Britannian juutalaiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Britannian juutalaiset
Väkiluku 263 346–300 000 (2011)
Uskonnot juutalaisuus

  Osa uskontojen artikkelisarjaa
Juutalaisuus ja juutalaiset

Star of David.svg         Menora.svg

Juutalaisuus
Jumala (Jahve)
Tanak (Toora, Nevi'im, Ketuvim)
Talmud  · Halakha · Košer
Filosofia · Kabbala
Daavidintähti · Menora
Synagoga · Rabbi

Juutalaisuuden suuntaukset
Ortodoksisuus · Konservatismi
Karaiitit · Hasidismi
Reformismi · Rekonstruktionismi
Humanismi

Juhlapäivät
Sapatti · Hanukka · Roš hašana · Pesah · Jom kippur

Juutalaiset kansana
Aškenasit · Sefardit · Mizrahit

Juutalaiset maittain
Israel · Yhdysvallat · Venäjä
Ruotsi · Ranska
Suomen juutalaiset
Tunnettuja suomenjuutalaisia

Juutalaiskielet
Heprea · Aramea · Jiddiš · Ladino

Juutalaisten historia
Israelin kuningaskunta · Juuda
Babylonin vankeus
1. juutalaissota · 2. juutalaissota
Haskala · Alija
Nyky-Israel · Arabikonfliktit

Antisemitismi
Pogromit
Holokausti

Poliittiset liikkeet
Sionismi

n  k  m

Britannian juutalaiset ovat brittejä, jotka ovat etnisesti juutalaisia tai harjoittavat juutalaista uskontoa. Vuonna 2011 britannianjuutalaisten määräksi arvioitiin 263 346.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisin juutalaisista Britteinsaarilla kertova tekstilähde on vuodelta 1070, jossa mainitaan kuningas Vilhelm Valloittajan mukana Ranskasta Englantiin saapunut juutalaisyhteisö.[1][2] Vilhelm tarvitsi juutalaisia rahanlainaamiseen, koska katolinen kirkko tuolloin kielsi koron ottamisen.[2] 12. ja 13. vuosisadoilla suhtautuminen juutalaisiin muuttui kielteiseksi,[2] mikä johti pahimmillaan juutalaisten joukkomurhaamiseen.[1][2] Juutalaisvastaisuutta aiheutti esimerkiksi juutalaisten mieltäminen Jeesus Kristuksen tappajiksi; tällaiset asenteet levisivät etenkin ristiretkien aikana.[2] Kuningas Edvard I rajoitti juutalaisten oikeuksia; esimerkiksi juutalaisten sallittiin asua enää vain tietyillä alueilla ja heidän tuli kantaa keltaista merkkiä.[2] Myös juutalaisten oikeus korkojen ottamiseen kiellettiin ja ihmisten velkoja heille mitätöitiin.[2] Suurin osa juutalaisista köyhtyi ja osa päätyi hankkimaan rahaa muun muassa myymällä kolikoista sulatettua hopeaa, mikä oli laitonta.[2] Osa juutalaisista kääntyi kristityiksi ja lopulta Edvard karkotti loput juutalaiset vuonna 1290.[2][1]

Vuoteen 1656 mennessä Lontooseen oli muodostunut sefardijuutalaisten yhteisö, jonka läsnäolon Oliver Cromwell salli.[1] Vuonna 1701 valmistui Bevis Marksin synagoga, joka on Britteinsaarten vanhin edelleen käytössä oleva synagoga.[1]

1880-luvulla Englannissa oli 46 000 juutalaista, pääosin sefardijuutalaisia. Vuoteen 1919 mennessä juutalaisten määräksi oli kasvanut 250 000 aškenasijuutalaisten suuren muuttoaallon jälkeen.[1] Myöhemmin juutalaisia on saapunut myös mizrahiyhteisöistä ja Intiasta.[3] Vuonna 2011 Britteinsaarilla arvioitiin elävän 263 346 juutalaista.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Board of Deputies – Jews in Britain Timeline www.bod.org.uk. Viitattu 8.9.2019.
  2. a b c d e f g h i Jewish communities and their expulsion from England in 1290 www.bbc.co.uk. Viitattu 8.9.2019.
  3. United Kingdom Virtual Jewish History Tour www.jewishvirtuallibrary.org. Viitattu 8.9.2019.