Kuorikaapu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Copefront.jpg
Copeback.jpg

Kuorikaapu (lat. pluviale) on piispan tai papin juhlallisissa kirkollisissa toimituksissa ja juhlallisissa rukoushetkissä käyttämä liturginen vaate. Se muistuttaa viittaa, ja on auki levitettynä puoliympyrän muotoinen. Se on edestä avoin ja se pidetään kiinni rinnan kohdalta hihnalla tai soljella. Siinä on usein leveä, koristeltu reunus. Alkuperäinen huppu, jota ei tarvittu kirkkosalissa, on kehittynyt koristelluksi selkäkilveksi (lat. clipeus).

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kuorikaapua on useimmiten nähty piispojen liturgisena juhla-asuna, mistä on syntynyt virheellinen nimitys "piispankaapu". Kuorikaapu puetaan kuoripaidan (rökliinin) ja stolan päälle (Suomen ev.-lut. kirkossa käytännössä useimmiten alban päälle).

Vanhin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispankaapu on Turun tuomiokirkossa säilynyt kuorikaapu vuodelta 1730. Vuonna 1751 hankittiin kuningas Adolf Fredrikin kruunajaisiin Pariisista kaikille piispoille samanlaiset piispankaavut. Nämä kaavut ovat edelleen niin Turun kuin Porvoon hiippakuntien tuomiokirkoissa.[1]

Kuorikaapu muistuttaa ortodoksisen kirkon piispan ja munkin mantiaa.

Messun selebrantti, messua johtava piispa tai pappi ei koskaan käytä kuorikaapua, vaan messukasukkaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Riikka Kaisti (toim): Ornatum Episcoporum Suomen piispojen liturginen asu, s. 37-38. Suomen kirkon hiippakunnat Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä Turun tuomiokirkkomusep. ISBN 951-95604-3-2, 2000.