Carterin oppi
Carterin oppi oli Yhdysvaltain presidentin Jimmy Carterin muotoilema linjaus maansa ulkopolitiikasta. Carter alkoi julistaa oppiaan Kansakunnan tila -puheessaan tammikuussa 1980. Sen mukaan Yhdysvallat oli tarvittaessa valmis käyttämään sotilaallista voimaa puolustaakseen kansallisia etujaan Persianlahden alueella. Oppi oli vastaus Neuvostoliiton invaasioon Afganistaniin vuonna 1979. Yhdysvallat oli myös menettänyt tärkeän liittolaisen Lähi-idässä, kun Iranin šaahi oli syösty vallasta.[1][2]
Carterin oppi julkistettiin 23. tammikuuta 1980 Yhdysvaltain presidentin kansakunnan tilaa käsittelevässä puheessa, ja se perustui Trumanin oppiin, jonka oli uudelleen muotoillut Zbigniew Brzezinski.[3] Johtoajatuksena oli edelleen pitää Neuvostoliitto pois Persianlahdelta öljyn vuoksi. Vaikka Zbigniew Brzezinski kuului demokraattisen puolueen neuvonantajiin, hänen ajatuksillaan on ollut käyttöä myöhemminkin myös Bushin hallinnon aikana. Ajatuksensa Brzezinski kirjoitti kirjaksi The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives (1977).
Uuden linjauksen jälkeen Carter lisäsi Yhdysvaltojen sotilaallista tukea Saudi-Arabialle, Egyptille, Israelille ja Pakistanille. Lisäksi perustettiin uusi joukko-osasto (Rapid Deployment Joint Task Force), josta voitiin nopeasti lähettää 200 000 sotilasta Persianlahdelle.[2][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bowen, Gordon L.: Foundations of U.S. Policies: The Carter Doctrine (1980). Mary Baldwin College. Arkistoitu 27.6.2013. Viitattu 14.6.2013. (englanniksi)
- 1 2 Carter Doctrine encyclopedia.com.
- ↑ from Truman Doctrine to Carter Doctrine onlinelibrary.wiley.com. Viitattu 14.6.2013. (englanniksi)
- ↑ Carter Doctrine britannica.com.