Sukujyrkkämä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muinaiseksi sukujyrkkämäksi uskottu kallio Ruotsissa. Willem Swidden kuvitusta teokseen Suecia antiqua et hodierna 1600-luvun lopulta.

Sukujyrkkämä[1] eli surmanjyrkänne tai surmankallio (ruots. ättestupa) tarkoittaa sellaista korkeaa kalliota, josta vanhukset kansanuskomuksen mukaan muinaisina aikoina syöksyivät tai syöstiin alas, jotteivat he olisi vaivoiksi perheelleen. Uskomuksen muunnelma on tarina sukunuijista (ruots. ätteklubban). Ne olisivat olleet erityisiä nuijia, joilla vanhuksia olisi sukupolvi toisensa jälkeen isketty kuoliaaksi.[2] Keillers Parkissa Göteborgissa ja muuallakin Ruotsissa on Ättestupa-nimisiä kallioita, joita tarinan mukaan on käytetty tähän tarkoitukseen. Nykyisin ei kuitenkaan pidetä todennäköisenä, että järjestelmällistä vanhusten surmaamista tai itsemurhia olisi todellisuudessa esiintynyt, vaan sukujyrkkämiä pidetään myyttinä.

Vanhusten tai sairaiden surmaaminen mainitaan esimerkiksi Prokopioksen kuvauksessa heruleista 500-luvulla.[3] Ruotsissa tästä ilmiöstä alettiin puhua 1600-luvulla, kun islantilainen Götrekin saaga käännettiin ruotsiksi ja julkaistiin.[2] Tässä saagassa kuvattiin sukujyrkkämältä heittäytyviä ihmisiä Ruotsin Länsi-Götanmaalla. Seuraavina vuosisatoina erilaisiin kalliojyrkänteisiin liittyviä sukujyrkkämäaiheisia tarinoita tuli esiin varsinkin Etelä-Ruotsissa.[4]

Uppsalan yliopiston professori Adolf Noreen (1854–1925) kuitenkin asetti sukujyrkkämätarinan kyseenalaiseksi. 1990-luvulla tutkijoiden keskuudessa onkin yleisesti hyväksytty käsitys, ettei sukujyrkkämiä todellisuudessa ole ollut olemassa. Ruotsissa kerrottuihin tarinoihin sukujyrkkämät luultavasti tulivat juuri Götrekin saagasta. Saagan tiedot levisivät pappien ja kartanonherrojen välityksellä osaksi suullista kansanperinnettä. Götrekin saagan kuvausta sukujyrkkämistä on arveltu humoristiseksi fiktioksi, koska siinä kerrotaan ihmisten hyppäävän jyrkkämältä mitä ihmeellisimmistä syistä. On otaksuttu, että islantilainen saagakirjailija halusi pilkata ruotsalaisia kuvaamalla nämä jyrkänteiltä hyppiviksi idiooteiksi.[2]

Käsitettä ättestupa on usein käytetty Ruotsissa poliittisessa yhteydessä korostamaan, kuinka huonoksi varsinkin eläkeläisten tilanne voi muodostua sosiaalisen turvaverkon puuttuessa.[5]

Suomessa ättestupa-käsitettä on käyttänyt Ior Bock teoksessaan Bockin perheen saaga.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lampén, Lea: Ruotsi–suomi suursanakirja. WSOY, 1973.
  2. a b c http://www.faktoider.nu/stupan.html
  3. The Heruls. Luettu 22.11.2006.
  4. Nordberg, Anders: Krigarna i Odins sal. Dödsföreställningar och krigarkult i fornnordisk religion. Stockholm: Stockholm University Press 2003.
  5. http://www.vof.se/folkvett/20041svenska.html