Tämä on lupaava artikkeli.

Jyväskylä–Pieksämäki-rata

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jyväskylä–Pieksämäki
Perustiedot
Reitti  Jyväskylä – Pieksämäki
Avattu  1918
Omistaja  Suomen valtio
Ylläpitäjä  Liikennevirasto
Liikenne
Operaattori(t)  VR-Yhtymä
Henkilöjunia / vrk  15
Tavarajunia / vrk  16
Tekniset tiedot
Pituus  79,8 km
Raiteiden lkm  1
Raideleveys  1524 mm
Sähköistys  25 kV / 50 Hz
Sallittu nopeus 
 • henkilöliikenteessä  140 km/h
 • tavaraliikenteessä  120 km/h
Liikenteenohjaus
Kauko-ohjaus  Jyväskylä–(Pieksämäki)
Ohjauskeskus  Pieksämäki
Suojastus  kyllä
Kulunvalvonta  JKV
( ) = liikennepaikka ei kuulu kauko-ohjattuun rataan.
Rata Jyväskylän Aholaidassa

Jyväskylä–Pieksämäki-rata on Suomen rataverkkoon kuuluva rataosuus, joka kulkee Jyväskylästä Pieksämäelle. Rataosuus on 79,8 kilometriä pitkä, yksiraiteinen ja koko matkalta sähköistetty. Rataosa on suojastettu ja kauko-ohjattu Pieksämäeltä. Matkustajajunat pysähtyvät Hankasalmella,[1] aikaisemmin myös Lievestuoreella elokuuhun 2014 asti, jolloin pysähdykset loppuivat.

Aiemmin rataosan liikenteenohjaus hoidettiin miehitetyin liikennepaikoin, mutta toukokuussa 2007 rataosuus otettiin vaiheittain kauko-ohjaukseen.[2]

Rataosuudella sijaitsee Pönttövuoren tunneli, joka oli aikoinaan Suomen pisin rautatietunneli. Alkuperäinen tunneli valmistui kesällä 1917 ja oli käytössä vuoteen 1995, jolloin rakennettiin uusi tunneli.[3][4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päätös radan rakentamisesta tehtiin vuonna 1912. Vaihtoehtoisista linjauksista valittiin vaikein ja kallein. Päätökseen vaikuttivat kokemukset kasvavaan junaliikenteeseen riittämättömiksi osoittautuneista Haapamäki–Jyväskylä-radan kaltaisista mutkaisista ja mäkisistä radoista. Radasta tuli suoraviivainen – suunnitelmat Leppälahden ja Pönttövuoren kiertämisestä hylättiin. Myöskään linjausta Hankasalmen kirkonkylän ja Kankaisen kautta ei toteutettu mikä johti Hankasalmen, Sauvamäen ja Venetmäen asemakylien syntyyn. Rakentamisen suurimmat haasteet olivat länsipäässä – Vaajakosken ja Leppälahden väliset kallioleikkaukset, pitkät järvipenkereet ja Pönttövuoren tunneli.[1]

Jyväskylän-Pieksämäen rata oli viimeisenä rakennettu osa Pietarista Suomen sisäosien kautta Vaasaan johtavaa ratayhteyttä (Pietari–KäkisalmiHiitolaElisenvaaraSavonlinna–Pieksämäki–Jyväskylä–HaapamäkiVaasa), jota Venäjän hallitus piti strategisista syistä erityisen tärkeänä. Vanha Riihimäen–Pietarin-rata sijaitsi sen verran lähellä Suomenlahden rannikkoa, että sen pelättiin mahdollisen sodan aikana joutuvan vihollisen haltuun.[5] Vastavalmistuneena rata todella saikin huomattavan strategisen merkityksen, mutta ei venäläisille vaan Suomen sisällissodan valkoisille, sillä Riihimäen–Viipurin-rata oli punaisten, tämä uusi rata sen sijaan kokonaan valkoisten hallitsemalla alueella ja yhdisti toisiinsa vanhat pohjois-eteläsuuntaiset rataosat.[5] Rata ehti valmistua muutamia päiviä ennen sisällissodan alkua.[5]

Rata rakenteilla Palvajärven lähellä vuonna 1918

Vaikutus ja nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rata muokkasi paikkakuntien kulttuuria. Paikalliset asukkaat oppivat ratatyömiehiltä uusia tapoja ja rata synnytti uusia taajamia. Rata vaikutti myös teollisuuteen – Vaajakoskelle perustettiin SOK:n tehtaat ja Lievestuoreelle sellutehdas. Rata on yhä tärkeä Hankasalmen sahalle.[1]

Isommat asemat olivat Vaajakoskella, Lievestuoreella ja Hankasalmella. Henkilöliikenteessä pysähdyspaikkoja oli esimerkiksi vuonna 1956 kaikkiaan 24.[6] Seisakkeita oli tiheään, esimerkiksi vuonna 1949 Jyväskylän ja Vaajakosken välisellä kahdeksan kilometrin rataosuudella kolme: Aittokallio, Jyskä ja Sammallahti.[7]

Dm6 ja Dm7 -tyyppiset kiskobussit, niin sanotut "Lättähatut", lopettivat liikennöinnin keväällä 1988 ja viimeisetkin pienten asemien pysähdykset loppuivat vuonna 1992.[8] Paikallisliikenteen taannuttua rata kehitettiin läpikulkuliikenteen tarpeisiin. 1980-luvun lopulla tehtiin mittava rataremontti. 1990-luvulla korvattiin Vaajakosken silta uudella ja Pönttövuoreen rakennettiin uusi tunneli. Radan sähköistys valmistui vuonna 1995. Pendolinot alkoivat liikennöidä 2000-luvulla.[1]

Rataosalla sattuneet onnettomuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intercity-juna Rauhalahden sillalla Jyväskylässä
Vaajakosken rautatieaseman ratapihaa
Vaajavirran ylittävä Haapakosken rautatiesilta
Haapakosken vanha rautatiesilta

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Sodan tarpeisiin syntynyt rata on kestänyt aikojen muutokset isovaalee.info. Viitattu 19.11.2009.
  2. Tasoristeyspalsta. Resiina-lehti, 2007, nro 2, s. 45.
  3. Kaatuneita ratahankkeita Museo24. Viitattu 31.8.2010.
  4. Siippainen, Aapo: Onko Pönttövuoressa aarre? Keskisuomalainen. 5.2.2010. Viitattu 31.8.2010.
  5. a b c Alameri, Mikko: Suomen rautatiet, s. 15. Wien: Slezak, 1979. ISBN 3-900134-52-9.
  6. Suomen kulkuneuvot 1956
  7. Suomen kulkuneuvot 1949
  8. Suomen kulkuneuvot 1992

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]