Rohtotädyke
| Rohtotädyke | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Ratamokasvit Plantaginaceae |
| Suku: | Tädykkeet Veronica |
| Laji: | officinalis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Veronica officinalis |
|
| Katso myös | |
Rohtotädyke (Veronica officinalis) on ratamokasvien heimoon kuuluva monivuotinen kasvilaji, jolla on pienet siniset kukat.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rohtotädykkeen 10–50 cm pitkät varret kiemurtelevat pitkin maanpintaa. Niistä nousee ylös parisenttisiä kukkaversoja, joissa on halkaisijaltaan 1–3 mm leveitä vaalean sinivioletteja kukkia. Lehdet ovat hennon nukan peitossa, 2–5 cm pitkiä ja 1–3 cm leveitä.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rohtotädykkeen esiintymisalue kattaa Euroopan Islantia myöten. Suomessa se kasvaa maan etelä- ja keskiosissa alkuperäisenä tai muinaistulokkaana. Laji on levinnyt ihmisen mukana myös Pohjois-Amerikkaan.[1]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rohtotädyke oli varsin suosittu rohtokasvi 1500- ja 1600 luvuilla. Sitä käytettiin yskän, keuhkotaudin, keripukin, kihdin ja munuaiskivien lääkkeenä.[2] Sen mentyä pois muodista sitä alettiin käyttää lähinnä yrttiteenä. Ranskassa rohtotädykettä käytettiin aidon teen korvikkeena nimellä ”Euroopan tee” (thé d’Europe). Se sisältää karvasaineita ja hieman parkkihappoa kuten oikea tee.[3]
Viime aikoina rohtotädykettä on käytetty lisäämään ruokahalua ja virtsan- ja maidoneritystä sekä vahvistamaan vatsaa ja helpottamaan hengitysteiden sairauksia.[3] Liian suuret annokset saattavat aiheuttaa pahoinvointia ja oksentelua, ehkä kasvin sisältämien karvasaineiden takia, eikä raskaana olevien tule käyttää sitä. Muuten rohtotädyke on myrkytön.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Den virtuella floran
- ↑ Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Erik Bruun & Budde Christensen: Anis ja iisoppi: vanhoja lääkekasveja, s. 204. Suom. ja Suomen oloihin soveltaneet ja täydentäneet Arto ja Kirsti Ingervo. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 978-951-0-22666-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas: Rohtotädykkeen levinneisyys Suomessa.
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Rohtotädyke (Veronica officinalis)
- Luontoportti: Rohtotädyke (Veronica officinalis)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Veronica officinalis – rohtotädyke
- Valokki – nettikasvio: Rohtotädyke (Veronica officinalis)
- ITIS: Veronica officinalis (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Veronica officinalis (englanniksi)
|