Bockin perheen saaga
| Bockin perheen saaga – Väinämöisen mytologia | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija |
Ior Bock toim. Juha Javanainen |
| Kansitaiteilija | R. W. Ekman |
| Kieli | suomi |
| Genre | saaga |
| Kustantaja | Synchronicity |
| Julkaistu | 1996 |
| Ulkoasu | kovakantinen |
| Sivumäärä | 128 |
| ISBN | 952-5137-00-7 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Bockin perheen saaga on Ior Bockin vuodesta 1984 lähtien eri yhteyksissä suullisesti esittämä ja vuonna 1996 kirjana julkaisema tarinakokoelma.[1]
Käsite "Bockin perhe" tarkoittaa Ior Bockin äidinisän sukua (Boxström), joka Ior Bockin mukaan oli alkuperäiseltä nimeltään Bock. Bockin perheen saagalla tarkoitetaan tämän suvun vaiheista kertovia tarinoita. "Väinämöisen mytologia" on Bockin perheen saagan esihistorialliseen aikaan sijoittuva osa, jota tarinan mukaan olisi välitetty perheessä suullisesti eteenpäin sukupolvelta toiselle jopa tuhansien vuosien ajan.
Väinämöisen mytologian aiheita ovat muun muassa aasat, vaanit, Suomen muinaiset kuninkaat, sukujyrkkämät, siittämisjärjestelmä, uhrijärjestelmä, jääkausi ja ragnarök.
Julkaisuhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bock kertoo aloittaneensa saagan suullisen esittämisen 24. helmikuuta 1984 Intian Goalla. Tämän ensimmäisen luennon aiheena oli "alphabet" eli aakkosten äänteiden merkitys Väinämöisen mytologian mukaan.lähde?
Syksyllä 1984 tallennettiin Suomalaisen kirjallisuuden seuran (SKS) kansanrunousarkiston äänitearkistoon kahden tunnin mittainen äänite, jonka aiheena oli "Ior Svedlinin äidin sukutarinoita (Bockin suku)".[2]
Yle TV2 esitti 22. joulukuuta 1986 yhden tunnin kestoisen dokumenttiohjelman Jag é jag, jossa Bock kertoo ruotsin kielellä Väinämöisen mytologian tarinarungon kokonaisuudessaan.lähde?
Vuonna 1993 SKS:n äänitearkiston kokoelmaan lisättiin toinen pidempikestoinen äänite aiheenaan "Uudenmaan maantiede, aselajit, Boxströmin suku ..."[3]
Kirja Bockin perheen saaga : Väinämöisen mytologia ilmestyi 1996.
Suhde Kalevalaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bockin perheen saagassa esiintyy joukko nimiä, jotka ovat yhteisiä Kalevalan kanssa. Itse tarinat sen sijaan eivät ole yhteneviä. Myös nimien tulkinta eroaa siten, että siinä missä Kalevalan Väinämöinen ymmärretään yksilöksi, viittaa nimi Bockin perheen saagassa rooliin tai arvoon – jokainen sukupolvi toi mukanaan uuden Väinämöisen.lähde?
Kalevalasta tutut nimet ja niihin liittyvät roolit ovat Suomen kuningas Seppo Ilmarinen, Suomen kuningatar Maija Ilmatar, ylin siittäjä Pukki Lemminkäinen, Pukin ja Sepon äiti Akka, sekä hänen miehensä Ukko Väinämöinen. Ukon kuoltua Pukki Lemminkäisestä tulee uusi Ukko. Näin Ukko on koko kansan kantaisä, ja Ukko sekä Akka kansan ylimmät esikuvat.lähde?
Sampo ja Aino ovat saagan ensimmäiset ihmiset maan päällä ja samalla Pukin perheen varhaisimmat esivanhemmat. Sampo tarkoittaa myös ihmisrodun yhteistä sukupuuta ja perimää.lähde?
Kolme esihistoriallista kätköä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saaga kertoo, että paavin armeijan noustua maihin Uudenmaalla osa suomalaisista pakeni Pohjanmaalle, osa Baltiaan (Viroon), ja osa Karjalan suunnalle. Pukin (Bockin) perhe muutti Lappiin. Valloittajien tiedettiin hävittävän kaikki pakanoiden uskomusjärjestelmään liittyvä irtaimisto. Tästä syystä osana liikekannallepanoa tärkeimmät taide-esineet, arvomerkit ja symbolit pyrittiin pelastamaan kätkemällä ne turvaan. Saaga kertoo kolmesta tällaisesta kätköstä.lähde?
Lemminkäisen temppeli Sipoossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Lemminkäisen temppeli
Saagan mukaan Sipoon Gumbostrandissa vuoren sisällä on niin kutsuttu Lemminkäisen temppeli. Temppelissä säilytettiin menneiden hallitsijoiden muistoksi valmistettuja kultaisia taide-esineitä. Tietä oletettuun temppeliin yritettiin 1980- ja 1990-luvuilla avata tuloksetta.
Kajaanin linnanpihan kaivo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saagan mukaan Vuohenkijoella (nyk. Kajaaninjoki) Ämmäkosken saaressa on ollut linnarakennus jo ennen nykyistä 1600-luvulta peräisin olevaa linnaa. Tarinan mukaan Suomen viimeisen kuninkaan Eerikin paetessa paavin armeijaa pohjoiseen hänen mukanaan olleet kuninkaalliset valtamerkit ('regaalit') haudattiin lyijylaatikossa silloisen linnan pihalla olleeseen kaivoon, missä ne olisivat vielä tänäkin päivänä.lähde?
Linnasaarella suoritetuissa maatutkaluotauksissa vuosina 1991 ja 1994 (Geo-Work Oy) sekä 2000 (Oulun yliopisto) havaittiin linnanpihan keskellä 3,5–4 metrin syvyydessä suurehko metallinen esine.[4] Viimeisimmässä tutkimuksessa vuonna 2006 (Oulun yliopisto) aiempien maatutkaluotausten tulosta ei kyetty vahvistamaan.[5] Museoviraston suorittaman koekaivauksen mukaan väitetyllä kätkön paikalla ei ole sijainnut kaivoa tai muutakaan kaivantoa, vaan maakerros oli täysin koskematon.lähde?
Snappertunan uhrilehto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saagan mukaan Suomen muinaisilla hallitsijoilla on ollut vallan symboleina ja rituaalivälineinään käytössään kolme kultaista pukkipatsasta. Kaksi näistä olisi haudattu Snappertunan uhrilehtoon ja kolmas Kajaanin linnanpihaan. 1990-luvun alussa Geo-work Oy suoritti uhrilehdossa maatutkaluotauksia, joissa oletettua kätköä yritettiin paikallistaa. Maaperän kosteuden takia ei luotettavia mittaustuloksia saatu.lähde?
Sukujyrkkämät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saaga kertoo, että Suomessa olisi muinaisina aikoina ollut sukujyrkkämiin liittyvää toimintaa. Bock mainitsee esimerkiksi etelä-Suomesta kaksi kohdetta, joita olisi käytetty tähän tarkoitukseen: Sipoossa Gumbostrandin kalliovuoren yhteydessä oleva megaliitinomainen korkea kivi ja Helsingissä Kulosaarentien ja Risto Rytin tien risteyksestä noin 150 metriä pohjoiseen oleva kalliojyrkänne, jonka paikalla on nykyisin rakennuksia. Bockin mukaan suomen kielessä näistä paikoista olisi käytetty nimeä surmakivi, ja rituaalia olisi nimitetty kaatumiseksi.lähde?
Muuta Bockin perheen saagan sisältöä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Etymologioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bockin perheen saagaan sisältyy omaperäisiä äänteellisiin samankaltaisuuksiin perustuvia sana- ja nimenselityksiä.
- Sanat Vanaja, Vantaa, Vanain kaupunki, vandaalit, vanhurskaus, vaan, sukunimien van-etuliite, ja engl. one viittaavat skandinaavisen mytologian vaaneihin.
- Sana England ('Englanti') tulee ruots. sanoista äng ('niitty') ja land ('maa'). Myös sanan enkeli etymologia liittyy niittyyn.
- Joulu (Jul → hjul) tarkoittaa pyörää, joka kuvaa vuoden kiertoa. Kierros täyttyy ja Aurinko niin sanotusti syntyy uudelleen Jouluna.
- Helsingissä seitsemän mäen päällä on kirkko. Jokaisen paikalla oli alun perin pakanatemppeli. Nimet Temppelikallio ja Temppeliaukio kertovat tuosta historiasta.
- Sana svastika ('hakaristi') on lyhentymä sanasta svavelsticka, 'rikkitikku', joka Bockin mukaan viittaa tulitikun lisäksi myös eräänlaiseen poltettavaan hakaristin muotoiseen pyörivään olkikoristeeseen.
- Perkele-sanan ensimmäinen tavu, Per, tarkoittaa Ukkoa, -kele-loppuliitteen oltua alun perin erillinen sana. Myös sanat perhe, perjantai ja engl. person (vrt. sukunimi Pärsson) viittaavat Ukkoon.
- Muinaiset jumalat asuivat Uuden-maalla (Odenmaa) ja puhuivat ruut- eli juurikieltä. Heidän jälkeläisensä muuttivat länteen ja alkoivat puhua laulavalla aksentilla, jolloin kieltä ruvettiin kutsumaan ruut-sing-kieleksi eli ruotsiksi.
Historiallisia paikkoja ja tapahtumia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bockin perheen saagaan sisältyy useita Suomen historiaan liittyviä omaperäisiä tarinoita.
- Snappertunan alueella sijainnut Tuna oli Suomen vanhin kaupunki.
- Raaseporin linna on ollut päällystetty valkealla marmorilla. Pudonneet kivilaatat ovat linnaa ympäröivän kuivuneen vesialueen maaperässä. Värinsä takia Raaseporin linnaa kutsuttiin Hopealinnaksi.
- Kristinuskon tuloon saakka Suomi oli itsenäinen kuningaskunta.
- Paavin armeija, joka koostui sveitsiläisistä ja saksalaisista sotilaista, nousi maihin Hankoniemellä 24. heinäkuuta 1050. Sotaretken seurauksena Uusimaa hävitettiin. Varsinainen suomalaisten käännyttäminen alkoi 200 vuotta myöhemmin.
- Kristityt polttivat Suomesta paitsi kaikki pakanatemppelit myös muun muassa uhrilehdot, tammipuut ja noitarummut.
Selityksiä suomalaisesta kansanperinteestä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bockin perheen saagassa on myös omaperäisiä kertomuksia suomalaisen kansanperinteen ja mytologian hahmoista.
- Joulupukki oli isänsä, Ukon, asialla liikkunut Pukki Lemminkäinen.
- Sanat Joulu-ukko ja Joulupukki viittaavat eri hahmoihin – isään ja poikaan.
- Pakana-ajalla uhraaminen (uhriminen) tarkoitti siemennesteen luovuttamista. Muun muassa kuppikivien kupit olivat tätä tarkoitusta varten.
- Pakanuuden aikana kaikki sukupuolitoiminta oli tarkkaan säädeltyä, vuotuinen siittämispäivä oli juhannus.
- Helsingin Kulosaaressa oli aikoinaan 30 Ukon eli Väinämöisen hautaa. Yksi on enää jäljellä – aidattuna, mutta huonosti hoidettuna. Loput haudat hävisivät näkyvistä 1950-luvulla, kun niistä otettiin kivet läheisen tietyömaan tarpeisiin.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saaga on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Historiantutkijat ja arkeologit ovat yksimielisesti leimanneet sen mielikuvituksen tuotteeksi, jolla ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa. Yleisesti otaksutaan, että saaga on kokonaisuudessaan Bockin itsensä sepittämä eikä hänen äidiltään kuulemaansa perimätietoa. Onkin esitetty, että siihen tulisi suhtautua Ior Bockin luomana taideteoksena eikä totuuteen pyrkivänä kuvauksena muinaisuudesta. Jotkut ovat kuitenkin ottaneet Bockin perheen saagan ainakin joiltakin osin vakavasti, kuten esimerkiksi saagassa mainitun Lemminkäisen temppelin etsinnät Sipoossa osoittavat.
Taidekriitikko Erkki Pirtola näkee Bockin "puuttuvana renkaana tarinoiden kertomisperinteessä" ja "loistavana 'ulkotaiteilijana'".[6] Hän toteaa: "Ennen kaikkea tarina on loistava kartta niihin kuvavoimaisiin kenttiin, mistä kansakuntien myyttivarastot ovat syntyneet." [7]
Eeva-Kaarina Aronen (Helsingin Sanomat) kirjoittaa: "Ior on tarinankertoja, joka tekee normikielestä vahaa, purkaa sen osiin ja luo villejä assosiaatioketjuja häkellyttävän hauskoin tuloksin."[8]
Teoksen on laajalti oletettu edellyttävän lukijaltaan jonkinlaista uskonhyppyä.[9] Bock on kuitenkin kumonnut tämän toteamalla, että "Bockin perheen saagaa ei pidä uskoa, mutta sitä voi yrittää ymmärtää".lähde?
Bockin kertomusten suhde tieteeseen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kielitieteen, folkloristiikan ja nimistötutkimuksen näkökulmasta yllä esitetyillä kertomuksilla ja etymologioilla ei useinkaan ole todellisuuspohjaa. Esimerkiksi Vantaan nimellä ei katsota olevan yhteyttä vaaneihin. Joissain tapauksissa Bockin kertomukset ovat löyhästi yhteneviä historian tutkimustulosten kanssa. Esimerkiksi Tunan kauppapaikka on ilmeisesti ollut olemassa, vaikka tuskin onkaan Suomen vanhin kaupunki. Toiset tarinat, kuten Raaseporin marmoripäällystys ja paavin armeija vuodelta 1050, ovat historiantutkimuksen ja arkeologian näkökulmasta fiktiota.
Bockin perheen saagan vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1987 Havaijille, Yhdysvaltoihin rekisteröity yhdistys Positive Foundation ilmoitti toimivansa Bockin perheen saagan kansainvälisenä tiedotuskanavana. Yhdistys on julkaissut aiheesta englannin- ja saksankielisen kirjasen nimeltään Bock Saga Documentation.[10] Yhdistys on sittemmin lopettanut toimintansa.lähde?
Suomalainen Kingston Wall -rockyhtye käsitteli syksyllä 1994 julkaistulla Tri-Logy-albumillaan Bockin perheen saagaa. Teema oli läsnä kappaleiden sanoituksissa ja levyn kansivihkossa.
Yhdysvaltalainen Paul Knighton teki vuonna 1995 pro gradu -tutkielmansa aiheesta "The Bock Saga".[11]
Helsinkiläinen Leo Nygren on julkaissut Bockin perheen saagaa käsittelevät omakustannekirjat Arge ja Opis (1998), The Master Plan (2000), Pukki Lemminkäisen munat (2001), Suomen muinaishistorian tar-i-noita (2002), Lemminkäisen ja Suomettaren häät Valhallassa (2005) ja Robert Wilhelm Ekmanin maalauksen Väinämöisen soitto salaperäinen historia ... (2007).lähde?
Aiheesta on tehty seuraavat dokumenttielokuvat: TV2:ssa esitetty Jag é jag (1986), Pekka Lehdon ohjaama Temppeli (1991)[12] ja norjalaisen Morten Joramon Ior Bock og Balders tempel (2002)[13]. Lisäksi Kalia Lydgaten (Massachusetts, Yhdysvallat) tuotantoyhtiö ilmoitti julkaisevansa aiheesta dokumenttielokuvan vuoden 2007 aikana.[14]
Argentiinalaisen multimediataiteilijan Ulises Labaronnien johtama kokeellinen musiikki- ja video-ryhmä Ensamble Circular käyttää Väinämöisen mytologian teemoja teoksissaan. Yhtyeen vuonna 2007 julkaistun Iniciatico-levyn kannessa on aiheesta selostus.[15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bock, Ior: Bockin perheen saaga: Väinämöisen mytologia. (Toimittanut Juha Javanainen) Helsinki: Synchronicity Publications, 1996. ISBN 952-5137-00-7
- ↑ Lipponen, Ulla. SKSÄ 375-376. 1984 – Nauhoitettu 2.10.1984 Helsinki. Kertoja Ior Svedlin.
- ↑ Javainen, Juha. SKSÄ 127-128. 1993 – Nauhoitettu 20.8.1992 Helsinki. Kertoja Ior Bock.
- ↑ Olson, Bo. Kajaani, The Old Capitol of The Kvens (Arkistoitu – Internet Archive). Kajaneborg.com. Luettu 15. marraskuuta 2006.
- ↑ Mainio, Tapio. Pronssista tykkiä etsittiin maatutkalla Kajaanissa. Helsingin Sanomat 6.12.2006
- ↑ Aronen, Eeva-Kaarina. Viimeinen pukki etsii alkuparatiisiä. Helsingin Sanomat, kuukausiliite 8.9.1990, s. 32.
- ↑ Pirtola, Erkki. Pukkihyppyä Lemminkäisen temppeliin. Taide 5/1989. s. 32.
- ↑ Aronen, Eeva-Kaarina. Viimeinen pukki etsii alkuparatiisiä. Helsingin Sanomat, kuukausiliite 8.9.1990, s. 34.
- ↑ Jokinen, Sanni. Viimeinen pukki. City-lehti 1999/15, s. 20.
- ↑ Merle, Michel. Bock Saga Documentation. Positive Foundation. 1987.
- ↑ Knighton, Paul. The Bock Saga. Masters Thesis, Humanities. California State University, Dominguez Hills. 1995.
- ↑ Imdb [1] Luettu 18. marraskuuta 2006.
- ↑ Filmi (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 18. marraskuuta, 2006.
- ↑ Maksimainen, Heini. Kultaisen pukin perässä pohjoiseen. Kainuun sanomat, 31.7.2006, sivu A4.
- ↑ Labaronnie, Ulises: Elektronnie elektronnie.blogspot.com. 2007. Viitattu 17.4.2008.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bock, Ior: Bockin perheen saaga: Väinämöisen mytologia. (Toimittanut Juha Javanainen) Helsinki: Synchronicity Publications, 1996. ISBN 952-5137-00-7
- Nygren, Leo: Arge ja Opis: Pohjolan neidot papittarina Kreikassa 3300 vuotta sitten. Helsinki: L. Nygren, 1998. ISBN 951-97837-2-5
- Nygren, Leo: Suomen muinaishistorian tar-i-noita: Tieteellisten tutkimusten, paikannimien, vanhojen tarinoiden, Kieli-arkeologian ja Bock:in saagan mukaan. Helsinki: Leo Nygren, 2002. ISBN 951-97837-7-6
- Nygren, Leo: Robert Wilhelm Ekmanin maalauksen Väinämöisen soitto (oik. ”Lemminkäisen häät”) salaperäinen historia, tarina ja henkilöt Kalevalan Ior Bockin mukaan. Helsinki: Leo Nygren, 2007. ISBN 978-952-99906-0-3
- Nygren, Leo: Lemminkäisen ja Suomettaren häät Valhallassa. Helsinki: Leo Nygren, 2005. ISBN 951-97837-9-2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ior Bock: Bockin perheen saaga: Väinämöisen mytologia -kirjan kotisivu
- Keet Cinema -elokuvatuotantoyhtiön kotisivut, joilla on katsottavissa elokuvia ja videoita Bockin perheen saagasta ja sen vaalijoista (englanniksi)
- The Bock Saga – saksalaisen Udo Schneiderin ylläpitämä sivusto. (englanniksi)