoto, otsaan tehtävä ns. pieni ristinmerkki.

Luterilainen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martti Luther neuvoi Vähässä katekismuksessaan aloittamaan päivän ristinmerkillä: ”Noustessasi aamulla vuoteesta siunaa itsesi pyhällä ristinmerkillä ja lausu: Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen haltuun. Aamen.” Samat sanat tuli lausua illalla nukkumaan mentäessä. Ristinmerkin käyttöön aamuin illoin neuvoi myös Mikael Agricolan Abc kiria sekä monet muut 1500- ja 1600-luvun ruotsalaiset ja suomalaiset katekismukset.

1664 ilmestyneessä saarnakirjassaan Loimaan kirkkoherra Laurentius Petri esitti neljä syytä, miksi ristinmerkki tehdään: "1. Pyhä risti muistuttaa Jeesuksen kärsimyksestä ja kuolemasta. 2. Se muistuttaa myös Kristuksen antamasta esikuvasta sekä kristityn halusta eritä tästä maailmasta ja olla Kristuksen kanssa (Fil. 1:23) 3. Risti kuvaa uskon asettamista perkeleen kiusauksia, helvettiä ja kuolemaa vastaan ja niiden voittamista. 4. Ristinmerkki erottaa kristityn pakanoista. Sillä me tunnustamme uskomme Kolmiyhteiseen Jumalaan ja annamme itsemme Hänen haltuunsa". Kun ristinmerkki myöhemmin hävisi messusta luterilaisessa kirkossa, pieni ristinmerkki säilyi Suomessa edelleen osana kasteliturgiaa.[1]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksen oppaan mukaan messun aikana "seurakuntalainen voi tehdä ristinmerkin alkusiunauksen yhteydessä, vastaanottaessaan synninpäästön, evankeliumin lukemisen alkaessa, vastaanottaessaan sakramentin ja kiittäessään siitä sekä Herran siunauksen yhteydessä".[2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pentti Lempiäinen: Kuvat puhuvat. Perustietoa kristillisistä vertauskuvista. Kirjaneliö 1972 ISBN 951-600-239-0 s. 15-16, 63-64
  2. Palvelkaa Herraa iloiten. Jumalanpalveluksen opas - Liturgiset eleet

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.