Haapakosken rautatieasema

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Haapakoski
Haapakosken rautatieasema.JPG
Perustiedot
Lyhenne Hps
Rataosa Kouvola–Iisalmi
Sijainti 62°27′08″N, 027°10′30″E
Osoite 77520 Haapakoski
Kunta Pieksämäki
Liikenne
Muut tiedot junakohtauspaikka, ei kaupallista liikennettä
Asemarakennus
Tyyppi ns. Oulun radan V luokan asema
Suunnittelija Knut Nylander
Materiaali puu
Ratapiha
Raiteisto pääraide,
2 kohtaussivuraidetta,
1 kuormausraide

Haapakosken rautatieasema (lyh. Hps) on Suomen rataverkon liikennepaikka Haapakosken kylässä Pieksämäellä Etelä-Savossa rataosalla Kouvola–Iisalmi. Liikennepaikan etäisyys Helsingin päärautatieasemalta on 393,5 ratakilometriä mitattuna Pieksämäen rautatieaseman kautta. Asema on otettu käyttöön 1. lokakuuta 1889.[1] Aseman toiminta on lopetettu 1. joulukuuta 1987.

Ratapihalta on johtanut lyhyt sivuraide Haapakosken kylässä sijaitsevalle sahalle, mutta on purettu 1990-luvun puolivälissä. Loppuaikoina rata oli päässyt niin huonoon kuntoon, ettei sillä uskallettu vetää veturilla vaunuja. Niinpä vaunut vedettiin muun muassa metsäkoneilla.

Haapakosken liikennepaikkarakennus on alun perin rakennettu niin sanotun Oulun radan viidennen luokan aseman tyyppipiirustuksia käyttäen. Aseman suunnittelija on todennäköisesti ollut Knut Nylander. Asemarakennus on osittain laitetilana, mutta muuten tyhjillään.

Turvalaitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1981 asti Haapakosken asemalla oli niin kutsuttu köyhänmiehen releasetinlaite eli varmistuslukko- ja opastinturvalaitos. Tuolloin vaihteet olivat varmistuslukoilla lukittavia ja paikallisesti käsin käännettäviä. Vuonna 1981 otettiin käyttöön saksalaisvalmisteinen Siemens DrS -releasetinlaite. Releasetinlaite siirtyi vuonna 1982 ohjattavaksi Pieksämäen liikenteenohjauskeskuksesta käsin, jolloin liikennepaikka jäi miehittämättömäksi. Releasetinlaite on edelleen käytössä asemarakennuksen pohjoispäädyssä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Timo Louhikari: Matkaopas rautateille. Sankarimatkailija junassa, s. 112. Helsinki: Kustannus oy Taifuuni, 1994. ISBN 951-581-018-3.