Gautrekrin saaga

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gautrekrin saaga (isl. Gautreks saga) on keskiaikainen islantilainen saaga. Se sijoittuu aikaan ennen Islannin asuttamista ja luetaan siksi niin kutsuttuihin muinaissaagoihin. Gautrekrin saaga koostuu kolmesta toisiinsa liittyvästä tarinasta: saaga alussa kerrotaan Gautrekrin isästä kuningas Gautistä ja Gautrekrin syntymästä, toisessa osiossa legendaarisesta Starkaðr-nimisestä sankarista (lat. Starcaterus), joka surmaa Víkarr-nimisen kuninkaan, ja lopuksi Lahja-Refr (Gjáfa-Refr) nimisestä talollisen pojasta, joka lopulta saa kuningas Gautrekrin tyttären puolisokseen. Saaga on kirjoitettu 1200-luvulla ja siitä on säilynyt kaksi versiota, joista vain pitempi sisältää myös Víkarrin tarinana (isl. Víkars þáttr) tunnetun Starkaðrista kertovan osan. Saagan vanhimmat säilyneet käsikirjoitukset ovat 1400-luvulta. Useissa käsikirjoituksista Gautrekrin saaga esiintyy yhdessä kuningas Gautrekrin pojasta kertovan saagan, Hrólfr Gautrekrinpojan saagan, kanssa. On epäilty, että viimeksi mainittu saaga olisi vanhempi ja että Gautrekrin saaga olisi laadittu sen johdannoksi. Osa tutkijoista taas on katsonut Gautrekrin saagan olevan Hrólfr Gautrekrinpojasta kertovaa saagaa vanhempi.[1]

Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarina laakson hölmöläisistä (isl. Dalafífla þáttr)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gautrekrin saagan molemmissa versioissa kerrotaan ensin alussa kuningas Gautista. Tämän sanotaan hallitsevan Kölivuorten (isl. Kjalar, nyk. Skandit) itäpuolella sijaitsevaa, hyvin metsäiseksi kuvattua Länsi-Göötanmaata (isl. Vestra Gautland). Eräänä päivän kuningas Gauti lähtee metsästämään, mutta eksyy seuralaisistaan. Hän saapuu vaatteet repeytyneenä metsän keskellä sijaitsevalle yksinäiselle talolle, jossa asuu eristäytynyt perhe. Perheellä on sellainen tapa, että aina, jos jotain eriskummallista tapahtuu, nämä vähentävät jäsentensä määrää niin, että menevät ”Perhejyrkänteelle” (isl. Ætternisstapi) ja hyppäävät sieltä alas ja menevät näin ”Óðinnin luokse” (isl. til Óðins).

Yksi perheen tyttäristä on nimeltään Snotra (”viisas”) ja tämä suhtautuu Gautiin suopeasti, kun taas muut perheenjäsenet ovat epäystävällisiä. Kun kuningas Gauti lähtee takaisin valtakuntaansa, hän pyytää Snotraa nimeämään heidän kohtaamisensa seurauksena syntyvän poikalapsen Gautrekriksi. Perhe on kokenut Gautin tulon niin oudoksi, että perheen vanhemmat jakavat omaisuutensa lapsilleen ja lähtevät Perhejyrkänteelle ja Óðinnin luokse Valhallaan. Perhettä hämmentävät tapahtumat jatkuvat, kunnes lopulta enää Snotra ja hänen poikansa Gautrekr ovat talon väestä hengissä. Snotra ottaa Gautrekrin mukaansa ja lähtee Gautin luokse. Gautrekr kasvaa isänsä luona ja kun Gauti kuolee, Gautrekrista tulee Göötanmaan (isl. Gautland) kuningas.

Víkarrin tarina (isl. Víkars þáttr)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gautrekrin saagan pidemmässä versiossa kerronta siirtyy seuraavaksi Göötanmaalta Norjaan (isl.Noregr) ja alkaa niin kutsuttu Víkarrin tarina (isl. Víkars þáttr), joka puuttuu kokonaan saagan lyhyemmästä versiosta. Aluksi kerrotaan Hordalandin (isl. Hörðaland) kuningas Herþjófrista, Telemarkin (isl. Þelamerkr) kuningas Friðþjófrista ja Opplandin kuningas Geirþjófrista, jotka ovat veljeksiä, sekä Agderin (isl. Agðir) kuninkaasta Haraldr Agderilaisesta (isl. inn egðski), jolla on poika nimeltä Víkarr. Eräs Haraldrin miehistä on Stórvirkr, jolla on poika nimeltä Starkaðr. Stórvirkrin vaimon sukulaismiehet kuitenkin surmaavat Stórvirkrin, ja Starkaðr kasvaa kuningas Haraldrin hovissa.

Kuningas Herþjófr hyökkää ja valloittaa kuningas Haraldrin valtakunnan ja surmaa tämän. Kuninkaanpoika Víkarr ja Starkaðr vangitaan. Starkaðrin uudeksi kasvatusisäksi tulee Grani Hevosenharja (isl. Hrosshárs-Grani). Starkaðrista kasvaa suurikokoinen mutta aikaansaamaton nuorukainen, kunnes Víkarr tarjoaa hänelle uusia vaatteita ja aseita. Miehet keräävät sotajoukon ja hyökkäävät sitten kuningas Herþjófria vastaan, surmaten tämän. Víkarr palaa sitten isänsä valtakuntaan ja ottaa haltuunsa sekä Agderin että kuningas Herþjófrin hallitsemat alueet.

Kesäisin Starkaðr on mukana Víkarrin ryöstöretkillä, jotka ulottuvat aina Göötanmaalle (isl. Gautland) asti. Miehet saapuvat Vänern-järvelle (isl. Væni), missä kohtaavat kuninkaan nimeltä Sísarr suurine armeijoineen. Tämän kerrotaan olevan Kiovasta (isl. ór Kænugarði). Seuraa ankara taistelu, mutta lopulta kuningas Sísarr joukkoineen lyödään.

Víkarr saa tietää, että Herþjófrin veli Geirþjófr aikoo hyökätä hänen kimppuunsa kostaakseen veljensä surman. Víkarr kerää sotajoukon ja lähtee Geirþjófria vastaa, lyöden tämän seitsemäntoista päivää kestävässä taistelussa. Hän ottaa haltuunsa Opplandin ja Friðþjófrin hallitseman Telemarkin, koska viimeksi mainittu veli on poissa valtakunnastaan. Víkarr palaa Agderiin, hankkii itselleen vaimon, jonka kanssa saa kaksi poikaa, Haraldrin ja Nerin. Neri on miehistä viisain, mutta niin itara, ettei voinut antaa mitään lahjoja katumatta sitä heti jälkeenpäin.

Nyt kuningas Friðþjófr hyökkää kuningas Víkarria vastaan, mutta tämä saa apua Närken (isl. Næriki) kuningas Óláfr Tarkkanäköiseltä (isl.inn skyggni) ja Friðþjófr joutuu antautumaan. Víkarrin pojasta Haraldrista tulee Telemarkin kuningas ja Neri saa haltuunsa Opplandin. Nerillä on läheiset välit kuningas Gautrekriin ja hänen kerrotaan olleen jaarlina yhdellä Gautrekrin hallitsemista alueista. Neri antaa tälle usein neuvoja.

Gautreks saaga mainitsee Víkarrin joukoissa taistelleen myös Rennir-nimisen miehen. Tällä on poika nimeltä Refr, jota isä pitää tyhjäntoimittajana. Rennirin rakkain aarre on suuri, kullalla, hopealla ja koruilla koristeltu sonni.

Starkaðr taistelee Víkarrin joukoissa viisitoista vuotta. Kerran sattuu niin, että Víkarr on joukkoineen Hordalandissa, kun tuulet muuttuvat epäsuotuisiksi niin, etteivät he pääse lähtemään pois. He kysyvät apua jumalilta ja saavat tietää, että Óðinn vaatii ihmisuhria. Joka kerta koetettaessa arpa osuu Víkarriin, mikä aiheuttaa hämmennystä. Seuraavana yönä Grani Hevosenharja ottaa Starkaðrin mukaansa, ja he soutavat toiselle saarelle, kulkevat siellä metsän läpi ja saapuvat sitten aukiolle, minne on kerääntynyt ihmisiä kokoukseen. Grani istuutuu yhdelle kahdestatoista istuimesta ja ilmoittaa, että tuomarit päättäisivät nyt Starkaðrin kohtalosta. Paikallaolijoista Þórr asettaa aina Starkaðrille huonon kohtalon, kuten sen ettei tämä saisi jälkeläisiä eikä omistaisi maita ja läänityksiä ja että kaikki kansa vihaisi tätä. Grani-Óðinn vastaa tähän säätämällä vastavuoroisesti Starkaðrille korvaukseksi jotain muuta hyvää, kuten kolme sukupolvea kestävän iän, parhaimmat aseet ja suuret rikkaudet ja voittoja taisteluissa. Kiitoksena antamastaan avusta Grani saa Starkaðrilta ihmisuhrin, kun tämä Granin antamien ohjeiden avulla suostuttelee Víkarrin valeuhraukseen, mutta surmaakin kuninkaan sitten oikeasti. Tekonsa vuoksi Starkaðr joutuu pakenemaan itään, missä viipyy saagan mukaan kauan Uppsalassa kuningas Eiríkrin ja Alrekrin luona.[2]

Lahja-Refrin tarina (isl. Gjafa-Refs þáttr)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gautrekrin saagan lyhyempi ja pitempi versio sisältävät kumpikin Lahja-Refrin tarinan (isl. Gjafa-Refs þáttr), joskin eri versioiden tarinat poikkeavat muutaman yksityiskohdan osalta toisistaan. Lahja-Refrin tarinassa palataan takaisin kuningas Gautrekriin. Saagan pitemmässä versiossa kuningas Gautrekr hankkii itselleen vaimoksi Vendien maan (isl. Vindland) kuninkaantyttären. He saavat tyttären, Helgan, mutta pian kuningatar sairastuu ja kuolee. Kuningas Gautrekriä ei tämän jälkeen enää kiinnosta maan hallitseminen, vaan hän istuu päivät kuningattaren hautakummulla, haukkaa lennättäen.

Rennirin poika Refr saapuu Víkarrin pojan, jaarli Nerin luokse ja tuo tälle lahjaksi isältään viemän sonnin. Jaarli Nerin kuuluu vastata lahjaan vastalahjalla, mutta koska hän ei tahdo luopua mistään, mitä omistaa, hän antaa Refrille vastalahjaksi hyviä neuvoja. Nerin neuvojen avulla Refr saavuttaa itselleen mainetta ja omaisuutta niin, että hänet aletaan tuntea Lahja-Refrinä. Hän menee ensin tapaamaan kuningas Gautrekria, jolle antaa Nerin neuvosta hiomakiven tämän etsiessä jotain, millä heittää väsynyttä haukkaansa. Gautrekr tulee avusta niin iloiseksi, että antaa Refrille kultasormuksen. Tämän jälkeen Refr lähtee viemään kultasormusta Englannin kuninkaaksi kutsutulle Ellalle,[3] saa tältä kaksi koiraa, jotka lahjoittaa Tanskanmaan (isl. Danmerkr) kuningas Hrólfr Riu'ulle (isl. kraki), joka taas antaa Refrille vastalahjaksi arvokkaan kypärän ja panssaripaidan. Nämä Refr vie eräälle ryöstöretkiä tekevälle viikinkikuningas Óláfrille. Lopulta Lahja-Refr saa nyt anteliaana kuninkaana tunnetun Gautrekrin[4] tyttären Helgan puolisokseen ja lisäksi hän saa jaarlin arvonimen.

Gautrekrin saagan lyhyemmässä versiossa kuningas Gautrekrin puoliso kuolee vasta Refrin ja Helgan solmittua liittonsa. Saagassa kerrotaan, että kuninkaan miehet kehottavat tätä ottamaan uuden vaimon, ja Gautrekr kosii nuorta ja viisasta Ingibjörgiä. Tämä suostuu kosintaan, vaikka kuningas Gautrekrillä onkin jo ikää ja Ingibjörgiä on kosinut jos toinenkin, huomattavasti nuorempi mies. Gautrekr ja Ingibjörg saavat kaksi poikaa, Ketillin ja Hrólfrin.

Gautrekrin saaga lähteenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gautrekrin saaga pohjautuu todennäköisesti ainakin osittain vanhalle tarinaperinteelle. Siinä kuvatut Gauti, Gautrekr, Refr ja Starkaðr esiintyvät myös monessa muussa saagassa ja keskiaikaisessa lähteessä kuten Saxo Grammaticuksen teoksessa Gesta Danorum. Víkarrin tarina pohjautuu fornyrðislag-mittaiselle[5] runolle Víkarsbálkr, joka on ajoitettu vaihtelevasti joko 1000-luvun lopulle tai 1100-1200-luvuille. Kyseinen runo on myyttisen Starkaðr-sankarin monologi. Runoissa saagan Starkaðr kuvailee taisteluita, joissa on ollut mukana, ja kertoo muista elämänsä tapahtumista ja niiden herättämistä tunnoista. Saaga sisältää myös muutamia muita laakson saitojen hölmöläisten lausumiksi kuvattuja riimittelyjä sekä Refrin lausuman yksittäisen Edda-mittaisen runosäkeistön (isl. lausavísa).[6]

Gautrekrin saaga on muinaissaagana usein luettu niin kutsuttuihin seikkailusaagoihin (saks. Abenteuersagas), jotka yleensä ovat muita muinaissaagoja nuorempia ja muistuttavat usein kotoperäisiä ritarisaagoja, esimerkiksi niin, että niiden loppu on onnellinen traagisen sijaan. Heti saagan alussa kerrotaan sen olevan kátlig frásögn eli hauska tarina Gautrekrin saagassa, mitä se todennäköisesti keskiaikaisesta näkökulmasta olikin. Gautrekrin saaga sisältää monien muiden seikkailusaagojen tavoin myös kansansaduille tyypillisiä tarina-aihelmia (esim. omaisuuden hankkiminen lahjoja antamalla). Gautrekrin saagassa on kuitenkin myös yleensä vanhempina pidettyjen sankarisaagojen (saks. Heldensagas) ja viikinkisaagojen (saks. Wikingersagas) piirteitä, sillä siinä liikutaan viikinkiretkillä ja saagan tarina sisältää myös joitain traagisia piirteitä (esim. Víkarrin tarina). Myös runous on vanhempina pidetyille muinaissaagoille tyypillistä, kun taas seikkailusaagoista ne yleensä puuttuvat.[7]

Gautrekrin saaga suurvalta-ajan Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaisesta menneisyydestä kertovat islantilaiset saagat alkoivat 1600-1700-luvulla herättää kiinnostusta erityisesti suurvalta-ajan Ruotsissa. Gautrekrin saagan merkittävyyttä ruotsalaisten kannalta korosti se, että kyseisen saagan katsottiin kertovan göötanmaalaisesta kuninkaasta. Saagaa saatettiin tulkita kertomuksena Ruotsin muinaisesta ja loistokkaana pidetystä menneisyydestä. Ajalle oli myös tyypillistä se, että muinaissaagalähteitä käytettiin suurvaltaideologian pönkittämiseen ja propagandatarkoituksessa. Koska ruotsalaiset eivät tuohon aikaan enää ymmärtäneet saagojen kieltä, muinaisislantia, useita muinaissaagoja käännettiin Ruotsissa 1600–1700-lukujen aikana. Gautrekrin saaga oli Hrólfr Gautrekrinpojan saagan ohella ensimmäinen käännettynä ilmestynyt muinaissaaga. Kumpikin ilmestyi vuonna 1664 latinakielisillä kommenteilla varustettuna teoksessa Gothrici & Rolfi Westrogothiae regum historia lingua antiqua Gothica conscripta.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bampi, Massimiliano. 2006. Between Tradition and Innovation: The Story of Starkaðr in Gautreks saga. Teoksessa The Fantastic in Old Norse/Icelandic Literature: Sagas and the British Isles; Preprint Papers of The 13th International Saga Conference; Durham and York, 6th-12th August, 2006, toim. John McKinnell, David Ashurst & Donata Kick. Durham: The Centre for Medieval and Renaissance Studies, Durham University, 1: 88-96.
  • Beck, Heinrich. 1985-1987. Eddische Dichtung. Teoksessa Reallexikon der Germanischen Altertumskunde, 6. Toim. Johannes Hoops. 2, uudistettu painos. Berlin & New York: Walter de Gruyter, 413-425.
  • Busch, Kay. 2004 [2002]. Großmachtstatus & Sagainterpretation. Die schwedischen Vorzeitsagaeditionen des 17. und 18. Jahrhunderts. Vol I: Beschreibung. Väitöskirja. Friedrich-Alexander-Universität Erlangen-Nürnberg (FAU), Philosophische Fakultät und Fachbereich Theologie.
  • Kanerva, Kirsi. 2015. Muinaista menneisyyttä etsimässä. Saagakäännöksiä ja riimututkimusta Ruotsin suurvalta-ajalta.Teoksessa Kirjoista kokoelmaksi. Kansansivistystä ja kansainvälisyyttä Turun kaupunginkirjastossa 1800–1900-luvuilla, toim. Kaisa Hypén, Leila Koivunen & Janne Tunturi. Turku: Avain, 246–254.
  • Reuschel, Helga. 1933. Untersuchungen über Stoff und Stil der Fornaldarsaga. Bühl-Baden: Konkordia V. G. für Druck und Verlag.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur. Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
  • Vermeyden, Paula. 1993. Gautreks saga. Teoksessa Medieval Scandinavia. An Encyclopedia, ed. Phillip Pulsiano. New York and London: Garland Publishing 1993, 224–225.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vermeyden 1993; Busch 2004[2002], 40; Simek & Hermann Pálsson 2007, 106.
  2. Eiríkr ja Alrekr ovat tarunhohtoisia ruotsinmaalaisia kuninkaita, jotka mainitaan esimerkiksi tanskalaisen Saxo Grammaticuksen teoksessa Gesta Danorum ja Ynglingatalissa mutta joiden historiallinen olemassaolo on lähteiden epäluotettavuuden vuoksi kiistanalainen.
  3. Ellan katsotaan hallinneen Northumbrian alueella 800-luvulla.
  4. Kuningas Gautrekr mainitaan lisänimellään Gautrekr Anteliaana (isl. Gautrekr inn mildi) esimerkiksi Bósin saagassa.
  5. Edda-runoudelle tyypillinen runomitta.
  6. Beck 1985-1987, 415-416; Vermeyden 1993; Busch 2004 [2002], 40; Bambi 2006, 89.
  7. Vermeyden 1993; Busch 2004 [2002], 40. Seikkailu-, sankari- ja viikinkisaagojen määritelmästä ks. Reuschel 1933.
  8. Busch 2004 [2002], 36-37, 40; Kanerva 2015.

Käännökset ja editiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]